TÄMÄ ON KAMALAA :(

Anteeksi kun tulen tänne purkamaan taas pahaa oloani : (
Miten mun pitäis ottaa nyt tämä mun "hullu" äitini...hän on koko matkan ajan ollut täydellisen negatiivisella kannalla tässä leikaus asiassa.
Höpöttää koko ajan ennustajistaan kuinka ne kertovat hänelle että mulle tapahtuu jotain pahaa jos mene leikkaukseen..

Nyt juuri äsken tuli taas viesti häneltä että ..kyllä lapin ennustaja tietää,se tiesi senkin että hänen miehen äiti sairastuu syöpään ja tänään oli tullut tieto että sillä äidillä on syöpä...
Ja minun leikkauksesta se oli sanonut että se on mulle kohtalokas jos menen siihen : (

En itse usko ennustajiin mutta joku pieni huono ol mulle tuleee takaraivoon tosta mitä jos kuitenkin mulle tapahtuukin jotain pahaa???

Nyt on taas tosi paha mieli ja itkettää kun odotan kamalasti leikkausta ja koen että siitä voisi olla mulle niin suurta apua ja se parantaisi mun elämäni laatua huomattavasti..mutta yksi vaan hokee koko ajan tota ennustaja p***aa

vastasin äidilleni että ei mun elämäni ole ollut muutenkaan kovin helppoa(äiti on laittanut eronsa takia mut ja siskoni lastenkotiin nuorina,sisko kuoli,isä kuoli,olin mummoni omaishoitajana hänen kuolemaansa asti,läpikäynyt melkein hengen vievän auto-onnettomuuden,aina ajattelen ennen muita ja vasta sitten itseäni...ym ym..ja nyt haluaisin jo alkaa ajattelemaan itseänikin)
niin jos kuolen siihen leikkaukseen niin sitten mua ei ole tarkoitettu edes elämään..ja miksi juuri minä siihen kuolisin koska suomessa ei ole vielä yksikään kuollut jne...sanoin myös että jos hän rakastaisi mua niin tukisi tässä mulle tärkeässä asiassa eikä pelottelisi koko ajan...ei ole tullut vastausta...

Anteeksi kun heti tänne ryntäsin kertomaan mutta mulla on vaan niin paha mieli : (

Kiitos että te olette olemassa : )

Hei Tigertyttö! Älä nyt tuollaista anteeksi pyytele, tottahan toki tänne saa kirjoitella myös sitä pahaa oloaan. Varmaan monella meillä ajatukset myllertää vuoristorataa, on tää vaan niin iso asia ja olisi tärkeää saada tukea ja kannustusta. Ymmärrän hyvin, että sulla on kamalan paha mieli äitisi vuoksi, onhan se päivänselvää, että lapsi kaipaisi tässä tilanteessa tukea ja ymmärräystä, etenkin omalta äidiltään.

Äitiäsi yhtään tuntematta mulle tuli sellainen olo, että ihan kuin hän pelkäisi, että sinusta tulee leikkauksen jälkeen terve ja vahva. Ehkä hän pelkää, että menettää jotenkin "otteen" sinusta, ehkä hän pelkää, että et ole enää sen jälkeen hänen "heikko ja kiltti" tytär, vaan vahva, itsenäinen, rohkea, terve ja vielä suht nuorikin nainen, joka tekee elämässään kuten itse haluaa. Ehkä hän pelkää, että kuka hänestä sitten huolehtii, kun hän on vielä vanhempi - jos vaikka sinä saat jotakin "haihatuksia" päähäsi ja alat elää omaa elämääsi ja nauttia vihdoinkin kaikesta siitä, mitä siihen kuuluu. Lohduttaaksesi häntä voit kertoa hänelle, että terveenä ja normaalipainoisena jaksat huolehtia tulevaisuudessa hänestäkin paljon paremmin kun olet hyvässä kunnossa.

Sinuna jättäisin äitisi höpinät ennustajien puheista omaan arvoonsa, tuo on suoranaista pelottelua ja minusta aika epäreilua sinua kohtaan. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että rankan ja vaativan tähänastisen elämän jälkeen sinun on vihdoinkin ajateltava itseäsi ja omaa hyvinvointiasi - älä anna äitisi tai kenenkään muidenkaan puheiden estää sitä, sillä se olisi suuri vääryys itseäsi kohtaan. Sinä itse olet vastuussa kehostasi ja vain sinulla on oikeus päättää, mitä sille tapahtuu. Luota asiantuntijoihin ja lääketieteeseen, älä ennustajaeukkoihin. Haleja ja tsemppiä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen!

Kiitos Bulla65 ihanasta vastauksestasi
Tulee melkein itku kun on näin ihania ihmisiä olemassa kuin sinä bulla56 : )

Sinä vastasit niiin naulankantaaan oikein kuin vaan voit,olen itse ajatellut samaa kuin sinäkin tuosta äidistäni ja lisäksi vielä olen miettinyt niinkin hullua että jospa hän on kateellinen kun ei itse pääse/eikä edes uskaltaisi mennä tähän leikkaukseen ja nyt minä pääsen niin hän pelkäää jos minusta tuleekin laihempi kuin hän...en tiedä kuullostaakin ihan hullulta,onhan kyse kuitenkin äidistä,mutta en vaan voi sille mitään että näin ajattelen.

Ihana vastaus kiitos siitä.

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiiiii
Ainoo mitä sinä tulet menettämään tässä on ylipainosi!!
Jaksamista sulle ja ihanaa kesää!

Jospa se "kohtalokas" tarkoittaa radikaalia muutosta elämässäsi, käännettä parempaan, upeaan ja itsenäiseen, OMAAN elämääsi. =D

Sano äidillesi suoraan ettet halua kuunnella hänen negatiivisiä kommenttejaan. Jollei kannustavaa ja positiivista sanottavaa löydy voi tukkia turpansa.

Itse tapasin äitini eilen eka kertaa yli kymmeneen vuoteen, hiukan samanlaisia juttuja taustalla, joten kirjoitan ehkä hiukan ylireagoiden. Anteeksi!

Omalla kohdalla taitaa kulua seuraavakin 10v ilman äitini "kannustavaa" seuraa. 8(

Mennään leikkaukseen jos sellainen vaihtoehto meille tarjotaan. Eikös vain. Näytetään niille...

Kiitos Shaman : ) Niin mennäänkin

Hei tigertyttö=)
Me ollaan kaikki täällä samassa veneessä ja tuetaan sinua varmasti=) Pidä vaan pää pystyssä ja älä kuuntele muita kun omaa pientä ääntäsi sisälläsi(se hoikempi sinä. wink). Toivotan sinulle jaksamista ja näytetään äideillemme ja kaikille jotka epäilee jotain pahaa niin kuules NÄRHEN MUNAT;d
Kaikella ystävyydellä
Heluna

Menetät ylipainosi! Itsetuntosi kohenee valvavasti komeutesi kera.
Mitä muuta hyvää se tuokaan lisänä?
Sinä itse olet nyt se tärkein ihminen.
Ihanaa ja aurinkoista loppukesää sinulle.

Kiitos Heluna ja kiitos sateenkaaren päässä : )

Hei Tigertyttö!

Surullista luettavaa se, että itsekin kamppailet pelkojesi kanssa etkä saa äidistäsi tukea, ja päinvastoin. Nämä on juuri niitä syitä myös osittain, että miksi itse vielä mietin tarkkaan kelle aikeistani kerron vai kerronko ollenkaan.

Teille kyllä, koska täältä saa tsemppiä. Monilla muilla voi olla ties mitä syitä nähdä ne pelottavat ja ikävät puolet leikkauksessa. Joillain se voi olla simppelisti sitä, että kaikki uusi pelottaa ja halutaan pitää kiinni tutusta ja turvallisesta. Jotkut ihmiset vaan ovat niitä, jotka näkevät asioiden ikävät puolet. Voi olla kateutta kuten tuolla edellä tulikin esille, mutta voihan se myös olla osittain ihan sitä pelkoa miten sun käy.

Jos todella on niin että äitisi on käynyt ennustajalla ja tulkinnut sen niin että sulle käy jotain, niin voihan olla niin että häntä oikeesti pelottaa, eikä sen takaa osaa nähdä sun parasta; siis sitä että sä tarviit sitä leikkausta siihen että saat elämäsi takaisin. Äitisi mitä ilmeisemmin uskoo ennustajaan paljon koska siellä käy, joten varmaan oikeesti on huolissaan, on sitten millainen tausta teillä takana. Varmasti välittää susta.

Ei ne äidit aina osaa näyttää sitä, ja ovat kateellisia lapsilleen ja jos jotain... tiedän kyllä ihan henkilökohtaisesti että joskus on helpompaa elää ilman vaikeaa äiti-lapsisuhdetta. Mutta jos siitä vähääkään löytyisi sellaista syytä, että häntä kuitenkin myös pelottaa muttei osaa sitä rakentavalla tavalla näyttää/peittää ja olla silti sun tsemppinä.

Tässä vaiheessa et tarvii enää mitään huonoa sun ja äitisi väleihin, sun pitää laittaa nyt kaikki energiasi itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Sä tunnet äitisi, niin koita sen mukaan laittaa ne sanomiset oikeeseen mittasuhteeseen. Ja jos liikaa raastaa, niin tee selväks ettet sä pysty nyt kuuntelemaan tuollaista.

Mulla joskus oli vaikea elämäntilanne; enkä kerta kaikkiaan jaksanut enkä pystynyt kuuntelemaan äitini miesongelmia vissiin viidennen aviomiehen kanssa... mulla kun oli oma lapsi hyvin sairas eikä tiedetty jääkö vauva eloon. Mä en jaksanut, empatiaa vaan hänen jutuilleen ei riittänyt siinä tilanteessa. Hän huomas ettei mua kiinnostanut aidosti, eikä vähemmän aidosti, vaikken siis mitään sanonutkaan ja siinä meni ne välit. Näin lyhyesti, mutta joskus vaan ei riitä että on oma äiti. Ja joskus on myös helpotus, ettei tarvitse olla tekemisissä. Niin surullista kun se myös onkin.

Mutta se oli äärimmäisen voimia vievää aikaa sekä vauvan sairauden että ns äidin menetyksen takia, joten säkin nyt tarviit sen kaiken tsempin etkä mitään hirveetä kriisiä äitisi kanssa joten koita suodattaa ne jutut jotenkin. Älä juttele sen kanssa aiheesta, ja mikäli hän alkaa siitä puhumaan niin vaihda aihetta, sano ettei nyt puhuta siitä tai lopeta puhelu, poistu paikalta.. Ellei auta sitten sanominen että sinä meet sinne ja toivot tsemppiä ja jollei hän voi olla sun tukena niin ette keskustele ollenkaan aiheesta. Sano, että tiedät kyllä että sinne voi kuolla, ja menet sinne tietoisena siitä riskistä. Että koittaa nyt vaan hyväksyä sen. Älä anna niiden juttujen vaikuttaa sun päätökseen, jos jätät menemättä niin teet sen muista syistä kuin äitisi juttujen takia.

Kaikkihan me mennään sillä periaatteella. Kuten myös joka kerta ku lähetään autolla ajamaan; saattaa tulla hirvi eteen tai kolari. Ja otamme myös lapsemmekin mukaan silti. Ja teemme monia, monia muita vaarallisia asioita missä ihmisiä on kuollut huisisti enemmän ku sairaalan leikkauspöydällä. Sitä kutsutaan elämiseksi.

Tsemppiä, Tigeryttö!

Kiitos Peppi vastauksestasi ja tsempeistä :)
Olen samaa mieltä kanssasi että tämä on jokseenkin voimia vievää kun tuntuu että oma äiti ei välitä ja että koen parempana vaihtoehtona sen että ei sitten olla missään tekemisissä koska joka kerta kun ollaan jollain tavalla yhteyksissä,mulle tulee vaan paha mieli : (
Itse en aloita koskaan puhumista leikkauksesta koska tiedän mitä mieltä hän siitä on,hän soittelee ja laittaa viestejä näistä ennustaja eukoistaan.
Tuo on myöskin täysin totta että elämässä voi tapahtua mitä vaan kun astuu ovestaan ulos..ja jos kaikkea pelkää niin ei voi elää ollenkaan : )

Juttelin tänään siskoni kanssa tästä äitimme suhtautumisesta leikkaukseen ja hän sanoi että äiti olisi oikeasti huolissaan ja peloissaan mun puolesta,kuulemma toivoo että laihduttaisin itsekseni vaan.
Mutta meillä tämä äiti/tytär suhde on muutenkin merkillinen,ei kaikki johdu tästä leikkaus asiasta..paljon on ollut kaikenlaista..*huokaus*

Musta tuntuu että mä tiedän hyvin paljon merkillisestä äiti-tytärsuhteesta.. niistä "kaikenlaisista" mitä ikinä onkaan sattunut. Kyllä sitä joskus ihmiset ihmettelee, että itsellä asuu äiti noin 30 km päässä, emmekä ole missään tekemisissä. Sitä on vaikea ymmärtää, että vaikka on äiti, jonka suhde omaan lapseen pitäisi olla se melkeen kaiken kestävä niin se ei kestäkään mitään... tai ei ainakaan sitä ettei aina mennä juuri siten miten äidin pilli soi. Että joskus voi olla jollain toisellakin niitä ongelmia, eikä hän aina olekaan se keskipiste.

Se on hurjaa, että joskus todella voi olla helpompi elää ilman ihmistä, jos aina tulee paha mieli kun on tekemisissä. Vaikka niin olisikin äiti. Sanotaan aina, että riitaan yms tarvitaan kaksi.. juu, ilman sitä ei riitaa synny mutta syypäitä ei tarvitse kahta olla. Kyllä sen niin tyhjästä saa nyhjästyä. Mun äiti on jo laittanut välit poikki kolmeen lapseensa, siis ihan täysin. Joskus ollaan mietitty missä on se rakkaus mikä kaiken kestää... Mutta eihän ihminen siinä tapauksessa olekaan mitenkään henkisesti terve, likikään, kun voi toimia siten miten meidän äiti.

Varmasti äitisi on huolissaan ja peloissaan. Olisin itsekin, jos uskoisin sadalla ennustajaan jonka sanoman vähintään tulkitsisin niin että lapselleni sattuu jotain. Kyllä mäkin laittaisin kaikki mahdolliset viestit ja koittaisin kääntää sen pään kaikin mahdollisin keinoin. Saisi lapsi sitten netissä vuodattaa mikä otus hänen äitinsä onkaan. Sellaisia me äidit ollaan.. huolessamme touhutetaan joskus ei niin fiksustikin lastemme vuoksi.

Yleensä auttaa ymmärtämään jos mitenkään kykenee asettumaan toisen asemaan.

Ja taas joskus... kuten täällä suhteessa omaan äitiin... niin ei voi ollakaan, että hänelle olisi mieliksi ja oikein. "Niin tai näin, niin aina väärinpäin". (Ja tämän sille muuten sanoin 8 vuotta sitten, ja tästä lauseesta suuttui niin paljon etten enää ollut tervetullut hänen luokseen vaan käski kiittämättömän lapsen pitää naamansa v"tun kaukana hänen luotaan...) Joskus se on suht pienestä kii.

Pitää siis vaan ite koittaa olla omille erilainen äiti. Tä nyt meni vähän varsinaisen aiheen ulkopuolelle... mutta jaksamista sulle sen "ei niin helpon äidin" kanssa.

Harmi, että äitis on noin "suvaitsematon". Mulla äiti keskusteli asiallisesti asiasta, mut nyt olen huomaavinani pientä varauksellisuutta asian suhteen. Kommentit lähinnä luokkaa, et jokainen itse päättää mitä elämällään tekee ja miten yrittää asiansa hoitaa... No isäni totes samaa kuin suurin osa Suomen lääkäreistä; syö vähemmin ja liiku enemmin. Et se siitä kannustamisesta. Yllättävintä kuitenkin on, että mieheni kannusti minua julkisesti samassa tilanteessa appivanhempia vastaan... Se on positiivista.

Totesin kuitenkin, et tää elo on minua varten. Olen oikeutettu omiin valintoihin ja tavoitteenahan on terveempi elämä. Minäkin olen aina keskittynyt muiden huoltamiseen, nyt on minun aika. Leikkausasia nyt vetämässä, hiljallen asiat etenevät. Ompahan muilla aikaa jeesustella päätöksiäni.

Toivon sulle voimia jatkaa eteenpäin. Pidä pääsi, hoida asiat kuntoon kuten olet suunnitelutkin. Ja muista... Jostainhan niidenkin ennustajareppanoiden on saatava elantonsa. Aina on niitä jotka varauksetta uskovat henkimaailman asioihin. Totuus on vaan usein toista...