Eneilyn psykologiset vaikutukset

Heippa taas,

Tänään on viides eneilypäiväni ja alan pikkuhiljaa saamaan käsitystä siitä, miksi painoni on päässyt kipuamaan näinkin korkeaksi. Minulle eneilyssä vaikeaa EI ole ollut näläntunne (itseasiassa sitä ei ole juuri lainkaan) eikä mieliteot (niitäkään, ei ihme kyllä oikeastaan toistaiseksi ole). Rankinta on ollut se, että olen nähtävästi tottunut palkitsemaan itseni ruualla ja täyttämään sillä jonkinlaisen aukon elämässäni. Nyt se kolonen ammottaa tyhjyyttään! Kun tulen rankan työpäivän jälkeen kotiin, illan "kohokohta" on ollut syödä jotain hyvää (ei aina edes mitään epäterveellistä, vaan hyvää). Viikonlopun lähestyessä on ollut kiva miettiä mitä kaupasta ostaisi, mitä kokkailisi (pidän ruuanlaitosta ja uusien reseptien kokeilusta paljon!), leipoisiko jopa jotain? Lauantai-illan kruunu on ollut hyvä itsetehty ateria kenties leffan katsomisen yhteydessä. Kavereiden kanssa käydään usein ulkona syömässä niin viikolla kuin viikonloppuisin.

Kun olen huomannut tuon yhteyden, olen aika hämmästynyt, miten vahva psykologinen side ruualla on elämääni. Nyt, viiden päivän eneilyn jälkeen tunnen tyhjyyttä: millä täyttäisin tuon aukon elämässäni? Mikä olisi se kiva juttu ja "palkinto" illalla ja viikonloppuisin? Tiedän, että tämän havaitseminen on todennäköisesti avain onnistumiseen. Silti tuntuu, että jotain olennaista elämästäni puuttuu

Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia? Miten olette täyttäneet tuon aukon elämässänne?

Täytyy kehittää addiktio syömisen tilalle.

Poltin aikaisemmin tupakkaa ja lopetin sen vuosi sitten. Huomasin tupakoinnin suhteen lopettamisen jälkeen samanlaisia "psykologisia" vieroitusoireita ja todennäköisesti käyttäytymismalli on siinäkin riippuvuudessa ollut ihan sama.

Sitten sitä onkin ihmeissään, kun suunnittelin lopettavani tupakan polton ja aloitan ENEilyn elokuun alussa. Pitääköhän sitä muuttaa tuoksi ajaksi johonkin piilopirttiin ettei tule ruumiita?

Mulla on tuo syöminen ja tupakointi myös sellainen katkaisu, väliaika, palkinto, ajankulu.... you name it, i do it...

Mä olen eneillyt maanantaista hyvin tuloksin. Mulla tuo syöminen on ollut samanlaista kun sullakin ja olen aina iltaisin rentoutunut jäätelö litralla ja suklaalevyllä mutta nyt en ole edes kaivannut. Mun eneilystä tullut ylimääräinen energia menee siivoukseen, mieskin ihmettelee kun kämppä kiiltää

Meilläkin on aina viikonloppuisin syöty hyvin kai mä puren selleriä.
Perjantai punkutkin heivaan nyt mäkeen juhannuksena vasta.

Kuulostaa niin tutulta..leikkauksen jälkeen ainakin aluksi sama juttu tuntuu jatkuvan eli tekemistä tarttee keksiä kun ei voi syödä koko ajan. Mitä ihmettä laihat ihmiset tekee koko ajan

Mä huomaamattani olen täyttänyt elämäni pasianssin peluulla...

Mä keksin eneilessä et tein kaikesta jotain hyvää Kuten esim salaatin joukkoon paistoin jauhelihaa ihan pikkusen ja maustoin sen hyvin. Ja nyt leikattuna mä syön edelleen kaikkea mitä ennenkin, mut koitan katsoa et se olis vähärasvainen versio ja siis teen kaikesta jotain hyvää ilman lihomista. ja annoskoko on on kyl huimasti muuttunnu.valkoinen leipä eikä oikestaan mikään mikä pitää jauhoo sisällä sovi mulle, niin hiilarit on itsestään poistunnu,hyvä niin

Voi että mulla on siis paljon odotettavissa!!! Odotan hame hampaissa sitä kun jaksais siivota!! Nyt töistä tullessa heittää soffalle "hetkeks"lepäämään.... ja se hetki venyy ja venyy. Mutta josko sitten olisin reippaampi laihempana

Tuo tupakan polton lopetus on kyllä käsittämätöntä psykologista taistelua. Fyysistä mielitekoa ei ole lainkaan, mutta mutta.... mitä väsyneempi olen sitä enemmä sitä tekee mieli. Miten ihana onkaan istua lämpimänä päivänä pihalle ja katsella ympärilleen ja tuprutella..... ilman tupakkaa se ei ole sama asia. Tai miten ihana on tulla kotiin töistä, päästää koirat ulos ja istahtaa heidän kanssaan kuistille ... tupakille. Tai kun puhelin soi illalla, miten ihanaa onkaan lähteä kuistille istumaan ja rupattelemaan mukavia ja .... poltella.

Nämä on niitä mun kompastuskiviä, näitä tilanteita huomaan kaipaavani eniten, ja näissä tilanteissa helpoiten lipsuu.

Mulla on vähän sama juttu, pitää miettiä että mitäs sitä nyt tekiskään kun ei voi syödä tv:n edessä.

Onko sulla mitään haavetta esim. harrastuksesta, jota voisit kokeilla?

Minä olen siivonnut kaappeja kirpparille vietäväksi, lukenut kirjoja, tehnyt käsitöitä, liikkunut ja siivonnut myös. Tänään silitän vaatteita (jota meillä tapahtuu noin kerran vuodessa...)

Olo on mitä mainioin kun ei ole hiilarihumalassa. Minä masentunut olen hyvillä mielin ja jopa energinen. Aika mukavaa.

Terkuin Kamro

Ei tuon vanhan elämän tarvitse olla ohi. Mutta pitää opetella itse siihen että elämä ei leikkauksen jälkeen pyöri syömisen ja ruuan ympärillä, koska kiinnostus siihen hiipuu, enemmänkin niin että pitäisi syödä jotain proteiinipitoista, mutta eipä oikein tee mitään mieli. Ravintolassa voi edelleen syödä, mutta itse tyydyn monasti vain alkupala-annokseen.

Ruokaa joutuu heittämään pois aiempaa enemmän, koska ei voi ottaa lisää tai ei tee mieli syödä samaa ruokaa useampaa kertaa.

Mulla ainakin osin kotihommat on alkaneet sujua mielummin, koska on sitä luppoaikaa. Tai sitten viettää sitä enemmän Facebookissa Mutta tosiaan kyllä tässä leikkauksessa on kyse elämänmuutoksesta ennen kaikkea, kun ruoka jää toissijaiseksi asiaksi elämässä. Toisaalta saa hyvällä omallatunnolla syyllisyyttä tuntematta syödä sen minkä syö, mikä sekin on ihana asia.

Mutta sanoisin että perheen pääasiallisen kokin leikkaaminen vaikuttaa koko perheen ruokailuihin, sillä kiinnostuksen väheneminen ruokaa vaikuttaa varmasti myös intoon tehdä ruokaa. Mä leivon kyllä vieläkin, vaikka itse voi syödä vain sen pienen palasen tai yhden pullan tms.

Minulla on myös tosi paljon vapaa aikaa,kun ei elämä pyörikkään enää ruuan ympärillä.
Huomaan viihtyväni hirveesti puutarhassa.
Siivoilen pihaa, istuttelen kukkia, eilen odotin koko työpäivän ajan et pääsisin tekemään polttopuita.
Kohta on talven puut tehty,eikä kesä ole viellä edes alkanut.
(viime kesänä jäivät tekemättä)
Monesti ihmettelen miten päivät ovat niin pitkiä.
Ihankuin vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja.
On tää uusi elämä ihmeellistä.