Masumami esittäytyy

Heips kaikille,
täällä kirjoittelee masumamina 43v. ison perheen äiti pääkaupunkiseudulta. Jonkin aikaa olen tätä palstaa seuraillut ja nyt päätin minäkin hypätä remmiin mukaan.

Olen koko ikäni ollut pyöreä ja käytännössä koko aikuisikäni lihava. "Laihdutusurani" on alkanut ensimmäisen kerran painonvartijoissa jo teini-iässä ja sitä uraa onkin jonkin verran kertynyt. Olen nuorena saanut ensimmäiset lapseni ja niiden raskauksien jälkeen paino ei koskaan laskenutkaan vaan aina tuli vähän lisääkin. Suurimman onnistumiseni laihtumisen suhteen on 12v sitten oltuani sairaalan painonhallintaryhmässä. Paino putosi sen verran hyvin, että itsetunto palasi ja elämä maistui ihan toisenlaiselle. Ensimmäinen avioliitto päättyi, nautin yksinhuoltaja-ajasta ja lopulta tapasin sitten uuden elämäni miehen. Nyt olemme saaneet elämäämme sulostuttamaan neljä ihanaa yhteistä lasta ja kuinka ollakaan painokin on hiipinyt lähestulkoon takaisin lähtölukemiin.

Leikkausajatuksella olen "leikitellyt" jo toista vuotta, mutta nyt kun työni puolesta olen kohdannut leikkauksessa olleita, ajatus lopullisesti on kypsynyt niin, että minäkin olen edennyt hieman asian tiimoilta. Lähetteen sisätautilääkärille sain 15.7 (kävin yksityisellä) ja nyt sain ajan endokrinologille syyskuun puoleen väliin. Pahin pelkoni on, että tie nousee siellä pystyyn. Painoindeksini on tällä hetkellä hieman alle 41 (40.9). Liitännäissairauksina mulla on jo kauan ollut verenpainetauti ja aikoinaan diagnosoitu aikuisiän diabetes, joka kuitenkin on pysynyt kurissa sen painonhallintaryhmän jälkeen. Nyt kuitenkin alkaa taas sokeriarvot hieman vilkutella ja kolmessa viimeisessä raskaudessa mulla on ollut vaikea raskausdiabetes. Jos nyt käy niin, että mua ei leikkaukseen hyväksytä niin joudun sitten pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta. Taloudellisesti ei ole mitenkään mahdollista, että menisin leikkaukseen yksityisesti Suomessa ja taas Tallinnaan en myöskään leikkaukseen halua. Voihan kuitenkin olla, että "pieni" pankkilainan ottaminen tulee uudelleen mieleen jos hylkäävä päätös tulee.

Mukavaa, että on tälläinen ryhmä, josta löytyy niin paljon vertaistukea. Jään innolla odottelemaan antoisia keskusteluja palstan puitteissa. Ja miten paljon olen näitten parin viikon aikana, jolloin olen listaa seurannut, löytänyt juuri niitä samoja ajatuksia mitä mullakin on. Nyt sitten vaan kohti sitä parempaa tulevaisuutta muiden kokemuksia seuraten.

Minulla ei ollut liitännäissairauksia ja BMI oli karvan alle 45 terkkarissa ja ekan kerran sairaalassa 44. Ei kuulemma huolta sen suhteen. Enemmänkin katsoivat sitä, että on yrittänyt kaikki vaihtoehdot, sillä leikkaus on se viimeinen. Myöskin oma motivaatio laihduttaa ja muuttaa elintapoja on tärkeää.