Parin vuoden poissaolon jälkeen täällä taas

Päätin kirjoitella kuulumisia tänne pitkästä aikaa. Pari vuotta on vierähtänyt viime vierailustani täällä.
On ollut tämä leikkaus taka-alalla, kai sitä ajatteli että ei koskaan kutsu käy kun mitään ei kuulu.
Noh, keväällä tuli kutsu haastatteluun OYS:iin ja siellä tuli käytyä, ei aiheuttanut oikein mitään tuntemuksia.
Mutta tänään kun hain postin ja OYS:sta tuli leikkausaika, alkoi asia kaivertamaan mieltä.
Ehkä eniten on pelonsekaisia tuntemuksia ja ahdistusta, on aika lähellä etten ole soittanut OYS:iin ja perunut koko hommaa.
Eli jonkinlaista jänistämistä ilmassa. Painonpudotuksessakaan en ole onnistunut, tällä hetkellä paino on 159kg, eli suurin osa pudotetuista kiloista on tullut takaisin.

Leikkausaika olisi 17.9.2012, eli suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtuu. Asiahan lähti vireille jo vuonna 2009.
Onko kellään muulle annettu samoihin aikoihin leikkausaikaa?

Ja tähän loppuun haluaisin kysyä jo leikatuilta, miten nopeaa leikkauksen jälkeen olette pystyneet taas ajamaan autolla? Tämä askarruttaa minua koska tienaan leipäni ratin ja penkin välissä.

Sama päivä, Joensuussa.

Tsemppiä loppurutisktukseen!

Moro Juho

Samaa tahtia mennään, kts minun historiikki.

Itsekin ajan paljon autolla vaikka se ei olekaan päätyöni.

Minä keskeytin sairausloman 2 vkoa leikkauksesta ja pystyin henkilöautolla ajelemaan täysin.
Rekkahomma ei varmaan onnistisi noin nopeasti mutta kuukauden päästä varmasti.

Leikkaus oli minun kohdalla parhaimpia päätöksiä mitä olen tehnyt.

Tsemppiä T: paksumaha

Minä ajoin ensimmäisen kerran autoa tasan viikon päästä leikkauksesta, mutta kauhean pitkiä matkoja sillon ei vielä pystynyt suorassa istumaan, kun vatsaa alkoi kivistää. Mutta jo muistaakseni viikolla 3. autolla ajo sujui kuin ennenkin!

Koko homman kyseenalaistaminen on ihan tervettä. Se on prosessi mitä pitää käydä läpi. Omalta osaltani tuo ajatustyö kesti noin viikon jonka aikana kävin läpi lähinnä ne vaihtoehdot ja skenaariot mitä mulle tulee eteen jos en mene leikkaukseen. Tulin siihen tulokseen että jos haluan elää vielä 10 vuotta niin vaihtoehtojea ei ole. Sen jälkeen ei tarvinnut asiaa miettiä eikä ole missään vaiheessa kaduttanut.

Minä ajoin autoa viikko leikkuun jälkeen mutta jos työkseen ajaa niin ei sinne ole asiaa 3-6 viikkoon. Se että onko se sulla 3 vai 6 viikkoa ei voi kukaan etukäteen sanoa. Sairauslomaa kirjoitetaan yleensä 4 viikkoa. Minä olin viikko leikkauksen jälkeen tosi pirteänä mutta sitten 3 viikon jälkeen iski armoton väsymys joka on aika yleistä. Tämä johtunee pienestä energiansaannista. Hain 2 viikkoa lisää saitsua eli mulla oli 6 viikkoa yhteensä, ja tämä vain ja ainostaan väsymyksen takia.

Jos olet ammatiksesi ratin takana niin suosittelen miettimään etukäteen miten aiot leikkuun jälkeen syödä. Jos jatkat samalla systeemillä kuin tähän asti, eli todennäköisimmin syöt jonkun armottoman kokoisen aterian jossain kuppilassa 1-2 kertaa päivässä + kahvitauot pullan kera, niin sun painosi hilautuu takaisin entisiin lukemiin pikkuhiljaa. Minä kun lähden reissuun niin mulla on nykyään aina omat eväät mukana kylmälaukussa. Sieltä popsin sitten parin tunnin välein esim. rahkaa, kalkkunanakkeja, keitettyjä kananmunia, tonnikalasalaattia jne. Pelkästään proteiinipitoista tavaraa.

Terve Juho ja onnittelut leikkuuajasta!
Älä peru sitä, koska sinulla on melkein koko aikuisikäsi vielä edessä ja saat nauttia siitä hoikempana. Erotukseksi esim. minusta, joka kärsin aikuisikäni ylipainon tuottamista fyysisistä ja psyykkisistä on ongelmista. Nyt, kun painoa on pudonnut, olen tullut huomaamaan, mistä kaikesta ihanasta olenkaan jäänyt paitsi ylipainoni takia!!
Minut leikattiin keskiviikkona, perjantaina kotiutus, jolloin ajoin itse kotoa apteekkiin hakemaan lääkkeitä, mutta vain muutaman kilometrin. Sairaalasta kotiinpaluumatka taksilla kesti 3 tuntia, jonka lepäilin taaksekallistetussa etupenkissä. Töyssyt tuntuivat mahassa! Voisin hyvin kuvitella, että jos leikkuusta ei tule komplikaatioita, ammatikseen ajamista voi ajatella ehkä 3-4 viikkoa leikkuusta. Silloinkaan ei saa/kannata nostella painavia, vaikka tuntisi olonsa hyväksi!! Tsemppiä!!

---pariin kuukauteen en minäkään ole tänne ehtinyt - 10 kk leikkauksesta ja elämä menee jo ihan omalla painollaan - melkein voisi unohtaa tämän, mutta on vielä sisäistämistä itselläkin, että kuinka paljon sitä onkaan hoikentunut - kesävaatteissa sen nyt huomaa, kun niitä voi pitkästä aikaa pitää!

VIIKON AJOTAUKO!
Tampereella antoivat viime syksynä ohjeen, jotta leikkauksen jälkeen kolmeen viikkoon pitää välttää nostelemasta yli 5 kg esineitä, autolla ajoa pitää välttää yksi viikko.
Minulla sen viikonkin jälkeen tuntui hidastustöyssyissä ilkeeltä. Kysyin minä sairaalan jummparilta sitäkin, jotta millaisia rajoituksia parisuhteen parivuodeliikuntaan annetaan. Ei häkeltynyt, vaan vastasi, että ihan tuntemusten mukaan, mutta ei pidä hirveesti rytkäyttää...no menihän se sivuun aiheesta :bounce:

EVÄÄT TIEN PÄÄLLE AUTOKYLMIÖÖN!
Leikkauksen jälkeen pitää opetella loppuelämän ruokailutavat ihan uusiksi ja tien päälläkin selviää, kun tekee etukäteen eväsannokset ja autossa on kylmiö...

Mulla oli lähtöpaino kesällä 2010 164 kg, Syksyn 2010 ENE:ssä pudotin 126 kg painoon, mutta sitten odottelin epätietoisena leikkausajasta "löysässä hirressä" 10 kk ja leikkauspaino syyskuussa 2011 oli 130 kg. Leikkaukseen mennessä kuitenkin kokonaisuudessa laihdutin aika hyvin.

Sen jälkeen en ole laihduttanut, vaan olen opettellut uudelleen syömään! Heitin henkilövaa´an nurkkaan ja keskityin käyttämään keittiövaakaa ateria-aineiden ja ruoka-annosten punnitsemiseen, kun laskin kaloreita 1200, proteiineja 80 ja hiilareita 200 vuorokaudessa - ja sillä ruokaohjelmalla mennään edelleen! Se meni alitajuntaan, mutta välillä tekee hyvää konrtolloida muutaman päivän kirjanpidolla - itseään on helppo huijata!

Nyt voi syödä melkein mitä vain:
yhtä usein kuin hevonen (7-9 "ateriaa"/ vrk)
mutta yhtä vähän kuin lintu!
Pitää muistaa juoda riittävästi ja syödä riittävän proteiinipitoista ruokaa!

Paino sitten asettunee johonkin. Ja minulla tämä kaikki ilman hikiliikuntaa!

Kun nyt seurataan paljonko verenpainelääkitystä voi vähentää, käyn kerran kuukaudessa painokontrollissa ja samalla mitataan verenpaine, sokeri ja kolesteroli. Kolesterolimittari ei näytä mitään ja silloin arvoksi merkataan alle 3.88! Sokerit ja verenpaineet on olleet ihannetasoilla. Pari kertaa on ollut painossa kilon - parin takapakki, mutta muuten on aina ollut paino vähemmän kuin edellisessä punnituksessa. Takapakit tulivat toinen kevättalvella Lapin turneen jälkeen ja toinen kesälomaviikkojen aikana, kun olin muun perheen kanssa samoissa sapuskoissa. Reissuruokailut ovat aina riski. Kotioloissa mulla on oma jääkaappi ja ihan oma ruoanvalmistus.

Nyt on n. 95 kg ja paino putoo tosi hitaasti, - muutama kilo toivon mukaan vielä menee, niin olisin 190-senttisenä n.k. normaalipainoinen - vyötärö kutistuu nyt, vaikka paino tuntuu polkevan paikallaan. Liikuntaakin on nyt voinut varovasti aloitella - pääasiassa polkupyörällä. Jalat kun on polvista ja nilkasta vähän heikot, mutta nyt kevyempänä kestävät jo aika hyvin. Kai sitä jotain pitäis kropalle tehdä, kun luut törröttää joka paikasta;-)

Ihmiset, joita on harvoin tavannut eivät tunne, mutta sitten äänestä tuntevat. Olen kuullut hauskoja kommentteja, esim.
- ai, tuo luuranko puhuu!

Tällä tilanneraportilla halusin tsempata sinua - mene ihmeessä leikattavaksi,
- mutta opettele sitten huolella ohjeiden mukaan loppuelon syömistavat!
Minulla leikkaus oli elämisen arvoisen elämäni jatkon kannalta ainoa vaihtoehto, sillä 164 kg:n elopaino olisi ollut äkkiä kuollutta painoa!
Olin jo opettelemassa diabetespistoksia, mutta Diabetes 2 jäi leikkuupöydälle, verenpainelääkitystä vähennetään koko ajan, vaimo on saanut läskin ukonturjakkeen tilalle takaisin poikaystävänsä ja olo on kuin nuorella orhilla kevätlaitumia odotellessa...vaatteet oli XXXXXXXL (7XL) ja nyt menee XL ja joku jopa L!

Tsemppiä Juho!

Bloccon teksti täyttä asiaa

Itse suosittelen leikkausta 100%, kyllä elämänlaatu paranee huomattavasti menetettyjen kilojen mukana.
Tietty kovaa työtähän tämä on opetella uudet elämäntavat ja myös noudattaa niitä, eli ei pelkkä leikkaus laihaksi tee.

Kannustan sinua tarttumaan nyt tilaisuuteen, mikä sinulle annetaan.
Tunnevyöry on tuttua, minullakin ennen leikkausta vaihteli ne vähän väliä, mutta silti sisimmässäni olin varma, että menen leikkaukseen, koska en todellakaan enää jaksanut ajatella omaa tulevaisuutta lihavana, väsyneenä, kipiänä, läskeistä masentuneena, rumana, joten vaihtoehtoja minun kohdalla ei enää ollut.
Enkä ole katunut leikkausta sekuntiakaan.

Woimia!

Kiitoksia kaikille tsempeistä ja ruokaohjeista. katsotaan nyt mitä tuleman pitää..
Mun piti vastailla teidän viesteihin jo muutama päivä sitten, mutta huomasin että pää lyö tyhjää, ei oikein tiedä mitä vastata kun on ajatukset hakusessa tulevan takia.
Olen miettinyt asiaa ja olen 99% varma että en tee sitä virhettä ja peruuta leikkausta. Tässä ennen eneilyä oon pienentänyt syömisiä täysin minimiin ja juonut paljon vettä. 6 päivässä on lähtenyt 5kg pois, luulisin että nesteet ovat lähteneet kiertämään. Huomasin että olen jostain löytänyt lisää motivaatiotakin, eilen työpaikalla tarjottiin suklaata mutta kieltäydyin kohteliaasti
Yritän päivitellä tänne tuntemuksia ja fiiliksiä ennen ja jälkeen leikkauksen..

ajattelin taas kirjoitella kuulumisia.
Aika kuluu työkiireiden sekä painonpudotuksen kanssa. Nyt kun oon ollut dietillä jo 3viikkoa ja painoa on tippunut ihan hyvällä tahdilla pois, aamulla puntari pysähtyi lukemaan 152kg.
Olen syönyt päivässä n.1000kcal ja se tuntui ihan hyvältä ekat 2 viikkoa. Tosin nyt tällä viikolla tilanne on muuttunut. Työni on fyysistä ja minun täytyy olla tarkkaavainen liikenteessä. Nyt on kokoajan miehestä veto pois ja väsyttää ihan jatkuvalla syötöllä. Kauhulla ajattelenkin ene-pussiruokadiettiä, olen täysin varma etten kykene työhöni jos sen dietin aloitan. Sairaalasta minulle sanottiin että ennen leikkausta pitää 10kg tiputtaa, niin hyväksytäänkö se jos en pidä ene-diettiä mutta tiputan silti sen 10kg? kertokaa te viisaat

Moro

Kaikki painonpudotus katsotaan hyväksi. Olipa konsti mikä hyvänsä. ENE on poppakonsti joka toimii kerran, sitten elimistö oppii sen hämäyksen.

Itse en kokenut enelläkään energiavajetta. Läsää mahasssa riitti energiahukan korvkkeeksi.

Kyllä se siitä ...olet jo pitkällä prosessissa.

Moro

Leikkausta edeltävällä laihdutuksella on tarkoitus vähentää sisäelimien ympärillä olevaa rasvaa. Helpottaa leikkausta.

Siitä 10 kg:sta ne pitää aika tiukasti kiinni juuri sen vuoksi. Menetelmä ei ratkaisne sitä.

Paksumahalle kiitos tiedoista
Tässä vähän päivitystä tilanteeseen, eli tänään paino 146kg eli näillä mitoilla BMI 42.66
Monet on kyselleet että tarvinko tuolla pudotuksella leikkausta laisinkaan, mutta pidän pääni ja 17.9 klo 7 ilmottaudun oyssiin
Hieman jännittää, mutta ei oikeastaan enää hirveänä pelota. Ainakaan jos en ajattele kipuja kun kipuherkkä olen.

Onnea loppu koitokseen

Kiitos rolli82

Tsemppiä! (:

Tsemppiä Juho

Tsemppiä huomiselle! Itse olin ihan viime minuuteille peruuttaa leikkauksen tai oikeastaan siirtää sen. Olisin siirtänyt, jos olisin keksinyt jonkun syyn jolla en ois lentänyt ulos jonosta Tyytyväinen olen kuitenkin leikkaukseen (sleeve) ja painon pudotus oli alussa huikeaa. Nyt tullut painoa takaisin reilu kymmenen kiloa (2v 4kk leikkauksesta ja toinen raskaus tänä aikana). Asiaa en murehdi, sillä annoskoot edelleen pieniä, nälkää en juurikaan tunne ja ainoastaan raskauden aikainen sokerinhimo taitaa nostattaa painoani, kun varsin surutta olen syönyt herkkuja, muu kun ei oikein maistu. Toki vauvan takia syön ruokaa ja edelleen terveellisesti, ehkä jopa terveellisemminkin kuin leikkauksen jälkeen.

Tsemppiä huomiselle, on varmasti paras päätös loppuelämäsi terveyden kannalta lähteä leikkaukseen kuin jojoilla painon kanssa. Itsekkin miestäni kannustaisin leikkaukseen ellei olisi nykykriteereillä "liian laiha" vaikka ylipainoa on kuitenkin liki 40kg.

Kiitoksia tsempeistä kaikille
Huomenna olisi se päivä jota olen pelännyt pitemmän aikaa, päivä jolloin kaikki muuttuu (toivottavasti parempaan suuntaan).
Ene-diettiä en tehnyt ollenkaan, katsoin että se on työtäni ajatellen liian rankka kun työni on suhteellisen fyysistä. Mutta ennen viimeistä diettiä paino oli 159kg ja nyt tänäaamuna mitatessa 145.7kg eli reippaasti on lähtenyt, toivottavasti tämä pudotus lääkäreille riittää.
Päivittelen tänne taas sitten kun kykenen tietokoneelle asti.

Ainiin, sellainen kysymys, ehkä tyhmäkin, eli saako sairaalasta kotiuttamisen yhteydessä taksilapun kotiamenoa varten? kun olen talouteni ainoa ajotaitoinen eikä ystävältäni lasketun ajan tipalla olon takia onnistu kuin vienti Ouluun.

Tsemppiä Juho huomiselle!!!

kuin myös sinulle Rosmariini
Meillä alkaa uusi elämä samaan aikaan

^Kiitos!
Jep! Uusia seikkailuja kohti...

No niin Juho ja Rosmariini!
Sujukoon leikkuunne mallikkaasti ja toipumiset molemmilla mainiosti!!! Kun pystytte kirjoittamaan, täällä odotellaan kuulumisianne!!

Sairaalasta saa taksilapun mikäli kunnon katsotaan olevan sellainen, että tarvitsee taksikyytiä (käsittääkseni aina on sellainen!)

Paniikkikohtauksen sain leikkauspöydällä juuri ennen nukuttamista sillä tuloksella että allekirjoittanutta ei tänään leikattu. Eivät kumminkaan tiputtaneet jonosta pois vaan saan lisää mietintä ja harkinta-aikaa. Tällä hetkellä harmittaa ihan tajuttomasti, mutta toisaalta en tiedä että olenko valmis henkisesti operaatioon. Pitkän aikaa luulin olevani mutta tämänpäiväinen panikointi kertoi toista. Pitkä miinus anestesialääkärille, joka aloitti nukuttamisen minun panikoinnista ja vastustuksesta huolimatta. Luottamus ko henkilöä kohtaan katosi samantien.