Ketään leikkaukseen tyytymätöntä?

Olen muutamalle ihmiselle kertonut leikkaukseen menosta ja pari on kertonut jostain tutustaan joka on leikkauksessa käynty ja sen jälkeen ollut tyytymätön laihtumiseen taikka sosiaaliseen elämäänsä. Onko täällä ketään ketä oikeasti olisi tyytymätön leikkauksen jälkeiseen elämään? Itse olen menossa Viroon leikkaukseen ja viime päivinä olen todella alkanut leikkausta pelkäämään. Mitä jos en enää nukutuksesta herääkään enkä saa enää ikinä nähdä lapsiani Tiedän kyllä että moni muukin kokee samaa pelkoa ennen leikkausta vaikka leikkaus tehtäisiinkin Suomessa. Leikkaus on leikkaus ja siinä on aina riskinsä, vaikkakin luin jostain että riski on 0,2% luokkaa mutta kuitenkin.

Heips Marja72
Mun mielestäni nuo sinun "pelko tilat"ja ajatukset on ihan normaalia...itselläni ei ole edes leikkaus päivää vielä tiedossa ja jännittää jo nyt samat asiat kuin sinua...mitä jos en herääkkään enään ja mihin mun lapseni sitten joutuu...tai mitä jos se leikkaus ei olekkaan hyvä asia...
mutta kun on lukenut täällä ja muuallakin näitä kertomuksia niin aina vaan mieli vahvistuu siitä että leikkauksesta on todella enemmän hyötyä kuin haittoja...
Kyllä uskon koko sydämmestäni että sinä tulet sieltä meille kertomaan hyviä uutisia ja kaikki menee hyvin
Hullujahan me oltaisiin jos ei yhtään pelkäis ja ajattelis tätä asiaa,kuitenkin kyseessä on loppu elämän kokoinen asia

Kiitos kovasti lohduttavista sanoistasi tigertyttö. Itsekin haluan uskoa siihen että kaikki menee hyvin ja alan laihtumaan ja elämänlaatu paranee sitä myöden. Tiistaina menen Tallinnaan ja toivon että lääkäri saa hälvennettyä edes osan peloistani, mutta mukava kuulla että muillakin samanlaisia ajatuksia. Olen jo miettinyt että ovatko ajatukseni merkki siitä että minun ei pitäisi mennä leikkaukseen mutta nähtävästi ja toivottavasti ei.

Marja72 et ole ainut pelkoinesi täällä ja jota on alkanut pelottaa miten kaikki menee mutta ei auta kuin luottaa lääkäreitten ammattitaiton. mulla leikkaus maanantaina ja jännittää.

Marja72. Itseni leikattiin 1.9.09 ja en ole katunut leikkausta vaikka vaikeuksia onkin ollut. Painoa on tippunut jo kaiken kaikkiaan 25 kg. Vaikeutena itselleni on ollut oksentelu jo kolmatta viikkoa. Mutta maanantaina menen Tyksiin uusinta tähystykseen ja toivottavasti syy löytyy. Itse pelkäsin leikkausta, mutta se oli turhaa. Ja usko pois jos et ole syömishäiriöinen niin tulet kyllä laihtumaan. Tsemppiä leikkaukseesi.

Hei Marja -72!Nuo leikkaukseen liittyvät pelkotilat ovat varmasti jokaisella.Itse olin leikkauksessa 1.9.09 Peijaksessa ja alkuperäinen leikkaukseni piti olla jo 12.5.09.Leikkaus kuitenkin siirtyi syksyyn sairastumiseni takia .Minä jos kukaan olen varsinainen jännittäjä ja koska leikkaus vielä siirtyi ehdin todella luoda mielessäni kaikki mahdolliset kauhukuvat ja pieleen menemiset mitä ikinä voi tulla. Luulempa ,että väsytin perheenikin jokapäiväisellä puheellani menenkö vai enkö mene leikkaukseen.Kun leikkausaamu viimein koitti olinkin sitten ihmeen rauhallinen kun aamulla 6.30 menin Peijaksen sairaalaan.Oikein itsekin sitä hämmästyin ja sain jopa unta ed.yönä. Ja kun heräsin heräämössä leikkauksen jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa nyt se on tehty ja en ainakaan leikkaussaliin jäänyt.Ja täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole katunut päätöstäni.Painoa on tippunut yht. melkein 30kg ennen leikk.tiputettu paino mukaan laskettuna.Olo on virkeä ja jaksan huomattavasti paremmin kuin ennen .Verenpainelääkitys lopetettiin ja ruokailu sujuu, vähän kerrallaan ja vatsaa kuunnellen..Mukavaa leikkauksen odotusta sinulle ja tsemppiä!kyllä kannattaa!

uskoisin että ne jotka tyytymättömiä leikkaukseen, eivät käytä tätä foorumia.
mutta kiva jos kuulisi jonkun kommentin sellaisestakin puolesta,
sellaisiakin on varmasti mutta varmasti myös todella vähän.
uskoisin enempi olevan niitä jotka kaikesta dumpig ilmiöistä huolimatta,
kuitenkin positiivisia asioita enempi., läheinnä laihtuminen tuo tullessaan niin paljon enemmän elämään.