Bullan kuntoutus

Moikka kaikille ja tervetuloa kaikille uusille!

Ajattelin tulla kertomaan viimeisiä kuulumisiani. Mullahan on metabolinen oireyhtymä eli 2-tyypin diabetes, verenpainetauti sekä kohonnut kolesteroli plus rutkasti tuota ylipainoa. Työterveyshoitajani ehdotti mulle Kelan järjestämää mbo-potilaille tarkoitettua avokuntoutusta, johon voin päästä jos täyttää tietyt kriteerit ja saa lääkäriltä suosituslähetteen, jonka jälkeen Kela valitsee osallistujat. En ole ollut koskaan missään kuntoutuksessa, joten ajattelin, että mikä ettei, voihan siitä olla jotakin hyötyä, jos vaikka saisi tätä painoa vielä paremmin alas leikkausta odotellessa. Olen saanut nimittäin painoa pois alkukesästä lähtien 5 kg ja olen siitä tosi iloinen :).

No, aikanaan tuli sitten tieto, että pääsen siihen kuntoutukseen ja se alkoi nyt tiistaina. Homman nimi on sellainen, että olen yhdessä terveyskylpylässä yksittäisiä kurssipäiviä, yöksi tulen kotiin. Kaikkiaan noita päiviä on 15 kpl ja ne päivät ajoittuvat vuoden sisälle eli kurssi loppuu vasta ensi elokuussa. Nyt tiistaina oli eka päivä ja heti perään eilen ja tänään. Meitä on mukava pieni ryhmä, sekä naisia että miehiä ja kaikilla nämä samat ongelmat. Saadaan siellä jos vaikka mitä asiantuntija-apua lähinnä syömiseen ja liikkumiseen, on lääkärin- ja sairaanhoitajan tarkastuksia, fysioterapeutin yksilö- ja ryhmätapaamisia, psykologin yksilö- ja ryhmätapaamisia, useita istuntoja ravitsemusterapeutin kanssa, kuntotestejä, hurjasti liikuntaa yms.

Paljon ehdittiin jo tehdä ja kokea näiden kolmen päivän aikana ja kaikki on ollut kuulkaas tosi ihanaa!! Olen oikeasti nauttinut liikunnasta, sillä kaikki on suunniteltu siten, että on otettu meidän yksilölliset krempat ja rajoitteet huomioon ja että meidän olisi mahdollisimman mukava tehdä, ketään ei pakoteta mihinkään, huumori kukkii ja on tosi kivaa touhuta porukassa, jossa kaikki ovat samanlaisia "möhömahoja" :). Kaikki hoitohenkilökunta on ollut aivan ihanaa, paitsi yksi - nimittäin lääkäri :(. Koska tää on julkinen palsta, en viitsi alkaa kertomaan yksityiskohtia tunnin kestäneeltä lääkärintarkastuskäynniltäni, mutta tulipahan nyt koettua se, miltä tuntuu olla laihdutusleikkaukseen kielteisesti suhtautuvan lääkärin vastaanotolla :(.

Hän oli todella tyly mua kohtaan, itku kurkussa sieltä lähdin pois ja ajattelin jo, että keskeytän koko kuntoutuksen, niin paljon hän mua mollasi, eikä vain laihdutusleikkaussuunnitelmistani, vaan ihan kaikesta, aina diabeteslääkityksestäni lähtien, niin kuin mä itse olisin itselleni lääkkeet määrännyt tai voinut niihin jotenkin vaikuttaa. Ei auttanut, vaikka kerroin tavanneeni henkilökohtaisesti neljä leikkauksen läpikäynyttä ihmistä ja kuullut lukuisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin kymmeniltä leikatuilta. Hän vaan totesi tylysti, että leikkauksien pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedä kukaan ja suurin osa leikatuista lihoaa muutaman vuoden kuluttua uudestaan :(. Mitä tahansa yritin "puolustella" leikkausta, hän tyrmäsi kaiken ja sanoi vielä viimeksi, että mieti nyt tosi tarkkaan, mihin olet ryhtymässä.

Jos hänen tarkoitus oli pelotella mua, niin siinä kyllä epäonnistui. Hän ei saanut aikaiseksi muuta kuin mielipahaa, sillä niin negatiivinen hän oli kaikella tapaa mun kohdallani muutenkin. Lopulta sanoin hänelle, että "luuleeko hän, että kukaan ihminen haluaa vapaaehtoisesti olla tämänkokoinen ja elää tämänkokoisena koko elämänsä?" Hän vastasi, että ei luule, mutta leikkaus ei ole siihen mikään ratkaisu.

Sitten kun kerroin tästä tapauksesta kuntoutuskavereille ja kysyin, että oliko tämä lääkäri ollut heillekin yhtä tyly (heistä kukaan ei ole menossa leikkaukseen), niin ei kuulemma ollut ollut, ihan kiva hän oli ollut kaikille muille. Mä kun kerroin edellisenä päivänä ennen tuota lääkärintarkastusta rehellisesti ravitsemusterapeutin ja sairaanhoitajan vastaanotolla, että olen menossa tuohon leikkaukseen jos pääsen, niin lääkärillä oli tuo tiedossaan jo ennenkuin astuin huoneeseen sisään. Tylytys alkoi samantien ja se negatiivinen asenne ulottui kaikkiin tutkimuksiinkin ja muuhun keskusteluun.

No, minua ei yksi lääkäri masenna, se oli hänen mielipiteensä ja hänellä on oikeus siihen, kuten mullakin omaani. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja ehkä seuraavalla vastaavassa tilanteessa osaan olla välittämättä, nyt tuo kielteinen asenne ja tyly käytös tuli niin yllättäen, etenkin, koska ravitsemusterapeutti ja sairaanhoitaja olivat erittäin myönteisiä kertoessani heille leikkausaikeistani. Tulipa pitkä sepustus, kiitos jos joku jaksoi lukea, teki hyvää saada vuodattaa teille :).

Hei,

Onpas ollut todella töykeä lääkäri. Mutta näinhän se menee, että jos on mukavia ihmisiä niin joukkoon sopii aina joku vähemmän mukava ja sama pätee lääkäreihinkin. Ei todellakaan kannata masentua vaan mennä vain rohkeasti eteenpäin valitsemallaan tiellä. Leikkauksia ei todellakaan tehtäisi, jos ei niistä olisi mitään hyötyä. Kertomuksesi kuntoutuksen sisällöstä kuulostaa todella mukavalle, älä missään nimessä lopeta sitä, kun olet sellaiseen päässyt.

Minulla on myös kokemusta töykeästä lääkäristä vai liekö ollut sitten vain tietämätön tapaus. Sairastan fibromyalgiaa ja erään lääkärin mukaan se ei ole sairaus vaan vika korvien välissä. Hyvä ettei nauranut päin naamaa vastaanotolla, kun kerroin asiasta. Minusta kipu ainakin tuntuu hyvin todelliselle ja aiheuttaa unettomuutta ja painajaisia. Onneksi löytyy kuitenkin asiantuntevia lääkäreitä ja apua olen saanut.

Meitä on yksilöitä joka ammattiryhmässä. Lääkäri on potilaalle ikään kuin auktoriteetti ja joillekin luonnehäiriöisille se antaa uskomattomasti energiaa toteuttaa itseään. Jos tämä lääkäri olisi tutustunut tutkimustuloksiin, niin hän huomaisi, että on todella harvinaista, että leikattu lihoo kaiken takaisin. Tuollaisesta käytöksestä ja virheellisen tiedon levittämisestä pitäisi valittaa valviraan, saisi sitten vastinetta kirjoittaessaan miettiä käytöstään. Mutta tsemppiä sinulle!

Tsemppiä sinulle, Bulla!

Helmikuussa leikattuna voin kyllä suositella leikkausta! Minulla painoa oli alunperin (1/2009) 158kg ja liikkuminen sekä itsensä hoitaminen oli todella vaikeata. Ene-ryhmän ja leikkausta edeltävän enilyn ansiosta olin 10 kg kevyempi leikkaukseen mennessäni (16.2.2010) ja nyt on runsaat 15 kg pudonnut lisää. Olo on jo aivan kuin eri ihmisellä, jaksan kävellä ja ennenkaikkea peseytyminen, jalkojen hoitaminen ym hoituu jo melkein kuin "normaalilla" ihmisellä!

Vuosien varrella olen, niinkuin useimmat tämän kokoluokan ihmiset, laihduttanut ja lihonut kymmeniä kiloja, mutta vasta nyt uskallan luottaa siihen, että kilot myös jäävät pois. Niin paljon vähemmän tähän uuteen mahaan mahtuu - ja niin paljon enemmän syömisestä nauttii, kun on pakko syödä hitaasti - että paino putoaa tasaisen hitaasti kuin itsestään.

Tietysti nopeampi painonpudotus onnistuisi, jos "laihduttaisi" oikeasti, mutta minä haluan opetella normaalisyömisen, johon mahtuu myös herkuttelua - siksi paino putoaa hitaasti.

terv. espoolainen

Olipas kurjaa luettavaa Bulla65!

Onneksi sulla on vahva persoona etkä masentunut sen enempää lääkärin puheista. Meitä on niiiiiiin moneen junaan.. ja loput jää asemalle. :)

Onneksi kerroit asiasta meille ja itsekin koit että kohtelu ei sua lannista. Tuli mieleen että kuinka moni muu olisi latistunut tuollaisen ryöpytyksen alla, sait sinäkin pahan mielen!!

Muistakaa kaikki että tälläisiä ihmisiä on ja tulee aina olemaan, taistelemaan valitettavasti joudumme varmaan aina :)

Hienoa, että olet päässnyt Kelan kuntoutukseen. Monet niitä ei huomaa hakeakkaan eikä niitä vasiten tarjotakkaan. Onneksi sulla on siellä hyvä kuntoutusporukka. Ei sun etenemistäsi yksi lääkäri keskeytä. Tsemppiä.

Kiitos kaikille kommenteistanne, ootte te vaan ihanaisia, kun ootte niin empaattisia :).

Juu jätän sen lääkärin kommentit ja tyylin oman arvoonsa, enpä vaan olisi uskonut, että lääkäri voi tänä päivänä käyttäytyä noin. Ne muut meidän ohjaajat ovat olleet tosiaan niin ihania meille, että meinaa melkein pakahtua siihen hyvänolontunteeseen, mikä heidän vilpitön välittäminen meistä aiheuttaa. On ihan oikeesti sellainen olo, että ne haluaa meidän parasta ja tekevät kaikkensa, että meidän olotila paranisi. Ne kuuntelee ja ymmärtää, eivät saarnaa ilkeästi, vaan ohjaavat, tukevat ja antavat konkreettista apua, eivätkä odota meiltä ihmeitä, vaan ovat realistisia.

Kuten Sateenkaarenpäässä sanoi, monet eivät edes tiedä tuollaisista Kelan kuntoutuksista, mäkään en tiennyt ennenkuin vasta nyt keväällä, kun työterveydestä alettiin siitä puhumaan. Kela järjestää siis säännöllisin välein ympäri Suomea jos vaikka mitä kuntoutusta, niin työssäkäyville kuin työelämästä poissaoleville. Voi olla nuori, keski-ikäinen tai vaikkapa jo eläkeläinen - ei väliä. On pelkkiä "lihavuusryhmiä", on ryhmiä uniapneaa sairastaville, on fibromyalkia sairastaville, on tuki-ja liikuntaelinongelmista kärsiville jne.

Kaiken huippu minusta on, että meidänkin ryhmä on vajaa, siihen olisi mahtunut vielä viisi mukaan, mutta kun ei ollut hakijoita! Kurssi siirrettiin jo kerran keväästä nyt elokuun alkuun, koska meitä oli niin vähän. Tässä ei siis selvästikään tarvitsijat kohtaa tätä palvelua, sillä kyllähän Suomessa lihavia ja sairaita ihmisiä riittää.

Lähetteen Kelaan voi kirjoittaa kuka tahansa lääkäri ja sitten vaan täytetään hakemus haluamalle kurssille (Kelan nettisivuilta) ja odotetaan päätöstä, joka tulee n. kuukauden kuluttua. Nää on sitten sellaisia kuntoutuksia, joihin pitää myös mennä ja osallistua joka kerta, ihan kevyesti ei saa olla pois, ainoastaan sairastuminen tai jokin muu painava syy kelpaa poissaololle. Kaikki on ilmaista, lukuisat hoidot, hienon kylpylän ja kuntosalin käyttö, lounas seisovasta pöydästä, välipala, luennot, liikunnan ohjaukset yms.

Kannattaa siis ehdottomasti anoa noihin kursseihin/kuntoutuksiin, jos vaan vähänkään on sellainen olo, että jottai tarttis tehrä sille omalle kunnolleen. Itse ajattelin, että tää sopii oikein hyvin tähän leikkaukseen pääsyn odotusajalle, tekee jotakin konkreettista oman terveytensä eteen ja ehkä se on plussaa siinä vaiheessa kun mietitään sitä mun motiivia laihtumiseen ja leikkaukseen pääsyyn.
Mä ainakin olen tosi positiivisesti yllättänyt tuosta kuntoutuksesta, ajattelin etukäteen, etten osaa ja jaksa tehdä siellä oikein mitään, mutta olen pärjännyt tosi hyvin, jumpassakin ja vesiliikunnassa taisin olla ryhmän priimus, vaikka olen porukan lihavin :).

Ensi tiistaina menen sinne taas ja silloin on vuorossa mm. kehon koostumuksen mittaustesti, saadaan oikein faktaa, paljonko kehossa on rasvaa, lihasta, vettä, pehmykudosta ja luuta yms. Kurssin lopussa tehdään sitten vastaava testi, jotta nähdään tapahtunut muutos.

Tämmöinen kuntoutus on todella kallisarvoista, veikkasivat siellä, että päiväkustannus per henkilö on n. 450 euroa, joten mistään pikkuisesta lahjasta ei ole kyse, tuon summan kun kertoo vielä 15:sta (=kuntoutuspäivien määrä). Päivän palkan siinä tosin aina menettää, mutta kurssin loputtua saa Kelalta kuntoutusrahaa takautuvasti kurssipäiviltä, myös matkakuluja korvataan.