Leikkaukseen mitä todennäköisimmin menevä äiti..

Hei ystävät!!

Onpa hienoa, että löytyy paikka jossa voi tästäkin asiasta purkaa tuntojaan..

Odottelen gastroscopiaan kutsua, leikkaus edessä mitä ilmeisimmin syksyllä, jos nyt uskallan mennä.

Nopea laihtuminen kyllä houkuttaa, taustalta löytyy myös verenpaineen ja sokerien nousua ym lieveilmiöitä.

Nyt vaan mietityttää, että miten sitten leikkauksen jälkeen?
Pärjäänkö sairaalasta päästyä heti kotona itsekseni, jaksanko hoitaa lapsia, missä kohden paluu työhön on järkevää?
Miten opin syömään oikein, niin, että pienellä ruoka määrällä saan kuitenkin tarvittavat vitamiinit ym.
Entä nesteet, normaalisti juon vettä parisen litraa päivässä?

Muutenkin pelottaa statuksen hurja muutos, olen koko ikäni (yli 30 v) ollut ylipainoinen ja leikkauksen jälkeen olisi mahdollisuus saavuttaa normaalipaino. Pysyykö psyyke tässä muutoksessa mukana?

Paljon liikkuu mielessä, josko joku ehtisi vastailla..

Heips, minut leikattiin Tyksissä 3.2.2009.Olin sairaalassa ma-pe ja kun kotiuduin tulin ihan kaiken varalta vanhempieni luokse viikonlopuksi. Vointini on erittäin hyvä jo nyt.Olisin kyllä pärjännyt kotonakin ihan yksin.Lapseni on isovanhemmillaan sairaslomani ajan, jotta saan rauhassa totutella ja toipua. Kahden viikon päästä olisi tarkoitus palata töihin. Työni on fyysisesti raskasta, mutta esimieheni on luvannut järjestää työt niin, että ne ovat minulle sopivia. En ole muutenkaan sellaista sorttia, että sairaslomat/lomat sopisivat minulle. Syömiset ovat sujuneet ainakin tähän asti minulla hyvin, kun kuuntelee kehoaan.Sairaalassa sanoivat, että kellon mukaan ei kannata alkaa syödä vaan sen mukaan, kun tuntuu olevan nälkä. Vatsa kyllä ilmoittaa, kun on saanut tarpeeksi ruokaa ja minule ainakin tulee sellainen olo, että ei tee edes mieli pistää mitään enää suuhunsa, kerralla menee n. 1dl. Sain sairaalasta mukaan reseptit vitamiineihin ja kalkkitabletteihin. Itse toki täytyy pyrkiä rakentamaan syömisensä monipuolisesti, jotta saa vitamiinit yms. Itse olin ennen leikkausta huono juomaan ja laskin, että eilen join 1,4l mikä on suhteessa entiseen enemmän. Toivon ja uskon, että psyyke kestää tämän muutoksen.Elämää on 26 vuotta takana ja niistä ylipainoisena 22 vuotta.Tapahtunut on sellaisia asioita jotka olisivat sen mielenterveyden voinut heilauttaa jo pahasti, toki kaikki on todella yksilöllistä.

Rohkeasti ja avoimesti kohti tulevaa!

Kuka lääkäri sut leikkasi?
Olet hirmu nopeasti päässyt leikkaukseen, mulle väläyteltiin syksyä aikaisintaan.

Mä olen miettiny ja miettiny asiaa, alkaa mennä jo järki ihan solmuun Onneks ei tartte tehdä päätöstä tältä istumalta, täytynee varata vielä "kyselytuntiaika" lääkärille

Kiitos sinulle, kun vastasit!

MOIKKA!!!!!!!

Kuullostat ihan multa panikoimisies kanssa. Ja kaikki epäluulot, pähkäilyt, pohdinnat ja hätäilyt ja niiden takia valvotut yöt on on osoittautuneet NIIN TURHIKS, että melkeimpä harmittaa että niihin tuli aikaansa tuhlattua!
Mut leikattiin lokakuussa -08 elämä sujuu kerta kaikkisen hyvin. Olen kyllä ollut ratkaisuuni erittäin tyytyväinen. Pää pysyy kyllä mukana, älä siitäkään huoli. On ihana huomata miten kourallinen sipsejä ajaa saman asian kuin aiemmin mega pussi tai rivi suklaalevystä joskus vähempikin saman kuin ennen koko levy.Minä ainakin pystyn syömään lähes tulkoon kaikkea mitä ennenkin, joskin pienissä määrin ja paino putoo ihan kuin itsestään.
Mulla on kanssa ollut ylipainoa lähes koko ikäni. Sen kanssa olen vuoroin taistellut ja vuoroin antanut luovutus voiton. Isojenkin kilon karistelujen jälkeen olen loppujen lopuksi hävinnyt.
Ajattele asiaa siltä kannalta että-Leikkaus on uusi mahdollisuus parempaan terveenpään ja pidempään elämään. Jos sulle on tarjottu sellaista; niin HULLUAHAN SIITÄ OLISI KIELTÄYTYÄ! Rohkaise mieles ja ajattele kaikkia niitä positiivisia asioita mitä leikkaus ja sen tuoma painonpudotus tuo tullessaan, eikä vaan sulle vaan myös sun lapsille. Itsellä ainakin näin yksinhuoltajana se on ollut huolena, että mitä jos terveys pettää kilojen takia.
Leikkaukseen haluavista odotusaika itse timenpiteeseen on usein turhauttavan pitkä. Minä käänsin sen ajatusissani niin että puoli vuotta lisää läskinä ei paljoa paina kun takana niitä vuosia on jo reilut 30. Ja loppupeleissä se on vaan niin että me ollaan kaikki omia persoonia ja käsitellään asiat omalla tavallamme se mikä toiselle on ssitä vaan helppo ratkaisu vaatii toiselta pidempää pohdiskelua ja asian pyörittelyä suuntaan ja toiseen. Voimia sulle ja hymyä suupieliin. ELÄMÄ ON LAIFFII!!!!!
Terveisin TYLLERÖ

Kiitos rohkaisevasta kirjeestäsi Tyllerö!

Vaaka on alkanut kallistua leikkauksen kannalle, olisi tosiaankin tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä. Pelkään sitä, että itse sitten tuhoan kaikkien ponnistelujen ja riskien jälkeen tuloksen syömällä väärin tms.
Mutta uskottava se kai on, että kaikki sujuu hyvin, niin vahvasti te ihanat kanssaeläjät olette saaneet mieleni vakuutettua.

Siispä KIITOS!! Kaikesta rohkaisusta ja neuvoista!!

Haleja, Tyllerö, sait minut ajattelemaan asiaa myös lasten kannalta. En ole edes hoksannut miettiä tuota, että kuka heistä tosiaan huolehtii jos äidille sattuu jotakin. Olet totta tosiaan oikeassa!!