Alle 30-vuotitaat leikatut ja leikkaukseen hakeutuvat :)

Tänne siis kaiken kirjavaa sakkia alle 30 vuotiaista Olisi kiva lukea täältä perusteita siitä millä perusteilla leikkaukseen pääsee..
Ite pääsin leikkausjonoon sillä et 4 vuotta lapsettomuutta takana. PCO (monirakkulaiset munasarjat) hoitojahan ne ei aloita ellei ole paino normaalin lähimailla.. Itselläni kun on 120kg ollut paino silloin kun kävin ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella polilla.. lisäksi olen monet kerrat yrittänyt painoa alas näillä Reductilleilla mutta kaikesta huolimatta niistä on tullut tulokseksi ummetus ja kauheet sivuvaikutukset Ruokavalio ok ja en edes tupakoi tai käytä alkoholia ku 2-3 kertaa vuodessa.
Ensin otin yhteyttä Tk:seen ja pyysin aikaa lähetteen tekevälle lääkärille. Aika tulikin jo 2 viikon päästä ja Lääkäri sitten päätti viimein että, laittaa musta lähetteen eteen päin. Viime viikolla kävin viimeisellä vastaanotolla ja sanottiin että, pantaleikkaukseen olet menossa koska olet vielä noin nuori ihminen. Kun ei sitten tiedä onko 10 vuoden päästä parempaa keinoa. Näiden lisäksi olen syönyt jo 2 vuoden ajan Diforminejä hoitona myös tuohon yllämainittuun.. Sokerirasituksessa huomattiinkin että, sokerit heittelee miten sattuu
Suvussa nimittäin diabetestä,verenpainetautia,kilpirauhasenvajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia..
En kuitenkaan itse halua olla loppu elämää läski ja lapseton pahimmassa tapauksessa kuolla nuorena.. Luojan kiitos että, sain avun siihen

Hei!

Olen 26-vuotias ja minulle tehtiin sleeve-leikkaus 3.2.2009. Lähete leikkaukseen lähti syksyllä 2007 työterveyslääkärin aloitteesta ollessani 24-vuotias. Minulla ylipaino-ongelmaa ollut lapsesta asti. Minulla oli takana lukuisia tuloksettomia laihdutusyrityksiä. Paastosokeri oli poikkeava, joten diabetes olisi ollut uhkaamassa vuosien saatossa. Lisäksi paino aiheutti ongelmia nivelten kestävyydessä. Nyt nivelkivut ovat poissa, kun painoa on tippunut –27,2 kg. Verenpaine on myös laskenut, syksyllä 2008 se oli 155/96 ja nyt 124/84.

ja elämä hymyilee!

Emäntä-85 Vieläkö ne pantaleikkauksia tekee

Mä olen kanssa syntynyt -85 ja oon menossa maanantaina ohitusleikkaukseen. Lähetteen sain viime keväänä yksityiseltä gyneltä ja keskustelu lääkärin kanssa oli sitten marraskuussa joka laittoi lähetteen leikkaukseen. Maanantaina on sitten leikkaus Peijaksen sairaalassa. Eilen kävin tulotarkastuksessa ja tuhannen tutkimuksessa. Oli veri- ja virtsanäyte ja EKG, spirometria, keuhkokuva röntgenissä ja sisuskaluja tutkittiin ultrassa. Sitten "harjoituslounas" ravitsemusterapeutin ja parin muun leikkaukseen tulevan kanssa, keskustelu omahoitajan, anestesialääkärin, kirurgin ja fysioterapeutin kanssa. Eilen se sitten jotenkin vasta lävähti todella tajuntaan että sinne oon menossa.. Nyt on sitten vähän jännä olo.. Mut kyllä se siitä sitten taas iloksi muuttunee.

täällä on yksi vuosimallia -86 eli 23v miehen alku... leikattiin 22.4.2008 päksissä ohituksella... oikeastaan painavia syitä ei ollut lievää verenpaineen nousua... sokerit ok, bmi oli vaan niin korkee ja en antanut periksi kieltävään vastaukseen... nytten paino on siinä 92kg ja lähtö vuosi sitten oli siellä 160kg... onnea kaikille leikkaukseen hakeutuville...

ennen:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Cubix&image_id=56647406

jälkeen:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Cubix&image_id=106127844
siinä on mamma ja hevonenkiin kuvaan päässynä...
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Cubix&image_id=104199768

Herttinen mikä muutos!! Aivan fantastista. Onnea uudesta elämästä!

Tästä uskaltaa toistaiseki vain uneksia. Kunpa oma leikkaus tulisi pian.

T.

Nyt on sitten aikalailla tasan viikko leikkauksesta. Kotiutumisen jälkeen ei ole ollut mitään suuria ongelmia, mitä nyt välillä tietty sattuu paikkaan jos toiseenki ja tikkiä kiristää ja ei voi kumartua. Mutta hienosti on oikeesti mennyt. Juuri mikään (sallittu) ei tosin meinaa maistua ja sit kellosta kattoo et jaaha, hyi, se olis syötävä taas. Aamulla usein on sellai fiilis et oikeesti haluaa syödä jotain ja on vähän kehno olokin. Oikeastaan ekana mielessä on lasi vettä ja sitten että mitähän söis.

Eilen kävin pienellä kävelyllä (n 200m yhteensä) mikä oli tosi ihanaa. Veti kyllä tosiaan aika vakavaks se miten voimat on kaikonneet jonnekkin ihan muualle ja hengästyin suunnilleen seuraavan askelee ajattelemisesta ja kotiin ku pääsin ni olin ihan puhki. Tää päivä tulee olemaan oikeasti aika ankea ku mieheltä loppuu juhannusvapaat ja se menee töihin 11-19. Jotenki jännittää et selviänkö. Vaikka en olekaan tarvinnut sen apua ku nostamisessa suunnilleen. Yllättävän paljon sitä ihminen muuten tiputtelee tavaroita päivän aikana! Ja tiettyki se on kiikuttanut mulle kaikkea mahdollista ja mahdotonta ettei koko ajan tarttis nousta ylös ja istua alas ku ei se tunnu hyvältä.. Olen yrittänyt antaa sille hyvää palautetta paljon että se tietäisi miten tärkeä apu ja tuki mulle on ollut ja tietäisi miten paljon arvostan sitä. Ei ole helppo retki ollut tämä mutta kyllä se on sellanen olkapää että saa isompikin näköjään kunnolla tukea. Mä olen meidän suhteessa aina ollut se joka hoitaa asiat. Tykkään siitä. Nyt on sit kääntyneet roolit vähän toisin päin ja se on hämmentävää välillä..

Meinasin että jos kauppaan uskaltaisin kattoo olisko siel mitää mitä haluaisin syödä ni pelkään ihan sikana että pudotan avaimen vaikka ovella. Vaikka meillä on iso talo että kyllä tässä joku kulkee vähintään kerran vartissa että hölmö pelko sekin. pitää vaan nyt kaikki mahdolliset kauhuskenaariot kehitellä. Joillakin leikautuilla ei sitä paitsi edes ole asuin kumppania ja varmaan nekin on selvinneet ihan hienosti.

Hyvin on vielä muistissa noi ajat vaikka sanotaankin että ihmisen muisti on niin lyhyt. Eilen oli tasan kaksi kuukautta minun ohitusleikkauksestani. Kokemuksesta vopn sanoa ettei ruoka maistunut aluksi ja jo pienikin määrä tahto täyttää mahan ähkykuntoon. Voit kokeilla jäätelöä jos mahdollista vähäraasvaista, se teki mulle ainakin hyvää toinen oli kylmä kaakao.

Kaikki meni mullakin tähän asti hyvin mutta nyt rupes vasenjalka vaivaamaan niin että ihan ortobedille asti piti mennä. Onneksi ei ollut mitään jalkakaaren laskeutumista jota itse arvelin,vaan tulehdus. Kipu on estänyt lähes täydellisesti kuntoliikkumisen ja voimistelun. No tulehduskipulääkkeitä määrattiin ja fysioterapista hoitoa.
Sen voin aloittaa vasta kesäkuussa ton suomenmatkan vuoksi mutta antoivat koti ohjeita matkanajaksi.
Outo tässä on ollut että olen juossut lääkäriltä lääkärille ja kokeista kokeisiin leikkausta ennen ja sen jälkeen, aina on ollut allakassa joku päivä viikossa ruksattu noihin. Ennen kun en käynyt lääkärillä kuin ne korkeintaan kaks kertaa vuodessa.

Eilen olin "kaupungilla" ja olis tehnyt niin mieli istua ulkokahvilaan ja syödä aamuateria entiseen malliin, mutta sitten aivoissa naksahti että kuinka voin tilata aamiaisen josta voin syödä korkeintaan puoli munaa lusikallisen juustoa ja ehkä kolmasosan leipää ja palan tomaattia ja kurkkua. Sitten istuskelisin siinä puolituntia että voisin hörpätä maitokahvia tai tuoremehua. Päädyin aamiaisen sijaan pelkkään voileipään ja maitokahviin. Kahvin join ensiks ja leivän otin sitten mukaan kassiin jonka söin sitten päivän mittaan kolmeksi ateriaksi, oli täytetty niin runsailla vihanneksilla ja tonnikalalla ja kananmunalla. Eli nykyään ravintola käynnit ovat aivan eri luokkaa kuin ennen, pitää muistaa ottaa aina kaveri mukaan jonka lautaselta voi sitten noukkia ne muutamat palat. No halvaksihan se tulee.

Kivaa on minustakin ollut tämä "lellittely". Tähän asti kun mun hommiin on kuulunut ruuanlaitto pyykinpesu siivous rutiinista huolehtiminen (kotiäiti)ym. ym. ja nyt kaikki ovat auttaneet. Ovatpa siinä sivussa sitten oppineet taas arvostamaan äidin hommiakin. nyt taas kyllä hommat tahtoo vähitellen siirtyä entisiin juomiin.

kaikkea hyvää vaan jatkossakin Sinulle sinizii.

Hei kiitti tosta kaakao vinkistä! Se on ollut niin kauan "kielletty" että en osannu edes ajatella koko kaakaota. Ku oon ihmetelly et miten muka saisin maitoa alas ku sitä niin kehotettiin juomaan. Mut ei vaan ole pystynyt. Kaks purkkia raksu raahas kotiin ja mä surkeena mietin miten saan ne juotua ku ei sekään tota "laktoosillista" maitoa voi juoda ja jos kaadan ne pois se tulee paheksuen tuhisee viereen et arvaa kuin moni köyhä noikin olisi mielellään juonut. Ollaan eri kulttuureista ja sen kotimaassa köyhyys on vähän eriluokkaa ku täällä joten se muistaa muistuttaa mua omasta hyväosaisuudestani ja huolettomista kulutustottumuksistani. Käytiin sen kotimaassa puolitoista vuotta sitten ja ostin leipää josta en sit pitänytkään ja ajattelin antaa ne naapurin lehmälle ku lehmän omistaja tuli matkalla vastaan ja sanoi että hän voisi mielellään syödä sen leivän. Vähänkö mua hävetti silloin.. Toisella ei ole rahaa ruokaan (autto miehensä kanssa mun miehen perhettä kotitöissä ja sai rahaa ja syödä aina kun muutkin söi) ja mä nirsoilen yhden paahtoleivän kanssa. Siellä tietysti meni homma hyvin että sain annettua sille leivän johon sillä itsellään ei olisi varaa, mut suomessa ne menee roskiin tietty. Oli myös kamalaa ku jotkut köyhät lapset tuli pyytämään saisko ne syödä sen mitä muilta jäi lautasille.. Mun miehen koti on varakas joten lapsille annettiin ihan kunnolla ruokaa jos ne tuli pyytämään, mutta monesta talosta ne vaan tylysti ajettiin muualle kerjäämään. Eikä ne joka päivä käyneet, eri päivinä eri taloissa. Sitä ku miettii jää helposti pala kurkkuun...

Liitty taas melkein aiheeseen.

mulla leikkaus torstaina edessä. eiliseen asti olin kuin viilipytty, nyt hieman nippailee mahasta. niska ja hartiat jumissa, jopa kasvoissa tuntuu puutumista.... eli kaipa voisi sanoa lievän paniikin olevan päällä.

menen keskiviikkona hierontaan ja teen vain puoli päivää töitä. ehkä sillä pääsis alkuun. sairaalasa sitten täytyy pyytää vahvat heti alkuun jotta ei kerkiä panikoimaan

ei leikkaus kai niinkään pelota vaan elämä sen jälkeen. onhan sitä ohjetta tullu niin kirjallisena kuin suullisenakin mutta silti koko ajan tunne että enhän mää mitää tiedä


Kanitar

Hyvin se siitä menee. Mäkin olin ku olisin teuraaks menossa vaikka niin se elämä jatkuu sitten leikkauksen jälkeenkin. vaikka erilaisena tietysti. Jännitykselle ei tietty paljon mitään voi tehdä, ihan sama mitä sanotaan ku jännittää silti. Mut onnea vaan ja panikoi rauhassa.

Mun vatsaan tuli leikkauksessa sellai pesäpallon kokoinen mustelma, joka on kyllä noin 10cm päässä lähimmästä "reiästä", ja siihen kohtaan iskee muutaman kerran päivässä ihan armoton kipu. sellainen viiltävä. Niinku seiväs työnnettäs vatsaan. Se kestää muutaman minuutin ja menee ohi, mut on tiettyki tosi inhottava. Itse leikkaushaavoihin ku ei satu ja pahimmillaanki ne vaan "kiristää" kivuliaasti ku menee istuu tai nousee ylös, mut toi mustelma kipu on tosi kaamea. onks muilla ollut vastaavia ja kuuluisiko mun huolestua ku en nyt kuitenkaan ole?

Tänää on ollu nii kuuma päivä et onpahan ollu helppo pitää juomisista kiinni..

sinizii kirjoitti:Mun vatsaan tuli leikkauksessa sellai pesäpallon kokoinen mustelma, joka on kyllä noin 10cm päässä lähimmästä "reiästä", ja siihen kohtaan iskee muutaman kerran päivässä ihan armoton kipu. sellainen viiltävä. Niinku seiväs työnnettäs vatsaan. Se kestää muutaman minuutin ja menee ohi, mut on tiettyki tosi inhottava. Itse leikkaushaavoihin ku ei satu ja pahimmillaanki ne vaan "kiristää" kivuliaasti ku menee istuu tai nousee ylös, mut toi mustelma kipu on tosi kaamea. onks muilla ollut vastaavia ja kuuluisiko mun huolestua ku en nyt kuitenkaan ole?

Tänää on ollu nii kuuma päivä et onpahan ollu helppo pitää juomisista kiinni..

Vastaan itse. Kävin meinaa Peijaksessa näyttämässä sitä ku ensin soitin osastolle joka soitti kirurgille joka kehotti käymään. Se on ilmeisesi ihan normaalia että siinä tuntuu kipua niin kauan ku se tuntuu siinä "pinnassa" eikä syvempänä jolloin vois olla et tekee tyrää, eli sisukset pyrkis ulos sitä "käytävää" mikä vatsanpeitteiden läpi on tehty. Mut joo, 2h odottelin että kerrottiin tämäkin minulle. Mut ei pidä ottaa riskejä. Jos kipu pahenee/syvenee/enenee ni sitte takaisin vain ja viipalekuvaan. Hyi.

Ihan oikein toimit kun kysyit, sillä aatteleppas jos et olisi kysynyt ja oliskin sitä tyrää pukannut.

Voimista ja paranemista.

T.

Ritu ainakin Seinäoella tehdään ja luojan kiitos sain jo ajanki leikkaukseen