ei enää niin JIPPIKAYJEI...

Tänään taas soittelin Kysin suuntaan leikkaus asiasta, sain ei niin kivan vastauksen, pääsen ekalle käynnille Kysiin vasta 1.3.2011 :(
Ihmetttelin itse siinä sitä asiaa hoitajalle että pitkä sairasloma on siis tulossa hän siihen että miksi?? No minähän olen tällä hetkellä työkyvytön ja luultavasti en koskaan enää voi palata omaan työhäni takaisn :( Siis olen menossa ammatinvalinta psykologille, lääkäri oli sitä mieltä että polvissa oleva nivelrikko ei parane niin hyväksi että voisin lopun elämäni tehdä hoitotyötä. Sääli sinänsä koska tykkään työstäni tahtoisin ainakin olla hoitoalalla vielä jatkossa!
Niin lissää edelliseen juttuun :D Lähettävä lääkärini ei ollut sitten maininnut asiasta muuten kuin että minulla on jonkin verran ollut polvivaivaa ( ai vaan jonkin verran :D noh eihän se varmaan niitä edellisiä tutkimuksiakaan varmaan ollut lukenut)
Tän päivän mua on vallinnut lievä asteinen masennus ja suututus...
Mutta nyt lähen särkylääkekaapille ja nukkumaan ihanaa että voin purkaa itseäni ees tänne :D
Kauniita unia <3

No johan nyt, eipä tosiaankaan kuulosta kivalta.

Olisko ideaa että laittaisit vielä vaikka s-postia jossa perustelet tuota polvivaivaa jottet syrjäytyisi työelämästä...

Kummaa hommaa et lääkärit ei voi sanoa suoraan niin kuin asiat on, munkin lähetteestä puuttui kokonaan maininta et vasemmassa polvessa on paha nivelrikko joka on leikattu ja joka ei siitä ole paljoa kummentunut. Tosin nyt 4,5v leikkauksen jälkeen olen ottanut ihan ekat juoksuaskeleet tällä jalalla.
Mulle sanottiin silloin jalka leikolla et jalalla voi liikkua n 6kk päästä normaalisti soitin sinne ja tarkensin kun ei voinut niin sit sanottiin et ainakin voin kävellä normaalisti.. Heh heh...
Älä anna perisksi tahdonvoimaa taisteluun!!!

Hei!
Minullakin on molemmissa polvissa nivelrikko ja olen jonossa tekonivelleikkaukseen. Pitäisi vain saada painoa pois mahdollisimman paljon ennen laikkausta. Olen monelta kuullut, että elämänlaatu paranee ja kivut loppuvat, kun saa uudet nivelet. Onko teillä miten paha se nivelrikko? Onko ortopedi sanonut mitään tekonivelistä? Leikkauksia ei mielellään tehdä kovin nuorille, ettei sitten jouduttaisi uusintaleikkaukseen, kun ne tekonivelet ei kestä kauhen monta kymmentä vuotta. Polvivaivoissa kannattaa mennä hyvän ortopedin juttusille. Monenlaista lääkehoitoakin on olemassa ja tietty se oma kuntoutus (lihasten vahvistaminen) on tärkeää. Pyöräily ja vesiliikunta on mainioita kuntoutusmuotoja. Tsemppiä teille!

Mulle sanottiin et "ikä" ei riiä vielä tekonivelen laittoon muuten sitäkin harkittaisiin. Olin allerginen sille kukonheltta systeemille siitä ei apua, vaan omalla sisulla olen opetellut liikkumisen uudellen yms.. puhdistus leikkaus auttoi kyllä meni vaan melkeen vuosi ennen kuin nivelen päälle kasvoi rusto. Samassa polvessa on mulla toinen rikko kohta vaan ei vielä haittaa niin paljon että menisin siihen puukkoa hakemaan.
Käsissä on muutoin kanssa rikko niveliä mulla...
Sauvojen kanssa kuljin yhteensä vuoden, oli sekin aika ikävä aika. Vaan parempi sitte edes sauvojen kanssa kun ei lainkaan.. =)

Toukka - älä anna periksi!!! Itsellänikin ylipaino ja 2006 todettu alkava polvien nivelrikko on vaikeuttanut työssä jaksamista (ohjaaja sosiaalialalla). Irtisanoin itseni 2008 vakipaikasta, koska työ ei ollut sitä, mitä halusin tehdä ja paikkakunta oli väärä (eksyin sinne rakkauden perässä ja tulin hylätyksi). Nyt olen tehnyt yhtäjaksoisesti sijaisuutta toukokuusta 2008 samalla työnantajalla ja samassa työpaikassa yksityisellä puolella. Lähiesimies on antanut hyvää palautetta työstäni, mutta ylempi taho kiinnittänyt huomiota sairauspoissaoloihin (flunssaa, vatsatautia, kylkiruston tulehdus).

Työsopimus on katkolla vuodenvaihteessa. Olen kertonut leikkaussuunnitelmistani ja työkavereilta olen saanut täyden tuen. Tiedän, että leikkauksen jälkeen ja siitä toivuttuani paino alkaa laskea ja jaksan taas kuntoilla. Sitä kautta sairauspoissaolot vähenevät ja työssä jaksaminen lisääntyy. Jo päätös leikkauksesta on lisännyt työssäjaksamistani!

En näe mitään syytä, miksi et voisi jatkaa hoitoalalla leikkauksen ja mahdollisen tekonivelleikkauksen jälkeen. Tai kenties voisit kouluttautua eteenpäin, esim. esimiestehtäviin ja fyysisesti kevyempään työhön. Olet vielä nuori! Ja jos olet fyysisistä syistä kykenemätön nykyiseen työhösi, KELA uudelleenkouluttaa. Esim. pari ystävääni on tehnyt vuosia kehitysvammatyötä ja heidän selkänsä petti. Toinen opiskeli Kelan tuella ensin lähihoitajaksi ja sitten sosionomiksi. Toisella on päätös tehty ja koulutuspaikka odottamassa.

On aataminaikuista kielteinen suhtautuminen lääkärikunnan taholta laihdutusleikkauksiin, sillä jo tutkimukset ja tilastot kertovat, että leikkaukset maksavat itsensä takaisin vähentyneinä sairauskuluina. Puhumattakaan leikattujen ELÄMäNLAADUSTA, jota ei voi mitata rahalla...

Älä tyydy kielteisiin päätöksiin vaan vaadi perusteluita ja kysy vaikka jonkun toisen lääkärin mielipidettä. Odottamaan me kyllä joudutaan sillä leikkaukseen ei pääse hetkessä. Siinä mielessä se on hyvä, että ehtii psyykkisestikin sopeutua elämänmuutokseen. Jaksamista!

Minut leikattiin keväällä -10. Kun sain epikriisin, siellä luki potilaalla nivelrikko. Ei minulla sellaista ole ollut eikä ole. En käynyt korjaamaan tietoja, sama se, kenenkähän tiedoilla(lue papereilla) minut on leikattu. Leikkaus ei muutenkaan tuonut sitä mitä odotin. Nälkä ei hävinnyt mihinkään ja paino ei ole tippunut leikkauksen jälkeen juuri ollenkaan. Laihduin enellä ennen leikkausta ja siitä voin kiittää leikkausta, sillä ilman sitä en olisi jaksanut eneä vetää. Ne kilot eivät ole tulleet takaisin. Mutta ikävintä on se kun olen kertonut useille ihmisille leikkauksesta ja saan nyt ihmetteleviä katseita kun en laihdukaan. Kaikilla ei edes tämä leikkaus toimi joten sen varaan en tulevaisuutta laskisi. Liian paljon täällä saa lukea siitä kuinka elämä totaalisesti muuttuu ja kaikki saavuttavat ihannepainon. Ilman laihduttamista se ei tule tapahtumaan. Leikkauksen jälkeen laihduttaminen jatkuu. Et edelleenkään saa syödä sitä mitä et ennen leikkaustakaan. Olkaa realistisia niin ette pety.

Perhonen, saako kysyä että millaisia annoksia sä nykyään syöt? Pystytkö syödä samaan tapaan kuin aiemminkin vai syötkö pieniä annoksia? Käytätkö alkoholia? Tehtiinkö sulle sleeve vai GBP?

Perhonen, oli ikävä kuulla ettei lihavuusleikkauksesta ole ollut sinulle mitään hyötyä. Luin tuossa aiemmat palstalle kirjoittamasi viestit ja huomasin, että viimeksi keväällä kun olet tänne kirjoitellut, olit vasta menossa leikkaukseen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tässä välillä on tapahtunut, miten leikkaus meni (kumpi menetelmä?), miten opettelit syömään leikkauksen jälkeen, saitko siihen riittävästi tukea esim. ravitsemusterapeutilta, oletko syönyt kuten sinua on neuvottu?

Itse ajattelen niin, että selvähän se on, että jos ei noudata annettuja ohjeita ruokailussa, niin eihän niitä tuloksia voikaan syntyä ja en todellakaan kuvittele, että leikkauksen jälkeen mun itse ei tarvitse tehdä enää mitään ja että saan syödä mitä tahansa ja miten tahansa. Jos taas olet tehnyt kaiken kuten on neuvottu, syöt usein pieniä määriä terveellistä ruokaa, niin tuntuu tosi kummalliselta, jos ei laihdu. Tuo on tietysti tosi harmillista, jos nälän tunne ei ole vähentynyt ja vaikeuttaa omalta osaltaan syömisen hallintaa. Hyvä eneilytuloksesi kuitenkin kertoo, että sinun on mahdollista laihtua. Kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja pohtia yhdessä hänen kanssaan, mitä sinun pitäisi tehdä toisin, ei kannata vielä lyödä hanskoja tiskiin, luulen, että sinullakin on vielä toivoa laihtua pysyvästi. Tsemppiä!

Minulle tehtiin ohitus, Oys ei tietääkseni edes muuta tee. Niiiiin, niinhän sitä luulisi että vastaus löytyy siitä mitä syöt. Totta on, että leikattuun vatsaan ei voi syödä kerralla paljoa, mutta päivän aikaan niitä kertoja on useita. Jos ei katso mitä syö niin kaloreita kertyy ja läski ei liiku. Leikatuille on seuranta niin ravintoterapeutin kuin lääkärinkin puolesta, että siltäosin ei kannata olla huolissaan. Yksin ei asiansa kanssa tarvitse jäädä.

Halusin tuoda esille tämän, ettei leikkaus ole oikotie onneen. Ainakaan kaikille. Siitä on turhaa kinastella kun sen näkee jokainen sitten omalla kohdallaan. Myöskin turhaa on kysellä syömisten ja alkoholin käyttöä, eiköhän ne ole meillä kaikilla hyvinkin tiedossa ja hallinnassa kun näinkin pitkälle on menty, omalla kohdallani ainakin. Vähäinen alkoholin käyttö loppui kokonaan leikkaukseen, samoin makean syönti. Kaikki muu sensijaan maistuu edelleen.

Itsekin toivoin leikkaukselta paljon ja laskin sen varaan. Toivoin, että työkykyni palautuisi jne. Näistä kun luin täällä, ajattelin kertoa omaa tarinaani. Mutta tiedän toki, että mikään ei estä jos siihen leikkaukseen haluaa mennä, ei minuakaan estänyt. En halunnut edes kuulla mistään muusta kun onnistumisesta.

Perhonen, hiljaiseksi vetää tuo sinun tilanteesi. Oma pelkoni on, etten leikkauksesta (nyt 1kk) huolimatta laihdu, kun muutoinkaan en pysty kunnolla laihtumaan vaikka noudatan ohjeita pilkulleen. Mitä Oysista ova sanoneet tilanteeseesi?

Kiitos vastauksesta Perhonen. Ei ollut tarkoituskaan kinastella, vaan keskustella tästä aiheesta lisää, sillä uskon, että viestisi herätti monissa lukijoissa kysymyksiä ja keskustelupalstahan tämä onkin :). On tosi hyvä, että tämänkaltaisia viestejäkin tänne tulee, se on faktaa siitä, ettei se painonhallinta tosiaan siihen leikkaukseen lopu, sen pitäisi vain helpottua. Tuo on kyllä tosi outoa, ettei näläntunne ole vähentynyt, luulin, että se vähenee kaikilla GBP -leikatuilla, koska käytännössä sitä mahaa ei ole lainkaan. Taas opin siis uutta :).

Mietin tuossa, että yksi suuri tekijä laihtumiseen on varmaan kunkin oma elämäntilanne, jos esim. on pois työelämästä, kuten sinä taidat olla, niin on paljon enemmän tilaisuuksia syödä liian usein. Mä esim. olen sellaisessa paikkaa töissä, missä ei saa syödä mitään itse työpaikalla, ei edes purkkaa tai karkkia, kaikki syömiset ja juomiset pitää hoitaa taukohuoneessa lakisääteisten taukojen aikana, joita on päivän aikana yhteensä kolme, joten en voi edes napostella työpäivän aikana mitään ja suurin osa valveilla-ajasta vietetään juuri työpaikalla.
Autossa en ole koskaan syönyt mitään, sellaisesta tavasta ei tarvitse siis edes luopua.

Myös muut elämän aktiviteetit vaikuttavat eli jos on paljon vaan kotosalla, on samalla myös lähellä jääkaappia. Jos mahdollista, kannattaisi pyrkiä sellaiseen sosiaaliseen elämään, jossa touhuaa kaikenlaista, niin ei ole se ruoka niin paljon mielessä...vaikka toistaalta pitää tietysti syödä se kuusi kertaa päivässä tai miten se nyt oli. Tuota mietin vielä kun kerroit saaneesi apua lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta; eivätkö he sitten osanneet auttaa sinua ongelmassasi, jotta paino lähtisi laskuun?

Perhonen, ei ollut munkaan tarkoitus olla mitenkään tyly. Vaan tosiaan myös mua ihmetyttää miten se on mahdollista ohituksen jälkeen mennä niin, että paino ei putoa. Jotenkin itse en ole edes ajatellut sitä vaihtoehtona, vaan automaattisesti ajattelen sen helpottavan niin paljon laihtumista, että se tulee melkein kuin itsestään. Tokikaan en siis ajattele, ettei omaa työtä tarvita, mutta siltikin, jo ihan sillä ettei pysty kerralla syödä paljoa, niin mun järjen mukaan sen painon pitäisi laskea. Ja tämän varaan mä lasken, että juuri niissä pienissä annoksissa on se jippo, jonka avulla paino laskee.
Joten mielelläni kuulisin tarkemmin niitä syitä, ettei se paino laskekaan. Josko siitä vaikka oppisi paremmin varautumaankin uuteen elämään ja mahdollisiin hankaluuksiin.

Perhonen olipa hieno lukea kirjoituksesi sillä tällä niinkuin muillakin tätä laihdutusleikkausta käsittelevillä foorumeilla on liian paljon hehkutusta ja onnistumisia mutta ei se ole mikään oikotie onneen ja entäs ne haitat jotka imeytyminen myöhemmin aiheuttaa.
Voimia sulle Perhonen taistelussa kilojen kanssa.

Perhonen tuo oli ihan oikea kommentti. Että me laihdutetaan koko lopun elämän.
Olen koittanut kaikille sitä sanoa että tämä ei ole meidän viimeinen dieetti. Itse olen laihtunut ohitusleikkauksella 42 kg ja se on toistaiseksi ollut helppoa. Tiedän että olisin saanut painoa enemmän pois jos olisin liikkunut enemmän.
Mutta oma periaatteeni on ollut se, että laihdutan niin miten tulen jatkossakin tekemmään.
Toivotan tsemppejä taille kaikille.

Loppuelämä tässä varmaankin menee, jos hoikkana haluaa pysyä ja saavuttaa oman ihanne painonsa. Minulla huolettaa se aika kun "leikkaus" ei enää tue laihtumista, vaan oma silmä käden yhteistyö pitää olla hanskassa, kuinka helposti sen unohtaa että pitää pysyä ruodussa, eikä voi enää antaa mennä?

Sen takia meillä on tuo 1,5-2 vuotta aikaa opetella oikeat ruokailu/ elämän tavat.
Koko elämä on mennyt remonttiin tän vuoden aikana. Sen verran voin sanoa, että mun suurin lohtu makeiseni suklaa ei maistu enää. Ja muutenkin makeisten syönti tai rasvaisen ruuan syönti on minimaalista entiseen tikrustiinaan verrattuna. Totta kai sallin itselleni herkku päiviä, kunhan niitä ei ole joka päivä. Itselläni tavoitteeseen on matkaa enää muutama kilo. Mutta tavoiteeni on -45-50 kg ja se on todella lähellä.
Mutta nyt vasta tämä työ alkaa.
Kirugithan jo sanoo ennen leikkaukseen menoa, että tämä on meille vain apukeino joka ojennetaan meille.
Ja itse olisin itselleni TODELLA VIHAINEN jos päästäisin itseni palaamaan vanhaan malliin. Moni ihminen tietää että olen käynyt leikkauksessa. Ja se on omalle itselleni suuri apu. Saavuttaa se minkä olen nyt saanut pois, eli pitää kilot pois.
Mutta toivon jokaiselle onnea ja tsemppiä tulevalla tiellä. Työtä se teettää mutta uskon sen olevan sen arvoinen.

? Mulla se aika alkoi 25.5.10 ja päättyy 15.11.10 eli aika lyhyeksi jäi 2 vuotta mun kohdalla? Mutttt töitä olen tehny koko ajan homman eteen

Sulla on vasta leikkausaika tulossa. Tarkoitin tolla 2 vuoden opettelulla tätä laihtumisaikaa. Joka meillä jo leikatuilla on. Itselläni siitä on mennyt jo yli vuos.
Joten ei hätää. Opit kyllä syömään oikein.

enköhän opi, ainakin uskoisin niin =)

kyllä mä ainakin uskon niin :)