En osaa syödä vieläkään 3 kk:n kuluttua leikkauksesta

Voi että minua keljuttaa, että vieläkään en ole oppinut syömään oikein. Kun minulle tulee hirveä nälkä (joka todellakaan ei jäänyt leikkauspöydälle sleeven jälkeen) syön yleensä liikaa ja nopeasti. Silloin tuntuu, että ruoka on noussut kurkkuun asti. En kuitenkaan oksennna, en ole oksentanut kertaakaan. Sitten kun juon, lorisee ja korisee neste jossain välillä ruokatorvi - vatsalaukku. Se pitää niin kovaa ääntä, että vieressä olija kuulee sen. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, että voisin nauttia syömisestä ja juomisesta. Johtuuko nuo hankaluudet siitä, että syön ja juon liian nopeasti ja liikaa? Pitäisikö todella alkaa mitata kaikki annokset? Antakaa hyviä neuvoja, please! Muuten, painoni on pudonnut 4.2.2010 jälkeen -14 kg! En huomaa sitä itse, mutta työkaverit huomaavat jo.

Tuli mieleen, että oletko muistanut välipalat, jos kerran tulee niin kova nälkä?
Rauhallista tahtia syömisten kanssa, niin se vaan on.
itsellänikin tulee nälkä noin 3 tunnin välein; eikä voi syödä kun vähän kerrallaan; ohitu leikkauksesta nyt viikko aikaa.
Kovaa on opettelu täälläkin

Ei minullakaan nälkä ohituksen jälkeen mihinkään jäänyt. Mutta mitään ongelmia syömisen kanssa ei myöskään ole kun muistaa syödä säännöllisesti aamupala-välipala-lounas-välipala-päivällinen ja iltapala. Joskus otan jonkun pienen välipalan ennen iltapalaakin. Pääasia kait on, että syö rauhallisesti, pureskelee hyvin ja pieniä määriä. En tarkoita mitään puolta desiä vaan lounaalla yleensä syön kauhallisen keittoa, salaattia ja lasillisen piimää päivällisellä syön yhden perunan, kastiketta ja salaattia. Eli nykyään ne ruoka-anokset ovat sen kokoisia kuin hoikilla naisilla yleensäkin on. Myöskään isoilla nestemäärillä ei kannata mahaansa venyttää vaan siemailla ruokailujen välillä ja ruoan kanssa vain tarpeellinen määrä.

Opetteluahan tämä on, mutta ruoasta oppii nauttimaan ihan eri tavalla leikkauksen jälkeen. Ennen otin aina ensimmäisen lautasellisen nälkääni ja toisesta vasta nautin, nyt se tuntuu ihan käsittämättömältä.