Elämää viikko leikkauksesta

Moi vaan kaikki tutut ja tuntemattomat!
Leikkaus (castric bypass) tehtiin 8.9.08 eli viikko sitten maanantaina. Melkein viikon olin sairaalassa korkeiden tulehdusarvojen vuoksi. Nyt harjoittelen kotona nesteytystä 2-3litraa/vrk.
Onhan tässä opettelemista. Minua vähän huolestuttaa nuo määrät.. Täällä palstalla ja ravintoterapeutin mukaan joisin vain 0,5-1,00dl kerrallaan, mutta eilen meni ekaa kertaa "ruokaa"; tomaattikeittoa hitaasti lirppien 2,5dl. Olenko nyt alkanut jo heti ahmimaan?????????
Tikit ovat vatsassa vähän kipeät, mutta olo on muuten aika toipunut. Toki yritän muistaa olevani potilas. Ja kirjaan kaiken paperille mitä suuhuni laitan. Lauantaina pääsin sairaalasta (peijaksesta) kotiin puolen päivän aikaan ja illalla 21.00 soitin sinne ja sanoin, että oloni on kaamea, tulen kohta takaisin ! Kyse on nesyteytyksestä, joka jäi heti liian vähiin. Oppia ikä kaikki, nyt nestetytys sujuu, mutta onko vaarana, että liiankin hyvin???

Hah, onpa vaikeaa näköjään kirjoittaa tuo sana "NESTEYTYS". kaikki nuo epämääräiset sanat tarkoittavat siis sitä!

Nestemäinen menee niin helposti eteenpäin, että hitaasti lipitellen jotain keittoa voi särpiä saman verran kuin vettäkin.

Hei! Mielenkiinnolla luen juttuasi.. minä todennäköisesti pääsen leikkaukseen ennen ensi kesää. Hyvää syksyä!

Hei Turturi millanen olo on nyt edellisest kirjotuksesas on melki viikko.
Empä usko et oot ruvennu mitenkään ahmimaan se on vaan alussa hankalaa kun pitäis "juoda" iso määrä vuorokaudessa mut siti se on nii hankalaa.
Pikkuhiljaa ku saat menemään ni se on hyvä. Sitten jatkossa ku menee enemmän kerralla kannattaa ottaa vaikka sitä tomattikeittoo vaan se 1-2dl juoda se ja pitää paussia et uus pussukka tyhjenee sillä konstilla sitä pussukkaa ei saa venytettyy.
Kannattaa keskittyy jo alusta asti siihen et se määrä minkä kerralla syö on pikkanen ja varsinki et jo lautaselle/ kuppiin ottaa sen piene määrän nii ei tuu sitte syötyy tai juotuu liikaa kertoja kumminki tulee usseempia ku normaali syömisellä. Mä sillon alus ihan mittasin sen määrän et silmä oppi sitte pikkuhiljaa kattomaan oikeen määrän.
Se on tosi asia et jos syö joka kerta hiuka enemmä nii se pussukka automaattisesti venahtaa ja se voi tapahtuu ihan salakavalastikki huomaamatta.
Kun on entisess elämäs tottunu syömään jättiannoksia nii normaalit annoksetki tuntuu pieniltä saatikka sitten ne leikattujen annoksen nehän on minimaalisia alkuun. Siinnä väkisinki tulee sellanen olo et eihän noi pienellä voi elää mut voin vakuttaa et kyllä voi. Musta kaiken a ja o on ne määrät siihen laatuun voi keskittyy sitte vähä myöhemmin ku tervehtyminen on lähteny kunnolla alkuun.
Ajan mittaan se syöminen sitte normalisoituu vaikka noi määrät tulee pitää pieninä lopun ikää.

Toivottavasti kirjotat muutaman rivin et miten sulla on menny uuden pussukan kanssa.

Tää on muuten sitte mun oman kokemuksen kautta hankittuu tietoo.

Huhuu... mitähän sinulle kuuluu? Toivottavasti kaikki OK?

Heippa!

Minulle tehtiin Gastrick bypass leikkaus tähystämällä maanantaina 6.10 kuopiossa, olin osastolla aika kipeä ekan vuorokauden mutta sitten olo lkoi nopsaan paranemaan, tosin pelotti alkaa syömään kun pelkäsin suolen repeämistä ja tukkeutumista. Eka lihaliemi meni itkun kanssa vähitellen samoin sosekeitot.

Nyt tuntuu kotona ettei annattu kipulääke ole riittävän vahva eikä aina muista syödä ja juoda niin usein kuin pitäisi.
Ostin vauvan sosetta kaupasta kun en uskalla vielä normiruokaa soseuttaa, milloin uskaltaisin tehdä vaikka rehellisen jauhellihakeiton ja soseuttaa sitä?

lootus75 kirjoitti:Heippa!

Minulle tehtiin Gastrick bypass leikkaus tähystämällä maanantaina 6.10 kuopiossa, olin osastolla aika kipeä ekan vuorokauden mutta sitten olo lkoi nopsaan paranemaan, tosin pelotti alkaa syömään kun pelkäsin suolen repeämistä ja tukkeutumista. Eka lihaliemi meni itkun kanssa vähitellen samoin sosekeitot.

Nyt tuntuu kotona ettei annattu kipulääke ole riittävän vahva eikä aina muista syödä ja juoda niin usein kuin pitäisi.
Ostin vauvan sosetta kaupasta kun en uskalla vielä normiruokaa soseuttaa, milloin uskaltaisin tehdä vaikka rehellisen jauhellihakeiton ja soseuttaa sitä?

Kiva, että leikkaus on sinulla ohitse ja vaikuttaa, että toipuminenkin etenee hyvin
Millaista kipulääkettä sinulla on käytössä, voisitko ottaa yhteyttä KYSiin ja kysellä voisitko ottaa lääkettä enemmän tms? Tuntuuko tuo kipu muuten leikatussa vatsalaukussa vai tähystyshaavoissa? Olen monta kertaa miettinyt, että mitenkähän kipeä sitä sitten onkaan...

Mitenkähän kauan sitä pitää olla ennenkuin uskaltaa syödä tavallista ruokaa (soseena)...varmaan jollakin olisi tästä tietoa?

Tsemppiä ja hyvää toipumista

lootus75 hieno juttu et leikkaus on onnellisesti ohi.
Kyselit tossa et koska voit alkaa soseuttamaan tavallista ruokaa esim jauhelihakeittoo ja syömään sellasta.
Mun mielestä ihan heti siis kun vaa varmistat et sapuska on kunnolla soseutettu ja tarpeeks liemevää nii voit ihan kotiruokaa syödä nyt jo.
Tottakai kannattaa välttää viell kauheen voimakkai maustei meinaan vatta ei ehkä sellasesta kauheesti tykkää.

Tossa onkin muuten opettelemista et muistaa syödä ja juoda tarpeeks usein. Mulle oli sillon hyvä konsti ainaki juomiseen se et koko ajan oli muki vettä nokan eessä. Siitä tuli sitte otettuu kulauksii pikkuhiljaa.
On tärkeää yrittää ainaki juoda vaikka se syöminen ei nii sujuiskaan ettei tuu kuivumista.
Sen syömisen ei nii alkuun oo välii kunhan muistaa vitamiinit ottaa joka päivä.
Siis tottakai syöminenki on tärkeetä mut kyllähän sitä vähemmällä alkuun pärjää ja muutenki alussa voi olla esim. pahaa oloa nii ei ruoka ei välttämättä ees maistu.

Rozeanne kirjoitti:

lootus75 kirjoitti:Heippa!

Minulle tehtiin Gastrick bypass leikkaus tähystämällä maanantaina 6.10 kuopiossa, olin osastolla aika kipeä ekan vuorokauden mutta sitten olo lkoi nopsaan paranemaan, tosin pelotti alkaa syömään kun pelkäsin suolen repeämistä ja tukkeutumista. Eka lihaliemi meni itkun kanssa vähitellen samoin sosekeitot.

Nyt tuntuu kotona ettei annattu kipulääke ole riittävän vahva eikä aina muista syödä ja juoda niin usein kuin pitäisi.
Ostin vauvan sosetta kaupasta kun en uskalla vielä normiruokaa soseuttaa, milloin uskaltaisin tehdä vaikka rehellisen jauhellihakeiton ja soseuttaa sitä?

Kiva, että leikkaus on sinulla ohitse ja vaikuttaa, että toipuminenkin etenee hyvin
Millaista kipulääkettä sinulla on käytössä, voisitko ottaa yhteyttä KYSiin ja kysellä voisitko ottaa lääkettä enemmän tms? Tuntuuko tuo kipu muuten leikatussa vatsalaukussa vai tähystyshaavoissa? Olen monta kertaa miettinyt, että mitenkähän kipeä sitä sitten onkaan...

Mitenkähän kauan sitä pitää olla ennenkuin uskaltaa syödä tavallista ruokaa (soseena)...varmaan jollakin olisi tästä tietoa?

Tsemppiä ja hyvää toipumista

Nyt kipu jo paremmalla mallilla, lauantaina sain jonkinlaisen tajuttomuuskohtauksen ilmeisesti epileptinen (ei epilepsiaa todettu) joka liittyi jotenkin leikkaukseen, olisiko jäänyt jokin mikroskooppisen pieni verihyytymä joka meni aivojen läpi. Siitä selvittiin kolmen päivän sairaalareissulla. Ompeleet on poistettu ja nyt pystyn jo nukkumaan mahallanikin tosin vähän pitää polvella tukea.

Särkylääke on vaihdettu vahvempaan, sosemaista ruokaa syödään kuukausi leikkauksesta jonkä jälkeen kokeillaan ruoka-aineita varovasti yksi kerrallaan ja jos jokin ei sovi niin pidetään paussi ja yritetään muutaman viikon kuluttua sitä uudelleen.
Ehdottomasti pitää muistaa juodä riittävästi, pitää suolatasapaino kunnossa ja syödä määrätyt lisäravinteet.
Täyttymisen tunne on todella voimakas ja olen kantapään kautta huomannut että hitaasti pitää syödä ja vaikka jaloitella välillä että täytymisen huomaa ajoissa.

möhrötti kirjoitti:lootus75 hieno juttu et leikkaus on onnellisesti ohi.
Kyselit tossa et koska voit alkaa soseuttamaan tavallista ruokaa esim jauhelihakeittoo ja syömään sellasta.
Mun mielestä ihan heti siis kun vaa varmistat et sapuska on kunnolla soseutettu ja tarpeeks liemevää nii voit ihan kotiruokaa syödä nyt jo.
Tottakai kannattaa välttää viell kauheen voimakkai maustei meinaan vatta ei ehkä sellasesta kauheesti tykkää.

Tossa onkin muuten opettelemista et muistaa syödä ja juoda tarpeeks usein. Mulle oli sillon hyvä konsti ainaki juomiseen se et koko ajan oli muki vettä nokan eessä. Siitä tuli sitte otettuu kulauksii pikkuhiljaa.
On tärkeää yrittää ainaki juoda vaikka se syöminen ei nii sujuiskaan ettei tuu kuivumista.
Sen syömisen ei nii alkuun oo välii kunhan muistaa vitamiinit ottaa joka päivä.
Siis tottakai syöminenki on tärkeetä mut kyllähän sitä vähemmällä alkuun pärjää ja muutenki alussa voi olla esim. pahaa oloa nii ei ruoka ei välttämättä ees maistu.

nyt syöminen jo sujuu lähinnä soseilla, mausteita olen kokeillut eikä maha ole niistä pahemmin napissut vastaan, sensijaan maha tuli kipeäksi kun kokeilin syödä pienen coctail piirakan (ruistaikina) vaikka söin sen pienissä erissä vähän kerrassaan niin koko päivän maha oli hirveän kipeä.
Kaikkein vaikeinta on lähinnä olla tämä eka kuukausi ilman leipää kun sanottiin ettei sitä saisi kuukauteen syödä ja kun ei juuri saa kuituja mistään niin mahakaan ei oikein tykkää toimia.