Jossittelua...

Nyt kun leikkausaika on käpälissä ja ihan oikeasti leikkaukseen pitää valmistautua kaikin tavoin tulee entistä enemmän ja useammin mieleen, että jos...

Jos tämä ei olekaan mulle paras ratkaisu? Jos jokin menee päin p...:tä? Jos sairastunkin flunssaan tms enkä pääsekään leikkaukseen? Jos sairastunkin nyt enkä voi jatkaa eneä? Jos en menisikään leikkaukseen? Jos leikkaus onnistuu, mutta en laihdukaan? Jos laihdun ja lihon kaiken takaisin? Jos elämä onkin paljon hankalampaa leikkauksen takia? Jos saan vakavia vitamiini-tms tärkeäaine-puutoksia ja sairastun? Jos saan veritulpan? Sappivaivoja? Roikkunahkan? Kaljun pään? Tukoksia? Vuotoja? Jos muut ihmiset on kateellisia ? Keljuja? Ihailevia? Jos en osaa suhtautua itseeni jotenkin oikein? Hitto, jos laihdunkin niin paljon, ettei mua meinata tunnistaa ens kesänä?!:D Jos saankin ostaa kaikki vaatteet ja kengät pienimmiksi? Jos pimahdan ja alan elää vain laihdutukselle? Jos elämässä ei olekaan enää sitten muuta? Jos pitäisi vielä kokeilla jotain muuta laihdutusmenetelmää? Jos eneilenkin väärin? Jos pitäisikin eneillä kauemmin? Jos vähempikin eneily piisais? Jos teenkin nyt elämäni suurimman virheen? Jos teenkin nyt elämäni parhaimman ratkaisun?

Jos näkis tulevaisuuten, niin mitä siellä näkys?

Jatkuvasti nälkäinen (tiedonkin!) eneilevä palstalla roikkuva Joku80...

Voi Joku80 miten ihanasti kirjoitit! :) Kuule, olen ajatellut jo tässä vaiheessa kun ei ole tietoakaan, pääsenkö edes koko leikkaukseen, aivan noita samoja ajatuksia, ihan noita kaikkia! Minusta tuo on ihan normaalia, että ajattelee noin ja jossittelee, se vaan kertoo siitä, että käsittää miten oikeasti vakavasta ja suuresta asiasta tässä on kyse. Kaikkihan tuossa luettelemassasi litaniassa on melkein mahdollista, toisaalta voi olla niin, että kaikki sujuu alusta loppuun kuin tanssi, kuten täällä on monella käynyt - ei mitään ongelmia ja elämä tuntuu ihanalta leikkauksen jälkeen.

Meidän täytyy vaan uskoa parempaan tulevaisuuteen, ei tässä muu auta. Mieti myös sitä, mitä sitten JOS et mene leikkaukseen ja elät lihavana lopun ikääsi - mitkä ne riskit sitten ovat, ei tarvita edes sitä kristallipalloa, kun voi sanoa ilman sitäkin, että tulevaisuus tulee olemaan vuosi vuodelta huonompi, se on varma se.

Kiitos ihana Bulla65! Osaat aina vastata niin kivasti. Jossittelu loppuu sun ansiosta taas vähäksi aikaa!;)

Koko leikkausjonotusajan olen näitä asioita pyöritellyt, mutta nyt ei muuta mieleeni mahdukaan... Odotan leikkausta malttamattomana ja kuitenkin pienellä pelkojännityksellä...

Juu kyllä tosiaan on tutun kuuloisia ajatuksia! Mutta mä olen ainakin vain päättänyt luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Jos olo on niin paska omassa koossa tällä hetkellä, niin jotenkin tuntuu, että tuskin se leikkaus voi tätä paskemmaksikaan oloa muuttaa =D.

Paras oli tämä jossittelu:jos laihdunkin niin paljon, ettei mua meinata tunnistaa ens kesänä?!:D


Voi kun saisi kokea tuon tunteen pian ihan oikeasti:):)

Nyt vaan Joku80 katse kohti päämäärää ja näe sielun silmin itsesi niissä kaikissa ihanissa vaateissa jotka joudut vaihtamaan paljon paljon pienempiin :)

Kiitoksen tuestanne! *hali*

Joku80, mulla oli ihan samat pelot ja kysymykset ennen leikkausta. En kuitenkaan joutunut odottamaan leikkaukseen paasya pitkaan, joten aikaa ei ollut tulla ihan hysteeriseksi naitten pelkojen kanssa.
Kuitenkin sitten tein itsekseni paatoksen pelkaamisen lopettamisesta. Mietiskelin sita, etta mita kamalaa mulle voi tapahtua jos jatkan elamaa kuten ennenkin. Mita sairauksia mulle voi tulla, montako vuotta kestaa ennenkuin sydan pragaa, mina paivana iskee diabetes, miten kauan kestaa nivelet. Kun olin nama asiat tuumaillut, oli huomattavasti helpompaa.
Leikkauspaivan aamuna sairaalassa pelkasin taas, mutta siihen oli hoitsulla antaa tosi tymakat tropit.
Jalkeenpain olen ajatellut, etta pelko vain valmisti mua koko prosessiin, tuli otettua huomioon kaikkein pahimmatkin ongelmat ja kun niita ei sitten esiintynytkaan, oli helpotus aivan valtava ja toistaiseksi ajattelen, etta tama leikkaus lahestulkoon parasta mita mulle on koskaan tapahtunut.