Laila esittäytyy

Helteinen tervehdys Espoosta!

Olen raskaan sarjan painija tälläkin saralla eli painoa on 123kg, pahimmillaan ollut reilu 15kg enemmänkin. Kaikkea on kokeiltu ja nyt alkaa terveys pettämään eli lähinnä jalat ei kestä, teen näet raskasta työtä eli kävelen koko päivän.
Siispä olen menossa leikkaukseen kuukauden päästä 9.8-10 ja nyt on alkanut hieman jo jännittämäänkin. Ei itse leikkaus ja siihen liittyvät asiat vaan lähinnä sen jälkeinen elämä. Siispä tukea ja tsemppausta tarvitaan täälläkin.

Terv. Laila

Tervetuloa Laila tänne meidän joukkoomme laihtumaan : )
Mulla itelläni lähtö paino oli huikeat 127 kiloa(pituutta on vaan 155cm).
Uskoisin että tämä on meidän elämämme lähestulkoon paras ratkaisu mitä ikinä voimme tehdä...siis leikkaus : )
Arvaas vaan kuinka paljon mua jännittää ihan kaikki mikä tähän liittyy...mun äitinikin on pelotellut mut vaikka ja millä,niin mietin usein että pitääköhän mun pyytäää joltain yksi rauhoittava ja ottaa se jo edeltävänä iltana tten pelkäää jo pelkkäää sairaalaan tuloa.

Tervetuloa joukkoon *hymy*

Heippa Laila ja tervetulemasta foorumille. Minkalaiseen leikkaukseen menet? Onnea matkaan ja hyvaa kesan jatkoa.

Hei taas!

Hikinen ja helteinen työpäivä jälleen takana. Ainoa lohtuni tänään oli huomata, että kaikki hikoilevat töissä, niin laihat kuin lihavatkin.

Olen menossa vatsalaukun ohitukseen .
Itse toimenpidettä ja siihen liittyviä asioita en osaa jännittää sillä nehän kuuluvat asiaan mutta "loppuelämä" edelleen jännittää.

Olen tehnyt henkistä työtä tämän leikkausasian eteen pari vuotta ja olen aivan varma päätöksestäni koska vaihtoehtoa ei ole. Silti mietin, miltä kaikki tämä tuntuu sitten vuosienkin päästä?
Opinko elämään uusien tapojen ja uuden minäni kanssa sopusoinnussa?
Olisiko jollakin kommenttia asiasta? mikä ollut vaikeinta hyväksyä uudessa elämässä? mikä on ollut suurin pettymys? miten kanssaihmiset ovat valtavan laihtumisen ottaneet ja oletteko avoimesti kertoneet ratkaisusta?

Tällaisia asioita pohdiskelen tässä loppulaihdutuksen lomassa, iloisena ja onnellisena "odottajana"!

T: Laila

Hei Laila ja tervetuloa!

Itsekin olen Espoosta, ja seuraavat labrakokeet otetaan 5.8 ja jorviin on meno lääkärin luokse 17.8. Oletko menossa jorvin kautta vai yksityisesti? Jos menet kunnallisen kautta, niin miten kauan olet ollut jonossa?
Tiedoista kiitollinen..

Olen menossa yksityisesti Terveystaloon,

siellä asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin vaikkakin kriteerit leukkaukseen ovat samat kuin julkisella.

Ilmoittele kuulumisia!

Meillä jo oli tuossa kesäkuun alussa tapaaminen täällä Espoossa pk-seudun lukijoille, kiitos vaan Lyltsylle, ja aion vuorosta kutsua teitä sitten syyskuun loppupuolella joten seuraile ilmoitusta tuolta yleiseltä puolelta.

t: Laila

Tervetuloa vaan minunkin puolestani=) tämä on mahtava foorumi ja varmasti saat tukea niin ennen kuin jälkeen.

Tervetuloa. Odotan innolla lisää luettavaa sinulkta - minutkin on määrä leikata terveystalossa ja kovasti kiinnostaa kuinka asiat sujuivat. Otettiinko sulla verikokeet julkisella puolella vai terveystalossa?

Terve vaan Wee2be ja kaikki muutkin!
Kirjoittelen sitten reilun parin viikon päästä kokemuksia, kun toivon mukaan itse leikkaus on jo ohi ja uuden elämän opettelu meneillään.
Tottakai "pelkään", et meneekö kaikki hyvin mutta toisaalta kun ei vaihtoehtoakaan enään ole niin eiköhän tämäkin asia mene niinkuin on tarkoitettu.
Minä kävin verikokeissa julkisella puolella, soitin vaan omalle lääkärille ja selitin tilanteen. Sain sieltäkin kannustavan tuen leikkauspäätökselle ja labraan lähetteen eli edes vähän sai kustannuksia alemmaksi.
Vielä siis kaksi viikkoa odotusta itse H -hetkeen!

Hieno homma - mulla myös YV ultra tehtäneen kunnan puolella, Täytyykin tuota verikoe listaa kiikuttaa mukana ja kysyä..

Saanko kysyä mikä sun BMI on? Ja entäs painonpudotus ennen leikkausta? Oletko eneillyt/eneiletkö vai onko tuo pudottamasi 15 kiloa jo leikkaukseen valmistavaa pudotusta.

Upeaa odotus aikaa sinulle :) Ja Tsemppiä!

Mun BMI on 42, enkä ole eneillyt kun ei sitä Terveystalossa vaadita.
Olen pudottanut keväästä lähtien reilu 10kg ja nyt leikkauspäätöksen jälkeen yritän saada 5kg vielä pois eli kilo/vko. Toisaalta, ehdotonta pudotusta ei Terveystalo vaadi ,vain ettei paino saa nousta ja siihen ainakin pystyn koska 3 kiloa on mennyt alas nyt 3 viikossa.
Mun leikkaus toteutuu aika nopeasti kirurgilla käynnin jälkeen eli olin silloin 5.7 vastaanotolla kuten sinäkin, tavattiinkohan me? Mun aika oli klo 18.
Toki henkisestä työtä olen tehnyt jo parin vuoden ajan joten eiköhän se tästä. Mulla on vuosilomakin vasta syyskuun puolella ja tämäkin vaikutti leikkausajankohtaan eli saan aikaa opetella uutta elämää 5viikkoa ainakin ennen töihiin paluuta.
Olen töissä sairaalassa ja työ on välillä aika pakkotahtista, riippuen potilaiden hoitoisuudesta jne eli hieman pelottaa kuinka kerkiän syödä riittävän hitaasti ja erityisesti miten saan juotua tarpeeksi kun nyttenkin tiukkaa tekee. Huomaan joskus iltavuoron loppupuolelle, ettei ole kerennyt yhtään taukoa pitämään, saatikka wc:ssä käymään. Olen joskus nauranutkin, että jos potilaani pissaisi yhtä tummaa/konsentroitunutta pissaa kuin minä työvuoron loputtua niin pitäisin potilalleni luennon juomisen tärkeydestä eli suutarin lapsella ei ole kenkiä tässäkään asiassa, ei syömisen eikä juomisen suhteen... Joten opeteltavaa riittää syksyssä jos sinne saakka selvitään!

Tsemppiä Laila leikkaukseen!

Olen itsekin jo soittanut Terveystaloon ja ensimmäinen tapaaminen sovitaan kohtapuoliin. Laitathan leikkauksen jälkeen kuulumisia, meille leikkausta odottaville ja suunnitteleville kaikki info on todella arvokasta.

Tsemppiä leikkaukseen. Mahtavaa sun uusi elämä on aivan käsillä!

Mäkin päädyin sitten yksityiseen ja mulla on leikkausaika alustavasti sovittu 16.9. Tosin jännittämään alkoi miten saan vaadittavat jilot pois ajoissa, mutta yritetään kovasti ensi viikolla aloitan varmaankin pussiruan ja nyt yritän kevennellä muuten.

Odotelen innolla sun kuulumisia!

Sulla Laila on nyt se leikkaus ja uusi elämä jo lähellä, olet mielessä!

Kaikkea hyvää, viestitellään!

Kiitos ajatuksista!

Huomenna siis H-hetki ja siitä sitten uudenlainen elämä.
Eilen ilmeisesti tein jonkinlaista surutyötä, ostin jopa makeisia (en ole syönyt liki vuoteen karkkia) ja maistelemalla maistelin. No, makealta maistuivat mutta en jäänyt kaipaamaan.
Eli täältä tullaan, kunhan ensin leikkauksesta selvitään!!

Tsemppiä Laila uuden elämä alkuun : )

Kaikkea hyvää sulle Laila leikkaukseen, hyvin kaikki menee ja siitä se sitten alkaa uusi, entistä parempi elämä!

Tsemppiä huomiselle, kaikki menee varmasti hyvin!

Tsempit huomiselle! Laita viestiä heti ja kerro kokemuksistasi heti kun toivut;-)

Hei Leila!!!

Olen lukenut noita sinun kirjoituksiasi.
OLet siis yksityisesti menossa leikkaukseen? Kerro minnulle mitä maksaa ym.kokemuksesi. Mulla jo masennus kausi kun haluaisin leikkaukseen, mutta omalääkäri ei ota kantaa, sanoo vaan et syö vähemmän ja liiku.

Hei Laila,

Onnea huomiselle ja sitä myöten uudelle elämälle, kirjoittelehan tänne kun toivut!

MRA123

Hei!
Tsemppiä huomiselle. Toivottavasti tulet pian kertomaan kuulumisiasi.

Tunnelmia leikkauksen jälkeen!

Tervehdys kaikilla ja kauniit kiitokset saamastani tuesta teiltä sekä ennen että jälkeen leikkauksen.

Minut siis leikattiin viikko sitten Terveystalossa, oltiin Ann:n kanssa yht'aikaa sairaalassa.
Hyvin on lähtenyt toipuminen ja uusi elämä käyntiin.
Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta ajatella, että josko tämä 30-vuoden painajainen näinkin "helpolla" hoituisi?!! No , aika näyttää.

Itse leikkaus oli tietysti toipumisineen hiukan epämukavaa mutta onneksi mulla oli niin ihanat kohtalosisaret mukana, että kärsimyksen hetketkin unohtuivat pienen rupattelun jälkeen. Kotiuduimme toisena päivänä leikkauksesta ja kaikki voimme hyvin kun olemme kuulumisia vaihtaneet.

Tällä hetkellä syön jo lähes tavallista ruokaa, mitä nyt kiinnitän huomiota riittävään puremiseen ja hitaaseen tahtiin, tämä vaatiikin vielä harjoittelua. Olen kokeillut taktiikaksi lusikan laskemista välillä lautaselle jotta ei tule hotkittua. Yhden dumping:kin olen kokenut eli "hotkaisin" ½ banaanin ja sittenpä sitä makoiltiinkin ihan rauhassa tunnin verran.

Tosin olen jo nyt huomannut, että kyllä mun koko loppuelämä tulee olemaan syömisen tarkkailua ihan kalorienkin takia. Kuten Ann:n sivulla totesinkin, että saan kevyesti täyteen 1000 kcal ihan ruoalla jo nyt joten tulevaisuus hieman mietityttää. Joko mulle on jätetty liian iso masu tai sit täytyy tyytyä kohtaloonsa ja opetella katsomaan ihan tosissaan mitä sitä suuhunsa pistää.

Valoisin ja luottavaisin mielin lähden kuitenkin uuteen elämään ja 2.elämäni toiseen viikkoon.

T: Laila

Hienoa Laila että olosi on hyvä ja toipuminen lähtenyt hienosti käyntiin! Olen itse menossa ensi viikolla Terveystaloon tapaamaan RT:a ja kirurgia, laitan sitten kuulumisia omaan ketjuuni. Jos saan vihreää valoa molemmilta niin leikkaus saattaisi olla jo lokakuun alupuolelle, jänniä aikoja tässä siis elellään!:-)