Bulla65 Turusta esittäytyy

Hei kaikille!

Olen turkulainen 44-vuotias diabeetikkonainen, joka toivoo pääsevänsä laihdutusleikkaukseen. Työterveyslääkärini kirjoitti asiasta lähetteen TYKSiin 1.huhtikuuta 2010 ja nyt sitten odottelen, että pääsisin sinne tutkimuksiin. Aika paljon olen yrittänyt omatoimisesti etsiä tietoa tästä asiasta ja mm. tämän sivuston viestejä olen ahkerasti lueskellut, joten osa teistä tuntuu jo melkein tutuilta :).

Henkilökohtaisesti en tunne ketään leikattua tai edes ketään, joka on sitä suunnittelemassa, joten lähinnä olen etsimässä vertaistukea. Luin, että täällä Turussa oli ollut juuri tapaaminen, harmi, etten ollut asiasta tietoinen, olisin varmasti tullut mukaan. Jos muita tapaamisia täällä Turussa on suunnitelmissa tai jos vaikka joku jo leikattu tai leikkausta suunnitteleva olisi valmis tapaamaan mut vaikka ihan kahdenkeskenkin, niin olis tosi kiva juttu :). Voitais mennä kahville jonnekin ja jutella mieltä askarruttavista asioista, sillä ainakin omassa päässäni risteilee ajatuksia ja kysymyksiä vähän joka suuntaan, on tää vaan niin iso asia kuitenkin.

Mulla on sinänsä hassu tilanne, ettei tuttava/ystävä/lähipiirissä olen ketään sairaalloisen ylipainoista ihmistä, joten en ole koskaan päässyt edes juttelemaan saman asian kanssa painiskelevan ihmisen kanssa. Olen ollut muutamia kertoja Painonvartijoissakin, mutta minun silmissäni suurin osa näyttää siellä lähes normaalipainoisilta tai korkeintaan pullukoilta :), joten en ole kokenut saavani sitä vertaistukea edes sieltä. En usko, että 5-20 kg ylipainoinen ihminen voi ikinä ymmärtää, miltä meistä todella isoista ihmisistä tuntuu, millaista on elää tämän asian kanssa 24h/vrk:ssa päivästä päivään, vuodesta toiseen. Toivottavasti siis löydän mukavia, lihavia ystäviä tämän foorumin kautta, yhdessä näitä asioita olisi kivempi pohdiskella :). Terveisin Bulla65.

tervetuloa mukaan ja matkaan,
tsemppiä odotukseen ,jonotukseen !!

Kiitos Hylje :).

Sama tilanne myös täällä, aika yksin näiden asioiden kanssa saa painia. Yksi ystävä on, joka on ollut melko suuri, mutta ei kuitenkaan sairaalloisessa mittakaavassa. Ja hänellä laihdutuskin onnistuu ja onnistuu siellä alhaisemmassa painossa pysymäänkin, joten ihan täyttä tukea ei sieltäkään silti löydy. Joten tämä foorumi on kyllä kultaakin kalliimpi!

Näinhän se menee, ettei suurin osa ihmisistä voi ymmärtää, mikä siinä painonhallinnassa voi olla niin vaikeaa?! Miten nopeasti se livahtaakaan "hyvää tarkoittavien" ihmisten suusta, että "syöt vaan sen minkä kulutat, niin helppoa se on!". Niinpä. Oliskin mutta kun ei ole.

Itseäni ärsyttää myös se, että suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan se käsitys, että me kaikki lihavat ollaan jotakin aivan kamalia aivottomia ahmijoita, mätetään suuhumme suurinpiirtein kaikki käsiinsaatava minkä ikinä voi syödä, ei ajatella tai tehdä mitään muuta kuin syödään :(. Ei kaikki lihavat ole roskaruuan ystäviä, sipsipussien himoitsijoita, suklaanmussuttajia, irtokarkkilaarin vakiokävijöitä tai rasvaisten ruokien ystäviä, saati kaljaa tai siideriä kittaavia grillimakkaran syöjiä. Minäkään en käytä oikeastaan paljon mitään alkoholia, muutama lasi viiniä vuosittain ja muutama siideri/lonkero per kesä ja se muutama on tosiaan vain 1-2 lasia/juhla.

Kukaan ei tahdo uskoa, miten vähästä huomattava ylipaino saattaa vuosien mittaan kertyä. Itselläni on se ongelma, että en enää oikein tiedä, mitä voisin ruokavaliossani muuttaa, paitsi tietysti jättää lähes päivittäisen pullan pois...siitä siis nimimerkkinikin :) eli pulla on mun suurin paheeni.

Ns. kevyttuotteita ja rasvattomia tuotteita olen syönyt jo yli 20 vuotta, syön todella vähän mitään missä on eläinrasvoja, suosin ruisleipää, teen itse terveellistä kotiruokaa ja jos siihen rasvaa tarvitaan, se on hillitysti rypsiöljyä. Toki syön valmisruokiakin, mutta niistäkin yritän aina valita ne vähäkalorisimmat vaihtoehdot.

Aamupalani on aina melko kevyt: (teetä, 2 siivua leipää + vähärasv.leikkele tai juustonsiivut + hieman Beceliä, 1 rasvaton/sokeriton jogurtti tai viili). Töissä mulla on aina kevyet eväät esim. purkki raejuustoa, purkki ananaspaloja omassa mehussaan, tomaatti, lasi vettä, banaani. Kotona illemmalla perheen kanssa syön sitten kunnon normaalin ruuan ja illalla sitten kahvia ja joku pulla ja /tai keksejä, hedelmiä yms. En siis syö mitenkään ylettömän paljon ja silti olen näin paksu :(. Tietty joskus menee illalla karkkiakin tai vaikka jätski, mutta ei korkeintaan joka päivä, vaan 2-3 kertaa viikossa.

Että semmoista. Lääkärini mukaan elimistöni käyttää äärettömän tehokkaasti kaiken saamansa ravinnon hyödykseen ja koska olen laihduttanut (ja lihonut takaisin) niin monta kertaa ja rasvasolut kuulemma oikein odottavat "kaloriannostaan", jotta saavat taas paisua isoiksi.

Painonpudotus on ollut aina tosi rankkaa, sillä jos lipsun vähänkin, hommasta ei tule mitään. Ilman syömisen kirjaamista mulla hommasta ei tuu yhtään mitään ja kuka sitä jaksaa kirjata lopun elämäänsä kaiken syömänsä ylös, en minä ainakaan. Laihduttaessani joudun syömään todella vähän, että paino putoaisi ja sitten mulla on tietysti nälkä, sillä valitettavasti en ole mikään kovin suuri vihannesten ystävä, joilla voisi täyttää ruokaa huutavan mahan, joten muutaman painonpudotuskuukauden jälkeen homma lopahtaa ja annan periksi.

Kerran onnistuin pudottamaan 30 kg, se tapahtui yli 20 v takaperin ja se oli ensimmäinen kunnon yritykseni, ehkä se sen vuoksi onnistuikin silloin. Pääsin silloin normaalipainoon, mutta en osannut pitää sitä, vaan kaikki tuli takaisin ja paljon lisääkin. Lukuisat epäonnistumiset sen jälkeen ovat vieneet uskon, että selviän tästä ilman kunnon apukeinoa, siksi olen ajatellut, että tuo leikkaus olisi mulle se ainoa oikea tapa ja apu.

Voi mavonsilimä ja kehvatsu(tonttu-toljanterin katsoneet tietää tämän lausahduksen)...
Kuules Bulla65 tämä edellä ollut kirjoituksesi oli kuin mun sormistani kotoisin(hymy-hymiö)..olen itsekkin vakuutellut ihmisille juuri tuota että,kun minä en syö kuin joku ahmatti ja silti olen näin paksu...ja ihan kaikki mitä kirjoitit on totta ja olen samaa mieltä kanssasi..
Toivotaan että se kuuluisa aurinko paistaa joskus meidänkin risukasoihin (leveä hymy hymiö)

Ps.koskakohan me saadaan näää hymiöt takaisin?????

Voi kyllä, niin tuttua niin tuttua. Toki myönnän syöväni suuria annoksia ihan tavallista kotiruokaa, mutta niin tekee myös aviomieheni, jolla ei ole paino-ongelmia ollut koskaan.
Mä olen tasan varma, että osittain lihavuus kulkee myös suvussa.....oma isäni, hänen isänsä ja hänen isänsä ovat kaikki olleet todella suuria. Siltikin taas heidän vaimonsa on olleet suurinpiirtein normaalipainoisia (oma äitini maks. 10kg ylipainoinen ikinä). Joten minusta minun on aika katkaista tämä kierre, jos voisin opettaa omille lapsilleni erilaiset elämäntavat ja säästää heidät tälläisiltä vaivolta.

Tervehdys sinä uusi palstalainen............oot muuten saman ikaäinen kuin mä....(täytän 18.4. 44v:)

Tsemppii kovasti tää urakka on kyllä vaivansa väärrtti!

Hei Tigertyttö!

Kiitos kivasta viestistäsi, se sai mut hymyilemään :).

Mulle on käynyt syömisen kanssa jo aikoja sitten niin, että todella harvoin osaan enää nauttia ja iloita syömisestä, melkein aina on huono omatunto ja syyllisyys syömisestä, ellen nyt sitten raakaa porkkanaa tai kukkakaalia järsi...;). Siksi joskus risookin niin, kun huomaa toisinaan jonkun ajattelevan, että me lihavat vietetään jatkuvasti hurjia mässäilybileitä ihanien herkkujen seurassa - oma vika kun ovat niin paksuja, mitäs mässäilevät.
Yksi mieshenkilö sanoi mulle kerran ihan suoraan, että miten ihmeessä sä voit olla noin lihava, vaikka syöt useinmiten niin kevyesti? Niinpä. En tarkoita, että olisin joku pyhimys syömisen suhteen, kyllähän mäkin herkuttelen aina silloin tällöin, mutta kyllä kai normaalipainoisetkin ihmiset syövät jotakin hyvää muutamia kertoja viikossa, me lihavat vahdataan koko ajan syömisiämme ja silti lihomme jatkuvasti - hullua, aivan hullua.

Ei ihmisen elämän tämmöistä kuuluisi olla, se on valtava määrä, minkä me kulutamme henkisistä voimavaroistamme joka ikinen päivä tämän asian kanssa tavalla tai toisella. Siitä ei pääse eroon hetkeksikään, sillä ruumistaan on aika vaikea irtaantua ;). Kaikki se aika, mitä me mietitään tätä lihavuuttamme ja painiskellaan siihen liittyvien, yleensä ikävien asioiden kanssa - voi pojat me oltais kaikki rikkaita, jos se voitais muuttaa rahaksi :).

Moi Laihduttava!

Kiitti sullekin viestistä :). Olen täysin samaa mieltä, että kyllä sillä on monellakin tapaa merkitystä, millaiseen sukuun on sattunut syntymään ja millaisessa perheessä on kasvanut. Mun molempien vanhempien suvuissa on ylipainoisuutta, esim. kaikki tätini ovat olleet reilusti ylipainoisia, nyt jo myös kaikki vainajia... Omat vanhempani olivat siinä 30-40 -vuotiaina melko pulskia, mutta kuitenkin sillä tavalla kohtuullisen lihavia, oliskos ylipainoa ollut kummallakin jotain 15-25 kg. Molemmat kuitenkin laihtuivat sen kummemmin laihduttamatta keski-ikää lähestyessään, 5-kymppisinä he olivat suht normaalipainoisia. Laihtuminen johtui isäni kohdalla pääasiassa siinä, että hän lopetti runsaan alkoholin käytön kokonaan ja alkoi urheilemaan päivittäin. Äitini taas laihtui lähinnä sairastelunsa vuoksi. Kuollessaan molemmat olivat normaalipainoisia, joten se normaalipaino ei taannut heille valitettavasti pitkää ikää :(.

Uskon suuren merkityksen olevan myös sillä, miten minua on syötetty vauvasta asti, meidän perheessä se tarkoitti pääasiassa sianlihakastike/peruna/voi/kulutusmaito -linjaa - ei tietoakaan hedelmistä tai kasviksista. Olen siis kasvanut tärkkelyksellä, hiilihydraateilla ja eläinrasvoilla, joten ei tarvitse kauaa miettiä, mistä ne mun rasvasolut ovat villiintyneet jo nuoresta asti...

Siitä olen äärettömän onnellinen, että olen pystynyt katkaisemaan tämän lihavuuden kierteen oman, nyt jo aikuisen lapseni kohdalla. Hänelläkin on selvästi taipumus lihoa ja jonkinlaisia paino-ongelmia olikin ala-asteikäisenä, mutta onneksi niistä päästiin eroon. Koska olin itse pullea lapsi, tiedän miten kamalaa se on, joten sellaista ei tietenkään toivonut oman lapsen kohdalle. Murrosikäisestä saakka hän on ollut hoikka ja on edelleen tarkka syömisestään ja urheilee säännöllisesti. Meillä on sukurasitteena myös tämä diabetes, joten senkin vuoksi on tärkeää, ettei lapsen paino pääsisi nousemaan, koska sillä voidaan kuitenkin joissakin tapauksissa jopa estää tai siirtää sen puhkeaminen.

Moi Tepa 43!

Kiitti sullekin tervetulo -toivotuksesta :). Olen lukenut erityisen tarkkaan sinun kirjoittamiasi viestejä täältä palstalta ja olen todella onnellinen puolestasi hienosta selviytymistarinastasi :). Onnittelut siis uudesta elämästäsi minunkin puolesta, on ihanaa lukea, miten nautit ja iloitset uudesta elämästäsi ja niin se tulee ollakin. Ja miten nättejä vaatteita olitkaan ostanut kirppikseltä :). Toivottavasti me muutkin pääsemme joskus vielä tuohon samaan tilanteeseen.

On tosi kivaa, että jaksat kirjoitella tänne ja valaa uskoa meihin muihin, helposti voi käydä niin, että tuossa vaiheessa ne vanhat nettikaverit jää, kun tulee niin paljon kaikkea uutta kivaa elämään. Mulle on ainakin tosi tärkeää saada kuulla leikkauksen läpikäyneiden kokemuksia pidemmältä ajanjaksolta, että miten se elämä sujuu vuoden, kahden tai kolmen jälkeen, sillä täähän on koko loppuelämän juttu, jonka kanssa pitää/saa elää.
Tottakai haluan kuulla myös niitä vähemmän iloisia tarinoita, niitä joissa kaikki ei olekaan mennyt hyvin, mutta myös nuo onnistumistarinat ovat hyvin tärkeitä, ne jaksavat valaa meihin uskoa ja antavat toivoa paremmasta.

PS. Meinas unohtua: Lämpimät onnittelut sunnuntaina olevan synttäripäiväsi johdosta! :)

Tervetuloa Bulla65 joukkoon ! Täältä kyllä tietoo löytyy ja jos jotain ei löydy aina voi kysellä.

Kiitos Onnekas13 :). Täällä sitä todellista tietoa tuntuu tosiaan olevan jos vaikka miten paljon, olen todella tyytyväinen, että löysin tämän sivuston :).

Täältä sitä tietoa löytyy todella! Mäkin olin ennen tämän paikan löytämistä jo miettinyt leikkausasiaa kovastikin, mutta täällä se päätös vain vahvistui. Olin ajatellut, että seuraavan kerran kun tulee asiaa lääkäriin, otan leikkauksen puheeksi. Mutta hetken täällä lueskeltuani varasinkin ajan työterveyteen ihan "vain" saadakseni lähetteen.

Ja itsekin ollut lapsena pullea ja olen siitä saanut kuulla. Joten todella toivon, että omat lapseni pysyisivät hoikkina. Nyt ovat vielä niin pieniä, että on vaikea sanoa miten tulee käymään. Ainakin toistaiseksi ovat hyvin sopusuhtaisia :)

Allekirjoitan kyllä tuon että ei tarvitse olla sipsi-karkki-kakku-jäätelö -ahmatti ja silti lihoa! Minulla on alipainoisia ystäviä, jotka syövät paljon enemmän kuin minä söin ennen leikkausta ja jotka herkuttelevat karkkipusseilla. Paino vaan on siellä alipainon puolella, kuten heidän suvullaan kaikilla...

Itselläni taasen "normaali ruokavalio" tarkoitti 1,5 kg lihomista joka viikko. Karppaamalla tiukasti pysyin lihomatta mutta joka puolella kun puhutaan että "kalori on kalori " ja "syö vähemmän kuin kulutat" ja "karppaus on vaarallista ja tarpeetonta" niin erehdyin palaamaan entiseen ja lihoin sitten ihan hirveästi. Lopulta olin niin sairas ololtani ja masentunut etten enää jaksanut laihduttaa koko ajan.

Mutta onneksi leikkaus auttoi kun olen viimein pitkästä aikaa laihtunut. Tosin ruoka on taas karppia ja sitäkin vain hyvin vähän.

Ihanaa kun löytyy muitakin, jotka kokevat lihovansa todella helposti! Niin usein olen saanut kokea sellaisen epäluuloisen katseen, jos olen yrittänyt jollekin selittää, etten syö mitenkään epäterveellisesti, kamalan paljon tai usein.

Jokainen meistä varmaan tosiaan tuntee esim. työkaverin, joka syö huomattavasti enemmän, tekee samaa työtä, liikkuu saman verran tai jopa vähemmän vapaa-ajallaan ja silti on aivan hoikka. Tunnen myös ihmisiä, jotka eivät liiku oikeastaan yhtään, mitä nyt sisältä parkkipaikalle autoon ja silti ovat hoikkia. Minä taas yritän liikkua sen minkä kipeiltä paikoltani ja kiloilta pääsen, useita kertoja viikkossa kuitenkin ja lopputulos on tämä, en edes koe, että kuntoni olisi mitenkään noussut vuosien myötä, vaikka liikunkin säännöllisesti. Tää lihavuus on niin rankka juttu muutenkin, ettei siihen tosiaankaan kaipais enää yhtään ylimääräisiä epäileväisiä katseita ja kommentteja :(. Joskus tuntuu siltäkin, että lihava ihminen = valehtelija, kun jatkuvasti epäillään sanomisia.

Ihanaa kuulla Terveysmatkailija, että sä olet päässyt hyvää alkuun laihtumisessa, onnea vaan tästä eteenpäinkin!

En tiiä tuosta syömisestä mutta minä ainakin lihoin en niinkään normaalista syömisistä enkä makeasta vaan siitä ilta napostelusta milloin meni siivu kinkkua tai nakki joskus myös se suolapähkinäkin ja ennenkaikkea hyvät juomat kuten rommi, konjakki, wiski ja viinit menipä joskus muutama pullo oluttakin ja paino eikun nousi vaikka söin normi ruualla vähemmän kuin moni tuttuni.

Bull65...Mun mies on tikku laiha ja syö niiin epäterveellisesti että oikein hirvittää..niin makeat,kakut,pullat,rasvat jne...eikä lihooo millään...minä taas koitan/ja katsonkin mitä suuhuni tungen ja eikun paino pysyy samana,tai tippuu todella hitaasti.