Mietityttääää

Mietin tässä että kyllä lihavuuteen täytyy olla joku muukin syy kun yletön syöminen??onko se geeneissä?vai missä?vaikka lääkärit ym ihmiset väittäisivät kuinka paljon että..miksi olet syönyt itsesi noin lihavaksi...niin ei se aina pidä kyllä ihan paikkaansa..esim.meillä mies syö kakut,pullat rasvat ym...ja ei lihoa ei sitten millään...ja minä taas syön loppujen lopuksi vähän mutta en siitä huolimatta laihdu??

En ole asiantuntija, mutta meidän suvun naiset ovat kaikki enemmän ja vähemmän ylipainoisia äidin puolelta. Isän puolen suku taas hoikempaa mallia. Miesystäväni on hernekeppi, pitkä ja julmetun laiha. Hän voi syödä mitä vaan, eikä liho pätkääkään. Hänellä on paljon sisaruksia ja kaikki ovat laihoja. Että kyllä se geeneissä täytyy olla :)

Aineenvaihdunta eli metabolismi säätelee aika pitkälle myös.

mulla kans äidin puoleiset naiset semmosii omppuvatsoja ja isä taas oli pukkunen luukeppi söi kun hevonen muttei lihonut!

Meidän perheessä 2 pullukkaa tullu siis äitiin ja 2 hoikkeliinii tullu isään!
Ulkonäkökin täsmää näin...kaks meistä on kaksosii keskenään ja toinen näistä on lyhyt ja pullukka ja toinen pidempi ja laiha ....on niillä molemmilla ruskeet silmät! :)..............Mä kyllä lihoin vasta aikuisena pillerit saatuani ja ajokortin niin sitten se paino rupes hiipimään ja lasten jälkeen se mopo karkas lopullisesti...............

Ja se pitää paikkaansa ainakin mulla.........kun aikuisena LAISKISTUIN tuon liikunnan suhteen niin söin enemmän kuin kulutin..........mut omasta mielestä en silti ollut mikään mahoton syöjä mutta kummiskin söin liikaa kulutukseen nähden

TSEMPPIIIIIIIIIIIII

Niin se on että liikkuminen pitää kilot kurissa Ajoin bussia turun seudulla
7vuotta painoa tuli koko ajan lisää siinä vaan istutaan syödä ei saisi ollenkaan Veli pojat minulla on pensselit isä ja hänen veljensä ovat isoja muttei niin isoja kuin minä olen ollut
Iloista kevättä

Saattaa siinä jonkinlaista perimää olla.
Kyllä minulla sekä isän että äidin puolelta löytyy pyöreyttä. Isän täti aikanaan oli kyllä oikein kunnolla ylipainoinen.
Mein perheessä kukaan muu ei ole ollu tämmönen norsu kun mie. Kyllä minun sisarenikin on vähän väliä jollakin dietillä tms. Hällekkin on kertynyt iän myötä elopainoo. Mutta ei niin pal ku minulle.Isä ja hänen veli olivat myös pyöreitä ja Mummolla oli vielä melkonen rinta varustus.
En tie ketään mein suvusta joita ois voinu sanoo kukkakepeiksi. Joku väittää jotta riippuu siitä mitä ja miten on tottunu syömään kotioloissa,
On varmasti yhtä monta oikeaa ja väärää kun on mielipidettäkin.
Semmonen kukkakeppi ei sitten tajuakkaan millasta on kun on oikeasti ylipainoinen. Eikä oikeastaan niin sanotut normaalit.
Olen kyllä usesti miettinyt missä vika ja mitä olen tehnyt väärin. Mutta oikeastaan on turha nyyhkiä menneeseen. Yrittää olla tässä hetkessä ja katsoa tulevaa. Näin yritän itseäni pönkittää. Mutta kiitollinen olen tänään kun pääsin leikkaukseen ja olen nyt melkein 30 kg: tä kevyempi.
Paljon pn vielä edessä.Mutta päivä kerrallaan. Jaksamista teille ja kepeämmin kevääseen.

Kylla ma uskon, etta meita vainoaa geenien kosto!
Ma olen ainakin kuin kuva isastani, joka oli tosi suuri mies. Mun sisko taas on just ku meidan aiti, metri viiskymmenta hattu paassa.
Kylla geeneilla taytyy olla jotain tekemista taman ongelman kanssa.
Jotkut sanoo, etta on valintakysymys onko lihava vai ei ja etta itsekurista se riippuu. Ma en ihan tuota kylla usko.

Enkä minäkään usko tuota tantta,että lihavuus olisi jotenkin valinta kysymys...ja sitten tuo mitä musti kirjoitti niin uskon siihen..mulle väitti lääkärit että LIIKUNNALLA JA LAIHTUMISELLA EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN,kun kerroin että olen lihonnut auto-onnettomuuden jälkeen 40-50 kiloa kun en ole enää pystynyt liikkumaan kunnolla...en siis pysty tekemään pitkiä kävelylenkkejä,enkä pysty olemaan jaloillani monta tuntia yhtä soittoa kun kolarissa poikennut jalkani turpoaa ja särkee...Minä taas ajattelen ihan maalaisjärjelläni että tietty jos en liiku niin kaikki mitä syön lihottaa enemmän kuin jos liikkuisin ja kuluttaisinkin niin en lihoisi niin paljon.

Niin, kyllahan siina se on, etta periaatteessa pitaisi kuluttaa se minka syo. Joku viisas tiesi, etta liikunnan osuus painonpudotuksessa olisi n 10%.
En tieda onko totta vai ei, Jos ajatellaan, etta liikunta kiihdyttaa aineenvaihduntaa, niin voisin tuon uskoa.

Minulla kävi aikanaan niin jotta muutaman vuoden kerran talvessa tein jnkinmoisia ilmalentoja,jossa sitten millon satutin polven millon revähti reisi lihas tai luut menivät pois paikaltaan. yms.
Tulihan testattua luiden kestävyys, ei ole osteoporoosia.Mutta noina vuosien aikana sitten liikkumiseni oli vaivaista ja hankalaa. Siihen vielä polvissa kulumien alut.
Olinhan mie jo ennen sitä pyöreä,mutta sitten se ryöpsähti. Ennen kun huomasinkaan niin minä oliylipainoinen,sitten järkytyksekseni todettiin astma ja kihti. Siihen lisäksi vielä diapeettes ja verenpaine.
En kerenny toipumaan edes yhestä,kun jo löydettiin lisää sairauksia.
Tunsin itteni 100 vuotiaaksi.
Ja leuat napsu,mutta jalat ei.
Kyllä sekin on totta kun sanotaan ettäolet mitä syöt. Näin ainakin omalta kohdaltani.
Kun sitten vihdoin otin itteeni niskasta kiinni.Aloin tehdä kävelylenkkejä,kävely oli kivuliasta polviin sattu jalkanikin olivat turvoksissa, nilkat oli kun vesimeloonit ja selkä kivulias. Olin päättänyt etten anna periksi.
Aina välillä istuin puiston penkeillä aina kun sellasen näin,mutta sitten penkkien välit kasvoi ja kävelylenkitkin piteni. Sitten,kun aloin tähän rumbaan ja paino putosi alkoi kivutkin hellittää. Nykyään saatan tehä oikein kunnollisia lenkkejä. Aikanaan löysin myös sauvat. Olen joskus nauranu sauvakäveliöitä,nykyään kuulun itsekkin niihin. Kyllähän se liikkuminen vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Sitten kun ruokavalio on kunnossa niin ihminen laihtuu vaikka olisi sängyssä päivät. Olin aikanaan painonvartioissa.Sielä punnittiin ja laskettiin kalorit. Painoni putosi siellä 7kg.Ja kun lopetin niin se tulikin moninkertaisena takas. Ei ollu voimia jatkaa ja sitten jäin työttömäksi.
Mutta nyt mie taidan lähteä D-vitamiinin metsästykseen ulos ainakin täällä meillä on ihana auringon paiste, en ole vielä vilkassu mittarin suuntaan,mutta en uskokkaan jotta elohopea on enään kovia alhaalla.Aurinkoista päivää!

Tsemppiiiiiii Annestaata!

Mäkin innostuin viime vuonna kävelystä ihan pikkukoirien tahtiin
ja sit marraskuussa vaikka olin 20kg saanut jp pois niin paukahti tuo jänne poikki........sitä oon niin kironnut kun KERRANKIN innostuu jostain ns. liikunnasta niin sitten käy näin............mut ei auta kun ootella että pääsee käveleeeeee...

Aurinkoista viikonloppua kaikille...........hihiiiiii mä lähden tänään ETELÄÄÄÄÄN! .................................(Tallinnaan)

Hauskaa reissua Tepa, toivottavasti ei ahtojaat teita kahlitse (meinaan jos laivalla menette).

Tepalle hyvää lomaa toivottavasti on hyvät ilmat.
Vielä kävelystä.
Joskus kun nivelet on oikeinkin kipiät ei meinaa pystyy kävelemään. Hyvä olisi jos voisi niin käydä vesi juoksussa/kävelyssä.
Eilen sain yhden ystävättäreni innostumaan, kun Porin Pihlavassa on kuulemma parempi uippapaikka niin hän lupas kyytiä ja minä uippaliput.
Jos sitten olisi parempi mennä kun on kaveri.
Mie en ymmärrä aikuinen ihminen ja tämmönen vellihousu.
Tepa viellä toivottavasti jalkasi on jo parempi. Jalka vaivat on useasti pitkä aikasia vaivoja.

Tähän minunkin lihavuuteen löydän monta syytä. Jos ajattelen sukuni muita naisia, niin molemmat mummoni olivat kuollessaan (noin 90-kymppisinä) pieniä ja hentoisia ihmisiä, koko ikänsä ruumiillista työtä tehneitä. Niin oli myös ukkini. Äiti kuoli jo 52-vuotiaana sydänkohtaukseen, eikä ollut mielestäni lihava. Isäni kuoli 80 vuotiaana eikä ollut lihava. Minä kuitenkin olen. Nuorena olin nätti ja liikkuvainen ja - vähävarainen. Se merkitsi sitä, että ruokaa riitti mutta sitä oli niukalti. Aloin lihomaan vastoinkäymisten jälkeen tuossa 40 vuoden tietämillä. Voisinkin määritellä, että syynä lihomiseeni on stressi, istumatyö, parisuhteen puuttuminen, elintason nousu, nivelrikko... Sisaruksistamme minä olen lihavin, mutta en enää kauan!

Kyllä niitä aina syitä löytyy,lihomiseen.Olen ajateelu jotta se on semmonen monen asian yhdistävä tekiä. Monen asian ja tilanteen summa. Ainakin ittellä on näin.Tässä minun omassa perheessä (mies ja poikani) alko tulla ulko puolelta asioita mille ei kukaan voinu mitään,myös minun lapsuus kodissa oli ongelmia sekä työssä.Sitten loppu työt.Minä yritin epätoivosesti saada leipätyötä,kävin kursseja ja työharjotteluja yms.Lähetin hakemuksia ja käin haastatteluissa. Tämä oli sitä aikaa,kun alkoi se edellinen lama. Työ jossa olin ammattilainen korvattiin monissa paikoissa tilapäis ja opiskelia porukoilla. Mitä enemmän tuli takapakkia niin sitä enemmän meikku söi ja turpos + muutamat loukkaantumiset oikein autto asiaa. Meikeläinen kun on ollu semmonen lohtu syöppö. En siis ole ahmia mutta syön suruuni ja pahaan oloon.Silloin en viellä osannut puhua kelleen vaan pidin kaiken sisälläni ja kärsein. Tänä päivanä olen opetellut oikein opettelemalla löytämään kanavia jotta pärjään.
On ystäviä joiden kanssa vaihtaa ongelmia. Olen uskossa oleva ja täytyy sanoa että itse olen löytänyt apua ja tukea uskovista ystävistä.
Sekä tästä leikkauksesta. Jumala se on myös Lääkärien ja lääkkeiden takana.
Kyllä uskiksienkin piireissä saa kattoo kelle ja mitä puhuu. Hekin ovat vain ihmisiä kuten minäkin.
Mutta nyt mie menen haukkaamaan ulkoisesti päivän D-vitsku annokseni. Meillä on taas täällä mitä ihanin auringon paiste.
Maailma näyttää tänään niin kauniilta ja houkuttelevalta pakko mennä ulos.
Voimia ja jaksamista teille kaikille. Me olemme kaikki yhtä tärkeitä ja arvokkaita.Kukaan ei ole toistaan tärkeämpi. Vaikka ehkä ulkoisesti vois luulla. Mutta kaikki olemme samalla viivalla. Ollaan ylpeitä saavutuksista ja tuloksista,sekä yritetään nauttia tästä päivästä. Kaiken kaikkiaan elämä on ihanaa,kun sen oikein oivaltaa. Aina ei ulkosetkaan puitteet pysty sitä nujertamaan. Alkoholisoitunu äitini tossa soitteli,pitää mennä laittamaan sekin ojennukseen ennenkun pääsen nauttimaan auringosta.
Heippa!