maku kadoksissa

Onko muilta leikatuilta mennyt maku ruuan suhteen.Siis mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin muistoissa.Onkohan tämä on ohimenevä vaihe,sillä olisi mukavaa pystyä nauttimaan siitä vähästä ruuasta, mikä vielä mahtuu massuun.Toivottavasti syynä on se,että olen ollut melko pahoinvoipa syömisen jälkeen, riippumatta ruuan laadusta.Ei eroa makealla tai ruisleivällä.Kahviakaan ei tee enää mieli ja ennen sentään se oli etenkin aamuisin todellinen nautinto.
T:Jemima

Heips!

Pohdin tuota makuasiaa enemmänkin viime tapaamisemme jälkeen ja se tosiaan on just niin, ettei mikään oikein tahdo enää maistua miltään.
Aina kun ostan jotain ennen niin hyvältä maistunutta, se maistuu aivan yhdentekevältä suussani, oli se sitten suolaista tai makeaa...

Ainoa maku, joka maistui lähes samalta, oli suklaakonvehti, jonka eilen söin ja oli muuten eka pala suklaata leikkausken jälkeen
Minulla, joka ennen söin koko levyn tosta vaan

Ehkä se maun menetys tai muuttuminen on just yksi juju tässä leikkauksessa, ettei enää ruoka maistu niin erityisen ihanalta eli sitä ei tee sitten niin mielikään

Muuta eiköhän se aika sitten sen näytä, joudutaanko syömään ikuisesti "mautonta" ruokaa vai ei... tekee vaan kauppareissusta paljon mielenkiintoisemman kun joutuu oikeen tosissaan miettimään, että mitä suusta alas voisi laittaa, että se kulkisi alas ja vielä maistuisikin

Mietin tuota mauttomuutta...voisiko leikkaus vaikuttaa makuaistiin. Tai vaihtoehtoisesti hajuaistiin...
Jotenkin tuntuu fysiologiselta mahdottomuudelta, mutta tunne suussa on taatusti todellinen (vaikken sitä vielä ole kokenutkaan).
Voisiko olla joku henkinen juttu niin, että sillä myös suojaa syömähaluaan.
Ajatuksena hankala. Entä jos se käy minullekin. Olen aina nauttinut monipuolisista mauista...

Moi,

mä olen miettinyt tuota makuasiaa jo muutaman viikon, enkä ole asiasta päässyt itseni kanssa selvyyteen.

Maistan ruoan eri maut, mutta kaikki ei kuitenkaan tunnu samalta kuin ennen leikkausta. Ruoka jota nyt syön on erilaista kuin ennen leikkausta. En vielä ole selvillä onko ruoan muutos vaikuttanut tuohon ruoan makuun, vai onko joku minussa ja mieliteoissani muuttunut. Ostin eräänä päivänä konvehtirasian ja ajattelin nauttia ensimmäisistä suklaamakeisista leikkauksen jälkeen. Olen syönyt leikkauksen jälkeen muutaman salmiakkikaramellin työkaverini niitä tarjotessa, mutta ne eivät enää maistu samalle kuin ennen. Konvehtirasia oli vanha perinteinen Pandan juhlapöydän konvehteja sisältävä beige rasia. Avasin sen ja otin ensimmäisen konvehdin, mutta se ei maistunut sille miltä kuvittelin sen maistuvan. Suklaa ei tuntunut suussani samalta ja konvehdin makukin oli muuttunut.

Katsoin rasiaa ja tarkistin että en ollut ostanut jotain väärää tuotetta, mutta ei. Paketin päällä luki kylläkin että tuote on uudistunut, mutta en usko että Pandalla on tuotetta huononnettu mun leikkauksen takia. Tarjosin rasiasta ystävälleni seuraavana päivänä kahvipöydässä konvehteja ja hän kehui niiden maistuvan entistäkin paremmalta. Ei auta kuin uskoa että minä olen muuttunut. Lakritsi oli myös ennen minusta todella hyvää, ja söin sitä helposti koko pussillisen illalla sohvalla televisiota katsellessa. Nyt lakritsi ei maistu samalle, ja viikko sitten ostamani pussi seisoo työpaikan pöydällä ja kuivuu. Ehkäpä kuukauden tauko ja leikkaus on saanut minut ajattelemaan uudella tavalla makeisista ja niiden tarpeellisuudesta. Ehkä ruoka on nyt sen makuista kuin sen kuuluukin olla, eikä sen tarvitsekaan olla päivän palkinto tai kohokohta. Olisiko noin. Onko kaikille muille ruoka vain jotain jota syödään jotta nälkä lähtisi pois. Eikö ruokailun kuulukaan olla elämään sisältöä ja merkitysta antava huippukokemus. Ehkä mä alan suhtautua nyt ruokaan oikein.

Söin eilen ensimmäistä kertaa leikkaukseni jälkeen kokolihaa sisältävän aterian. Olen syönyt kyllä lihaa, mutta se on ollut jauhelihaa tai kanaa suikaleiksi leikattuna. Nyt lautasellani oli reiluhko viipale possunfilettä joka oli taiten täytetty sienillä. Ruoka oli maukasta ja ateriaseura mukavaa. Kuitenkin muutama tunti aterian jälkeen en edes muistanut syöneeni kokolihaa ennen kuin minulle siitä muistutettiin. Ennen en olisi tuollaista ateriaa unohtanut kahdessa tunnissa. Taitaa olla niin että olen muuttunut mies.

No, ei kai suhteeni ruokaan muuttuminen ole vaarallista. Ruoka kuitenkin todennäköisesti maistuu suussani samalle kuin ennenkin. En vaan saa siitä samanlaisia kiksejä kuin ennen. Nyt on helpompi syödä enemmän niitä ruokia joiden tiedän olevan terveellistä ja voin huoleti jättää rasvaiset ja herkulliset palkintoruoat vähemälle.

Laihtumiseni on ollut leikkauksen jälkeen tasaista, noin kilon viikossa. Allit ovat ruvenneet roikkumaan. Housut ovat liian isot ja pysyvät ylhäällä vain henkseleillä. Maha on tyhjänä pussina housuissa roikkuva säkki. Tuosta ylimääräisestä nahkasta varmaan osa vetäytyy itsestään ja lopusta voi varmaan muutaman vuoden jälkeen, kirurgin sen pois leikattua, näperrellä vaikka sukulaisille avainkoteloita. Taidan ottaa alavatsaan pian muutaman tatuoinnin jossa lukee koti, auto, duuni ja mökki. Noita muutama riviin ja avainkoteloihin ei oikealle kohdalle tarvitse kiinnittää kuin pieni avaimenpidike ja upea persoonallinen Joululahja on valmis. Ei kukaan sanonut että laihtuminen on henkisesti helppoa, vaikka liikkuminen onkin helpottunut kilojen kadotessa. Huumorilla minä ainakin tästä ajattelin selvitä ja jos oikein rupeaa muutokset päätä vaivaamaan saa keskustelemalla ystäviltä ja tuttavilta tarvitsemaansa apua.

Palataan asiaan taas pian. Voitais tavata vaikka porukalla jossain julkisella paikalla niin ei tarvii kenenkään tuntea itseään ulkopuoliseksi. Pistetäänkö pikkujoulut pystyyn?

Kummisetä

Olen ilman muuta pikkujouluilun kannalla!!
Toi avainkoteloidea on tosi hyvä! Varastan idean heti. Ja ryhdyn varoittelemaan läheisiä...minulla vaan taitaa mennä tuohon iloon vielä muutama vuosi
voi sukulaisparat...

Tuota makuaistin katoamista on pohdittu paljon eri yhteyksissä ja monet ovat todenneet "pahimman" vaiheen loppuneen,
kun vatsansuoja lääkkeen pääsi lopettamaan.
Toinen koulukunta taas arvelee mauttomuuden johtuvan nimenomaan vatsan poiston aiheuttaman pH laskun vuoksi.
Eli kun ns. vatsahapot eivät enää nouse suuhun, on suun pH laskenut jolloin kaikki ruokakin maistuu toiselle.
Itse testasin aikoinaan asiaa imeskelemällä sitruuna viipaletta suussa ja voila. Kahvi maistui entiseltään.
Sama oli kun söin lohta, niin panin normaalia enemmän sitruunaa kalan päälle, niin maku oli entisenlainen..???

Mutta summa sum maarum. Noin vuosi leikkauksen jälkeen liki kaikki alkavat maistumaan aivan yhtä hyvälle kuin ennen.
Oli syynä sitten "aivojen" tottuminen "uusiin" makuihin tai suolistosta pikku hiljaa suuhun nousevat vatsahapot,
niin pientä riskin poikasta alkaa tulemaan, kun kaikki naposteltavakin maistuu entiseen tapaan hyvälle suussa.

Yhtä kaikki.. Maut ovat palanneet ja elämä maistuu kuten ruokakin.
Nälkä vain piilottelee jossain edelleen ja oikeasti se on HYVÄ sillä se edesauttaa parhaiten painon laskuun.
Kun, ennen elettiin syödäkseen, niin syödään elääkseen.
Kertaakaan en ole leikkausta katunut, olkoonkin että olen myös läpikäynyt nämä mauttomuus jaksot ja vielä nykyisinkin pitää "pakottaa" itsensä syömään. helposti surahtaa päivä iltaan, kunnes tulee mieleen, etten ole pannut suuhuni mitään..???
Se taas aiheuttaa runsaslukuisena painon jämähtämistä paikoilleen.
Paasto, kun tunnetusti EI ole hyvä laihdutus keino. Parhaisiin tuloksiin on päästy säännällisillä pienillä annoksilla,
niin leikatut, kuin leikkaamattomienkin parissa. Leikkaus vain helpottaa kyseistä toimintaa,
kun ne annokset pysyvät väkisinkin pieninä.
Totta puhuen nykyisin syön ihan normaaleita annoksia samassa rytmissä, kuin leikkaamattomatkin,
mutta siis NORMAALEJA annoksia. Ei enää entisenlaisia superhypermega annoksia..
Ruokailut ravintoloissa, kahviloissa ja ruokaloissa luonnistuu ihan normaaliin tapaan.
Annoskoot ovat toisten kaltaisia, eikä syömisnopeudessakaan ole mitään eroa.
Mutta, kuten mainitsin annokset ovat todellakin normaaleja. Vain pari perunaa, vähän salaattia ja yksi pihvi luokkaa.
Kun ennen ruokalassakin muurasi lautasen niin täyteen, että osa ruuasta piti syödä tarjottimelta..
Ravintolassakaan ei enää tule syötyä mitään kolmen ruokalajin menyytä kera alkupalojen ja jälkiruokien.
Vaan ainoastaan itse pääruoka. Ja ravintolassahan annoskoot eivät päätä huimaa..
Nyt 73 kiloa kevyempänä voin sanoa, että elämä hymyilee..

PS. Kiitos avainkotelo vinkistä..
Minulta niitä koteloita riittää jopa myyntiin asti..

Kiitos tosta sitruuna vinkista :kahvi tosiaan maistui entisenlaiselta sitruunaviipaleen jälkeen.Mahalääkekin loppuu onneksi viikon päästä. Elämä hymyilee jälleen(ehkä vielä vähän vaisusti, mutta kuitenkin.)
t: Jemima

Itselläni, kolme viikkoa leikkauksen jälkeen, opettelen jo taas nauttimaan ruoasta, mutta eri tavalla. Mieliteot ovat lähennä ideatasolla, käytännössä ei niinkään. Mielenkiintoista on se että yllättäen osaan rajoittaa syömistäni jo etukäteen (otan vain vähän ruokaa) sen sijaan että joutuisin lopettamaan syömisen kesken vatsan huutaessa stoppia.

Ruoka maistuu minulla hyvältä suussa, jopa vatsahapposalpaajan kanssa (luojan kiitos), mutta ne "kiksit" syömisestä ovat kadonneet. Kahvin juomisen lopetin kun ei siitä saanut enää mitään iloa. Kuten aikaisemmin mainittiin, leikatut eivät enää elä syödäkseen vaan syövät elääkseen. Ja niinhän sen pitääkin olla. Onhan se kurja ajatus että ei pysty enää samalla tavalla nauttimaan ruoasta, mutta sen verran olen valmis luopumaan kevyemmän elämän takia!

Mulle kyllä maistuu kaikki aika tavalla samalta, jopa pari suklaakonvehtia maistui ihan yhtä makoisalle kuin ennenkin. Mutta saman olen huomannut kuin Sörkansallikin, että mielitekoja on helppo vastustaa. Fiilis on vähän, että voi syödä, mutta voi olla syömättäkin!

Eniten ihmettelen vanhana hiilarisyöppönä, miten pullan ja leivonnaisten kaipuu on kummasti kadonnut/lieventynyt. Ja se taas on toooosi hyvä juttu!

Kokeilin muuten alkoholin juomista ensimmäistä kertaa 4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Pikkujoulut olin vesiselvä kun siellä ei uskaltanut lähteä kokeilemaan, mutta sitten viikonloppuna sukulaispiirissä.

Tuloksena oli että nykyään inhoan punaviinin makua! Maistoin kahta maistuvat molemmat todella voimakkailta, ikäviltä ja happamilta. Muut kuitenkin vakuuttivat että hyviä olivat. Vaidoin sitten vodka-kraanavesi-drinkkiin ja se oli jees, hiprakkaankin tulin vaikka join sitä helkatin vetistä drinkkiä koko illan