HALUAN NORMAALIN ELÄMÄN!!!

Olen 29v yh-äiti. Olen erittäin sairaalloisen lihava. Olen pidempään miettinyt laihdutusleikkausta. Tänään eräs joka käynyt sen läpi "potki" mua eteen päin. Sain omalle terveyskeskus lääkärille ajan nyt perjantaiksi eli 1.10.2010(peruutus aika). Pelottaa hänen suhtautuminen, että viittaako kintaalla vaan, vai saanko lähetteen eteenpäin.
Sairastan vaikeaa masennusta(jo pidempään) Sekä Kilpirauhasen vajaatoimintaa, Ja nyt keväällä iski verenpainetauti, arvot lääkärillä oli 225/135, nyt siihen lääkitys. Sitten välillä ilmenee rytmihäiriöitä. Sydänfilmissä Q-t aika on pidentynyt. Isälläni oli 2-tyypin diapetes, eli sekin odotettavissa.. Sosiaalinen elämäni on kamalaa, kun en haluaisi kotoa lähteä minnekään, lenkillä käyminen ahdistaa sekä paikkoja kolottaa ja kipeytyy nii herkästi. Leikkaus ja vatsantähystykset pelottaa, koska olen kipuherkkä. Ja pelkään että ne laittaa mut vielä jollekin dieteille ennen ku antavat luvan leikata (tiedän että ennen leikkausta, maksan takia laihdutettava, että tähystys onnistuu) Toivoisin että prosessi etenisi nopeasti, koska olen kamala tressaaja ja murehtija. (tiedän senkin että voi mennä aikaa) PELOTTAA!!!

Tsemiä.. kokeile liikunnaksi em jätän auton kauemmaksi kaupasta tai jään bussista pysäkkiä aiemmin, siivoan asuntoa reippaasti pienessä hiessä tunnin ja heiluttelen jalkoja tuolilla. Silloin kun mulla oli masennus päällä ja olin yh ja bmi oli 48 en muuta jaksanut tehdä. Muutin yhden ruoka aineen kuukausittain "kevyemmäksi" ja hoidin pakolliset hommani. Lapsia oli tuolloin 3 alaikäistä kotona. Nyt muutamia kiloja laihempana olen viimeikin menossa leikkuulle ja josko sitten mullakin olisi ihan uusikin elämä tulossa. Jaksuja ja vointeja!!

Moikka Maj!
Ensinmäisenä tervetuloa tänne meidän muiden joukkoon! Ja onnea perjantain lääkäri käynnille :) Oletko saanut apua sinun masennukseen? Minäkin pelkäsin leikkausta ja kaikkea mitä se tuo mukanaan mutta kaikki on kyllä mennyt todella hyvin! Ja kyllä ennen leikkausta täytyy olla ENE-dieetillä just sen takia että maksa pienenee ja sen semmosta! Ota vaan ihan rauhallisesti, kyllä se siitä järjestyy =) <3

Mun paino indeksi on varmaan yli 50, en uskalla edes laskea.. Vaakakaan ei enää edes punnitse :( Mun olo on ollu jo vuoden todella huono, mun fysiikka meinaa pettää kokonaan.. Toivottavasti lääkärikin tajuais sen. Käyn psykoterapiassa viikottain(KALLISTA puuhaa) Liikkuminen on tuskaa, ja hikistä jo pienikin ponnistus saa hikoamaan ku sika.. Siksi sosiaalinen elämä on ihan kuralla. Hikoilen päästäni kaikenlisäks, niin se on näkyvää.

Hei Maj!
Hienoa, että löysit tämän foorumin! Olet oikeassa paikassa, täällä saat henkistä tukea meiltä muilta, jotka painiskelemme samojen ongelmien kimpussa. Et suinkaan ole poikkeus, etkä omituinen painosi suhteen. Tulet pääsemänn leikkaukseen ja sitä myöten AURINKO ALKAA PAISTAMAAN ELÄMÄSSÄSI. Minä en ole ollut vielä leikkauksessa, mutta tämän palstan kirjoittajien kokemusten perusteella kovasti siihen haluamassa!

Onko sulla sitten puhkeamassa diabetes tuo hikoilu tapasi on niin tuttua sairauteni alusta. Ja masennuskin voi johtua hoitamattomasta diabeteksestä. Onko sun sokerit otettu milloinka viimeksi? Yritä jaksaa niitä pieniä juttuja ne auttaa pääsemään isompiinkin kiinni.. Voimia

Paasto oli ok viimeks(hieman kohonnut edellisestä) Maksa arvot on koholla(vaikken käytä alkoholia). Mutta välillä tuntuu että verensokeri heittelee, että kyllä se on sellanen tikittävä aikapommi..
Mua nyt alkanu kamalasti pelottaan leikkaukseen ryhtyminen, että kuinka raskas prosessi se mahtaa olla ennen kun pääsee leikkaukseen. On ollu niin vaikiaa lähiaikoina muutenkin. Pelkään etten jaksa taistella eteenpäin. Mutta tiedän että masennukseni jatkuu ellen laihdu. Ja kaikki konstit oon kokeillu, painonvartijat, paastot, nutriletit, reseptilääkkeet(reductil, ja joku ruokahalua vievä masennuslääke, olisko ollu joku seronil) Viimeks ku laihduin 20kg nii tuli takas yli 30kg :/ Että tätä menoa oon pian yli 200kg. Alkaa oleen pikku hiljaa elämän ilo kokonaan kadonnut läskieni myöden.

Kävin lukemassa lehtien keskustelupalstoilta laihdutusleikkauksien mielipiteistä.. Kamalaa luettavaa.. Hirvee olo tuli ihmisten ahtaista mielipiteistä..

Hei Maj! Tutulta kuulostaa - jos saa 20 kg pois niin 30 tulee takaisin! Eli täällä samanlainen jojoilija. Useaan otteeseen olen elämäni aikana laihduttanut 10 - 30 kg. Olen ollut lapsesta saakka lihava. Vuosikausia petin itseäni uskottelemalla, että kyllä se laihdutus vielä joskus onnistuu. Onnistuihan se - joskus - ehkä noin 1 yritys 10:stä onnistui - mutta ne kilot tuli aina takaisin. Eräs pitkä parisuhteeni päättyi osittain kiloihini - mies kyllästyi, kun en lupauksistani huolimatta onnistunut laihduttamaan.

90-luvulla olin jo menossa leikkaukseen, mutta sisu ei riittänyt. Pelkäsin, että pää ei kestä sitä. Nyt olen siinä tilanteessa, että pää ja kroppa ei enää kestä tätä yli 50 painoindeksiä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että ei ole diabetesta, verenpainetta tai muitakaan sisäelinsairauksia. Polvissa on todettu 2006 alkava nivelrikko, lonkkia ja olkapäitä särkee usein. Olen työelämässä ja elän normaalia sosiaalista elämää painostani huolimatta. Mutta se, miten paljon tämä ylipaino masentaa, vaikeuttaa työssä jaksamista, vie elämänhalua yms. onkin sitten toinen juttu.

Rinnallani on onneksi ihana mies, joka jaksaa tukea ja ymmärtää ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Uutta minulle! Hän tukee myös tässä leikkausprojektissa ja elämänmuutoksessa - ei siksi, että häpeäsi näin isoa naista - vaan siksi, että hän on nähnyt, miten onnettomaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi tämä paino minut välillä tekee.

Mieti asioita rauhassa, lue tätä palstaa, juttele leikkauksen läpi käyneiden kanssa - varmasti löydät oikean ratkaisun juuri sinulle! Itselleni leikkaus on ainoa vaihtoehto, jos haluan elää nämä jäljellä olevat vuodet mielekästä elämää. Voimia sinulle - ja muillekin, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa!

Mä lopetin laihduttamisen ja aloitin elämäntapa muutoksen, se auttoi minulla. Jos sun sokerit ei ole kunnossa ja heittelee edes takasi se voi olla diabetes, mulla oli kanssa maksa- arvot kirroosin rajalla kun diabetes puhkesi ja siten ne tuli alas ja meni normaaliksi. Alkoholia en käytä juurikaan. Masennus parani mun osaltani sillä et sain oikeat lääkkeet diabetekseen ja siihen sain sentään vuosia hoitoa, diabetes hoito oli vaan niin persiillään, ettei se masennus hoito auttanut. Kun menet lääkäriin pyydä ottamaan pika sokerit. Oletkos ajatellut et kun on sokeri-aineenvaihdunta sekaisin et voi laihtua, jos elimistö luulee korkeissa sokereissaan, et oot vasta syönyt, kun ne ei tipu ilman kunnon hoitoa.
Leikkaus pelottaa mullakin, vaikka olen asian itselleni saanut sisäistettyä miksi sinne olen menossa. Onko täällä ketään joka ei olisi pelkoa kokenut?
Pikku asioista se muutos lähtee ja oman pään sisällä on tehävä se suurin työ, ainakin mun on ollu tehtävä. Jos haluat jutella enemmänkin voidaan jatkaa kyllä yksityisviesteilläkin.. Huomiseen lääkäri käyntiin reipasta mieltä ja jaksuja!

Mä olen jo menettäny toivoni löytää edes miestä.. Laihduttaminen ei onnistu edes sisulla.:( Olen määräaikaisella sairaseläkkeellä masennukseni takia. Joka johtuu pitkälti painosta, ja vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Välillä oon jopa miettiny että ottaisko ne mut sairaalaan sisään ns. pakko laihtuun. Lopen uupunut olen. Jos en saa apua, en usko että elän kovin pitkään näiden vaivojeni kanssa. Lopetin tupakan polton n.10 vuotta sitten. Silloin kuvittelin että jos pystyn moiseen voin laihduttaakin helpolla.. Ja P**kat... JOku kerran sano että tupakan poltto on helppo lopettaa verrattuna laihduttamiseen, koska syöminen on elintärkeää, ilman sitä ei voi elää.. Ja sen kontrollointi vaikeaa, verrattuna siihen että polttamisen voi lopettaa kokonaan. (nään edelleen välillä painajaisia että poltan taas, varmaan koskaan ne unet lopu)

Saitkos lähetteen? Onko kaikki ok?

Tervetuloa mukaan... kuinka ensimmäinen käynti sujui? Toivottavasti näit valon tunnelin päässä ja sitä kohti kulkemaan. Meitä on paljon muitakin - minäkin masennuspotilas ja aivan megalomaaninen läski, mutta parempaan mennään kun huonompaan on hankalahkoa päästä enää :P

Voimahaleja ja aurinkoa!

En nukkunu torstai-perjantai välisenä yönä juur.. Ja sit ne soitti pe aamuna puol tuntii ennen aikaa, että lääkäri kipeenä.. PRKL!!!!

Voi harmi. Onneksi sait myös uuden ajan. Tsemppiä ja voimia!

Tuo on ikävää, jaksuja!

Yritin kyl sanoa noista rytmihäiriöistäkin että melkein päivittäisiä nykyään.. No ei sitä hoitsua si tuntunu haittaavan että jos vaikka kuukahdan... Sano vaan että no jos tulee jotain katsotaan uudestaan...

Moikka ja sydämmellisesti tervetuloa mukaan=) Älä menetä toivoasi kyllä sä pääset siihen leikkaukseen. tsempaten eteenpäin ja käy täällä sivustolla lukemassa noita muiden kertomuksia sillä me ollaan jo läpikäyty tää rumba kuten minä esim.=). Täältä saa paljon tietoa ja se on eduksi myös lä'äkärissä käynnillä sillä se osoittaa että todella haluat ja ymmärrät leikkauksen riskit ja hyödyt. Täytyy vaan olla sinnikäs yleisellä puolella niin kyllä pääsee leikkaukseen. Ei muuten kannata lukea noita lehtien mielipidefoorumeita sillä ei ne ymmärrä mitä me koetaan ylipainosta ja elämisestä sen kanssa. Halirutistukset sulle ja ilmoittelehan miten homma etenee me tuetaan sua 110% =D

Moi Maj, tätäkin kautta. Huomasin sun viestis ja tunnistin het. :)
Soittelehan, niin se unohtui se soittaminen, mutta etpä päässyt lekuriinkaan.

t S

Nonnii =) Nyt käyty TK-lekuril.. Myönteinen oli lähetteeseen, ensin se konsultoi psykiatriani, ja odottaa siltä lausunnon (kävin eilen psykiatrillani) jonka liittää lähetteeseen. Qt aika on sydän filmissä normalisoitunut. ONNEKS!!!
Nyt odotellaan sit että lekurit saa lausunnot etiäpäin <3<3<3<3<3 JEE!!!
Lääkäri sano että mun ei si mahdollisesti edes tarvii käydä sairaalan päälääkäreillä leikkaukseen liittyen koska ne hommat hoidossa jo... Nyt sit alan käydä parin viikon välein neuvolassa paino ja verenpaine tarkkailussa. Ja myös lääkäri neuvo aloittaan nutrilettien käytön ainakin osittain ateriat korvaten.

Kiva kuulla Maj!!!

Nyt varmasti on hymy herkässä, eikun eteenpäin sano mummo lumessa : )

Onpa tosi hyviä uutisia! Ei ku ees päin ja onnea!

Tänään aloitin nutrilett kuurin.. Yyh..
Tänään kävin neuvolassa, nyt virallinen BMI on 53,3.. Nyt alan käymään sielä parin viikon välein.. toivottavasti saisin näkyviä muutoksia aikaan.. Eli olis itsekuria..

Hieno homma! Nutrailusta selviää, kun selvii ekoista 3 päivästä..sit se menee jo ilman nälkää ja muuta..

Itsekuria nyt peliin, sisulla ja sapella vaikka, jos muuten tuntuu et ei löydy. Sinäkin selviit, niin moni muukin on selvinnyt! :)

Mulle kävi totaalinen epäonnistuminen, oli pakko syödä kun aloin muistuttaa mielipuolta hermojeni kanssa iltapäivällä.. Mulla on lääkkeen vaihdos tässä joka aiheuttaa jo itsessään hermostuneisuutta ja päänsärkyä.. Aloitan uudestaan maanantaina 18.päivä tai sit vasta 25.päivä riippuen kuinka toi lääkkeen vaihdos sujuu.. Tais olla liian aikasta aloittaa näin monta muutosta kerrallaan.. Kyl se viel tästä =)