Lellukka uskaltautuu ilmoittautumaan joukkoon tähän :)

Anniina: Odottavan aika ON todella piiiitkä joo Tsemppiä tässä tarvitaan, itse saan sitä mm. katsomalla youtubesta sleeve & bypassin läpikäyneiden vlogeja. Kaikki tähän saakka löydetyt ovat olleet amerikkalaisten ja australialaisten kokemuksia ja taisi siellä joukossa olla muutama englantilainenkin. Olen myös lueskellut Blogeja leikkauksen läpikäyneistä ja saanut niistä paljon voimia odottaa. Blogeistakin löysin valtaosan englannin kielellä, mutta oli siellä muutamia suomalaisiakin joukossa

hellu: Minutkin leikataan taysissa ja lokakuussa kuulema (ravintoterapeutin mukaan) Tiedä vaikka leikkaisivat samana päivänä meidät

Hei Anniina ja muut. Mulla nyt eka eneily mennyt ihan hyvin. Ruokavalio on niukentunut ja annoskoko myös huomattavasti. Pari päivää oli hirvee nälkä mutta nyt ei enää. Syön kellontarkasti että tulee tasaiset välit. Mulla seuraava ravintoterapeutin käynti 23.4 ja samana iltana on se vertaistuki ja aion mennä sinne kuulemaan muiden kokemuksia. Nyt kun löysin tän foorumin niin näitä lueskelen ja oon saanut paljon tietoa operaatiosta. Olishan se kiva jos vaikka samaan aikaan siellä Taysin osastolla oltais. No ne seikat selviää kesän kuluessa ja voi nauttia lomasta ensin. Voi kun saisin siihen mennessä tätä isoa painoa pois ja pääsis 2numeroiselle. Tänä aamuna vaaka näytti 127 kg (aivan järkyttävän paljon). Joulusta jolloin sain lähetteen on nyt mennyt 10 kg pois,mutta tiukkaa välillä tekee ja tuntuu että elämä menee pelkästään ruoan ajatteluun ja sen laittamiseen. Entinen elämä leipä tai pulla kahvin kanssa on ohi. Nyt päivääni kuuluu näkkäri iltateen kanssa kaikesta muusta leivästä oon päässyt eroon. Kuulemisiin ja hyvää jatkoa.

https://youtu.be/Vz8eOWCxKcg
https://youtu.be/qdJ2gFsyShw

*Lellukka seikkailee youtuben ihmeellisessä maailmassa saadakseen taas uutta taistelutahtoa ja kärsivällisyyttä kaiken tämän odotuksen keskellä*
Letkun nielentään vielä aikaa 2 vkoa 5 päivää.

Moi Lellukka,
en tiedä pelottaako sinua letkun nielentä mutta ainakin omalla kohdallani pelko/kauhu oli aivan turha. Gastroskopialla "pelotellaan" aivan turhaan.
Suu ja nielu puudutetaan ensin jollakin suihkeella, sen jälkeen makaat kyljelläsi, rentoudut niin paljon kuin kykenet, älä yritä "auttaa" nielemällä letkun etenemistä, aiheuttaa vaan kyökkäilyä, muista hengittää koko ajan tasaiseti, ja homma on ohi ennen kuin huomaatkaan. Tsemppiä matkaan

Hei Tyyne ja kiitos neuvosta! Letkunnielentä ei niinkään pelota mutta huolestuttaa kyllä koska minulla on todella herkkä yökkäysrefleksi :/ Tuliko sulla jälkeenpäin oksennus tai huono olo? Joillekin on kuulema tullut oksennukset lattialle siinä vaiheessa kun letku otetaan pois. Tuo oksentaminen on toinen asia joka iljettää

Löysin taas todella hyvän videon:
https://youtu.be/z5nm1GXqrm4

Monta asiallista neuvoa leikkauksen jälkeisestä ajasta ja myyteistä jotka leikkauksesta monesti ihmisillä mielessä on. video on englanniksi. Harmi kun näitä löytyy niin vähän suomeksi.

Moi Lellukka,
ei tullut oksennusta kokeen aikana eikä jälkeen. Mutta olin ollut täysin syömättä ja juomatta monta tuntia. Ohjeessa oli, että ei saa syödä eikä juoda kuutta tuntia ennen gastroskopiaa. Eli kun mahalaukku on tyhjä niin ei tule oksennusta. Itsellä vähän sylkeä kertyi suuhun, jonka kokeen jälkeen sylkäisin pois ja se oli siinä. Ei ollut yhtään huono olo jälkeenpäin vaan kova nälkä . Tämä nimittäin oli niitä viimeisiä kokeita mitä silloin tiistaina tehtiin, ja olin ollut syömättä niin kauan.
Muista olla syömättä ja juomatta pyydetty aika ennen koetta niin pelkäämiäsi asioita ei voi tapahtua! Hyvin se menee!

Täytyypä pitää mielessä tuo sääntö ettei laita mitään suuhun ennen tuota koetusta, ettei käy sitten huonosti ja laattaa lattioita.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten sinun laihtuminen ja elämä nyt alkaa edetä leikkauksesi jälkeen

Aika menee näköjään nopeammin kun ei ajattele asioita ihan koko ajan. Letkunnielentään enää viikko

En ole vaakaillut kun en uskalla, tunnen että paino on noussut. Rehellisesti sanottuna olen syönyt liian usein, verensokerit on heitelleet niin usein häränpyllyä että olen saattanut syödä myös yöllä jotain ettei mene valvomiseksi tärinän takia. Annoskoot ovat kyllä pysyneet suhtkot pieninä ja karkeista pääsin eroon, mutta paljonko tuosta on hyötyä kun on vähänväliä nälkä

Mutta tuo tilanteesi vielä vahvistaa sen, että olet tämän leikkauksen tarpeessa! Yritä kestää vielä viikko, ja älä turhaan sitä "letkua" pelkää . Hengessä mukana .
p.s. mulla ihan sama tilanne, että en uskalla mennä vaakaan kun tiedän, että paino on noussut...kyllä meidän tarinat tällä palstalla niin samanlaisia ovat .

Viikko enää ja sitten ohi, tsemppiä, elähän tärise Lellukka. Mä tärisen sun puolesta

Tyyne joskus vaan mietin että mitä jos kirurgi sanoo etten pääse leikkaukseen kun en saa hillittyä tuota näläntunnetta ja syön liian usein... ja paino nousee Kaikenlaisia kysymyksiä sitä päähän tulee. Tuosta tarinoiden samankaltaisuudesta olen täysin samaa mieltä

Anniina kiitos vaan, kiva ettei tarvitse yksin täristä

5 päivää letkunnielentään! Ei kyllä pelota kamalasti, ainakaan vielä. Lähinnä se yökkäysrefleksi askarruttaa kun se on tosiaankin niin herkässä mulla.

Moi Lellukka,
me ylipainoiset menemme juuri siitä syystä tähän leikkaukseen, että emme saa hillittyä ilman tätä leikkausta näläntunnetta ja syömme liian usein ja liikaa. Voin kertoa nyt kahden viikon kokemuksella, että tämän leikkauksen jälkeen kovaa näläntunnetta eikä mielitekoja edes tule "entiseen malliin", eli sellaista jatkuvaa taistelua nälkää/mielitekoja vastaan ei tarvitse käydä. Join tänään aamulla kupillisen kahvia vähän turhan nopeasti ja sain sen tuntea nahoissani; tuli pitkäksi aikaa paha olo. Oli vaan hyvä opetus meikäläiselle . Työterveyshoitaja nauroi, että ei se ole vaarallista ja lähes kaikki lihavuusleikatut saavat sen ainakin kerran kokea, näin meitä opetetaan kantapään kautta.
Kyllä sä leikkaukseen pääset! Tee parhaasi ja etene askel kerrallaan...ja kohta huomaat, että sä itse kirjoittelet täällä leikkauskokemustasi .

Sitä tunnetta odotan vähintään yhtä paljon (ellen jopa hiukkasen enemmän) kuin laihtumista, ettei ole koko ajan nälkä. Olisi ihana herätä aamulla ja ajatella mitä kivaa tekisin eikä että mitä kivaa söisin. Tämä jatkuva näläntunne on hyvin verrannollista alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen vain sillä erotuksella etten mieti koko ajan mistä saisin seuraavan annoksen heroiinia tai viinaa vaan ajatuksissa pyörii ruoka ym herkut. Kiduttavaa etenkin silloin kun verensokeri heittelee, silloin voisin syödä jääkaapin tyhjäksi

Ihan sama mulla ennen tätä leikkausta, töissäkin mietin koko iltapäivän mitä söisin kun pääsen kotiin. Ja halusin nimenomaan syödä yksin! Tämä leikkaus on kieltämättä iso asia mutta pelastus meille ruoka"holisteille". Ei kai tällaista leikkausta muuten tehtäisikään ihmiselle jos tilanne ei olisi niin hyvin kuvailemasi. Olen itse tyypillinen lohtusyöjä, en ole osannut etsiä hyvää oloa muusta kuin ruoasta. Nyt on pakko ottaa asiakseni miettiä millä saisin lohduteltua/rauhoiteltua itseäni jollain muulla keinolla kuin syömisellä. Onneksi on tuo "karvapallo", koirani, mitä voin silitellä ja harjailla rauhoittuakseni.
Kyllä me, Lellukka, tästä vielä noustaan ! Sitten kun saadaan vähän painoa pois niin voidaan shoppailla nättejä vaatteita ilman, että se olisi yhtä tuskaa löytää riittävän iso; voidaan valita se vaate mikä halutaan. Ihana kesällä käydä uimassa, istua vaikka terassilla kahvilla jne. Tulee muita mielenkiinnon kohteita kuin ruoka. Tsemppiä sulle, koita kestää tämä odotus vaikka hammasta purren. Leikkauksen jälkeen kilot lähtevät ainakin alussa vauhdilla

Iik huomenna tämä täti nielee sitten letkua!! Hassua että minua jännittää enemmän kohdata se kirurgi ja kuulla hänen mielipiteensä siitä etten ole saanut pidettyä enekuurilla menetettyjä kiloja poissa kuin itse toimenpide

Tyyne, juuri tuota aikaa odotan että pääsisin vaateostoksille! Miten ihanaa olisi vaan mennä ja ostaa vaate mistä tykkää ilman tuskastelua että mahtuuko uusi mekko/hame/paita/takki...ym...päälle ja ilman että täytyy katsoa tarkkaan sopiva koko ja hikoilla sovituskopissa kun yrittää kiskoa vaatetta päälleen. Tähän mennessä on ihan liiankin usein lopputulos ollut se että sovituskopin peilistä minua on tuijottanut joku ylipainoinen makkarankuoreen puristettu itkusilmäinen nainen jota en tunnista omakseni vaikka se minä olenkin.

Hei Lellukka kuinka nopeasti eneilyn jälkeen tulee se letkun nieleminen. Mä olen nyt eka eneilyllä joka päättyy ens torstaina. Mäkin pelkään sitä hirveesti,ei ole ikinä ennen tarvinnut moista niellä.Tsempit ja pidän peukkuja.

hellu, minun neljän viikon enekuuri päättyi 5. päivä helmikuuta ja 6.päivä ravintoterapeutti laittoi tiedon kirurgille eteenpäin että enekuuri meni hyvin ja nyt voidaan laittaa pyörät kunnolla pyörimään kohti leikkausta. Tuosta tapaamisesta meni jonkun aikaa kun sain ilmoituksen kirjeitse että kirurgille on aika huhtikuun 20. päivä.

Kiitos vastauksesta Lellukka. Jotain pari kuukautta siis. Oon hoidossa Taysin piirissä ja siellä alkaa kesäsulut joten vaikka siis pääsisinkin tutkimuksiin ennen niitä leikkaus olisi syksyllä niinkuin ravintoterapeutti laskeskeli. No äkkiä se aika menee kesällä kun on touhua ja ehtii vielä laihtuakin vähän lisää. Nyt oon niin tosissani että tää lihavuus saa lähteä.

Tsemppiä Lellukka huomiseen! Ajattele, että taas homma etenee yhden ison askeleen .

Voi Lellukka, huomenna tähän aikaan se on jo ohi... tsemppiä!!

tytöt

Hmm mistähän sitä aloittaisi, no ensiksikin taysin ravintoterapeutti oli töpännyt jotain koska tänään ei tehty letkunnielentää vaan menin taysiin vaan kertomaan jollekin lääkärille käytännössä samat asiat mitä olen nyt jauhanut viime vuodesta saakka eri lekurikäynneillä ja ravintoterapia käynneillä eli paino sitä ja paino tätä ja bla bla bla.
Lääkäri oli todella komea mutta ei puhunut suomea hyvin, joten kuunneltuani n. 10 minuuttia hänen suomenkieltään ja selitettyäni suomeksi samat asiat 2 - 3 kertaa (ennenkuin hän ymmärsi puolet) aloin vastailemaan hänelle englanniksi ja näin päästiin vauhdilla eteenpäin ja hämmästyin itsekin miten hyvin ymmärsin KAIKEN mistä puhuttiin. Lääkäri kiitteli pariinkin otteeseen sitä että aloin itse puhumaan englanniksi ja oli selvästi nolostunut omasta kielitaidottomuudestaan. Hoidettiin homma kotiin lopulta puhumalla pelkkää englantia.
Nyt on sitten suunnitelmat nämä: tästä päivästä n. puoli vuotta eteenpäin (voi mennä vähän yli tai tulla äkimminkin) pääsen leikkaukseen. Epäilevät että mulla on refluksitauti koska mm. nukkuessani oikealla kyljellä vatsahapot nousevat melkein suuhun saakka (siksi nukun melkein aina vasemmalla kyljellä). Jos näin on, tekevät ohitusleikkauksen eivätkä sleeveä. Kolmen kuukauden sisällä tulee kutsu letkunnielentään ja tällä kertaa on kuulema oikea kutsu. Pahoittelivat sitä että jouduin olemaan syömättä ja juomatta turhaan, itseäni ei nälkä kumma kyllä haitannut mutta jano oli kova.
Niin ja koska minulla on aiemmin tyräleikkauksen yhteydessä laitettu vatsanalueelle verkko, saattaa leikkaus olla avoleikkaus

Että tällasta kivaa...mukavaa kun sairaalat töppäilevät aina ja tieto ei oikein tuolla tunnu kulkevan muutenkaan. Ravintoterapeutti sanoi että ennen leikkausta olen kaksi viikkoa enellä ja nyt sain kuulla että olen neljä viikkoa enellä vielä kerran...*huoh*

Vähän on sellainen ''antaisiko periksi vai eikö antaisi, kas siinäpä pulma''- fiilis nyt.

Ei ihme, että julkisella puolella on jonoa kun turhanpäiten juoksutetaan asiakkaita selittelemään samoja juttuja. Kyllä tosiaankin on julkisella aihetta tehostaa toimintaansa! Ajattele niitä vanhoja ihmisiä, jotka eivät osaa sanaakaan englantia ja saattavat vielä itse puhua aika vahvaa murretta. Eihän siinä ymmärrä lääkäri eikä asiakas mitään; hengenvaarallista touhua! Suoraan sanottuna ottaa päähän puolestasi...mutta, Lellukka, et varmasti anna periksi! Olet niin paljon satsannut tähän hommaan, varsinkin henkisesti. Kyllä se päivä vielä koittaa, että pääset leikkaukseen ja aloittamaan uuden hoikan elämän. Olet ehkä lukenutkin, että mullakin oli niin paha refluksitauti, että sleeve ei tullut kysymykseenkään. En ole katunut hetkeäkään ohitusleikkausta, ihanaa kun ei närästä eikä yöllä nouse vatsan sisältö suuhun!
Koita, Lellukka, jaksaa tästä takaiskusta huolimatta. Me "tytöt" täällä ollaan hengessä mukana!

Voi harmi 😞 Lellukka. Mitähän minulla on torstaina vastassa kun meen Taysin ravintoterapeutin käynnille. Olen vkonlopusta asti ollut tosi kipeä oikealta puolelta ja tänään kävin lääkärissä terveyskeskuksessa. Huomenna labrat,maksa munuais,haima,kolestroli ja virtsakokeet. Sitten keskiviikkona iltapäivällä vatsa-alueen ultra. Kerroin lääkärille tästä eneilystä ja mahdollisesta tulevasta leikkauksesta. Epäili tätä rajua ruokavalion muutosta että aineenvaihdunta on häiriintynyt kun toi mun kilppari ei toimi. Tänä aamuna tuli tosi huono olo ei auttanut puuron syöntikään ja mittasin sokerin niin oli arvo 3 joten oli pakko ottaa ruisleivän pala. Mitähän tästäkin vielä tulee kun sisäelimet noin reagoi.Mulla ed.labroissa kolestroli oli vain 3,6 joten onkohan sekin vielä laskenut. Huolestuttaa ja vähän pelottaakin josko mä vaan pysyn tälläsena pullukkana niin on ainakin iloinen ja terve taikka laihdutan vähän hitaammin niin pysyy elimistökin mukana. Kerron sit kuulumisia kun oon taas nää tutkimukset kaikki tehty.

Moi hellu; kyllä sullakin näitä vastoinkäymisiä riittää. Toivotaan, että vaivojen/kipujen taustalla on "vain" uusi ruokavalio, mikä hyvin todennäköistä.
Kyllä soisin teille kummallekin nopean pääsyn leikkaukseen, pääsisitte eroon ainakin ylipainon aiheuttamista vaivoista/sairauksista. Tuntuu niin epäreilulta olla jo itse tässä toipumisvaiheessa kun te kaksi taistelette pääsystä leikkaukseen.
Yrittäkää, hellu ja Lellukka, jaksaa kaikesta huolimatta antamatta periksi.

Tyyne juuri tuota mietin myös että kuinka ihmeessä kyseinen lääkäri pystyy kommunikoimaan vanhusten kanssa jotka puhuvat vielä murteella?? Toki lääkäri voi pyytää aina hoitajaa auttamaan mutta ei sekään mikään hyvä juttu ole. Sillä välin kun hoitaja on poissa paikaltaan ja toimii tulkkina, joku toinen joutuu odottamaan kenties omaa vuoroaan hoitajan luokse!
Kiitos Tyyne ja hellu kannustuksesta! Luulen että antaisin helpommin periksi jollen saisi tällaista tukea mitä esim. täältä saa. Lämmittää kummasti sydäntä kun tietää etten ole yksin.
hellu voi sinua, tulehan sitten kertomaan mitä ravintoterapeutilla selviää.
Näistä omista vaivoista vielä että tämän päiväinen tays reissu väsytti sekä henkisesti että fyysisesti niin paljon että oli pakko mennä nukkumaan kotiin päästyä. Nivelrikko muistutti taas olemassaolostaan niin etten kunnolla liikkeelle ole päässyt reissun jälkeen.

Niin ja tämä kyseinen lääkäri ei kuulema ole edes leikkaava kirurgini. En oikeasti ymmärrä että miksi kävin hänen luonaan, sillä tuolla reissulla mulle ei selvinnyt mitään uutta tietoa. Ei muuta kuin että leikkaus saattaa olla ohitusleikkaus ja avo sellainen ja tuo tieto nyt ei ollut sen vaivan arvoinen että sinne saakka piti mennä. Odotin lääkärille pääsyä melkein puolituntia ylilämpimässä aulassa jonne meinasin nukahtaa ja keskusteltuani lääkärin kanssa hän ilmoitti soittavansa sille kirurgille joka minut leikkaa ja puhelu meni näin: ''Hei **** taalla, minulla uksi potilas taala joka tuli vatsatahustuksen...aha....ymhy....siis ei ole nut? ok, hanen paino on noussu vahan mutta ei paljon...eli on vaarinkasitus? ok mina kerron''

No joo, olihan taas päivä.