Masennusta, itseinhoa ja halua olla normaalipainoinen

Olen syyskuussa 18 vuotta täyttävä nainen. Pituutta löytyy 170 cm ja painoa 135 kg. Eli BMI on 46,7.

Mulla on taustalla seksuaalinen hyväksikäyttö kun olin 10 vuotta vanha, jonka jälkeen alkoi nopea lihominen. Siihen asti olin ollut normaalipainoinen. Haluaisin tietää, voinko päästä laihdutusleikkaukseen mitenkään muuten kuin itse maksamalla?

Kilot ovat alkaneet haitata elämää runsaasti ja pelkään, että en elä kovinkaan vanhaksi. Yleiskunto on huono ja hengitysvaikeuksia tulee jo pienestä kävelymatkasta. Rintaa myös puristaa ja usein maatessani sängyllä joudun nostamaa kädet ylös antamaan keuhkoille tilaa sekä kääntymään kyljelleni elopainon vaikeuttaessa hengittämistä.

Olen todella epätoivoinen, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Useat laihdutusyritykset ovat päättyneet anoreksiaan ja sen jälkeen bulimiaan. Tällä hetkellä syömishäiriöitä ei ole.

Kuinka vaikeaa voisi olla saada lähete leikkaukseen yksityiseltä ja kuinka epätodennäköistä on että se hylätään?

Kiitos etukäteen vastauksista.

Vielä lisäyksenä, että pystyn maksamaan osan leikkauksesta, noin 3000 euroa.. Lisääkö mahdollisuuksia?

Huh, onpa kurjia kokemuksia!

Periaatteessa käypä hoito -suosituksen mukaiset painokriteerit kohdaltasi täyttyvät julkiselle puolellekin, mutta vakava syömishäiriö on este leikkaukselle. Siinä mielessä olisi varmaan tärkeintä saada tuo järkyttävä traumaattinen kokemus käsiteltyä, toivottavasti saat siihen apua.

Leikkaus auttaa toki laihtumaan, mutta jos "tarvitset" rasvakerrosta oman mielesi suojaksi, voi leikkauksesta olla sinulle todellista vaaraa (hallitsematon syöminen on vaarallista).

Toivottavasti saat apua henkisen puolen hoitamiseen, sen jälkeen sinulla on käytössäsi riittävästi voimavaroja painonpudotukseenkin, minkä keinon sitten ikinä valitsetkin!

Tsemppiä ja voimia!!!

Hei Laminum,

tulin surulliseksi kun luin viestisi ja olen niin pahoillani sinun ja kaikkien niiden lasten ja nuorten vuoksi, joita on kohdeltu pahimmalla mahdollisella tavalla väärin. Päivänselvää on, että tarvitset paljon apua ja tukea, yksin tuo valtava taakka on aivan liian iso pala käsiteltäväksi.

Lihavuusleikkaukseen pääsyyn on monia kriteerejä ja sinne ei tosiaan pääse kaikki halukkaat, vaikka olisikin todella isokokoinen, terveys reistailisi ja elämä olisi hankalaa. Esim. syömishäiriöt ovat yksi suuri este leikkaukseen pääsyyn, vaikka niitä ei juuri tällä hetkellä ilmenisikään. Olet kuitenkin vielä niin nuori, ettei niistä parantumisesta ole voinut kulua monia vuosia, enkä usko, että noista tietyistä kriteereistä livettäisiin, vaikka pystyisi maksamaan koko leikkauksen itse.

Toinen suuri este voi olla paha masennus ja muut mielenterveysongelmat.
Kolmas suuri este on liiallinen alkoholinkäyttö, mutta sitä ongelmaa sinulla ei varmaan ole. Lisäksi pitää olla kokeiltu jo kaikki mahdolliset painonpudotusmenetelmät, mm. pitää olla laihduttanut valvotusti esim. jossakin ryhmässä, pitää olla kokeiltu painopudotukseen tarkoitetut reseptilääkkeet, matalaenergiset dieetit yms.

Mielestäni sinun kannattaisi pikimiten varata aika lääkäriltä ja kertoa rehellisesti noista kaikista ongelmista. Nuo hengitysvaikeudet pitäisi ehdottomasti tutkia, sillä sinulla saattaa olla vaikka uniapnea, johon tarvitset apua, jotta hengitys sujuisi normaalisti. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan, yksin sinun ei tarvitse tästä selvitä. On jo todella upeaa, että olet päättänyt saada parannusta elämääsi ja olotilaasi, nostan hattua sinulle siitä. Olet vasta niin nuori ihminen, että elämäsi kuuluisi todellakin olla aivan toisenlaista, ei yhtä tuskaa ja hammastenkiristystä.

Älä kuitenkaan lannistu tästä viestistäni, sinun kannattaa ehdottomasti alkaa ajaa tätä asiaa ja hommat alkavat siitä, että varaat ajan vaikkapa omasta terveyskeskuksesta. Minä en ole lääkäri, nämä olivat vain maallikon ajatuksia asiasta, joten voi olla hyvinkin, että pääset leikkaukseen jossakin vaiheessa. Jotakin apua saat joka tapauksessa, se on aivan varma juttu se. Voimia sinulle!

Kiitos todella paljon viesteistä, niistä oli apua =). Terapiassa olin sekä osastolla, joista en kokenut olevan apua ja pikkuhiljaa läskit alkoivat kertyä, ahmimista oli varsinkin jos joku humalainen tuli lähentelemään yms. Vasta nyt olen alkanut tajuamaan, että kerrytin juuri tuota "suojaläskiä".

Mutta vielä kerran, kiitos neuvoista ja rohkaisuista, menen lääkäriltä kysymään asioista. :)