miranta esittäytyy

Seurattuani tätä palstaa jo pitkään, päätin myös liittyä joukkoon.
Siis olen 41-vuotias nainen Vaasasta ja oma taipaleeni alkoi toukokuussa -09, kun diabetes-kontrollissa
lääkäri kysy et mitä mieltä olisin laihdutusleikkauksesta. Itse olin jo silloin pyörinyt tällä palstalla ja olin sitä myös itse pohtinut. Bmi minulla 39,6.Ja siis sairauksina 2 tyypin diabetes ja keuhko-ahtauma(johon ei lääkitystä,vielä!).
Verenpaineet aika ajoin koholla. Gastroskopiassa olin 1.3 ja lääkäri kysyi et pannaanko jonoon johon sanoin että jos tämän letkun nielemisenkin kärsin niin eiköhän se leikkauskin sit tule. Itse olisin halunnut tota sleeveä, mutta lääkäri totesi gastroskopiassa pienen palleatyrän ja sanoi että rupeais närästämään enemmän jos se minulle tehtäisiin, suositteli ohitusta.Tuliko jollekkin muullle muuten gastroskopian jälkeen kasvoihin pieniä verenpurkauksia? Itsellä oli tosi paljon kasvoissa pieniä "fritsuja".Hoitaja sanoi tähystyksen jälkeen ettei meillä ole kovin pitkät leikkausjonot että joskus toukokuussa olis sit meno. Vähän kyllä on sellanen olo et meenkö vai en.
Toisena päivänä joo meen ja sit taas toisena et ei. Siis mua jännittää tosi paljon osastolle meno sit, kun ikinä en oo ollut sairaalassa sisällä ja töissä käyn samassa talossa kuitenkin joka päivä:), että talo on kyllä tuttu.
Kiitos kaikille kirjoittajille, saanut tosi paljon tietoo täältä.
P.S. Sirpalle onnea mahtavasta pudotuksesta.

Terve tuloa tälle palstalle miranta :)

Mulla oli sama juttu kuin sinulla,pallea tyrä löytyi ja siksi leikkaus tavaksi valittiin GBP :)
Olen kuullut että noita verenpurkaumia saattaa tulla mutta itselleni ei tullut...itseasiassa se tähystys menikin paremmin mitä olin kuvitellut :)

Hei vaan miranta ja tervetulemasta.
Sairaalassa on hyva olla jos on sairas ja leikkauksen jalkeen useimmat on hiukan sairaita. Siella pidetaan ihmisesta tosi hyvaa huolta.
Uskon kylla, etta jannittaa. Muakin jannitti kun ei aina tiennyt, etta pitaako nyt puhua ranskaa, hollantia vai englantia ja kun taallapain on systeemit ihan erilaiset yleensakin kuin Suomessa.
Kaikki meni tosi hyvin, kieliongelmia ei syntynyt ja jos uudelleen menen sairaalaan niin sitten ei enaa tarvii jannittaa.
Sulla on nyt hyvaa aikaa miettia taman leikkausasian hyvia ja huonoja puolia. Taalta saat paljon hyvaa tietoa, samoin netista, jossa taytyy kylla vahan osata suodattaa sita tiedontulvaa.
Onnea matkaan!

Tervetuloa joukkoon kutistuvaan! :)

Luepa miranta netistä toimittaja Matti Käen kirjoitus "minut leikattiin Peijaksessa". Googlasin sen netistä ja luin sen ainakin kolme kertaa. Olinkin sitten jo niin sinut sairaalan menon kanssa ettei jännittänyt yhtään. Tiesin mitä milloinkin tulee tapahtumaan. Todella informatiivinen kirjoitus.

Vähänkö ihmetyttää tää Vaasan touhu. Soitin keskiviikkona 7.4 kirranpolille ja kysyin et missä mennään kun gastroskopia oli jo 1.3 ja mitään ei oo kuulunut sen jälkeen, niin hoitaja katto et alustavasti leikkaus ois 11.5. No maanantaina sit tuli kirje, olin ihan täpinöissä niin mitä paskaa se oli vaan vastaus gastroskopian tuloksista, jotka jo tiesin.Ihmettelen vaan kun minkaanlaista tietoa ei mulle vaan voida lähettää kotiin että missä mennään. Ei mitään et pitäs alottaa eneily tai muutakaan, vaikka ei se lääkäri pitänyt sitä kyllä niin tarpeellisenakaan. Odottavan aika on pitkä!!!