Kuopioon menijöitä?

Pidemmän aikaa jo palstaa sivusta seuranneena päätin liittyä mukaan kirjoittajien joukkoon. Pientä rohkaistumistahan tuo ensin tarvitsee, mutta jospa tästä alkuun pääsee.

Voisiko sanoa, että minullakin varsin saman lainen tausta kuin muillakin täällä kirjoittaneilla. Alkuun lapsuusajan 6 ikävuoteen normaali paino ja siitä eteenpäin hiipivät lisäkilot. Parhaimmillaan painoin 135kg kun olin 25-vuotias. Silloin päätös että näin ei voi jatkua=> lähtö painonvartijoihin. Kiloja tippui 45, mutta sen jälkeen odotusta ja lapsien saanin myötä paino taas 120 tienoille. Ja jatkuvaa jojoilua painon kanssa 100-120 kilon välillä... Ja sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka jälkeen painon tasaaminen vaikeutui entisestään.

Pidin itseäni terveenä, vaikkakin painoa on tolkuttomasti liikaa.Nuorin tätini sairastui nyt kesällä ja kerrasta hänelle kourallinen pilleritä- Tätäkö minäkin haluan?? Ikäeroa vain muutama vuosi. Muutkin tädit, enot ja sedät runsailla sairauksilla ja lisäkiloilla. EI KIITOS. Puntari heilahti siihen kiivetessä taas lähelle 120 kiloa. Pahus!

Löytyi siinä äkäillessä puhelinluettelo ja kännykkä käteen. Soitin yksityiselle lääkäriasemalle ja laitoin pyörät pyörimään. Samaan aikaan ensimmäisen kerran eksyin sivustollekin. Täältä sain lisää varmistusta halulleni terveemmän ja paremman elämän suhteen. Olen kuullostellut täällä KYS:iin menijöistä, mutta heihin harvemmin törmää. Sen kuitenkin kuulin, että ensin jonotettava omaan keskussairaalaan perustutkimuksiin ja sieltä lähete KYS:iin, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Kävin jo yksityisellä taholla vatsan ultraäänessä ja gastroskopiassa-Yäk... Syyskuulla tulossa ravitsemusterapeutin kanssa keskusteluaika. Nyt vain odotellaan lokakuuta, jolloin pääsen sisätautilääkärin juttusille asiasta, joka päättää lähetteestä leikkaukseen. Ja odottavan aikahan on pitkä.

Tervetuloa mukaan keskusteluun Hansu, oikealla tiellä olet! Juu kyllä se on aikamoinen kolaus, kun suht nuori ihminen joutuu alkamaan lääkkeiden syönnin ja niitä on sitten syötävä lopun elämää :(. Omalla kohdallani olin viettänyt lähes koko elämäni täysin lääkkeetöntä elämää, kunnes kesän alussa 2008 sain diabetesdiagnoosin ja saman tien piti aloittaa vahva lääkitys, peräti 9 tablettia joka ikinen päivä, neljää eri lääkettä. Että sellaista, ei ole kivaa ei :(. Sen lisäksi on tietysti vielä aina silloin tällöin syötävä jotakin tulehduskipulääkkeitä milloin selkä- ja milloin jalkasärkyyn ja tulevaisuus tuo tullessaan varmasti lisää lääkitystä, jos ei tahti tästä muutu...

Hei hansu ja tervetuloa palstalle!

Onnea hienosta päätöksestä eli tarttua lujalla kädellä paino-ongelmaan. Geneettinen perimä tosiaan määrää, miten toinen lihoo ihan samalla ruualla ja liikunnalla enempi kuin toinen. Ja Sinulla on vielä ongelmia kilpirauhasenkin kanssa! Sinun lähtötilanteesi on huomattavasti parempi BMI:n ja perussairauksien suhteen kuin esim. minulla, joten olet oikeaan aikaan liikkeellä.

Kysillä tosiaan tiukasti seulotaan kuka pääsee leikkaukseen ja leikkausjonokin on pitkä. Näillä keinoin lienee tarkoitus varmistaa leikkauksen turvallisuus ja toisaalta varmistaa potilaiden motivaatio, etteivät liho kymmenen vuoden kuluessa lähelle lähtöpainoaan. Leikkauksen jälkeenkin on loppuikä pystyttävä hallitsemaan ruokailuaan, mutta onhan se toki sitten helpompaa. Jonotusaikana on sitten riittävästi aikaa harjoitella tätä uutta elämäntapaa...

Olen vasta menossa Kysin erikoislääkärille kuulemaan sovellunko leikkaukseen, kun jo muiden sairauksien takia olen siellä hoidossa. Mutta jos ei sieltä leikkausta heru, yritän sitten yksityiselle puolelle. Onnea Matkaan!

Kiitoksia kannustamisesta. Olen mietiskellyt paljon tuota jonotilannetta. Mitä tehdä, jos leikkaus venyy hamaan tulevaisuuteen? Raattisko sitä investoida yksityiselle? Tahtoo olla, että itseensä satsaaminen on ollut vähemmällä. Ennemmin sitä ostaa extraa lapsille.

Aloitin maanantaina työterveyshuollon valvoman painon pudottamisen. No painohan on aina tippunut helposti alaspäin, tosin tulee helposti takaisinkin. BMI kyllä tippuu lähemmäs 40:ntä jo oman sairaalan käynteihin mennessä. Sitä miettiikin, tuleeko kielteinen päätös asiaan, jos ennen KYS:iin pääsyä paino on reilummin alle 40:nen??? Olis saattanut olla viisaampaa vain syödä entiseen malliin. No nyt ei kannata enää suuntaa vaihtaa.

Onko totta että se leikkausjon on vuoden luokkaa Kuopiossa?

En usko tuohon Kuopionjonoon että olisi vuodenmittainen mutta koko operatioon menee lähetteestä se vuosi mulla meni 1v2kk siitä kun sain TKsta lähetteen ennenkuin olin leikkauspöydällä, mutta se vuosi on hyvää valmistautumista koko muutokseen ja mielestäni sen jokainen tarvitsee sillä tämä on tosi iso muutos niin henkisesti kuin ruummilisesti.

Heips hansu!

Mulle tk-lääkäri teki lähetteen KYSiin tammikuussa ja leikkausjonoon minut on asetettu 10.6.2010 ja leikkaus on todennäköisesti tämän vuoden joulukuussa (ainakin minulle on näin sanottu).

Minulla lähtee hommat käyntiin Mikkelin kautta. Ensin pitää saada maksusitoomus toimenpidettä varten MKS:stä ja sitten vasta KYS:n arvio leikkaustarpeesta. Odottelen nyt niitä Mikkelin aikoja ensin ja toivon parasta. Olen kyllä lueskellut rivien välistä, että jo pelkästään Kys:iin pääsy on hankalaa.

Kiitokset kirjoituksestasi Rullukka. Antaa voimia suunnata eteenpäin, kun tietää että jono kuitenkin liikkuu... Ja että leikkausjonoon pääsystä leikkaukseen ei enää kuluisi sitä vuotta kuten olen pelännyt. Sinäkin olet tuota painoa saanut odotellessa alaspäin mukavasti, ehkä minunkaan ei kannata hätäillä asiasta. Ei kai sitä liika laihdu leikkausta silmällä pitäen.

Hansu, missä kävit UÄ:ssä ja gastrossa? Paljonko kustansi ja korvasiko kela mitään?

Hei Hansu!
Mielenkiintoista nähdä, miten molemmat etenemme! Meillä on samassa kuussa Mikkelin sisätautilääkärille aika!

Olen itse kuopiolainen ja minulla oli odotusaikaa laihdutusleikkaukseen n. 4 kk. Sain keväällä tiedon, että leikataan, mutta kesä tuli väliin joten leikkaus siirtyi kesän yli ja oli nyt elokuussa 2010. Kerkäsin koko kesän valmentautua ajatuksin ja miettiä tarkoin kuinka tulisin selviämään leikkaukseen asti ja sen jälkeen. Kesä oli armollista aikaa kaikkine kotimaisine kasviksineen ja marjoineen sekä helteineen. Helle vei viimeisenkin ruokahalun. Kannatan, että totuttelette jo sen ajan kun odotatte leikkausta niin pieniin aterioihin siis todella pieniin n. 1.5 dl puuroa tai ruokaa kerralla niin on helpompi alkaa eneily. Kun sitten leikkausaika tulee sitä on aivan pilvissä että JESH! viimeinkin uutta kohti konkreettisesti. Uuden elämäntavan opettelu kannattaa aloittaa ajoissa koska ihminen ei muutu hetkessä. Olen itse huomannut että ajattelin liikkuvani enemmän, mutta tuntuu yhtävaikealta lähteä liikkeelle kuin ennenkin. Mutta pakko ja pikkuhiljaa tästä pakosta on tullut tarve. Tsemppiä kaikille odottajille se kyllä kannattaa.

Kävin terveystalolla molemmat tutkimukset. Vatsan ultraääni kustansi noin 200 euroa ja tähystys 400 euroa. Molemmat hoituivat viikossa eteenpäin. Jos yhtään jonotusaikaa haluaa karsia, niin yksityinen puoli kannattaa. Mikkeliin todella vaikeaa saada nyt tähystysaikaa, koska siellä lääkäripulaa. Tekijöitä lähtenyt muualle töihin. Tähystyksen jonottaminen yleisellä puolella varmaankin useamman kuukauden mittainen, hyvä jos se aika riittääkään.

Sain just puhtaat paperit tähystyksessä otetuista koepaloista, ei estettä leikkaukseen. JEEE!!

Moi! Ei kait Kuopioon yli vuoden jonotusta ole?? Mulla kesti lääkärin käynnistä leikkausaikaan reilu 4kk. Kaikki muu ennen sitä menikin hitaammin. -09 vuoden alusta olen puuhastellut asian eteen ja nyt ollaan jo loppusuoralla, kun 26.10 pitäis pöydälle mennä!! =)

noh...kuten huomaat jos luet tuolt leikkaukseen aikovista mun "tarinaa" ni kyl tuntuu kuopio hitaasti vetävän.... :)
mutta mie siis sinne yritän pyngertää :) vak!vaikka väkisin :)...jos eivät innostu savonlinnas tai mikkelis kyhäilee leikkauksia kuten mikkelin eräs tohtori heitteli ...

Heips lyllerö ja muut!
Opin täältä palstalta sen, että paikkakunnasta riippuen itse voi vaikuttaa odotusajan pituuteen. Minäkin odottelisin vielä 1.10 olevaa sisätautilääkärin aikaa vailla suurta osaa tutkimuksia, mutta tajusin lähettää lääkärille sähköpostiviestejä. Yllätyksekseni hän suhtautui positiiviesti jokaiseen viestiini ja asiat nytkähtivät aina piirun verran eteenpäin!
Jonotusajat vaihtelevat suuresti riippuen kotipaikkakunnasta, onko yksityisellä vai kunnallisella puolella sekä siitä, mistä sen alkaa laskea!
Esimerkiksi ihmettelen Nancyn pitkää odotusaikaa!?! Olet ollut tosi kärsivällinen, mutta nyt pääsemässä vihdoin leikkaukseen! Onnittelut, perästä tullaan kunhan ehditään...

Minä vaan kiltisti odottelin kutsua ja ehkä olisi kannattanut soittaa jononhoitajalle vähän aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Leikkausaika on olemassa, kun ei vaan tulisi enää mitään ylimääräisiä viivytyksiä. Positiivisesti ajateltuna joku muu kipeämmin leikkausta tarvitseva on päässyt aikaisemmin toimenpiteeseen ja olenpahan itse oppinut kärsivällisemmäksi.

[b][i]elämä edessä[/i][/b] kai se on joku mun läskisyndrooma , että en voi hopuutella, odottelen suosiolla ettei tuu sanomista tms.. =) itseluottamusta kai hippunen lisää tartteis tänne ...

Minä oon samanlainen kuin Nancy ja Lyllerö eli en kehtaa hoputella tai vaivata sairaalan henkilökuntaa soittelemalla sinne, ajatellen aina, että on heillä muutakin tekemistä siellä. Työterveyslääkärini kyseli oma-aloitteisesti lähettämänsä lähetteen perään kun sieltä sairaalasta ei kuulunut mitään, siinä kaikki "kyselyt".

Jotenkin mäkin ajattelen, että olen aikaillut itse tämän ylipainoni kanssa koko elämäni, joten miten ihmeessä voisin ajatella, että muut tahot hoitaisivat mut suit sait sukkelaan kondikseen sitten kun mä saan päätetyksi, että haluan laihtua :).

Ja tuokin on usein mielessä, että sairaaloiden tutkimuksiin ja hoitoihin jonottaa jatkuvasti todella vakavastikin sairaita ja kivuliaita ihmisiä vaikka miten paljon, mua ei sentään satu joka hetki enkä toivottavasti tee ihan vielä kuolemaakaan. Eräs lähisukulaiseni esim. olisi joutunut vuosi sitten odottamaan neljä kuukautta gastroskopiaan, vaikka hän oli todella huonossa kunnossa, mikään ruoka ei pysynyt sisällä, vatsakivut olivat kovat, joutui olemaan kauan sairauslomalla, laihtui nopeasti luurangon näköiseksi ja veriarvot kertoivat aliravitsemustilasta, mikään ravintoaine ei imentynyt suolistossa ja hänellä ei olisi ollut jo ennestään hoikassa varressa yhtään varaa painonlaskuun. Kaksi kuukautta hän jaksoi sinnitellä gastroskopiaan pääsyä, sitten meni lainarahan turvin yksityiselle gastroskopiaan, jossa paljastuikin sitten odotetusti parantumaton Chronin tauti. Tauti oli päässyt tosi pahaksi, koska siihen ei voida aloittaa mitään lääkitystä ennenkuin gastroskopia on tehty. Tyttö joutuikin sitten kolmeksi viikoksi sairaalaan ja sai koko sen ajan lääkitystä suoraan suoneen ja syöminen piti opetella pikkuhiljaa uudestaan, jotta saatiin edes joku ruokalaji pysymään sisällä. Tämä tapaus saa mut aina muistamaan, että minä en ole se kiireellisyyslistan ykkönen, vaan jaksan odottaa kiltisti :).

Huom. älkää nyt sitten käsittäkö väärin, jokainen saa toki soitella sairaalaan vaikka joka päivä jos haluaa, se on jokaisen oma asia, en ole tuomitsemassa ketään :).

Päätimpä minäkin sanaisen arkkuni viimemetreillä avata..
Tällähetkellä majailen Kys osasto 5:llä, kerään paniikkia ja odotan että huominen klo 15 tulisi mahdollisimman nopeasti sillä silloin se puukotus alkaa. Jännitys on kova mutta eiköhän tästä hengissä selvitä.. Palaillaan tuonnempana taas asian tiimoilta.

Voi viude!
Onnea matkaan, vajaa vuorokausi sulla odotettavaa!
Ilmoittele miten meni!

Ja niin sitä päätin minäkin satsata siihen terveempään tulevaisuuteen. Takanapäin lähes kolmen viikon Eneily pusseilla ja ensi viikon tiistaina leikkaus yksityisellä puolella. Valitsin Tilkan leikkauspaikaksi. Olen Tilkan ensimmäinen "leikattava" tällä saralla (mahalaukun ohitusleikkaus).

Kävin kyllä Keskussairaalan ravitsemusterapeutillakin juttelemassa, mutta siellä selvisi sisätautilääkärin suunnitelmat. Tarkoitus oli ohjata pitempään enen ryhmään, tavoitteena painon pudottaminen pysyvästi ruokavalion avulla.Leikkausta ei olisi harkittu, katsottu tulokset ja sitten kontrollit joskus.... En luultavasti olisi saanut suositusta leikkaukseen. Saanhan minä sen painon alas seurannassa, mutta kun se onneton ei siellä pienemmissä lukemissa pysy.

Nyt on olo yli 11 kiloa kevyempi aiemman dietin ja Eneilyn vuoksi. Asiat pitäisi olla kaiken kaikkiaan kunnossa. Nyt vain pussittelen muutaman jäljellä olevan päivän ja tiistaina leikkaukseen. Olo tuntuu oudolta, kun minulla noita huonoja sivuvaikutuksia ei ole ollut. Tänään tosin juiminut hieman päätä ensimmäistä kertaa.

Dodiih, nyt on jo senverran vettä vantaanjoessa kerennyt virrata että voinen kertoa mitä minulle tehtiin.
Ma 27.9 saavuin klo 10.30 Kys:iin jossa kävin verikokeissa ja keuhkokuvassa.
Ja sitten odoteltiin... ti aamuna otettiin lisää verikokeita, paastokokeet siis. Vallan komeasta etuturkistanikin jouduin luopumaan heti aamutuimaan. Klo 14 asti meni vähän jäitä poltellessa kunnes alkoi tapahtua. Esilääkittyksenä panadolit, rauhoittavia ei vielä tässävaiheessa kun on todettu tuo uniapnea. Lisää verikokeita kun olin suostunut tuohon NASH tutkimukseen. Maksapalat kuulema fileoidaan sitten leikkauksen yhteydessä.
Klo 15.15 tuli hoitaja joka kärräsi minut sängyllä leikkaussaliin jossa siirryin leikkauspöydälle ja anestesialääkäri laittoi kanyylin.. Ja tähän katkeaa filmi, hyvät on aineet heillä.
Kun älli alkoi palata päähän, ensimmäisenä iski kipu. Sisuksia poltti kuin joku olisi niitä puukolla tökkinyt.. Anestesialääkäri koetti laittaa useammastakin kohdasta epiduraalia mutta on kait sen verran hyvin kehittyneet selkäfileet minulla että neulan pituus ei riittänyt. Nooh, puudutuspiikeillä saatiin olokin suhtkoht normaaliksi joten matka takaisin osastolle alkoi. Osastolla kerkesin olla vajaan tunnin kun kivut palasivat, siispä uusi reissu heräämöön (klo 22) jossa pystyttiin antamaan vahvempia lääkkeitä kokoajan valvonnassa ollen.
Kanyylin kautta Oxynormia ja jopa alkoi maailma hymyillä.
Aamulla 7.30 sain taas lähtöpassit osastolleni jossa ilmoitin hoitajille haluni päästä ylös ja jalkeille. Lupa heltisikin isommitta väittelyittä ja jo ennen klo 8.00 heittelinkin lenkkiä käytävillä tippapullon ja katetrin kera. Eli leikkaus kohdallani sujui hyvin ja kipujakaan ei tuon ensiherätyksen jälkeen juurikaan ollut. Kotiin pääsinkin sitten torstaina. Päivä päivältä on helpompi olla ja tänä aamuna aamupalalla puolikas karjalanpiirakka meni alas vallan kivuttomasti, eli kiinteämmänkin ruuan nauttiminen alkaa onnistua mallikkaasti. Lopuksi haluan tätäkautta kiittää Kys:n osaston 2205:n ja minut operoineen leikkaussalin henkilökuntaa hyvästä ja asiallisesta hoidosta.

Kiitos Paroniukselle hyvästä ja yksityiskohtaisesta leikkauskertomuksesta! Hienoa, että kaikki meni leikkauksen jälkeisiä kipuja lukuunottamatta hyvin. Hyvää toipilasaikaa sinulle ja onnea uuden mahan kanssa...ja kyllä se etuturkkikin kasvaa varmaan pian takaisin :).

Nyt on sitten minutkin leikattu Tilkassa. Selkä jumissa ja maha kipeänä. Taitaa mennä pidemmän parantelukaavan mukaisesti. Hommien pitäisi olla Ok, mutta fiilikset ovat aika huonot paraikaa.

kerrohan kuinka leikkaus sujui ja kuinka elo nyt sujuu?paljonko leikkaus tuli maksamaan?miksi fiilarit huonot?

Tsemppiä Hansu, kyllä ne fiilikset siitä kohenee kunhan toipuminen alkaa. Nyt olosi onkin varmaan kuin junan alle jääneellä, masuparkaasi on runneltu oikein kunnolla ja laitettu kaikki sekaisin. Paranemisia!