Leikkauksen jälkeinen elämä, ei helppoa minulle

Hei kaikille!
Minut leikattiin maaliskuun alussa (2009) peijaksessa (ohitusleikkaus). Siellä on todella mahtavat tyypit töissä ja hoito on todella hyvää. Leikkauksen jälkeen en tiennyt kumpaa pelkään enemmän, henkiin jäämistä vai kuolemaa, niin tuskainen olo minulla oli. Kunnon tropeilla kuoleman pelko oli se pahempi. Kotiin pääsy pelotti ja jännitti, koska perheellisenä arki astuu kuvioihin todella nopeasti, mutta minulla se meni yllättävän hyvin (kiitos kotijoukot). Kipuja ja pahaa oloa kesti vielä viikon leikkauksesta, mutta nykyään ei ole vaivana kuin hieman huono olo. Kiinteään ruokaan olen siirtynyt nyt todella varovasti. Yleisesti ongelmana on minulla kuoret, jyvät ja muutenkin karkeampi ruoka. Annokset joudun pitämään todella pieninä eli noin 1dl kerrallaan, muuten tulee rinnan alle paine ja paha olo. Eli suosittelen kaikille leikkausta suunnitteleville kokeilemaan 1/2 - 1dl kerta syömisiä ERITTÄIN hyvin pureskeltuna ja hitaasti ja siitä noin tunnin päästä juomaan noin 2dl hitaasti jotain ja taas tunnin päästä syömään pieni määrä ruokaa. Pääsette siis kokeilemaan tätä onnellista oloa.

Painoa tippui eneilyllä noin 10 kg ja nyt leikkauksen jälkeen hieman alle 10kg. Vielä olisi "normaali" painoon jäljellä noin 40kg. Antakaa muut leikkauksessa käyneet minulle pikku vinkkejä, millä pystyisin estämään tuota painetta rinnan alla ja pahan olon kartoitusta. Ja oletteko joutuneet syömään niitä vatsasuoja lääkkeitä?

Ekakski onnee vaa hyvin sujuneen leikkauksen johdosta.
Niinku tossa kirjotuksessas toteetki nii helppoo ei noitten syömisten ja juomisten kanssa tule olemaan. Siinnä menee kumminki päivä poikineen enne ku elämä syömisten kanssa normalisoituu tai ees ruppee sujumaan ilman sen kummempii kommervinkkei.
Toi on ihan normaalii ettet pysty syömään ton enempään. Ajan mittaan uus vatsalaukku tulee vähän joustavammaks nii sillon syöminenki helpottuu.
Mulla ei oo antaa sen kummempii ohjeita alkuun se vaan on nii vaikeeta. Mulla ittellä ei edelleenkään mee ku sellanen 1½-2 dl sapuskaa kerralla ja tosi paljon juttuja joita en voi vieläkään syödä. Mut nää hommat menee nii yksilöllisesti.
Täytyy vaan olla kärsivällinen ei siinnä oikeen muu auta.
Mulla on toi vattan suojalääkitys nexium käytössä on ollu jo vuoden verran ja tulee olemaan ehkä loppu elämän lääkitys.
Joissain sairaaloissa se määrätään heti leikkauksen jälkeen niinku ennalta ehkäsynä ongelmille mut mulle ei sellasta sillon heti leikkauksen jälkeen määrätty. Oon saanu sen vasta myöhemmin vatta vaivoihin.

Minä sain leikkauksen jälkeen nexium-lääkettä kuukaudeksi, mutta hain lisää, kun lääke olisi loppunut juuri silloin kuin piti töihin palata. Nyt olen ollut pari kuukautta ilman nexiumia, eikä ole mitään ongelmia.
Ruoka-annokset on edelleen pieniä; n 2dl. Aluksi söin aina uusia ruokalajeja vain muutaman suupalan ja kokeilin tuleeko kipuja tms. Tuore leipä on ainoa josta voi tulla ähky, joten mielummin syön vain näkkäriä, hapankorppuja yms kuivaa leipää. Appelsiinin kalvoja en syö. Muutoin ei mitään rajoituksia, kunhan muistaa vaan pienet annokset ja hyvän pureskelun.
Leikkauksesta on 4,5 kk ja paino on sen jälkeen tippunut 20 kg (ennen leikkausta myös 20kg)

Kiitoksia vastauksista.
Elämä alkaa helpottamaan ja kivut hieman vähenemään. Olen siis alkanut oppia syömään !!! Mutta nykyään ei sitten mikään ruoka oikeen maistu ja paino junnaa paikoillaan. Sipsit, joita olen aina vihannut, niin on nykyään intohimoni enkä todellakaan pidä siitä. Ennen söin leipää ja paljon juustoa ja nykyään ei juustot maistu. No ei sen puoleen mikään muukaan. Annoskokoni on pysynyt siinä 1dl kieppeillä. Vatsansuoja lääkkeeni vaihdettiin somacista nexiumiin, koska somacista tuli minulle huono-olo.

Tsemppiä kaikille, jotka on menossa leikkaukseen, suunnittelevat leikkausta ja niille jotka on jo leikattu.

"Ei leikkaus ole oikotie onneen, vaan se hieman oikoo mutkia!"

Nitinati , tuo ettei mikään ruoka enään maistu tulee kestämään oman aikansa ja sen vuoksi sinun onkin nyt vain pakotettava itsesi syömään tietyin väliajoin, jotta saat tarvittavat ainekset kropallesi. Ilman syömistä ei se painokaan laske, vaan junnaa paikoillaa, voin sanoa, että se voi tehdä sitä todella pitkäänkin, itselläni on pisin jumikausi ollut 7kk, juuri siitä syystä, etten pystynyt syömään riittävästi päivän aikana ja siihen syynä taas oli jo ohitusleikkauksen saumankohdan alapuolelle ohtusuoleen muodostunut vatsahaava, joka teki sen, ettei mikään mennyt alas.
Minun leikkaukseni aikaan ei vielä ollut nuo vatsansuojalääkkeet käytössä ja sen jälkeen niitä onneksi on alettu leikatuille määrätä.
Edelleenkään, vielä yli 2 vuotta leikkauksen jälkeen, ei tee mitään mieli ja syömään joutuu vieläkin pakottamaan itsensä. Se on niin helppoa olla syömättä, kun ei ole nälkää, eikä mielitekoja.
On ruokia, joita ei pysty enään syömään leikkauksen jälkeen, minulla niitä ovat esim kokoliha, makaroni ja peruna, mutta ilman niitäkin pärjää ja tilalle löytyy muuta korvaavaa.

Ruokaileminen on opettelua edelleen, sillä ikinä ei tiedä, mikä ruoka tänään sopii vatsalle ja mikä ei, eli varovasti syötävä ja hissun kissun, ettei tule huonoa oloa, mikä ei ole mukavaa, se on oikeastaan kammottavaa, jos joku ruoka ei sovi ja jumittuu suolistoon moneksi tunniksi, eikä muu auta, kuin oksentaminen.

Olen vuosien aikana tavannut niitä, jotka luulevat, että leikkauksen läpikäyneet ovat valinneet ns. helpon tien laihtumiseen, mutta se ei todellakaan ole sitä, ei millään muotoa, se tulee niiden oppia tajuamaan, jotka eivät ylipainosta kärsi, eivätkä joudu tähän ratkaisuun turvautumaan, tämä vaihtoehto on lihaville se viimeinen oljenkorsi, kun muut keinot eivät enään auta. Itse leikkaus on vaarallinen ja suuri ja jokainen, joka siihen ryhtyy ottaa tietoisen riskin sihen, ettei herääkään leikkauksesta. Tämän kun ne tietäisivät, joilla ei ongelmia, niin ehkäpä asenne muuttuisi meitä leikkauksen käyneitä kohtaan ja siihen hakeutuvia kohtaan.

Onnea kaikille, joilla leikkaus edessä ja muistakaa, että on äärettömän tärkeää saada painoa pudotettua ennen leikkausta ENE- dieetin avulla, sillä maksa jos on liian suuri , se on este leikkauksen onnistumiselle.
Jo 5-10 kilon painon pudotus, ennen leikkausta ENE-dieetin avulla 4 viikon kuurina auttaa mahdottomasti leikkausteknillisesti ja mitä enempi painosta pois, sitä parempi ja helpompi leikkaus on suorittaa.
Tätä on hyvä muistuttaa aika ajoin kaikille, sillä osa on jo joutunut "maitojunaan" sen vuoksi, kun ei ole pystynyt laihduttamaan riittävää, vaadittua määrää ennen leikkausta ja se tarkoittaa vähintään 6kkn eteenpäin siirtymistä leikkausasiassa. Miksi riskeerata leikkauksen onnistuminen vain pienen uhrautumisen vuoksi, sillä kyllä tuon 4 viikkoa pystyy jokainen olemaan pienemmällä ruuan määrällä ja ENE-dieetillä. ´Makuvaihtoehtoja on paljon ja jokaiselle löytyy joku, mitä pystyy tuon ajan käyttämään.

Anteeki kun asia tuli väärään ketjuun, mutta tätä on ihan välttämätön kerrata usein, että laihduttaminen ennen leikkausta tärkeää ja jos ei laihdu, leikkaus estyy sen vuoksi.

Joo, tuon kyllä suuresti allekirjoitan, ettei mikään maistu ja syömättä ei laihdu. Kovin olis helppoa olla syömättä mitään, kun ei maistu. Pitää vaan ryhdistäytyä ja kokeilla kaikkia uusiakin ruokia, mikä olis maistuvinta ja menis sujuvasti alas.

Noi jutut, leikkauksen jälkeisestä syömisestä ja muistakin oloista, kun olisin ottanut ne tosissani, niin olisin muutaman kerran miettinyt leikkaukseen suostumista (minulla määräsi leikkauksen lääkäri). Eipä silti, kivahan tuo on, että laihtuu ja fysiikka alkaa pelaamaan. Muutaman napakan vastauksen olen saannut leikkauksestani, oliko sun ihan pakko mennä, kun et ollut niin lihava. Se oli jopa oma siskoni, joka tuon sanoi ja hän sentään tietää tuki- ja liikuntaelin sairudestani ja tietää kuinka olen hetkittäin sairaalassa sisällä ottamassa kipupiikkejä. Eli itkuja on itketty ennen leikkausta ja itketään vielä paljon myöhemminkin.

Eli vielä muistuttaisin leikkaukseen menijöitä. Hyvä dietti ennen leikkausta, ( suosittelen lämpimästi:) kokeilkaa onko teistä siihen, että syötte 1-1½ dl kerrallaan ruokaa noin 4-5 kertaa päivässä ja juotte VETTÄ ainakin sen 2 litraa päivän aikana. Mutta muistakaa, ettei heti ruuan jälkeen tai sen aikana saa juoda. Ja syökää vain sellaisia ruokia, joista että hirveesti pidä (mieluummin pahoja ruokia). Jos tämän jälkeen teistä tuntuu hyvälle ja tahdotte syödä noin lopun elämäänne, niin leikkaukseen mars. Sitten myös liikkumaan omien rajoitusten ja halujen mukaan.

Muistuttaisin, ettei kaikilla ole leikkauksen jälkeinen elämä ihan ruusujen terälehdillä tanssimista, vaan ne piikitkin on ovat mukana. Kaikilla vaan ei mene niin helposti ja mukavasti kaikki asiat ja taka pakkejakin tulee. Mieheni (joka on ihanne painoinen) on välillä huolissaan, kun huomaa jonkun ruuan jumittuvan ja aiheuttavan kipua minulle. Tai kyselee olenko pystynyt syömään ja juomaan tarpeeksi. Tai kiusaantuu siitä, kun muut ihmiset eivät tajua, etten pysty kaikkea syömään vaan tuputtavat ja tupauttavat kaikkea ja vetoavat etten halua syödä mitään.

Oletteko koskaan miettineet sitä samaa kuin minä, että miksi laihdutusleikkaus dokumenteissa ei kerrota kuin ennen leikkausta tai leikkaus ajankohtaa käsitteleviä juttuja, leikkauksen jälkeinen elämä unohdetaan. Itsekkin haluaisin tietää enemmän siitä leikkauksen jälkeisestä elämästä ja painon pudotuksista ja ihmisten omakohtaisia kokemuksia.

Nitinati oot ihan oikeessa siinnä et kun näitä juttuja leikkauksesta kuulee ja näkee niin niissä monta kertaa hehkutetaan miten helppoo kaikki on. Näytetään mahtavia tuloksia laihtumisesta ja suurista muutoksista mitä se on ihmisille tehny mut tupataan unohtamaan tosissaan se et kaikki ei välttämättä mee nii helposti.
Jatko leikkauksen jälkeen on nii yksilöllinen.
Toisille ei maistu enää mikään ja on pakotettava itsensä syömään, toisille sitte taas maistuu entiseen tapaan ja on pakko toppuutella niitä syömisiä, sitten on niitä joille kaikki ruuat vaan ei yksinkertasesti enää mee alas ja niitten juttujen kanssa saa taistella eli helppoa se ei todellaikaan oo.
Onhan tietty niitäkin joilla kaikki menee ihan putkeen ... onneks.

Joka tapauksess leikkauksen jälkeisest elämäst puhutaan liian vähän ainaki niistä vähemmän hyvistä puolista.
Sitten on viell kaikki muut muutokset jotka tulee laihtumisen myötä eli noi nahka ongelmat puhumattakaan miten se voi vaikuttaa omaan pääkoppaan.
Meinaan suuren muutoksen siinnä käy läpi kun isosta ihmisestä muuttuu pienemmäks. Siinnä on ittellä sulattelemista kaikissa muutoksissa puhumattakaan esim parisuhteesta mihin tää juttu kans voi vaikuttaa.

Vaikka leikkauksen vaikutukset painon suhteen on mahtavat nii aina kannattaa miettii niitä kaikkii muitaki mahdollisii muutoksii mitä se tuo tullessaan. Aina se ei vaan ole helppoa.
Onneks nykyään on tämäki foorumi mistä näitä juttuja voi jo ennen leikkausta tutkailla ja saada sitä vertaistukea jota tosissaan tarvitaan.
Ja hei vaiks mäkin kirjotan näistä negatiivisista jutuista ja joudun niitten kans joka päivä itte kamppailemaan nii silti mut täytyy sanoo et omaa leikkaustani en kadu. Jos nyt kysyttäis menisinkö niin vastaus olisi edelleen kyllä. Vaikka ongelmia on niin kyll tää kevyempi olo kumminki peittoo ne vaikeudet.
Edelleen musta tuntuu et olen alkanu nyt vasta elämään. Kaikki vuodet sairaanloisen ylipainosena sitä oli jotenki horteessa ja se elämä on alkanu nyt vasta.
Ehkä mä oon silleen paremmalla puolella ku leikkauksesta on nyt 2v nii on jo tottunu elään näitten juttujen kanssa.
Ei muuta ku tsemppiä kaikille.

Hei nitinati ja muut!
Leikkauksestani on nyt viisi päivää ja kolmantena päivänä olin jo kotona. Olin yllättynyt nopeasta toipumisestani. Aloittelin limet varovasti, mutta nyt olen huomannu että voin syödä esim jugurttia 1 1/2dl kerralla ongelmitta ei kipuja enempää en uskalla syödä Kun juon etukäteen 2dl hissukseen voin noin viiden minuutin päästä sitten syödä. Nyt olenkin huolissaan siitä miten mun painonpudotuksen käy kun nyt jo pystyn noin hyvin syömään. Onkohan joillekkin käynyt niin ettei paino menekään alas. Kääk. Koska sisällin asuu se vanha syöppö.. Teho valvomossa karmin toisella puolella oli kohtalonsisar leikkauksen jälkeen. Leikkauksesta oli kasi päivää. Mikään ei tuntunut sisällä pysyvän ja haava tais vuotaa vatsalaukkuun. Olin aivan kauhuissani ja pelkäsin koska itselläni alkaa. Sanoivat sairaalassa että todella harvinaista. Kuulin osastolla kuitenkin muuta. Liimauksessa oli käynyt kuitenkin aika moni. Jännä ettei ihmisiä infota kunnolla, että tietävät mihin ryhtyvät. Mielestäni pitäisi myös olla ryhmä jossa harjoitellaan syömistä tuo 6-8 kertaa päivä pienet annokset, eli miten saat sen mahtumaan arki´hulinaan. Itselleni tämä oli mast ja toivon että parantuminen jatkuu hyvissä merkeissä ja jos viel laihtuskin niin eiköhän se siitä.
Ihmettelen myös ettei henkiseen tukeen ole satsattu pätkääkään. On kuitenkin aika suur muutos elämässäni. Toivon teille jaksamista ja perässä tullaan.
Aurinkopäivää odotellessa

Pakko kysäistä että mitä te olette syöneet leikkauksen jälkeen sen ekat 6 viikkoa?

Toivottavasti aloittajan olo on jo paljon parempi, kun leikkauksesta on aikaa reilu puoli vuotta.

Minä kyselin noita syömisjuttuja omassa topikissaan, linkki alla. Olisi kiva, jos saataisiin sinne kunnon listaa ja infoa eri ihmisiltä. Selväksi on käynyt ainakin se, että kaikille ei käy kaikki ja vanhatkin mieltymykset saattaa muuttua.

https://laihdutusleikkaus.palstani.com/leikkauspotilaat-tai-siihen-hakeutuvat-f1/mita-syoda-heti-leikkauksen-jalkeen-t320.htm

Halutaan tietoa osiossa kyselin leikkauksen negatiivisista vaikutuksista ja linkitin tämän keskustelun myös sinne.

Hei vaan kaikille.
Olo alkaa tasoittumaan, kun vaan muistaisi syödä ja vielä senkin oikein.

Aamuisin syön puuroa (olen pakottanut itseni siihen) ja on hyvä vatsalle. Päivällä saattaa unohtaa syödä, mutta se kostautuu iltaisin, kun on nälkä ja syö enemmän kun vatsa vetää ja sitten tulee se kuuluisa huono-olo. Silloin kun päivällä on syönyt pieniä määriä ja sopivaa ruokaa, niin illalla on hyvä olo ja muutenkin pirteämpi. Ne sipsit on jääneet pois ruokailustani ja koko ajan saan muistutella itselleni terveellisestä ruokavaliosta (eli tuppaa keksit ja muut helpot/nopeat ruuat tulemaan ruokailuun).

Ensimmäiset viikot leikkauksesta tuli syötyä sosekeittoja ja "vauvan" ruokaa + näkkileipää. Nykyään menee normi ruokaa pieninä annoksina (poikkeus makarooni + muut, jotka jäävät tukkeuttumaan suolistoon) peruna on ykkös tuote ruokavaliossani. Ne ruuat joista pidin ennen paljon, eivät maistu ja muutenkin makuaisti on muuttunut paljon ja tuleekin maustettua ruokia erinlaisiksi kuin ennen.

Paino oli leikkaukseen hakiessa 128kg ja nyt tänään 95kg eli hyvin tippunut ihmiseltä, joka taistelee vieläkin ruokailujen kanssa ja en liiku säännöllisesti. Eli jos hieman panostaisin enemmän, niin nopeastikin saisin tuon painon tippumaan lisää. Eli kaikki joukolla liikkumaan, vaikka sää olisikin heikko. Eli haastankin nyt kaikki kanssani reippailemaan ja saamaan fyysistä kuntoamme ylös, jolloin flunssatkin ja muut pikku sairaudet eivät pääse kimppuumme!!!!

"Elämässä on pieniä iloja, olkoon se tämä......"

Hei Kaikki!
Kuulin joltain, että leikkauksen jälkeen on tullut laktoosivaiva mitä ei ollut ennen leikkausta!!!

Itse vielä ootan leikkausta joten omakohtasta esimerkkii ei vielä ole!
Tsemppiä kaikille!!
T:Tepa43