MariaKaarinan kilot ja pelot

Moi ihmiset. Löysinpäs tänne! Minulla oli jo pari vuotta sitten lääkärin suosituksesta ajatuksia lihavuusleikkauksesta. Kävin polilla sisätautilääkärin OYSissa, mutta halusin loppujen lopuksi  vielä yrittää itse. Herkuttelijana pelotti, että ei koskaan enää hyvää ruokaa tai pitsaa.  No, nyt on aikaa mennyt ja painoa on noin 10 kiloa enemmän. Huh! Perussairauksia on aikajärjestyksessä kilpirauhasen vajista, 2 t diapeetestä, uniapneaa ja sen semmoista. Kaks viimeistä on tullut lihavuuden myötä. Ikää 50 v. Nyt on ollut pakko tehdä päätös, sillä en (?) tästä ainakaan nuorene. Ensi kuun puolessa välissä palaan asiaan omassa tk:ssa ja toivon, että juttu etenee. Jotain olen jo saanut aikaiseksi: aloitin ruokapäiväkirjan ja ruokaremontin 2 viikkoa sitten. On se alku, mutta matka tulee olemaan hirvittävän pitkä. Pudotettavaa on noin 75 kiloa. Olen kuullut imeytymisongelmistä ja se ehkä oli suurin peloke, että aikanaan peräännyin. Toinen ikävä ajatus on ylimääräisen nahan roikkumisesta (iho-ongelmia on jo valmiiksi). Olen lukenut paljon onnistumisista ja tarinoita siitä, miten leikkaus paransi monen elämänlaatua noin nollasta sataan. Nyt on aika alkaa perehtyä asiaan ja myös teidän kokemuksiinne. Tsemiä kaikille!

Moi!
Hieno juttu että oot uskaltautunut ottaa asian uudestaan mietinnän alle. Täältä löydät kyllä kokemuksia PALJON kun vaan jaksaa lukea. Suurella pudotusmäärällä todennäköisesti tulee roikkuvaa ihoa, mutta niitäkin on mahdollisuus päästä leikkauttamaan pois mikäli koituvat terveydellisiksi haitoiksi.
Esimerkiksi mun päiväkirjaketjussa on mun tarina leikkaustaipaleen alusta ja mahalaukun ohitusleikkaukseen ja siitä jatkuen vielä rintojen kohotusleikkaukseen. Monilla on myös leikattu mahanahkoja ja niistäkin löytyy tietoa kun vain jaksaa lukea ketjuja läpi ja etsiä.
Itse olen myös leikkauksen avulla parantunut täysin kakkostyypin diabeteksesta ja edelleen kolmen vuoden jälkeen elämäni paahtaa ihan täysillä ilman kilojen tuomia rasitteita. Toki sun täytyy muistaa että tää leikkaus on iiiiiso juttu jokaiselle, tää ei ole mikään taikakeino vaan apuväline. Leikkaus auttaa painonhallinnassa alkuun mutta kaikki työ täytyy tehdä ihan itse.
Hienoa että olet aloittanut ruokapäiväkirjan ja olet ollut oma-aloitteinen painonpudotuksessa, siitä ei ole koskaan haittaa kun tälle tielle lähdetään.
Tervetuloa remmiin mukaan, toivottavasti jaksat olla aktiivisesti täällä kertomassa edistyksestäsi! Tsemppiä!

Tervetuloa MariaKaarina joukkoomme hoikistuvaan Nuo kaikki ajatukset on ihan mun entisiltä näppiksiltä, kuten että kyllähän mä itse pystyn laihtumaan ja sitten tulikin +10kg
Hyeenaa peesaan siinäkin, ettei tämä ole tosiaan mikään hokkuspokkustie laihuuteen, mutta aivan ainutlaatuinen apuväline, suosittelen lämpimästi!
Tsemppiä taipaleelle!

Kiitos Tsempeistä! Painostani huolimatta olen saanut olla suht terveenä ihan näihin vuosiin ja puntarin lukemiin saakka. Parin viime vuoden aikana sitten alkoi tulla kaikenlaista kiusaa. Oli hieno lukea teidän, Anniina ja HyeeNa, kirjoituksia ja historiaa. Ja HyeeNa, ihania kuvia sulla siellä pitkin matkaa. Toivottavasti itsekin pääsen samaan lopputulokseen vielä joskus. Itseasiassa olen vuosia haaveillut, että kun pääsisi edes kaksinumeroiseen lukuun. Sekin olisi jo juhlaa!

Kiitos! Olen ollut alusta asti varsin tyytyväinen omaan leikkaukseeni sekä tuloksiin jotka olen sen avulla saavuttanut.
Paras kun asettaa tavoitteet niin, että ensin lähdetään pienistä saavutuksista ja siinä sivussa seuraillaan miten paino putoaa ja sitä mukaa asetetaan uusia tavoitteita jonne sinnikkäästi tähdätään ja tehdään töitä saavutuksen eteen.

Tervetuloa mukaan turisemaan minunkin puolesta!
Niin tutulta kuulostaa kirjoituksesi, samojen asioiden kanssa täällä on pitkään painittu.
Paino putoaa ja hupista keikkaa, niin se vaan tulee takaisin rytinällä - voi niin monen monta kertaa on tuo koettu.
Nyt leikkurista kohta 3 kk enkä keksi huonoa sanottavaa koko tästä prosessista, paitsi ehkä sen että polku oli aikas pitkä
Mistään en ole täysin joutunut luopumaan, määrät vaan ovat pienentyneet ja niin sitten painokin tiputtelee alaspäin. Ja sehän sopii
Tsemppiä matkaan!

No, nii. Nyt on asia laitettu vireille ja ensimmäistä tavoitetta kohti. Sairaanhoitajan kanssa katsottiin strategiset mitat ja tavoite + motivaatio. Lääkärille pääsen, kun eka tavoite on saavutettu. Sen jälkeen lääkäriltä lähete OYS:iin jonkin sortin katsastukseen ja haastatteluun. Kuulostaako tutulta? Näin Oulussa tänään.

Hienoa, tsemppiä projektiin!  Pudotteletko ihan omin päin vain jollain saamillasi ohjeilla?

Kiitos tsempeistä! Omin päin etenen ainakin tässä vaiheessa, kun painonhallintaryhmät eivät oikein mätsää muiden pakollisten aikataulujen kanssa. Netissä löytyi painonhallintaohjelma (fatsecret), joka laskee kalorit  ja liikkumiset. Tuloksiakin pitäisi tulla, kun muistaa ruokapäiväkirjan joka päivä ja joka suupalan. Asetin päivän kalorian saannin 2000 kaloriin, vaikka ohjelma olis luvannut, että minun kiloillani laihdun 2300 kalorilla. Sairaanhoitajan mielipide oli, että kuulostaa hyvältä, jos pidän kalorit 2000-2200:ssa.  Nälkää ei kuulemma tarvitse tuntea, kun syö kasviksia riittävästi. Ruokavaaka otettu käyttöön tänään. Päivä näyttää valoisalta ja optimistiselta, koska nyt on päätös tehty, mutta päivät ei ole samanlaisia. Tiedetään.

Alussa painoa näyttää putoavan hyvin, mutta luultavasti minusta on lähtenyt vain hirvittävä määrä nestettä ja turvotusta. Tositoimet ovat vasta alkamassa. Mitenkähän saisin itseni motivoitua liikuntaan?  Olen harmi kyllä sohvalla ja tiietokoneella viihtyvää sorttia.  No, ehkä jo huomenna...

Hoplaa

Sen verran ajattelin sinua MariaKaarina tsempata, että täältäkin löytyy kilpparin vajis, ja OLI 2. tyypin diabetes..
Eli vajis löytyi sen jälkeen kun lopetin tupakinpolton ja lihoin 20kiloa, pudotettavaa oli pahimmillaan n. 40 kiloa. Minulle tehtiin Tallinnassa sleeve leikkaus, eli minulla ei ole noita imeytymis ongelmia, kaikki imeytyy mitä syö (eli myös ne sokerit ja rasvat :-P ) Mutta mikä parasta, en ole ottanut yhden yhtäkään tablettia diabeteksen hoitoon leikkauspäivän jälkeen, ja sekä paastosokeri, että sokerirasitustestin mukaan, minulla ei mitään diabetesta edes ole. Eli siitä on mahdollista päästä eroon

Sitten tulevaa varten pieni muistutus, jos jostain syystä lääkärisi ei huomaa. Niin käy kilpirauhastesteissä säännöllisesti, mielellään parin kolmen kuukauden välein. Minä en käynyt ja kun paino putosi 40 kiloa vuodessa, niin menin todella pahasti liikatoiminnan puolelle ja siitä toipuminen oli paljon rankempaa kuin mikään tähän leikkaukseen liittyvä. Eli niitä kilppari arvoja kannattaa seurata laihtumisen aikana aktiivisesti, niin kerkeää ajoissa pudottamaan lääkeannostusta jos tarvitsee.

Mutta tsemppiä tulevaan

Hei taas kaikki!
Kiitos, Trintilla, oli hyvä vinkki tuo kilppariasia. Täytyypä huolehtia, jos ei lääkärit huomaa. Tarkoitat, että tyroksiini -annos mahdollisesti pienenee, kun minä pienenen? Ei olisi käynyt mielessä. Tällä viikolla otettiin aika laajat verikokeet ja tulokset olivat onneksi vielä kohtuullisen ok ja olen tähän mennessä pudottanut 6kg. Rutiinit vaikuttaisivat olevan aika erilaiset eri tk:ssa. Minä olen vasta 11 kilon painonpudotuksen jälkeen menossa tk-lääkärille, joka sitten laittaa lähetteen OYS:aan. Voin olla väärässä, mutta eikö täällä olekin useimmille laitettu lähete eteenpäin heti ja vasta OYS:n jälkeen asetettu näitä pudotustavoitteita?

Kuinkahan käy, kun luultavasti olen ensi vuoden alusta 3 kk ulkomaan komennuksella. Haluaisin saada sitä ennen OYS:n ensimmäisen alta pois. Osaisiko joku Oulussa leikattu sanoa, kauanko menee tk-lääkärin lähetteestä aikaa, että pääsee sisätauti-polille arviointiin? Mikä on keskimäärin ollut aikataulu siitä eteenpäin eri tutkimuksiin? Ymmärrän, että on yksilöllisiä eroja. Toisalta, niin se  on, että hiljaa hyvä tulee. Yritän takoa itselleni malttia päähän.  

Tervehdys myös täältä kanssamatkaajalta.  Itselläkin ikää on jo yli 50 ja kilpparin vajaatoimintaa. Mulla taival alkoi melko lailla vuosi sitten, kun menin työterveyslekurille ja pyysin lähetettä eteenpäin. Tässä välissä on ollut painonhallintaryhmä ja tutkimuksia ja nyt on lähete leikkaukseen matkalla eteenpäin.

Itsellä oli epäilyksiä siitä, etta mahtaako paino kuitenkaan tippua, kun on tuo vajaatoiminta riesana. Mutta kyllähän niitä on lähtenyt, vaikka juuri nyt on jumi päällä.

Kilottaja, etsin täältä tykkäyspeukkua, mutta ei löytynyt.  Minun suurin ongelmani on aina ollut ylisuuret annokset. Pitzat ja hampurilaiset taitavat kohdallani olla suurempi kompastuskivi kuin makeat. Aikanaan laihdutin Painonvartijoissa silloin, kun ryhmiä vielä oli. Muistan vetäjän silloin neuvoneen "jumissa", että syö yhtenä päivänä herkkuja oikein kunnolla. Sen jälkeen piti painonpudotuksen päästä uudelleen vauhtiin. Minulla se toimi silloin, mutta ei ollut silloin tietoakaan kilpirauhasongelmista. Aion kyllä kokeilla, jos alkaa jumittaa.

Mitä olen asiaa nyt tutkinut ja lääkäreiltä kysynyt, niin se thyroksiini annoksen pieneneminen ei välttämättä johdu pienemmästä painosta, vaan ainakin itsellä enemmän siitä, että laihtumisen myötä suoliston kunto parani ja rasva väheni joten lääke imeytyi paremmin. Tosin oli syy mikä tahansa, niin seuraaminen kannattaa aina

MariaKaarina, mulla on ollut vähän sama homma ruokailun kanssa. Aikaisemmin söin päivällä sen ison (ainoan) läpimän aterian ja oli pitkät välit muutoinkin ruokailuissa. Kevään painonhallintaryhmässä opin säännöllisen ruokarytmin tärkeyden ja aika hyvin sitä olen pystynyt nyt noudattamaan ene-kuurin jälkeen. Tosin neljän viikon kesäloma sotki kuvioita heinäkuussa ja jumitus voi olla jälkiseurausta siitäkin. Onpahan taas hyvä muistutus siitä, että rytmiä pitää noudattaa ja viikkojen tauot ei lupaa hyvää. Onneksi paino ei ole noussut.

Trintilla, kiitokset hyvista vinkeistäsi thyroxinin suhteen. Täytyy seurata arvoja.

Mullakin on Thyroxin käytössä, mutta olen jojottanut jopa yli 20 kg eikä mitään muutosta ole ollut noissa arvoissa. Vaihtelee totta kai yksilöittäin. Ton 20 kg jälkeen pyydän kyllä uudet mittaukset. Sinne on valitettavasti vielä moooonta kiloa.

Tervehdys Oulusta MariaKaarina!
Kyselit, että kauanko menee lähetteestä OYS:n ensimmäiseen käyntiin. Minulle työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen 6.4.2016. Kutsu OYS:sta tuli 22.4. Labrat olivat 23.5. ja ensimmäinen OYS-käynti 30.5. Tämän jälkeen kävin tapaamassa ravitsemusterapeuttia OYS:ssä 18.7. Nyt odotellaan seuraavaa kutsua... leikkausaikaa ja valmistavaa eneilyä ravitsemusterapeutin johdolla.

Teillä Oulun seudulla näyttää homma etenevän nopeammin kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Itse aloitin työterveyslekurin käynnillä melko lailla vuosi sitten ja seuraavana on käynti leikkaavan kirurgin luona, milloin se sitten onkin. Täällä joutuu ensin läpikäymään eneilyn ennen kuin tulee lähete leikkaavalle kirurgille.

Hei MariaKaarina, mitä sinulle kuuluu?

Hei taas, täällä ollaan! Olen hissukseen opetellut syömään oikein, säännöllisesti ja rauhallisesti + pienempiä annoksia. Mukava huomata, kuinka nykyään tulee kylläiseksi paljon vähemmällä kuin aikaisemmin.  Teen paljon salaatteja ja uunikasviksia, keittoja ja broileria eri tavoin maustettuna. Kuvittelin optimistisesti, että tässä vaiheessa olisin jo pudottanut painoni sinne 145 kiloon, mutta kaksi viimeistä kiloa sahaa edes takaisin.  Viime viikolla tuli takapakkia, mutta periksi ei anneta. Olen kyllä joutunut syömään selkäkipuihin särkylääkettä jonkin verran ja ainakin itselläni kuvittelen sen keräävän nestettä, vaikka ihan Buranalla mennnään. Aloituspainohan oli 156 kg, joten jotain olen saanut jo aikaan, vaikka ei sitä aina oikein muista arvostaa. Onneksi verenpaineet ja sokerit ovat kohdillaan ja saan keskittyä olennaiseen.  Asetan tavoitteita 5 kiloa kerrallaan, koska muuten matka tuntuu liian ylivoimaiselta. Lauantaina punnituspäivä. Tsemppiä ihmiset!

Hyvin menee!
Itsellä on jo niin kauan tuosta leikkuusta että 5kg pudotus tässä vaiheessa tuntuu jo kovalta saavutukselta kun ei tuo paino vaan tahdo enää tippua.. Vaikka kyllä mieki ihan mielelläni olisin ensi kesänä vielä 5kg kevyempi, se vaan vaatii taas vähän enemmän töitä!
Tsemppiä!

Tsemppiä sinulle MariaKaarina!

Kiva kun kirjoitit kuulumisiasi. Sahaaminen ja jumitus ovat painonpudotuksessa juuri ne, jotka vaan vaativat sitä sitkeyttä ja tavoitteen pitämistä kirkkaana mielessä. Tuttua on, itselläkin jumitti viime viikolla jo siihen malliin, että ajattelin, lähteekö nyt ollenkaan paino tippumaan. Mutta niinhän se sitten taas lähti tippumaan.

Vaikka kilot putoavat vaakaa tuijottaessa hitaasti, niin jotain mielekästä on tapahtunut. Fiilis on hyvä ja suunta + asenne on oikea. Parasta on, että olen jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa edelleen. Herkutkin olen kirjannut ja syönyt sitten vastaavasti vähemmän seuraavana päivänä. Välillä tuli kiloja takaisin (heti,kun selkänsä kääntää... eli ei kirjaa mussuttelujaan), mutta pian kuitenkin vääntö takaisin oikeaa kohti. Mitä teille muille kuuluu?

Kiitos tsempeistä!