Pulssi 23.8.10 Muita menijöitä??

Leikkauspäivä lähenee ja on alkanut pelottaa.. Huoh, miten ihmeessä selviän kaikesta yksin. Onko muita Turun Pulssiin menijöitä samoihin aikoihin?

Milloin sulla on leikkausaika? Mulla on 31.08.2010 Porissa.
Ootko jo eneilemässä? Miten menee?
Millä mielellä muuten?

tsemppiä ja Onnea BigMama Pulssiin !!

ja Poriin Maalulle kans tsemppiä eneilyyn ja onnea leikkaukseen!!

Kuinka paljon saitte eneilyssä painoa alas. ONko siinä joku pudotusraja. Olen kuullut että jonkun paino laskee jopa 10 kg ja toisten vain 5 kg

en tiedä mitä porissa on vaatimus, tyks vaatii vain et menee alas päin,jossain sanotaan kilomäärä,
jokaisen pudotus erillaista,ihmiset yksilöllisiä, erillaisia liitännäis sairauksia ja lähtö painosta yms. johtuen.

itse eneilin ruokavaliolla(allergia pusseille) n,8viikkoa, leikkauksen siirrosta johtuen ja 15kg meni

Leikkauspäivä siis 23.8 ja jännittää. Mulle sanottiin, että -5kg pitäs saada ennen leikkausta, kahden edeltävän viikon aikana. Eli eneilyt pitäs pian alottaa...

Maalu: Miten sun matka leikkauspäivän saantiin meni? Itse olen koittanut Poriin jo kauan. Nyt kyllästyin ja kävin yksityisellä. Kukkaron päälle käy kovasti, mutta teen mitä vain, että pääsen läskeistäni eroon ja voin aloittaa kevyemmän elämän.

Leikkauspäivä lähenee ja pieni pelko piinaa. Minulla on kaksi pientä lasta. Mielessä pyörii monia kysymyksiä; Mitä jos kaikki ei menekkään kuin pitäisi? Miten selviän heti leikkauksen jälkeen kotona lasten kanssa? Kestänkö kivut ym.

Kaiken lisäksi vielä leikkauspäivä on sama, jolloin nasitenvaivani yleensä alkavat. Great!

Mulla sama huoli...lasten takia...mulla 6 lasta ja kolme lastenlasta..mitäs jos kaikki ei menekkään niinkuin pitäisi??Miten mun lasten käy : (

Eka käynti sisätautilääkärillä helmikuussa tänä vuonna.
Sen jälkeen oon ollut rav. terapeutilla maaliskuussa. Toukokuussa tähystys. Toinen käynti rav. terapeutilla heinäkuussa. Nyt vielä viikkoa ennen leikkausta tapaaminen rav. terapeutilla sekä lekurilla.
Eli tosi nopeasti kaikki käynyt. Kuulin kyllä että leikkaukseen on tullut räjähdysmäisesti lisää potilaita joten jatkossa on pidempi odotus.

Kyllä minullakin tunteet vaihtelee. Kuolema pelottaa ja kaikki muut komplikaatiot. Sitten suutun kun joku vielä sanoo, että voisitko vielä yrittää ruokavaliolla, Sitten taas saan voimaa ja sanon että menen ja olen päättänyt vaikka mitä tapahtuisi.. ja että kuolen näihin läskeihin...

Mua ärsyttää tällä hetkellä kaikki kun pitää eneillä ja yököttää ja kaikki leikkausasiat pyörii päässä ja sen jälkeinen elämä..

Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä kuinka iso juttu tää henkisesti on. Toisaalta en siitä halua kenellekään puhuakaan. Hiljaa tuhisten vaan itse niitä mietin..
Yritän katsella syksyn uusia vaatekuvastoja ja pitää hyvää mieltä yllä kaikesta huolimatta.

Tsemppiä sinullekin!! Koitetaan jaksaa!!