Shaman Lapista haaveilee elämästä ilman häpeää...

Askarruttavia asioita todella löytyy vaikka hanke on vasta täysin alussa eli lääkäri kehoitti leikkausasiaa miettimään seurattuaan taisteluani kilojen ja diabeteslääkityksen lisäämien vatsakipujen viidakossa.
Toki olen leikkauksesta ollut selvillä jo useamman vuoden mutta lykännyt sen omalta osaltani "periksi antaminen/olen luuseri" kategoriaan! Muille tehtynä leikkaukset ovat vaikuttaneet tarpeellisille ja asiallisille!

Nyt oikeastaan tämä diebetes ja kyvyttömyyteni sen hallintaan sai minut näkemään oman kohtaloni, ja antamaan armon käydä oikeudessa myös itseäni kohtaan. Eli alan olla valmis ottamaan vastaan mahdollisesti tarjottavan avun leikkauksen muodossa.

Esikoislapsenlapsen syntyminen on myös selkeästi voimistanut haluani elää. Mahdollisuus nähdä ja kokea asioita joiden suhteen olin vaikeaa Fibromyalgiaa sairastavana ihravuorena jo luovuttanut...taistellut ja taas luovuttanut, yli kolmekymmentäviisi vuotta elämästäni. Hoikkinakin kausina (joita kuvista päätellen on silti ollut) ovat lapsuudessä päähän, kirjaimellisesti, hakatut häpeä ja huono itsetunto voittaneet vaa´n, peilin tai hyvien arvosanojen näyttämät kuviot.
Nyt siis kerään tietoa, kyselen kokemuksistanne ja valmistaudun henkisesti ja fyysisesti mahdolliseen kädenojennukseen lääketieteen puolelta, eli leikkaukseen.

Leikkaava sairaala olisi ilmeisesti Oulussa, miten lienee siellä tilanne?

Voiko nk. Barretin ruokatorvi (haavautumia) olla este leikkaukselle?

Onko kokemusta, painoa paljon pudottaneilla, sulaneen rasvan sisältämien myrkkyjen (lähinnä lääkeaineiden) aiheuttamista myrkytys tiloista? Näin kävi itselläni v. 2001 jolloin henki ja munuaiset säästyivät lähinnä tuurilla:shock:


Eli tukea ja tietoa kaivataan...paljon?!

Hei ja tervetuloo tänne!

Tuo sun loppu tarina jäi kaivelee.....mitä tapahtu ....rasvamyrkky?????????

Ois kiva tietää!

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Hei Shaman,

ja oikein paljon tervetuloa joukkoomme.
Minullakin on seikkailu vasta alkanut ja mahdollinen leikkaus on vielä "pitkässä kuusessa". Itse myös jaappailin ja mietin, kokeilin kaikki mahdolliset keinot ilman pysyvää tulosta. Niimpä minäkin katsoin lapsiani silmiin ja ajattelin että haluan olla vielä täällä kun he katsovat omia lapsiaan silmiin... haluan laihtua ja pysyä terveenä, jotta voin olla heille mummina

Tällä foorimilla löytää todella ihania ihmisiä jotka tietävät mistä puhuvat. Lueskele näitä eri viestiketjuja niin saat varmasti tietoa ja tukea ajatuksillesi.

Kiitos kommenteista Tepa43 ja Marjukka!

Tepalle siis täsmennyksenä...

"Tuo sun loppu tarina jäi kaivelee.....mitä tapahtu ....rasvamyrkky?????????

Kysymys oli läskeihini kerääntyneestä, kipulääkkeen sisältämästä Parasetamolista joku nopean ja runsaan painonpudotuksen seurauksena nosti maksa-arvot pilviin ja lopetti munuaisten toiminnan eli myrkytystilasta. Huvittavinta oli että Hyvinkään sairaalassa tuli psykiatri juttusille ja väitti että olen yrittänyt itsemurhaa kyseisellä lääkkeellä, tai no, totta puhuttuna ei se silloin huvittanut.

Asiasta ei varmasti tarvitse kantaa huolta sellaisten joilla ei ole kroonisiin kipuihin (tai vastaavaan) pitkäaikaista voimakasta lääkitystä. Kiinnostaisi tietää jos jollakin on asiata leikkauksen jälkeistä kokemusta.

Tuo ennen leikkausta painon pudotus pussijutuilla (olenko ymmärtänyt oikein?) huolestuttaa myös. Olen nimittäin kokeillut viimeisen vuoden sisällä kyseistä metodia pariinkiin otteeseen ja homma toimii kyllä mutta tämä kipuileva vatsani riehaantuu asiasta totaalisesti. Eka kerralla vasta 10 päivän kuluttua mutta toisella jo kolmantena päivänä kivut pakottivat lopettamaan.

Arvaanpa että vähähiilidraattiseen ruokavalioon, joka kohdallani toimii tälläkin hetkellä (kunnes ruokahalu lopahtaa tyystin ja homma tökkii säästöliekin muodossa) suhtaudutaan negatiivisesti. Onko kokemuksia?

Kovasti olisin kiitollinen yhteyden otoista, siis keneltä tahansa, mutta ennenkaikkea Lappilaisilta ja muilta Fibro-ihmisiltä.

Tilanne on nyt kuitenkin se että 24. päivä on lääkäri jossa aion pyytää pistämään asiaa eteenpäin. Tämähän oli siis lääkärin oma ehdotus joten en uskoisi siinä olevan ongelmia, eri asia on sitten jatkossa mitä nuo muut vatsa ongelmat aiheuttavat.

Mutta yksi on varma, ylipainoa on riittävästi!

Tsemppii Shaman!

Vielä noista lääkkeistä...........kauanko ja paljonko ja mitä sinä söit ennen jos näin kävi.?.............. Oliko oireita? .........vai löytykö vain arvojen perusteella?

Itse syön nyt nilkan takii särkylääkkeitä 1-2 tramalia päivän aikana ja 1 panacodin yötä vasten!........onkohan liikaa??

Olin kai toista vuotta vetänyt Panacodin poretabuja suunnilleen 2+2+2 vuorokausivauhtia ja kasvokipuihin jotain huumetta (Tem..) mutta apu oli pieni suhteessa seurauksiin

Myrkytystila ilmaantui 28 kilon pudottamisen (kahdessa ja puolessa kk) jälkeen oksentamisena ja kuivumisena, karamppikohtauksina, sekavuutena jne eli ei voi olla huomaamatta.

Noilla määrilla sinun on (mielestäni) turha huolestua mutta jos kauan olet syönyt niin pyydäppä lääkärilta munuais -ja maksa-arvot jollei niitä muutenkin seurata?

Mikäs nilkassa on, eikö sille voi tehdä mitään helpottavaa?

30.11.-09 meni tää nilkka kävellesä..............Ultraäänessä näky, että Sisäpuolen jänne on mennyt POIKKI..........satakunnassa ei oo kuulemma osaajaa joten ootan nyt maksusitoomusta Turkuun.
Siellä on nyt jo varattu leikkuu aika 15.3.-10 joten sitä odotelessa "nautitaan" kivuista!

Se ottaa päähän kun nyt olis niin ISO into ihan vaan kävellä niin ei pysty!
Jos sit kesällä pystyis!
Meen kyl tänään koittaa uintii ekaa kertaa vuosiin!

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiiii

No hyvä juttu...hassusti sanottu mutta minusta kivut jotka ovat "aiheellisia" ja kenties korjattavissa ovat mukavia kipuja.

Jotenkin tämä krooninen jatkuva kipu vinouttaa ajattelua, vaikka on sanottava että itsellä helpotti sen jälkeen kun hyväksyin kovat kivut loppuelämän seuralaisiksi. Tämän sisäistämiseen meni yli 10 vuotta.

Laihtuminen olisi sikäli(kin) mahtavaa että lisääntynyt mahdollisuus harrastaa asioita joista voi vain haaveilla nykyisillä kiloilla (mm. ratsastus, sukeltaminen, laskuvarjohyppy, pitkät vaellusreissut ) olisikin vain rahasta kiinni...

Mutta tsemppiä sinulle ja nilkalle. Hyvä kipuvoide on Felden, oletko kokeillut ja tietenkin lumipussi ja pakastevihannekset...

[i]Kaksi kk on hurahtanut ja asia edennyt terveyden suhteen suuhen että diabeteksessä olen joutunut siirtymään insuliini pistoksiin, pillerit yoimivat mutta vatsa ei niitä sietänyt.
Myös kohtuullisen raskas hiilihydraatiton ruokavalio oli pakko keskeyttää...

Tässä kuussa taas lisää labroja ja sitten loppukuusta Keuhkokuvat, sydänfilmit ja lääkärintapaaminen...

Minulle ei kukaan kerro mitään mutta jokinmoiseen operaatioon, jossain tulevaisuudessa, tuo viittäisi.

Mitä mieltä te kokeneemmat olette?

Hassu tilanne kun ei itselle löydy infoa oikein mistään...[/i]

Moikka :)

Itsellänikin lääkäri vasta 19.pv et katsotaan saanko edes sen lähetteen, mutta oikeen paljon onnea ja tsemppiä!!

Teit hyvän päätöksen!

Mulla kaikki on taas jämähtänyt paikoilleen, vai odottaako ne että nyt se ravintoterapeutin luento vaikuttaa. Outoa kun ei saa mistään oikeen tietoa mitä omalle kohdalle on suunniteltu tai onko sitten mitään, veiikaan viimeistä.Maksaa ne tässä ultraili ja se on rasvainen > diabetes kun on.
On kerta kaikkiaan pirullista tämä odottelu . . .

Onko sulla Matias pitkään ollut tuo Diabetes (anteeksi jos kyselen samoja asioita uudelleen) ja millä sitä hoidetaan.
Mulla alkoi paino nousemaan (ylltys, yllätys) heti kun aloin insuliinin, sehän tästä nyt enää puuttuikin. Mutta kyllä väsymyskin on helpottanut.
Taitaa silti tämä kevät masentaa...

On ollut jo vuosia, ensin tabletit. Siitten sairastelun myötä insuliini. Painon hallinta on kyllä "nousuvoittoinen", siis paino on noussut . . . heh. On tullut kokeiltua ENE ja muitakin juttuja. Menisin mielelläni sinne leikkaukseen, kun vain pääsisin. Nytkin siirtivät kirurgianpolin aikaa puolella vuodella eteenpäin, syytä en tiedä. Odottelu on kyllä melko tympeetä, saisi edes jonkinlaista "väliaika tietoa". No on tämä koko ajan muutenkin ollut yhtä kaaosta . . .