Nancy esittäytyy

Moi!

Olen pitkään seurannut tätä foorumia, mutta vasta nyt uskaltauduin mukaan keskusteluihin.

Olen 41-vuotias opiskelija ja olen taistellut ylipainon kanssa koko ikäni. Painoindeksi tällä hetkellä n. 50, eli aivan liikaa. Olen kokeillut kaikenlaisia konsteja painonpudotukseen, mutta minulle on käynyt samalla tavalla kuin monelle muullekin, että kaikki pois saadut kilot ovat tulleet korkojen kanssa takaisin. Olen ollut leikkausjonossa Ouluun jo kohta kaksi vuotta ja mitään ei tunnu tapahtuvan asian etenemiseksi. Keväällä soittelin leikkausjonon hoitajalle, joka sanoi, että asiaa nopeuttaisi, jos saisin ajan gastroskopiaan täällä omalla paikkakunnalla. Eilen oli sitten tuo tähystys ja nyt odotellaan tuloksia. Muualla tehdään kuulema alkututkimukset automaattisesti, mutta ei täällä meillä. Toivottavasti asiat lähtee nyt rullaamaan. Terveys on kohta mennyt, jospa vielä olisi jotain pelastettavissa.

voimia ja jaksamista odottamiseen!

Toivottavasti asiat nyt etenevät nopeampaa tahtia ja saat leikkauspäivän pian tietoosi. Itse olen vielä "aloittelija", eli vasta käynnistämässä tätä leikkausprojektiani mutta vahva usko on siihen, että asiat muuttuvat tästä vain parempaan suuntaan!.-)

Kiitos!

Jospa ne asiat alkaa pikkuhiljaa edetä, kun vaan jaksetaan odotella. Se hyvä puoli pitkässä jonotusajassa on, että ehtii kunnolla miettiä tulevaa leikkausta ja pohtia haluaako/uskaltaako siihen oikeasti mennä. Näillä meikäläisenkin lukemilla ei tarvitse enää enempää miettiä ja leikkausaika saisi tulla melko pian.

Toivottavasti sinulla homma etenee ilman suurempia viivytyksiä.

HEI Nancy.
Tervetuloa joukkoon.
Minä jonossa myös Ouluun.
Täällä Rovaniemellä tosiaan tehdään kaikki etukäteen nin ei jää Ouluun enään kuin se viimeinen kirurgin ja anestesialääkärin haastattelu eli siellä katsotaan vielä se että on aivan varmaan sopiva leikkaukseen.Jonotan juuri tuota aikaa ja syksyllä pitäisi tulla jonohoitajan mukaan ja niin luki kirjeessä joka tuli Oulusta tässä heinäkuussa.

Oletko tosiaan ollut niin kauan jonossa? Mitä tutkimuksia sinulle on tehty ?
Ja joudutko käymään Oulussa niissä kaikkissa?
Ei hyvänen aika jos niin olisi...sehän vie aikaa.
Soita heti sinne omaan sairaalaan ja kerro tilanneja vaadi aikaa.

Taitaa tuo Oulussa pisimmät jonot, nostivat siksi bmi:täkin.
Se on kamalaa tää odotus kun ei tiedä miten Oulussa tilanteet muuttuvat.

Luin tuon loppukirjoituksesi hieman nopeesti.
Olitkin jo käynyt tähystyksessä.
Hyvä !

Välillä kun soittelee tuonne jonohoitajalle niin hän antaa toivoa että leikattaisi näillä näkymin enne joulua ja taas kun uudemman kerran soittaa niin ei anna oikeen mitään vastausta.
Tässä joutuu elämään koko ajan niin jännityksessä.
Mutta joka aamu saa herätä että taas ollaan lähempänä sitä H -hetkeä :)

Hei Rovatar!

Keväällä 2008 juoksentelin useampaan otteeseen keskussairaalan sisätautilääkärillä, joka sitten suositteli minulle laihdutusleikkausta, koska kaikki muut keinot oli jo kokeiltu. Huhtikuussa 2008 kävin kirurgian polilla ja sieltä lähti sitten lähete Ouluun, mutta Oulusta tuli vasta syksyllä 2008 ilmoitus jonoon laittamisesta. Eli onhan sitä odotusta jo oikeastaan yli kaksi vuotta kestänyt. Mitään alkututkimuksia ei tosiaankaan tehty ja kiven alla oli sekin gastroskopia-aika, joka oli nyt viime maanantaina. En tiedä sitten jatkosta ja lopuista tutkimuksista, että missä ne tehdään. Minun täytyy varmistaa, että lausunto tähystyksestä on mennyt Ouluun ja kyselen sitten samalla niistä muistakin tutkimuksista.

Onnittelut sinulle leikkausajasta, perässä tullaan!

:( Tosi kauan on sitten mennyt sinulla jonossa.
Minun lähete lähti maaliskuussa ja heinäkuussa tuli se ilmoitus että on jonossa.
Vaihtelevat kauhean paljon nämä lähettävän sairaalan käytännöt.
joissakin sairaaloissa on käynnit jollain psykolgin haastattelussa kuulemma..mutta
ei ainakaan täällä.

Kun kävin toukokuussa Oulussa sisätauti puolella,lääkäri sanoi että leikkaavat 2 viikossa.Kesällä ei ollenkaan.

Jos olisi rahaa,olisin mennyt Odl:lle.

Juu, kauan on mennyt, mutta jospa se nyt alkaisi loppukiri. En ole minäkään käynyt psykologilla eikä siitä ole kukaan maininnutkaan mitään. Ravitsemusterapeutti teki semmosen ahmimiskyselyn ja totesi, ettei ole mitään taipumusta ahmimishäiriöön.

Kaksi leikkausta viikossa on kyllä aika vähän ja menijöitä on paljon. Yksityiselle olisin minäkin mennyt, jos olisi ollut niin paljon ylimääräistä rahaa, mutta eihän sitä tahdo opiskelijalla olla.

Huomasin, että sinulla on uniapnea. Miten olet cpap-laitteeseen tottunut? Ex-miehellä on myös sama sairaus ja siitä laitteesta on ollut suuri apu. Alussa hänellä oli vaikeuksia tottua siihen, mutta nykyisin ei osaa nukkua ilman sitä.

Minulla on varmaan ollut jo pari vuotta uniapnea mutta se vasta diagnisoitiin keväällä kun aloin täällä sistautilääkärillä puhumaan minun kuorsauksesta ja hengityskatkoksista
Se laittoi eteenpäin ja kävin jossain puhalluskokeissa,lääkärillä,hoitajlaa ja aitten oli se kone kotona testissä.Laittoivat siihen seurannan päälle.Näkee jotkut lukemat siitä ja sen perusteella säätivät sitten oman koneen minulle sopivaksi.
On todella ollut apua.Enään en eden reissuun lähde ilman konetta.
Nukun kuin tukki .
Ennen heräsin parin vuoden aikana monta kertaa yössä vessaan (vaikka ei hätä ollut),hikoilin ,olin ärtynyt,yliväsynyt ja paino nousi 25 -30kiloa tämän parin vuoden aikana.Eli jatkuva univaje.
Ensimmäisen yön valvoin "jännityksestä" kun sain koneen kotiin.Kuuntelin joka ääntä ja pohinaa .Seuraavasta yöstä nukuin kun tukki.
Joskus maski valskaa ja siihen herään mutta saman tien nukahdan kun taas laittaa paikalleen.
Kyllä on huomattava ero unenlaadussa.Ja sitten olen huomannut makeannälän hieman hillinneen.
Kysyin hoitajalta että se omaa kuvitelmaa vai voiko olla koneen hoidon tulosta sellainen niin sanoi että kyllä sellaisella jolla on uniapnea eikä sitä hoideta niin sellasella on jatkuva aineenvaihdunnan häiriö ja tekee meli imelää.

Uniapneani todettiin 1990 luvun alussa, ollut lapsesta lähtien. Aluksi kokeiltiin kaikkia palloja selkään yms vippaskonsteja. - turhaan.
Sain c-pap laitteen n 1994. Toki aluksi tuotti vaikeuksia tottua laitteeseen. Laitteen otan mukaan, vaikka matkustaisin vain yhden yön reissulle! Laitteen avulla saan yöt nukuttua kunnolla ja päivällä olen pirteä. Aiemmin ennen laitteen käyttöön ottoa oli muutamia liki liki tilanteita liikenteessä, joissa olisi voinut muille ja itsellekkin käydä pahasti.
Tästä en luovu. C-pap laitteen paineet on laitteessa 11.
Minua ei ole vielä leikattu. Olen menossa vasta lääkäriarviointiin Lääkäritalolle/MV leikkauksesta.

Ex-miehellä on ollut cpap-laite jo useita vuosia ja ilman sitä ei tule toimeen. Hän saattoi nukahtaa ihan mihin sattuu ja pahimpia oli tietenkin ne tilanteet liikenteessä.

Hyvä homma, että teillekin on apua tullut siitä laitteesta. Eräs anestesialääkäri kertoi, että laite kehitettiin alunperin teho-osaston potilaille, joita vieroitettiin varsinaisesta hengityskoneesta. Itse kuorsaan kuulema melko kovasti ja aivan sama missä asennossa nukun, mutta niitä hengityskatkoksia ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Jospa se kuorsauskin sitten jäisi vähemmälle, kun pääsee leikkaukseen ja paino alkaa putoamaan. Rajoittaa hieman liikkumista, kun ei viiti käydä missään kylässäkään kauempana, kun ei talon väki saa nukuttua minun kauheen pörinän takia.

Minä kuorsasin niin että mies joutui herätteleen minua vähän väliä kun ei saanut nukuttua.Samoin lapset sanoivat että äiti kuorsaa niin että kuuluu toiseen huoneeseen.

Yleensä en tiedä omasta kuorsauksestani mitään, mutta joskus saatan herätä siihen itsekin. Valituksia on tullut kyllä kaikilta, kenen kanssa olen samoissa tiloissa sattunut nukkumaan. Hih, olen vain äkäinen omasta paikastani ja sillä murisen :)

Mä olen kuorsannut tosi kovasti raskausaikana. Sitten kun raskauden jälkeen paino putosi vähän, loppui kuorsauskin. Mutta nyttemmin taas kun painoa mulla on enemmän kuin ikinä (ilman raskautta), niin kuorsaan kuulemma todella paljon. Ja miehen mukaan mulla on myös selkeitä hengityskatkoja. Joten jos nyt tuleekin jostain syystä mulle kielteinen leikkauspäätös, alan seuraavaksi vaatia uniapneatutkimuksia. Niiden avulla kaiketi pääsen sitten leikkaukseen, jos kerran muuten olen liian "laiha" leikattavaksi.