Ihan kohta, uusi elämä?

Tiistaina se sitten on, leikkauspäivä.
Aamulla pitää olla sairaalassa klo 7.00 ja noin 9.00 leikataan. En osaa edes kovin tuota vielä jännittää:)
Huomenna tähän samaan aikaan tilanne voi olla ihan toinen....

Olen siis uusi palstalainen, lukenut palstaa koko viimeisen viikon suorastaan ahmimalla. Tämä on varsin informatiivinen paikka, kiitos siitä teille,jotka kokemuksianne jaatte.

Pieni esittely lienee kohteliasta :)
Olen 40-vuotias naisihminen pääkaupunkiseudulta. Perheeseeni kuuluu kaksi teinipoikaa ja yksi pikkuprinsessa, rakkaan ukkoni lisäksi.
Minulla on lääkärin mukaan se tavallinen tarina, matkani ylipainoon siis. Tosin monta muutakin tarinaa olen kuullut, mutta omani on tässä.
Olin lapsena ja nuorena normaalipainoinen, en koskaan mikään tikkulaiha, mutta normaalipainoinen. Jostain syystä olin koulussa, yläasteella ja lukiossa, kiusattu. Minua kutsuttiin tonnikeijuksi :( En koskaan voinut ymmärtää, että jopa parhaaksi ystäväkseni luulemani ihminen meni mukaan tähän nimittelyyn vielä lukion viimeisellä luokallakin.
Olen koko ikäni ollut liikunnallinen, lapsena ja nuoruusiässä harrastin yleisurheilua kesällä ja hiihtoa talvella, piiritasolla ja jopa nuorten sm-kisoissa kävin koittamassa rahkeitani. Pelasin myös jalkapalloa muutaman vuoden lukioaikana. Lisäksi partio on ollut rakkain harrastukseni.
No, liikunta jäi lukion jälkeen ja tilalle tuli parisuhde ja oma koti. Olen aina ollut kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Omaan kotiin muuttaessani toteutin sitten tätä ruuanlaittoahimoani ja paino nousi äkkiä 10kg (olihan jonkun ne syötäväkin). Nuo kilot pudotin aika pian Painonvartijoissa, päästen kunniajäseneksi.
Aloin kuitenkin odottamaan esikoistani aika pian tuon jälkeen ja siitä se kierre sitten lähti......satoja pudotettuja kiloja vuosien varrella, korkojen kera takaisin lihottuja, siis jojoilua pahimmillaan. Painonvartijoita useaan otteeseen, kuntosalin painonhallintaryhmä, eneilyä, terv.keskuksen painonhallintaryhmä, Husin lihavuustutkimusyksikön lääketutkimus, Reductil, Acomplia..........
Parisen vuotta sitten aloin miettiä pysyvää ratkaisua, keinoa saada tämä jojoilu loppumaan ja paino kuriin. Luin lihavuusleikkauksesta artikkelin ja se jäi takaraivoon kummittelemaan, jossa se on muhinut nämä vuodet, kunnes tammikuussa soitin Eiraan ja sillä tiellä nyt olen menossa leikkaukseen tiistaina.

Olen ylipainoinen, mutta ilman mitään liitännäissairauksia, vielä....raskausajandiabetes on vaivannut jokaista lasta odottaessani ja nostaa riskiäni sairastua niin suuresti, että tämä on toivottavasti keino vähentää sitä riskiä merkittävästi. Ainakin sisätautilääkäri ja rav.terapeutti sanoivat, että gbp juuri nimenomaan vaikuttaa siihen riskiin merkittävästi.

Leikkaukseen meno on asia, josta en ole kertonut kuin harvoille läheisilleni. En halua, enkä jaksa selitellä ratkaisuani, koska mielipiteitä tuntuu olevan paljon vastaan, moni tuntuu pitävän sitä oikotienä onneen. Usein nämä kritisoijat vain tuntuvat olevan niitä, jotka eivät ole kilojen kanssa koskaan taistelleet. Onneksi poikkeuksiakin on :)

Minulle tehtiin vuosi sitten keväällä iso selkäleikkaus, rakenteellisen ja ilmeisesti myös perinnöllisen vian vuoksi. Alaselkäni jäykistettiin. Leikkaus oli iso ja toipuminen kesti kauan. Olen kuitenkin niin tyytyväinen, että uskalsin mennä, selkäni on varsin hyvässä kunnossa ja kuntoutuu päivä päivältä vielä paremmaksi.
Selkäleikkauksen onnistuminen niin hyvin oli myös iso sysäys tuohon päätökseeni mennä leikkaukseen, päästä lopullisesti eroon jojoilusta, olla normaalipainoinen vihdoinkin.

Mukavaa, että täältä löytyy vertaistukea matkalleni uusien elämäntapojen opetteluun.

Sannikaarina

Tervetuloa Sannikaarina ja onnea leikkaukseen!

Kuulosti tutulta tuo tarinasi. Ollaan samanikäisiä, mäkin päädyin yksityiselle leikattavaksi, asiaa pitkään kypsytelleenä ei halunnut enää alkaa odottaa ennaltä määrätöntä aikaa leikkaukseen.

Onnea leikkaukseen Sannikaarina!

Tervetuloa mukaan ja paljon onnea leikkaukseen! Kirjoittelehan sitten taas kuulumisia, kun ehdit ja jaksat.

Tervetuloa joukkoon ja onnea leikkaukseen ja uuteen elämään!!!

Ota sinä vaan rennosti:) me jännitetään täällä :)

Toivottavasti kaikki meni hyvin! Kertoile kuulumisiasi jahka jaksat.

Tsemppiä ja jaksamista.

Kiitos teille kaikille! :)
Tsemppiä tarvitaan, nyt jo jännittää aika tavalla.
Huomenna h-hetki, vau <3

Sannikaarina

Tsemppiä leikkaukseen ja onnea uuteen elämään!! :o)

No katsos mä olin taas aikaani edellä ja luulin, että sut oli jo leikattu:) Mutta nyt on jo sentään. Hienoa=)

Onnea uuteen elämään!!Kirjottelehan kuulumisia kunhan jaksat=)

MIten sulla on mennyt? Mulla ensi viikolla leikkaus?

Onnea leikkaukseen täälätkin :)

Toivottavasti leikkaus meni hyvin. :) Kun toivut, kerrtohan kuulumisia. :)

Flunssaa pukkaa.. toivottavasti se ei peruuta mun leikkausta tai siis menee ohi siihen mennessä.

Kotona ollaan!
Leikkaus sujui hyvin, kuulemma kuten pitääkin. Yön nukuin hyvin, sekä sairaalassa että täällä kotona.
Olin käsittämättömän hyväkuntoinen jo leikkauspäivän iltana, en olisi kyllä uskonut.

Nyt sitten opettelen syömään. Otan vinkkejä nestemäisestä ravinnosta vastaan oikein mielelläni. Aamulla söin desin verran maustamatonta jugurttia, jonka ohensin sokerittomalla mehukeitolla. Nyt sitten vettä sen jälkeen ainoastaan.
Sairaalassa sain vain vettä leikkauspäivänä, eilen jo sokeritonta mehua aamulla ja lounasaikaan lihalientä, jota söin noin desin verran. Vettä sitten joka välissä vähän kerrallaan. Iltapäivällä sain teetä, mutta se jäi juomatta. Mehu ja vesi menivät paremmin.

Sannikaarina

Hei Sannikaarina! Hienoa kuulla, että kaikki meni hyvin ja että vointisi on erinomainen :). Mua jäi mietityttämään, kumpi leikkaus sinulle tehtiin, sleeve vaiko GBP? Entä minkäkokoinen olet, esim. mikä sun BMI on? Onnea uudelle masulle ja elämälle!

Hei kiva kuulla susta. Itselläni leikkaus Porissa ensi tiistaina.
Paljonko jäi painoa sinne sairaalaan?

Paljon onnea minultakin=)

Kiitos kaikille teille :).

Onhan tässä opettelemista, mutta hiljaa hyvä tulee.

Minulle tehtiin siis GBP, Eirassa eivät muuta käsittääkseni teekään. Olin siis yksityisesti liikkeellä.

BMI oli 44.1, kun päätös leikkauksesta tehtiin. Maaliskuussa alussa kävin ensimmäisellä käynillä ja nyt siis leikattiin, aika nopeasti, mutta niin että ehdin itse ajatuksineni mukaan. Olinhan päätöstä kypsytellyt jo pidemmän aikaa ennen ensimmäistä yhteydenottoa. Leikkauspäivänä bmi oli tasan 41, 8kg sain eneilemällä pois, johon kirurgi oli ihan tyytyväinen. Kymmenestä oltiin sovittu, mutta 8 oli kuulemma oikein hyvä.

Nukutus jännitti taas ihan valtavasti, ei itse leikkaus niinkään. Tiistai-aamuna oli varsin iso perhospilvi mahassa, kun astelin sairaalaan sisään seitsemän aikaan. Sain kuitenkin niin ystävällistä kohtelua heti kättelyssä, että osa jännityksestä helpotti kummasti. Sain huoneen, kävin suihkussa ja kiireesti otettiin vielä verikoe ja olikin aika kävellä leikkuriin. Jossa onneksi erittäin ihana ja ystävällinen henkilökunta, koska tilanne oli jännittävä. Siihen sitten aseteltiin leikkauspöydälle ja alettiin tekemään valmisteluja. Tuli nukutuslääkäri, jonka kanssa vielä keskustelin pelostani ja hän jaksoi kertoa ja selittää mitä tehdään ja miten leikkausen aikana edetään. Hälvensi kummasti pelkoani. Kävivät vielä molemmat kirurgitkin paikalla jututtamassa ja sitten nukkumaan. Aika tarkkaan kahdeksan maissa aloitettiin, nukutuslääkäri sanoi, että herätys sitten siinä yhdentoista maissa, johon totesin, että sopivasti lounasaikaan........sen jälkeen en sitten muistakaan mitään. Ensimmäinen herätys oli jo leikkurissa, josta muistan vain kauhean vapinan, johon sain lääkettä, jossain vaiheessa olivat siirtäneet heräämöön, koska muistamani vihreä seinä oli vaihtunut keltaiseen :).
Heräämössä sain tarpeen mukaan kipulääkettä ja puhaltelin b-tubiin. Heräämössä nousin jo istumaan ja otin muutaman askeleenkin, ei tuntunut edes ihan kamalta, vaikka sitä etukäteen pelkäsinkin.
Kolmen aikaan pääsin osastolle, jossa happisaturaatio laski koko ajan liian alas ja sainkin happiviikset, jotta sain nukuttua. Katselin telkkaria ja torkuin välillä. Yön nukuin kumman hyvin, vaikka verenpainetta ja happisaturaatiota seurailtiinkin parin tunnin välein koko yönkin.

Kyllä se tästä,

Sannikaarina

Hei!

Onnea hienosti sujuneesta leikkauksesta ja voimia toipumiseen!

Kiitos yksityiskohtaisesta sairaalakertomuksesta Sannikaarina, noita on aina mukava lukea, saa jonkinlaisen käsityksen, miten se kaikki käytännössä tapahtuu.

Onnittelut uudesta "mahasta". Millaiset ohjeet sait ruokailujen suhteen?

Voi vitsit, vähän hienoa, onnea nyt uuteen elämään!