minut leikattiin 10.11.2012

nyt on maanantai pääsin kotia ja olen todella kipeä ja syödä en uskalla nukun ja syön väkisin kun ei oo nälän tunnetta välissä itkettää ja kaduttaa ja masentaa

koko leikkaus kokemus oli kamala heräämössä en tiennyt missä olen ainakin viisi kertaa mulle sanottiin että sairaalassa vaan silti luulin että minut on siepattu. Heti herättyä kivut yllättivät totaalisesti kivut olivat niin kovat että melkein kuolin siihen paikkaan

Nyt odotan että paranen pian ja haavat kannssa ja että aika kuultaa muistot ja elämä alkaa hymyilemään. Ja huonetoverini jos huomaatte mut täällä niin oulussapa tavattiin kohtalotverini ja ystäviseni pidetään yhtyeksiä kun kukin vain ehtiin tahollaan.

Hei Satu!
Kyllä se siitä lähtee sujumaan.Näin Uskon minäkin. Pidetään vaan lippu korkealla. Huonetoverisi Anjuska

Tsemppiä ja voimia Sadulle ja Anjuskalle . Minut on leikattu 22.10 ja kipuja ei ole oikeastaam ollenkaan. Joskus aaltoilevaa ja vähän aikaista. Olen ollut kyllä äärimmäisen varovainen syömisen kanssa ja siksi varmaan voimat on kadonneet

minulle iski armoton masennus se että kun näen että joku kotona syö oikeaa ruokaa ja leipää saa mut itkemään ihan hillittömästi kun itse syön jotain tylsää keittoa....

miten sinä jaksat anjuska??

kiitos stina66

minäkin varon syömistä suunnattomasti pelkään ettei täyden olon tunnetta tule laisinkaan ja syön kuin linnunpoika vettä yritän juoda että en kuivetu.

kumpa noi kivut hellittäisi niin ehkä elämä hymyilisi etes vähän.

niin sitä viellä että koskakohan toi mahan turvotus lakkaa loppus etes se

Kyllä se siitä Satu! moni täällä on ollut melko kivuissa ja tuskissa leikkuun jälkeen mutta ootteleppa pari kuukautta niin et olis jättäny tätä mistään hinnasta pois!

Kiitos rohkaisusta ja minähän odotan, tänään taas vain nostaa lämpöä ja oon unohtanut juoda riittävästi.

keitot jo alkaa oksettaan kerta kaikkisesti, koska sitä sai alkaa opetteleen kiinteämpiä ruokia ku no on mulla paperit mut kysyn silti teiltäkin.

Diabettes lääkeet jä leikkaus pöydälle sokerti ei enään nouse vaan laskevat.

verenpaine vain on viel kumma vähän liian matala.

Taitaa joka sairaalalla olla omat ohjeensa syömisistä. Minä sain heti kotiin tultua alkaa syömään pehmeää ruokaa. Noin kuukauden kuluttua leikkauksesta voi alkaa syömään normaalia ruokaa. Tämä ohje on Joensuussa.

Laittelehan niihin keittoihin lisukkeita. Sulatejuustoja mauksi vaikka. Jos omistat sauvasekottimen, niin lisäile vähän vaikka kalaa tai lihaa. Jotain, mikä ei jää pitkäsäikeiseksi. Juotavia jugurtteja, maustamattomasta jugurtista pirtelöä soseutetuilla marjoilla.... Keinoja löytyy kyllä kunhan vain uskallat yrittää. Ja aloita maistelu hiljalleen. Ja jokin, mikä ei aiemin ollutkaan herkkua voikin alkaa maistumaan hyvälle. Ja sitä normiruokaa riittää kyllä loppuelämäksi, vaikka nyt joutuukin vähän syömisiä karsimaan alkuun.

Särkylääkkeet ajallaan ja jollei mukaan kirjoitetut riitä, niin kysy lisälääkityksen mahdollisuutta leikkaavasta paikasta vaikka puhelimitse. Laittavat kyllä sulle sen reseptin sähköisesti tai puhelimitse.

Muista juoda. Huono nesteytys tekee voinnin kahta kamalammaksi. Ja seuraa tota lämpöilyä. Jos se jatkuu niin yhteyttä leikkaavaan tahoon ja kerro tarinasi kaunistelematta. Aina on mahdollisuus, että jotain on pielessä. Ja jos kivut kovenee niin lääkäriin suoraan arkailematta! Olo yleensä helpottaa, kun leikkauskaasut poistuu elimistöstä.

Ja sori... Ei ole tarkotus säikytellä. Huolestuttaa vain vointisi.

noniin suurin osa ongelmista korjaantui kun join vettä ja sen mukana pulssi tasaantui.

lämmöt ovat pysyneet kurissa.

olen syönyt mutta kohta aamulla kyllä painun kauppaan ostaan kunnon ruokaa ja lisukkeita keittoihin eihän tästä tuu mitään kun kaikki maistuu puulta.

ja juhlin sitä nyt kun pystyin laittaan rintaliivit päälle pieni ilo on iso ilo hih

no enään ei käy kipeää kun syö, haavat on alkaneet parantumaan hyvin yksikään ei enään eritä mitään.

kaasu turvotus hellittää pikku hiljaa.

ja paino oli pudonnut noin 4 kg

eli hyviä asioita nyt. juu kyllä soitan leikkaneelle taholle heti jos on ongelmia ja viipymättä.

ja kiitos neuvoista.

mutta nyt epäilen että olen ummella kun leikkauksen jälkeen maanantaina tuli tulostusta veskiin vähän ja sen jälkeen taas ei mitään eli pitäs varmaan jotakin maha lääkettä ottaa että sekin puoli alkais toimiin enenkuin halkian.

ensiksikin tsemppiä sinulle Satu
alku usein hankalaa, mutta uskon, että elämästäsi tulee vielä tämän leikkauksen avulla satumainen menestystarina!

juo, juo ja juo
elämä on yhtä syömistä - pitää syödä niinkuin hevonen, ei niin paljoa, mutta yhtä usein
vaikka eihän tuo nestemäisen tai sosemaisen ruoan lusikka kerrallaan lipittäminen tietty syömiseltä vaikuta.

Olin reilu vuosi sitten GBP leikkauksessa ja viikon päästä leikkauksesta oli sairaalaturvotusta vielä päällänsä ja pallea pönötti. Pahin harmi oli ummetus, joka piti käydä vajaa viikko leikkauksesta räjäyttämässä ensiavun polilla vatsahuuhtelulla. Siinä hötäkässä ei huolettanut, vaikka "paino junnasi" - vaaka näytti 6 pv kotiutuksen jälkeen vain 0,2 kg alle kotiutuspainoni, mutta sittenhän se seuraavina viikkoina oikein humpsahti alaspäin.

Ei kannata huolestua, vaikkei ravitsemussuunnittelijalta saatu kalori-, proteiini- ja hiilariohje ihan heti alkuviikkoina täyty.
Kyllä se alku on enempi tai vähempi "olemassaolon taistelua"! Pääasia, että saa riittävästi nestettä ja jotain ravintoa alas. Sitten kun saa jotain lusikoitua ja varsinkin sitten kun siirtyy haarukointiin on
TÄRKEINTÄ OPETELLA UUSI ATERIOINNIN JA VÄLIPALOJEN RYTMI

Ihan ensteksi on tärkeää mittata nauttimansa nesteen määrän. Vuorokaudessa tulisi saada 1,5 litraa nesteitä alas.
Kun mielestään alkaa saada tarpeeksi ruokaa alas on tärkeää laskea kalorit ja proteiinit sekä hiilarit oikein.

TAYSin ravitsemussuunnittelija evästi vuosi sitten:
Nauti
- riittävästi nestettä,
- riittävän monta ruoka-annosta (6-8 ) mutta
- vain pieninä annoksina ja
- huolehdi proteiinien ja
- hyvälaatuisen pehmeän rasvan saannista!
Meille annettiin kotiutusvaiheessa ohjepumaska:
"Ruokavalio mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen".
On tärkeää kiiruhtaa hitaasti, ettei venytä mahalaukkua. Ja varovasti etenemällä selviää ilman dumbingiakin.

Tässä muutamia otteita saamastani oppaasta
[b]"Ruoan tulee olla soseutettua tai pehmeää noin kuukauden ajan leikkauksesta."[/b]
"Runsaasti sokeria ja rasvaa sisältävä ruoka sekä energiapitoiset juomat lihottavat samalla tavalla kuin ennenkin"
"Valitse maito- ja lihavalmisteet pääsääntöisesti vähärasvaisista tai rasvattomista tuotteista"
"Hyvälaatuista ja pehmeää rasvaa saat riittävästi, kun syöt päivittäin:
6 tl 60-70% kasvimargariinia (Keiju, Flora, Becel, Kultarypsi)
3 tl rypsiöljyä tai rypsipohjaista salaatinkastiketta"
"Kiinnitä erityistä huomiota proteiinin saantiin. Tarve on 60-80 g/vrk"

Leikkauksen jälkeisen ateriointini ohjearvoina on ollut ja on edelleen 1200 kaloria/ 80-100 g protskuja ja 200 g hiilareita.
Tuosta puoleenkin pääsemisessä voi alussa olla yrittämistä, mutta pitää mennä ihan oman tuntuman mukaan.
Minulla meinasi alkuun tulla innoissani liikaakin kaloreita, mutta sitten pienensin annosten kokoja...
Alkuun tuotti vaikeuksia saada noilla kaloreilla aikaan riittävästi protskuja, mutta sekin sitten onnistui. Nykyisin vaikeinta on tuon ohjeen mukaisesti saada tarpeeksi hiilareita, mutta minun aivoni tuntuvat toimivan vielä - vaikka hiilihydraattimäärä jää usein 135 - 160 g haarukkaan/vrk.

jos saa urakoitua esim.
6 ateriaa á 140 kaloria = 840 kaloria
6 välipalaa á 60 kaloria = 360 kaloria (=aterioiden välisen ajan kaikki lipitykset yht.)

päivän saalis olisikin ihanteellinen 1200 kaloria

Eli alkuun henkilövaaka piiloon ja sen sijaan keittiövaaka ja desimitat esiin.

Toki kokonaispainommekin punnitus on tärkeää, mutta se on turhaa itsemme kiduttamista, ellemme opettele oikeaa ruokailu- ja juomarytmiä ja oikean kokoisia annoksia vuorokautisten kalori- proteiini- hiilari- ja nestemäärien ehdoilla. Punnituksessa alussakin riittää kerta viikkoon samalla vaa´alla mieluiten samaan aikaan vuorokaudesta ja sitten jos parin kuukauden aikana ei ole paino tippunut vähintään 0,5 kg/viikko tahtiin, niin sitten kannattaa tarkentaa yhdessä ravitsemussuunnittelijan kanssa vuorokauden kaloritarpeita. Ja jos jollain on nopeempi pudotustahti, niin mikäs siinä - antaa mennä, kun on alamäki vaan...katotaan mikä on tulos kolmen vuoden päästä!

Tärkeintä on opetella itselle soveltuva loppu elämän ruokavalio ja ateriarytmi. Ja siinä on ratkaisevaa se miten ensimmäisestä kolmesta kuukaudsta selviää!

Minun selviämistäni tästä alusta on tukenut se, että pidin kolme ensimmäistä kuukautta leikkauksen jälkeen päivittäin ateriapäiväkirjaa.

nyt menee homma jo ihan rutiinilla

Minullakaan ei mene aivan hyvin. Mulla vuoti jo sairaalassa yksi haava mutta eivät oikeastaan välittäneet siitä ollenkaan,vaan päästivät kotia. Nyt eilen joudun päivystykseen ensin tk:hon ja sieltä oys:iin (kamalasti väkiä)
siellä ompelivat haavan uudestaan Mutta jo sillä ollessa kuume nousi 38,4 ja nyt aamulla oli 38,0. Olen menossa perjantaina viimeistään verikokeisiin. Toivon hartaasti ettei mikään pöpö ole iskenyt. Nesteitä menee melko mukavasti. Maitotuotteet ovat olleet pääosassa sekä lämminkuppikeitto. Painoa tippunut reilu 4 kg

Anjuska kyllä se siitä päivä kerrallaan lääkkeillä sinut saadaan kuntoon ja olet kohta entistä ehompi

nyt vaan iloinen mieli ja odotat parempia päiviä.


minä maistoin varoen tänään vaaleaa hyvin pehmoista leipää purin sen huolellisesti suussa ja erikois herkkua kalakeittoa vähän.

minulla mietityttää noi mustelmat vähän ja tikkien kohdat kutisee mutta eivät eritä.

juu minullahan on ne ruokapäivä kirjat pitääpä lakaa niitä täytteleen.

Vaaleaa leipää kannattaa näin alussa välttää, etenkin sellaista pehmeää ja tuoretta. Mielummin näkkäriä tai hapankorppua minkä saa pureskeltua kunnolla mössöksi.

Mustelmat kyllä vaalenee aikanaan.

mulla tämä toipuminen näkyy menevän pitemmän kaavan kautta kävin tänään terv.kesk. mittauttaan crpn,pikkuhiljaa kohoaa mutta seurataan edelleen tilannetta. Vatsa hieman kipeämpi taas ja tosi heikko olo edelleen vaikka huomenna jo viikko leikkauksesta. Juotua saan mut ruokaa menee liian vähän ja tänään syönti aihettanut kipua vaikkei syö liikaa. Tässäpä mun kuulumisia

nonii minä oon kyl maistellut vaaliaa leipää iha varoen kun liotan sitä kahvissa ensin että on ihan lientä jo pakko tunnustaa.

etenenköhän liian nopeesti kun pystyn syömään jo tyyliin kuusi kertaa päivässä neljäruokalusikallista puolessa tunnissa nauttien pehmeitä ruokia joita pureksin kunnes on ihan liementynyt suussa.

tulostukset onnistuu hyvin luojan kiitos.

veden juonti sattuu mahaan kaikista eniten särkylääkettä otan kolmekertaa päivässä.

nyt on mahassa jouluenklin muotoinen pehmeä mustelma


minä mietin kauan sitä hapankorppua kaupassa ja en vaan tohtinut ottaa oi voi ja valitsin vaalian leivän voi voi teinkö nyt pahan virheen

pitääkö ruuan ikuisesti liemittyä mahaan puremalla huolellisesti nyt tuo sit alkoi huolestuttamaan ??

en aijo ikinä singuttaa mahaa isoksi syön pieniä annoksia vaikka hautaan asti ja olen onnelinen

Anjuska lähtetän sulle ison voima halauksen virtuaalisesti ja toivon lujasti että sun paraneminen alkaa edistymään ja sunkin elämä alkaisi hymyilemään kunnolla ystävä hyvä.

9.9 kg puonnut mulla painoa jipii jihuu

kuinka kauan menikään että uusi maha on parantunut kunnolla ??


mie haaveilen uusista pienemmistä vaatteista kuola valuen johonkin on nyt purettava mieli halut enne se oli ruoka nyt vaatteet shoppailu on nyt päivän piristys ja niin ihanaa

en koskaan tule katumaan että kävin leikkauksessa en ikinä enkä koskaan oon niin onnelinen vaikka viel välissä kipee mutta mailman onnelisin ihminen niin niin onnelinen että halkean onnen tunteeseen kohta tekis mieli tannssia välissä mutta tikatun mahan kanssa en ota riskejä joten tanssin mielikuvitus tansseja päivisin ja välissä tulee onnen kyyneleetkin.

Kiva kuulla satu että oot päässy sen alun vaikean olon läpi ja elämä alkaa voittaa! (: En usko että tuo vaalea leipä nyt on NIIIIIIN vaarallista mutta täällä on aika paljon kritisoitu näitä vaaleita leipiä ja pullaa yms. Se on kuitenkin rakenteeltaan niin erilaista kuin esim. hapankorppu ja sulaa eritavalla. Esim. viime laskiaisena tuli aikamoinen haloo tästä laskiaispullasta (joku muukin varmaan muistaa sen) ettei sitä kannattaisi vasta leikatun syödä. (: Ja mun mielestä tuo sun syöntimäärä ja vauhti on ihan ok. Muista kuitenki kiinnittää huomiota että saat juotua tarpeeksi, se on kaikista tärkeintä alussa. (:

no se leivän siivu on niin ohut että päivä paistaa läpi. ja kun käyn seuraavan kerran kaupassa otan sitä hapankorppua mukaan

juu mie juon sen 1,5 litraa vettä päivän aikana tissuttellen

pullaa en ala syömään enkä muitakaan herkkuja niin olen päättnyt vain jos on joku juhla perheessä voin ehkä lusikallisen ottaa jotakin hyvää mutta se saa riittää ja ihan visusti siinä pysyn. ja tarkoitan tietysti tee lusikallista enkä kukkurallista.

sokerit on pysyneet hyvin tasaisena 5.3 ollut koko päivän.

vyötärö oli kaventunut jo 3 cm

Mä tykästyin eneillessä kermaiseen kana keittoon. Heti leikkaukseta kotiin päästyäni, jatkoin alkuun samalla keitolla (mutta vain 1/2 pss) ja moulinexilla hauhoin pari lihapullaa aina sekaan. Ihanan suolaista, nam. Välillä laitoin raejuusstoa, sinihome juustoa, jauhelihaa jne.. alkuun meni vain muutama pikku lusikallinen -usein. Ja vettä joka välissä. Vatta mulla on laiskasti toiminut aikaisemminkin. Nyt leikkauksesta n. 1 1/2 v. ja duphalacia joudun ottamaan joka aamu, että vatsa toimisi edes 3pvn välein. Jos unohdan yhtenäkin päivänä niin maha menee heti tukkoon, vaikka vettä ja muita nesteitä menee yhteensä vähintään n. 2 litraa päivässä ja rehuja tosi paljon joka päivä. Mä en vieläkään tunne varsinaista nälän tunnetta, mutta sitten kun alan syödä huomaan että nälkähan se mulla oli. Mutta tunnistan nälän nykyään hermostuneisuutena ja levottomuutena. Häviää heti kun syön. Ihan joka tilanteessa kuljetan mukana varuuksi jotain välipala keksiä tai hedelmää.

Ei se leikkaus tarkoita ehdotonta kieltäytymistä kaikesta. Ajan myötä oppii syömään "pienemmin". Minäkin söin tänään palan kuivaakakkua ihan hyvällä omatunnolla. Se on riittävä annos ja mieli tyytyväinen.

Leikkauksen myötä ainakin minä olen oppinut kohtuullistamaan syömiseni. Se on ollut leikkauksen paras anti. Koko ajan kuitenkin arvioin ja kartoitan syömisiäni. Elämä on täynnä jatkuvia ratkaisuja. Painon putoamisen eteen joutuu tekemään työtä ja valintoja. Eivätkä ne lopu, jos aikoo pitää saavuttamansa tulokset.

-10 kg hyvin menee tässä tuli sellainen juttu että sokerit laski liian alas 2.8 ja kun en pysyty syömään nopeasti mitään ja mitään yli makeaa niin otin yhden karkin imin sitä hetken suusa ja loput syljin pois mutta se auttoi.

Bansku ei ehkä sovi mulle en tiedä viellä mut se alkaa röyhtäyttään ikävästi.

nyt ostin kevyttä raejuustoa että saa ruokaan vähän makua.

hyvä ettei ihan kaikesta tarvi luopua itsehän se pitää vain päättää ja laskea kalorit ettei ota mitään liikaa.

missä vaiheessa voi alkaa syömään vihanneksia tai hedelmiä ja miten??


nyt olen syönyt pehmeitä ruokia ja varovasti kokeilen eri ruokia pää sääntöisesti lusikallinen jotakin ja katson miten se vaikuttaa annokset on yhäkin pieniä tosi pieniä mitä tohon masuun mahtuu.

nyt on olo mahtava taas vaikka viikon loppuna tuli järkyttävä närästys kohtaus viilistä oli kyllä karsea kokemus.

paranis noi haavat pian haluais lähteä kävelemään ulos täällä niin liukasta että ei puhettakaan mennä ulos.