Tänään se tuli... leikkaus aika

Postiljooni oli tuonut kirjeen peijaksesta.
29.9 on kirurgin ja ravitsemusterapeutin vastaanotto.
Leikkaus on 15.11 , eli aika pian.
Nyt on aika sekavat fiilikset
Olen onnellinen uudesta elämästä ,mutta tuleva pelottaakin.
Jotenkin tuntuu niin uskomattomalta ,et PÄÄSEN leikkaukseen.
En kyllä tiedä miten pysyn nahoissani nämä 10 viikkoa.
Sisko kyllä jo sanoi ,et tammikuussa mennään alemyyntiin. hakemaan mulle pienenmpä vaatteita.


Mites teillä muilla on noi ajatukset menneet ,kun olette saaneet leikkauspäätöksen?
0nko pelottanut, ollut sekavat fiilikset, ym.

Paljon onnea leikkausajasta! :)

Minä vielä odottelen...

Ihana tuo ajatus: tammikuussa alesta pienempiä vaatteita! :) Onnea matkaan! Minä jännään onnistuuko leikkaus, flunssa yrittää iskeä ja maanantaina leikkausaika...

Moikka Pingu=)
onnea leikkausajasta=) itse menossa 20.9 leikkaukseen ja kauheesti vaihtelee pelosta yli innokkaaseen onneen ja odotukseen mun tunteet. Mies ei auta asiaa kun paska sukassa voivottelee ettei halua menettää minua siihen pöydälle=( mutta täältä olen saanut ihanasti tukea ja tämä tulee tarpeeseen.tsemppii ja onnea vielä=)

Onnea leikkaus ajasta.
Mua jännitti ainakin silloin kun sain tietää päivän jolloin alkaisi "uusi" elämä (23.8). Ajatukset oli aika ajoin sekaviakin...
Peijaksessa leikattiin...Tosi ihana henkilö kunta sairaalassa kauttaaltaan.
Olen itse tulossa jälki tarkastukseen Peijakseen 22.9....
Leikkauksen jälkeen kilot karisee.....

Moikka! Paljon onnea leikkausajan vuoksi! Aloin sitten ihmettelemään, että kuinka olet saanut jo leikkausajan, vaikka kirurgin ja rt:n vastaanotto on vielä kokematta? Hienoa, että tiedät ajan jo, ihmetytti vaan se järjestys.
Toivottavasti jaksat kertoa täällä sitten leikkauksen jälkeen kokemuksestasi, kuin myös ajasta ennen sitä! On se vaan niin huippuhieno juttu, että leikkaukseen pääsee, että saa siitä itsekin taas voimia uskoa, että kyllä me muutkin sinne vielä päästään. Joskus kun ei millään aika tunnu kuluvan ja tieto päätöksestä tulevan...
Nauti oikeen kunnolla ihanasta odotuksen tunteesta, kyllä se nyt on sun vuoro!

Onnea leikkausajan saamisesta!
itse sain tietää vähän aikaa sitten ja nyt enellä viikon verran oltu. Kyllä vieläkin hämmästyttää ja ihmetyttää, kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä, melkein kaikki positiivisia mutta kyllähän sitä vähän pelottaa että miten se leikkauksen jälkeinen ruokailu ja kaikki sujuu, kun on ollut näin kauan läski ja sitten ei enää voikaa syödä niitä mättöaterioita... mutta mietitään niitä sitten jos ongelmaksi meinaa muuttua... uskon kyllä että kaikki menee hyvin ja pää tottuu samalla kun sisuskaluja laitetaan uusiks. Niinkuin kirjoitit, en minäkään meinaa USKOA että PÄÄSEN tuohon leikkaukseen!
Mahtavasti onnea! Pääkoppasi varmasti ruksuttaa niin että päätä särkee, näin oli mulla ensimmäiset päivät tiedon jälkeen!

Onnea vaan ajan johdosta.
Ainakin minulla heitti ajatukset häränpyllyä ennen leikkausta, kehitin kaiken maailman fobioita :) Mutta silti ajatus pysyi, ku näin pitkälle on päästy, niin ei enään ruveta perumaan. Leikkauksen jälkeinen aika aluks oli helppoa, sitten kun kotiin pääsin alkoi lievät vaikeudet, ei silmä osannut hahmottaa oikeaa ateria kokoa, mutta vatsa kyllä opettaa, muutaman kerran kun hikoilee ja tärisee ja ja juoksee vessassa. Sen voisin sanoa et valkkaa pieni murokulho,Teeman tai ehkä vieläkin pienempi, mulla itsellä kiinalainen keittokulho. Sen täytän ruualla muutaman sentin vajaaks laidasta, se on sopiva annos mulle kerralla, maksimi. Jos on keittoa niin sitten normisti täyteen. Tuollaisen syö siinä puoles tunnissa, tunnissa riippuen mitä ruokaa, mitä hitaammin , sen parempi :) Ehkä kaikkein helpottavin asia on mitä voi tehdä etukäteen on lopettaa juominen ruuan kanssa, että oppii sen ettei juo puoleen tuntiin ennen ja jälkeen syömistä. Se on ainakin mulle ollu kaikkein vaiken, vieläkin tarvin sen puolen desin veden ruuan viereen jos oikeen alkaa kuivattaan. Nää nyt on näitä mietteitä mitä mulla oli tuosta, toisilla on varmaan erilaisia .)

Kiitos kaikille kannustuksesta.

Minulla luki siinä peijaksessa tulleessa lapussa, missä oli aika kirurgille ja ravitsemusterapeutille. Laihdutus operaatio 15.11. ymmärtääkseni se on leikkaus aika..... voihan se olla ,että ymmärsin väärin, mut kyllä se lääkäri silloin 29.9 kertoo varmasti onko se leikkaus aika vai ei.

Mä en oikein tiedä itkeäkkö vai nauraakko onnesta. Ajatukset on sekasin, mut sitä ajatusta ei ole tullut et en menis leikkaukseen.
Mun pitää viellä neuvotella lääkärin kanssa leikkaus tavasta. Haluan sen sleeven.En uskalla mennä ohitukseen, kun on niin suuri operaatio(suolien pätkiminen ja kaikkee). en tiedä mitä sitten teen jos sanovat et se on ainut vaihtoehto. Voipi jäädä leikkaus tekemättä.
Kyllä te kaikki jotka olette käyneet ohituksessa olette HIRMU rohkeita.( niinkuin kaikki leikatut9

Olen nyt jo koittanut kovasti pienentää ruoka annoksiani.
käytössä on pieni lautanen ja jälkiruokakulho.
aamupalan ja iltapalan olen jonkin aikaa korvannut kokonaan rasvattomalla jugurtilla ja maitoproteiini jauheella.( lähes joka päivä).

kyllä pelottaa se uudelleen syömään opettelu. voiko uusi maha ratketa?
sitten pelottaa se jos en laihdukkaan.... tai kaikki menee pieleen jotenkin.
et jos pilaankin elämäni leikkaukseen menemällä .
( no ei tää elämä nytkään ole herkkua. pelkään ,et sairasuun sokeritautiin tai saan sydänkohtauksen)
Onneksi läheiseni tukevat minua.

Onnea leikkausajasta!

pingu70: mä jännitän myös samoja asioita ja eniten kaikista sitä, että jos en laihdukaan. Nyt kolmen viikon eneily lähestyy loppuaan ja painoa pudonnut 4kg... Liekö ok?