Olen pihalla kuin lumiukko (tai lumiakka)!

Olin eilen Peijaksessa endokrinologilla, sain lähetteen elokuussa.

Lääkäri esitti asian niin, että mun pitää alkaa nyt sille enelle, ja sain ajan ravitsemusterapeutille. Ja jos laihdutus onnistuu, niin hyvä niin ja silloinhan leikkausta ei tarvita. Ja jos laihdutus onnistuu ja sitten LIHON TAKAISIN, niin voin mennä takaisin terveyskeskukseen ja pyytää lähetteen uudelleen. Ja sitten mietitään pitääkö leikata.

Mun BMI oli 39,8 ja monia sairauksia on (astma, kolesteroli, välilevykuluma...) mutta ei niitä "oikeita" leikkauksen kannalta. Kerroin lääkärille mun laihdutushistoriasta, joka on mittava niin kuin meillä varmaan kaikilla ;). Ei sillä ollut mitään merkitystä. Hän painotti vaan kovasti sitä, mitä ne kaikki, eli "vastuu sinun painonhallinnastasi ei missään vaiheessa siirry pois sinulta". Myönsi kyllä, että eneily ei ole "pysyvä muutos elämäntavoissa, joka on ainoa mahdollisuus pysyviin laihdutustuloksiin".

Onko kenellekään muulle käynyt näin? KUn sanoin, että olin kuvitellut että minun ei tarvitsisi enää "turhaan laihduttaa", koska tällä kokemuksella joka minulla on, voin vain olettaa painon tulevan takaisin korkojen kera alle vuodessa, hän vain totesi, että tämä on ihmeellinen asenne painonpudotukseen ja ihmetteli onko minulla oikeanlaista motivaatiota...

En voisi varmasti pettyneempi olla.

t. Merikki

Olipas outo asenne! Kuka oli lääkärinä? Sinuna pyytäisin sieltä vielä toista mielipidettä kirjallisesti ja kirjoittaisin sinuna sinne historiasi ja sen, että ei sinulta tietotaito puutu vaan ainoastaan sen kyky pitää paino poissa. Mulla oli kovin samanlainen tilanne, ei oikeita sairauksia, mutta BMI oli kyllä hieman suurempi. Kääntäisin sinuna sen niin, että olet ollut motivoitunut tästä ajatuskesta kesästä/keväästä tms. lähtien ja, että olet laihduttanut jo omatoimisesti (olit sitten tai et) toivoen, että vaikuttaa siihen leikkaukseen pääsyyn positiivisesti eikä kielteisesti.

Toinen vaihtoehto on sanoa ettei ene sovi sinulle. Olo menee liian huonoksi, et saa pusseja alas ja tukka lähtee päästä.

Tuota, tuota...nyt meni meikäläinenkin ihan hiljaseks. Siis ymmärsinkö oikein, että rt ja sisät.lääkäri ovat suositelleet sulle leikkausta ja lähettäny sut endokrinologille, ja se eg-kirurgi pani homman seis? Perustelut ei ainakaan ollu kummoset, jos ne kaikki oli tossa.
Älä suostu pompoteltavaks! Tee kuten Poutapilvi neuvoo ja tappele asiasi eteen. Kyllä lihavillakin on oikeus tulla kohdelluiks täyspäisinä ihmisinä.

HEI Ranskis,

ei ole vielä kukaan suositellut mulle leikkausta. Sain lähetteen mun selkälääkäristä kun sitä pyysin. Tämä oli ns. eka käynti.

Aha, en ymmrtäny asiaa sitten ihan oikeen. Aika metkaa, että pääsit suoraa eg-kirurgille (tai -lääkärille). Useimmat meistä on joutunu kulkeen melkosen matkan ennen sitä.
Noh, niinkuin sanoin, pökköö pesään ja täysillä päin! Älä vaan jätä juttua nyt kesken!

Mulla eka vastaus oli et kaupungin oma diabeteslääkäri hoitaa mun asioita, kun kaupunki ei suostu maksamaan mun hoitoa oysissa.... Ikävä kokemus ei kannata lannistua jaksa taistella!!!

Ihan ihmeellisiä tarinoita on viime aikoina Peijaksessa endokrinologilla käyneillä, osa päässyt tosi helposti eteenpäin ja osa taas tosiaankaan ei! En siis osaa yhtään varautua millaisen vastaanoton itse saan vajaan parin viikon kuluttua. Parasta varmaan varautua pahimpaan niin ei tule ainakaan pettymyksiä...

Tietääkö kukaan onko sillä mitään väliä millaisen lähetelausunnon esim. tk-lääkäri on laittanut? Mitä ne lääkärit niihin yleensä edes kirjoittelee? Jos tällä on jotain merkitystä niin mulla pitäis olla pullat suht hyvin uunissa, oma tk-lääkärini puolsi leikkausta erittäin lämpimästi ja sanoi tekevänsä kaikkensa että pääsisin asian kanssa eteenpäin mahdollisimman nopeasti.

Sieltä en tiedä vaan täällä ei ollu vaikutusta, eniten kait vaikutti se että kokematon lääkäri talloi asiassani professorin varpaat ja site oltiinkin yks ja kaks jo jonossa

Huhhuijaa... Mun on vissiin turhaa ruikuttaa sitten leikkausta Peijaksesta... Sisätautilääkäri puolsi leikkausta ja laittoi lähetteen eteenpäin. Lupasi kyllä, et olen leikkausjonossa, kunhan suoritan ene-kuurin. Mutta jos kirurgi pystyy päättämään vielä asiasta, niin empä taida leikkauspöydälle päätyä.

Mulle neuvoi hoitsu sen et viimeisen sanan asiaan sanoo tää lääkäri joka tähystää vatsan ja sit hän kun antoi vihreät valot niin sitte tulikin jo aika leikkuriin... Oulus näin...

Mulla on vatsa tähystetty ja sopivaksi todettu. Tosin tähystys tehtiin jo vuosi sitten... Jorvista sanottiin, et ei tarvi enää tähystää. Eli kirurgista taitaa olla sittenkin kiinni.

Hetkinen, voisiko joku nyt vähän tarkentaa tällaiselle tietämättömälle, eli siis onko normaali käytäntö sellainen, että eka mennään sisätautilääkärille ja sitten vasta endokrinologille? Vai onko ne kaksi sama asia, eli sisätautilääkäri=endokrinologi? Jos eivät ole sama asia niin miten se homma ns. normaalissa prosessissa etenee, eli ketä nähdään milloinkin? Mulla meinaan Peijaksen kirjeessä lukee, että mulla on nyt lokakuun alussa aika endokrinologille, sisätautien poliklinikalle. Ja tätä ennen olen siis tavannut pelkästään tk-lääkärin. Onko tässä nyt muka jäänyt joku vaihe välistä vai...?

Sorry että meni vähän off-topic mutta olisin kiitollinen jos joku vois vastata!:-)

En tiedä teidän sairaalan käytäntöä minä kävin sisuksilla liikalihavuusklinikalla ensin hoitaja sitten lääkäri sitten labrat sitteh hoitaja sitten labrat sitten lääkäri sitten kirjeseurantaankotoa käsin sitten hoitaja sitten lääkäri sitten ravitsemusterapeutti sitten kirjeseurantaa kotoa käsin ja sitten yks kaks loput kokeet ja tää mahalääkäri ja leikkausaika ja tämä kaikki noin vuoden sisällä lähetteestä. Sit siinä välissä oli syvä hiljaisuus kun sanoivat et nyt odottelen kaks vuotta joka sitten typistyi kohdallani kolmeksi kuukaudeksi ja nyt 15.11 on sit h- hetki... Ja jono hoitaja sanoi et tämä johtuu ainoastaansiitä että mul on tuo massiivisella lääkityksellä oleva diabetes ( heh ihan ekka kertaa siitä oli sitte hyötyä et on tuo diabetes )

Taysissa menin näillä;
-lähete tk:sta
-postia taysista, ajat rav.ter. ja sisätautipolin lääkäri, labroja, kyselyjä
- rav.ter. puolsi, sisätautipoli puolsi
- aika tähystykseen, tähystyksestä jonoon
- rav.ter. soitti, ene alkakoon, leikkuri PITI olla 29.9 mut peruttiin nyt uus aika 8.10.

Uskon siihen että lähettävän lääkärin lausunto tärkeä, sitä en tiedä mitä oli kirjoitettu mutta olin "esivalmistelut" suorittanut= psykiatrin lausunto (syön seroniliä), ene-kuuri alla 5vko -11kg

minäkin haluaisin tietää, mitä tarkoittaa "sä osaat laihduttaa ja tiedät miten se tapahtuu mutta et osaa pitää sitä poissa"??? ja en tiedä onko leikkauksesta sulle apua?? siis HÄ? tämä siis meidän kylän diabeetes hoitajalta.
Eikö meistä jokainen lihvava ole laihdutellut ja sit ne vaan hiipii takas. Vai olenko minä jotenkin poikkeva yksilö?
Mitä ihmettä sille tk-lääkäreille/kirurgeille pitää vielä todistella ,että lähetteen saisi?

Mitä ne niissä Haastatteluissa kyselee? ja haluu tietää?
kinuski
kinuski

Miten olet laihduttanut paljonko olet laihduttanut. Oletko sitoutunut loppu elämäksesi tähän projektiin Miksi haluat leikkaukseen. Onko syömishäiriöitä? Kuinka lihava/laiha olet ollut? Mitä diettejä olet kokeillut? Miten meni? Milloin olet kokeillut? Mikä on elämän tilanteesi? Mikä on taloudellinen tilanteesi? Onko raha-asiasi ok, pystytkö ostamaan lääkkeesi? Hoidatko jo olemassa olevia perus- sairauksiasi huolella? Jos diabetes onko se hoitotasapainossa? Jos et ole eneilly laittavat enelle yleensä, minulle eivät osanneet neuvoa miten se hoidetaan ja olin jo lähetteestä pudottanut sen 15% ilman eneilyä, kun pääsin ekalle käynnille, sen olen sitten pitänyt huoli ettei ole takaisin tullut missään välissä.. Onko BMI riittävä leikkaukseen, minä olen ainakin itkeä tirauttanut lähes joka reissulla, kyllä ne niin puun ja kuoren väliin on liiskannut minut henkisesti...
OLetko kertonut kenellekään aikeistasi hakeutua leikkaukseen? Onko sinulla apuvoimia käytössäsi leikkuun jälkeen? Oletko yksin? Onko perhettä? Siis minulla ainakin näin.. Miten muilla?

näitä kertomuksia lisää

HEI,
omasta puolestani voin kertoa "lisävalaistusta" tähän omaan tilanteeseeni.

Sain lähetteen selkälääkäriltä eli fysiatrilta elokuussa., sitä ennen olin pyytänyt työterveyslääkäristlä lähetettä mutta hän ei sitä suostunut liian pienen BMI:n takia tekemään.

TÄmä käyntini oli ensimmäinen käyntini sisätautien osastolla. Sain ajan kahden viikon päähän ravitsemusterapeutille. Eneryhmä alkaa tammikuussa, mutta työni takia (mahdottoman epäsäännöllinen) minun on mahdollista olla "ravitsemusterapeutin henkilökohtaisessa valvonnassa".

Laihdutuksia käytiin läpi tarkasti, olen pudottanut painoa useasti Painonvartijoissa (kolme kertaa reilusti yli 10 kiloa), kerran raskausajan diabetesaikana ravitsemusterapeutin ohjauksessa (siitä oli tiedot lääkärin koneella) ja vuosi sitten myös kuntosalin eneryhmässä (eneilin n. viikon, jonka ajan kärsin todella kovasta migreenistä, joka minulla muutenkin on). Näiden lisäksi olin vakavasti sairaana v 2001-2004, jolloin olin Peijaksen keuhkopolilla potilaana ja söin 10 kk kortisonia isoina annoksina.

NÄmä tiedot, astma (päivittäinen lääkitys), korkea kolesteroli, selkärangan kuluma, korkea verenpaine, sydämen sivuääni (sain lähetteen kardiologille), erittäin hyvä henkinen tasapainoni ja oma voimakas toiveeni eivät vakuuttaneet lääkäriä. Jos haluan leikkaukseen, pitää ensin eneillä ja jos sitten laihdun (mikä on ehdoton edellytys tietenkin jos ikinä toivon leikkausta) JA LIHON UUDESTAAN, niin terveyskeskuslääkärini voi tehdä minulle lähetteen oman harkintansa mukaan.

Ihanaa kun olette hengessä mukana. Autatte paljon!

Ja vielä: kiinnostavaa oli se, että kun lääkärille kerroin, että olen jo pitkään käynyt tällä palstalla, niin hän oli ihan kypsänä.. Sanoi, että tänne ne onnistujat vaan kirjoittaa, ja oikeasti on todella paljon komplikaatiooita ja riskejä, joista täällä ei puhuta ollenkaan...

Aika voimakas reaktio?

Moi Merikki,

tohon viimeiseen lääkärin lausahdukseen;

oikeasti on todella paljon komplikaatiooita ja riskejä, joista täällä ei puhuta ollenkaan...

Olishan täällä osio sillekin mihin voisi noista kertoa, nää ammattilaiset meinaan... näkis sit sen verran vaivaa että kirjottais jos kerran tää onkin "humpuukipalsta".... UH

MOI MRA,

mä olen samaa mieltä sun kanssa. Mustakin on ihan totta, että täällä ei puhuta niin paljon niistä riskeistä. Täällä ennemminkin tsempataan.

Ja joo, voishan niistä tännekin joku laittaa. Itteni kannalta mä ajattelen, että niistä komplikaatioista ja rieskeistä kerrotaan noissa terveydenhuollon sivuilla aika realistisen oloisesti.

Ja mä tarvitsen tätä palstaa just siihen tsemppaukseen.

Ja lääkäristä vielä, että uskon vilpittömästi että on todella mukava ja ihana ihminen. Mä en vaan ymmärtänyt sitä, että miksi ei voinut sanoa suoraan asioita, vaan annettiin ennemminkin ymmärtää paljon ilman sanoja. Ja se "oman vastuun ottaminen" alkaa kyllästyttää jo, niin paljon sitä on kuultu.

Riskeistä meistä jokainen varmaan tietää riskien olemassa olon ja minä itse tarvitsen ainakin sitä tsemppausta niistä hyvistä kokemuksista täältä.. Jos riskejä mietin niin en mene lainkaan leikkaukseen 15.11, mutta tiedättehän varmaan kaikki miten ikäviä liitännäisiä on diabeteksessa ja miten varmat riskit ne on saada. Diabetes tappaa varmasti ennemmin tai myöhemmin, tällä tavalla voin sitä asiaa siirtää sanalle myöhemmin...
Minä ainakin olen miettinyt asiaa ihan jokaiselta puolelta viimeiset vuodet,, enpä usko että ajatus kuolemasta on sen helpompi tulee se sitten leikkauspöydällä vaiko hitaasti kituen diabeteksen liitännäisiin. Ainakin kuolen kivutta jos nyt kuolen leikkauksessa.

Meidän ravintoterapeutti sanoi mulle, että ainakaan täällä meidän alueella ei ole yhdellekään tullut mitään suuria komplikaatioita. Ja että hänen käsityksen mukaan Suomessa ei ole leikkaukseen kuollut ketään.
Joten mä kyllä haluan uskoa ja luottaa siihen. Jos niitä komplikaatioita tulee, niin eiköhän me taitavissa käsissä olla silti kaikki =)