Kysymyksiä kokeneemmille!

Moi!

Olen menossa leikkaukseen 14.6.2016 (Jesss!!) ja haluaisin saada lisätietoja konkareilta! Yhtäkkiä alkoikin jännittää koko homma, kun sain päivämäärän tietooni . Ei kaduttaa tai arveluttaa, mutta jännittään kyllä. Jos siis saisin ihan faktatietoa (ei tarvitse kaunistella asioita!) mahdollisimman monelta tietysti, niin olisin kiitollinen ! Tähän asti olen pärjännyt ilman vertaistukea, mutta nyt tuli tunne, että olisi hienoa saada kuulla mitä muut asian läpikäyneet ovat asioista mieltä! Siispä:

1) Onko leikkauksen jälkeiset kivut kovat ja kuinka pian suurimmat kivut loppuvat? Vai loppuvatko...
2) Kuinka kauan kivut ylipäänsä kestävät eli onko 2 viikon sairausloma leikkauksen jälkeen oikeasti tarpeen?
3) Mitä jälkioireita teille on tullut ja kuinka pitkän aikaa ne on kestänyt?
4) Miten nopeasti pystyitte alkaa syödä kiinteää ruokaa? Meneekö siihen se kuukausi, mitä ravitsemusterapeutti sanoi?
5) Kuinka pian uusiin ruokailutapoihin ja -aikoihin tottuu vai tottuuko niihin..?
6) Onko jäänyt paljon ylimääräistä ihoa roikkumaan vai onko iho palautunut? Ellei ole palautunut, niin oletko saanut apua leikkauksella sen poistoon? Siitä kokemuksia?
7) Ja lopuksi tärkeimpänä: Kannattiko?

Tuhannet kiitokset kaikille vastanneille!!

Kivut on hyvin yksilöllisiä. Joillain ei ole kuukauden sairasloma riittänyt ja omalla kohdallani lopetin särkylääkkeiden käytön alle viikossa. Kyllä, se 2 viikon sairasloma on tarpeellinen vaikka särkyjä ei olisikaan. Siinä on myös ideana opetella uutta syömisrytmiä toipumisen rinnalla. Ei ole jälkioireita. Jos syö huonosti niin se kostautuu, se kuuluu nykyään ihan päivittäiseen elämään. En päiviä muista, mutta aika ripeästi aloin syömään myös kiinteää ruokaa, tärkeintä on että sen saa oikeasti ihan mössöksi ennen nielaisua. Ruokailutapoihin tottuu kyllä, niin hyvässä kuin pahassa Se on sinusta itsestäsi kiinni miten tiukasti pidät ruokailutavoistasi kiinni. Joissain paikoissa iho roikkuu pahasti. Kävin juuri pari päivää sitten rintojen kohotusleikkauksessa ja samalla leikattiin kyljistä kainaloiden alta ihoa pois. Leikkausjälki on hoitajien mukaan tosi hienoa, mutta katsotaanpa nyt kun haavat paranee ja turvotus laskee.
Kyllä kannatti. Ehdottomasti.

Hei vaan ja tervetuloa joukkoomme. Minut on leikattu 2 kk sitten ja kerron siis melko tuoreita kokemuksia. Syömisen rytmin opettelu kannattaa jo ennen leikkausta niin on helpompaa sitten leikkauksen jälkeen. Kipuja minulla ei ollut kuin leikkauspäivänä hieman johon sain hyvän lääkityksen. Sairaslomaa kannattaa pitää minkä saa koska voimat vaihtelevat päivittäin. Aluksi pitää levätä useamman kerran päivässä. Ulkoilla kannattaa paljon pieniä lenkkejä kerrallaan. Ruokavaliota on hyvä noudattaa ettei tule sitten sisäisiä haavavuotoja tai komplikaatioita. Itse söin sosemaisia tai pehmeitä n kk ajan vähitellen siirryin normaali ruokaan. Painoni pudotus on ollut maltillista ja käyn säännöllisesti jumpassa joten iho on melko hyvin ainakin vielä kutistunut. Nyt 25 kg pois alusta lähtien, siis n vuodessa. Alleja kyllä on jäänyt ja vähän vatsan poimia mutta ei häiritse vielä. Leikkausta ei kannata pelätä. Kyllä kannattaa. Olen tyytyväinen.

Hei,

Minulla nyt puolisen vuotta leikkauksesta ja tässä omat kokemukset:
1) Heräsin heräämössä jostain syystä tosi kovaan kipuun ja pahoinvointiin, sain heti lisälääkitystä ja kivut helpotti heti. Sen jälkeistä kipua kuvaan asteikolla 1-10, korkeintaan 4 arvoiseksi, eli kipuja ei paljon ollut kun otti särkylääkkeet aikataulussa. 4 päivän ajan säännöllinen särkylääkitys ja sen jälkeen vain muutama särkylääke /vrk. Nukkuminenkin oli vaivatonta parin ekan yön jälkeen, muistaakseni yöksi otin jonkun aikaa särkylääkkeen ihan varmuuden vuoksi.
Kivut lähinnä pientä särkyä ja epämukavuutta.
2) Olin 4 viikkoa saikulla, varmaan 3 viikkoa olisi riittänyt, mutta juomisen ja syömisen opettelu kyllä vaatii aikaa.
3) Jälkioireita en juurikaan muista, haavat parani hyvin jne.. Tai no, päänsärky on mulla vieläkin ongelma. Jos unohdan syödä tai juoda tarpeeksi usein, niin päänsärky vaivaa aika pahasti...
4) Aloitin kiinteän ruuan syömisen aika hitaasti. Vatsa oli alussa välillä löysällä ja töissäkin söin aika kauan lounaaksi keittoa ja välipaloiksi rahkaa tms.. Kotona söin sitten illalla kiinteämpää ruokaa ajan kanssa ja olotiloja tutkiskellen.
5) Uusiin ruokatapoihin totutteluun menee aikaa, mutta ei ole mielestäni ollut mitenkään vaivalloista. Hiljaa hyvä tulee on lähinnä ollut minun mottoni. Mitään ruokarajoitteita ei ole minulle jäänyt.
6) Yllättävän vähän jäänyt nahkaa roikkumaan. Olen jo 46 v, joten pienet kosmeettiset asiat ei haittaa. Vatsanahka palautunut yllättävän hyvin, en varmaan tarvitse roikkoleikkausta, mutta aika näyttää.
7) Kannatti ehdottomasti!

Hei, Aluksi onneksi olkoon leikkausajasta.

Minun leikkauksesta on 10 viikkoa, 9.5 3 KK. ohitusleikkaus.

1) Kipuja ei ollut paljon, ja ne hoidettiin sairaalassa todella hyvin, sairaalasta pääsin pois leikkuusta seuraavana päivänä
2) Kotona ei huomattavia kipuja ole ollut, 500g panadol poreella selvinnyt. Joitakin kertoja on ollut pienoista mahapurua, kun on syönyt
liian nopeasti tai aivan liian rasvaista ruokaa. (Mutta:Lue 3)
3) Jälkioireena minulla kihti, 3 kohtausta 2:ssa KK:ssa. nyt saanut Kihdi esto lääkityksen. jospa nekin nyt sitten loppuisivat.
Kihtiin olen joutunut ottamaan Panacodia, ja jotain muuta kolmio lääkettä mitä en muista. Ja kortisonia&SomacConrollia. (varmuudeksi)
4) Ohjeiden mukaan olen syönyt, eli 3 viikon kohdilla söin ihan tavallista ruokaa. Mistään ei ole tarvinnut luopua, ja kaikki maistuu ihan samalta. Tosin vain pieni määriä. Aikalailla tarkoituskin. Alkoholista sen verran 2 lasia olen valkkari juonut, 5 tuntia meni. Ja kerran rommipohjaisen drinksun. Ei vaan tee mieli. Aikalailla tarkoituskin.
5) ENE opettaa ihan hyvin pienempiin määriin, ja minulla ei ole ollut suurempia ongelmia määrien suhteen. Mutta enemmän pitäs syödä
alussa energian saannit oli 800-100Kcal. Ja nyt kun oikein muistaa syödä olen saanut ne 1200-1400 Kcal tienoille.
6) Roikkoja ei ole, pahimmasta -36kg, tänä vuonna -23kg. Leikkauksesta noin -9kg. Ja uskon ettei tulekkaan, sen verran hitaasti tippuu, ja olen sen verran nuorikin.(43)
7) Ehdottomasti elämäni paras valinta. Vaikka kyllä pelottikin, näin jälkeenpäin ihan turhaan. Minua pelotti ehkä enemmän ruoka ja sen maku, mutta turhaan. Esimerkiksi vesi maistuu ihan hyvältä.

TSEMPPIÄ

Toivottelee, Petri

Mää vastaan vaan tohon viimeseen.
7) kannatti! Sain elämäni takaisin

1) Onko leikkauksen jälkeiset kivut kovat ja kuinka pian suurimmat kivut loppuvat? Vai loppuvatko...
- ensimmäinen päivä oli tosi kivulias, mutta seuraava päivä oli jo ihan erilainen. Päivä päivältä olo parani, kahden yön jälkeen oli ihan valmis kotiin

2) Kuinka kauan kivut ylipäänsä kestävät eli onko 2 viikon sairausloma leikkauksen jälkeen oikeasti tarpeen?
- kivut jäivät käytännössä sairaalaan, mutta 2 viikkoa ei olisi riittänyt minulle sairauslomaa. Syömisiin ja juomisiin sekä niiden opetteluun kuluu alussa ihan koko aika. Ammatista ja työolosuhteista tietysti riippuu paljon.

4) Miten nopeasti pystyitte alkaa syödä kiinteää ruokaa? Meneekö siihen se kuukausi, mitä ravitsemusterapeutti sanoi?
- ensimmäinen kuukausi tulee syödä sosemaista tai pehmeää ruokaa ja ohjeita kannattaa noudattaa. Suolitukos kuulostaa sellaiselta mitä en haluaisi kokea.. Malttia vaan!

5) Kuinka pian uusiin ruokailutapoihin ja -aikoihin tottuu vai tottuuko niihin..?
- minulla vähän yli kuukausi vasta leikkuusta ja opettelua edelleen sekä herätyksiä kännykkään, jotta muistaa syödä kun nälkää ei ole

7) Ja lopuksi tärkeimpänä: Kannattiko?
- näin lyhyellä kokemuksella jo voin sanoa että kannatti nyt jo vaatteet alkaa pyöriä päällä, ihanaa

Allit, sullahan leikkaus lähestyy huimasti, mitkä fiilikset?

Moi kaikille! Ja paljon kiitoksia vastauksistanne!

En ole kirjoitellut, kun olen ollut jotenkin ihan jumissa koko asian kanssa. Tai lähinnä ihmettelen miksen ole tämän innokkaampi, vaikka leikkaukseen on enää vajaa pari viikkoa. Kirurgit ovat ilmeiseti onnistuneet pelottelemaan mut tarpeeksi, kun päällimmäisenä on vaan huoli, että mikä menee vikaan. Tai sitten tämä helkkarin ene-dieetti vie ne vähätkin energianrippeet, eikä vaan jaksa olla innostunut yhtään mistään..

Oli niin tai näin, päällimmäisenä tunnen vain pientä pelkoa itse leikkausta kohtaa, kiitos kysymästä Annniina! Jälkitouhuista jännittää lähinnä, että miten sitä oppii syömään maltilla ja vähän kerrallaan. Tästä enestä näyttäisin selviytyvän kuitenkin melko hyvin, kun ajattelin etukäteen, että heitän aivot narikkaan 4 viikoksi, enkä anna itseni ajatella ruokaa, syömistä tai juomista. Pääosin olen tässä onnistunut, mutta ihan mielelläni istuisin jo muiden seuraan ruokapöytään syömään ihan normaalia ruokaa näiden hel...tin pussikeittojen sijasta .

No mutta... kävin tällä viikolla leikkauksen suunnittelussa ja kirurgi lupasi keskittyä hommaansa. Vakuutti vielä, ettei leikkauksessa ole samanlaista kuin Greyn anatomiassa, että pöydän ääressä käydään läpi kaikki elämän draamat! Se vähän helpotti pelkoa... Kahden viikon päästä olen varmaan jo kotona leikkauksesta, joten eipä tarvii kauaa enää pelätä.

Läheiset on kysynyt, että onko tässä mitään järkeä. Että miksi teen tämän, kun riskit on olemassa ja olen kuitenkin perusterve. Sekin on saanut empimään koko leikkauksen mielekkyyttä, mutta kyllä niitä lihavuuden aiheuttamia negatiivisia juttuja (mitä ei normipainoiset osaa edes ajatella!) ja negatiivisia ajatuksia omassa päässä on niin paljon, että en aio perääntyä! Ja olen vielä niin pääkkökin, että kun joku sanoo minulle "ei", niin sanon kaksi kertaa takaisin "kyllä"   .

Mutta matka kohti (ikuista?) hoikempaa minää on alkanut, enellä tähän mennessä n. -6,5kg. Kuin hyttysen paska Itämeressä, mutta jostainhan se on aloitettava

Hyvää kesää kaikille! Ehkä ensi kesänä uskaltaudun uimarannalle jo ihmisten aikaan, eikä aina vaan iltauinnille!

Noi tuntemukset ovat varmaan suurimmalle osalle leikatuista tuttua huttua, pelottaahan se sukeltaa tuntemattomaan. Ei koskaan voi tietää miten omalle kohdalle nää jutut osuu.
Ainoa asia mitä minä ainakin kadun on se, etten aiemmin lähtenyt leikkaukseen.
Tsemppiä Allit! Kirjoittelehan kuulumisiasi, täältä saat varmasti vertaistukea

Omasta leikkauksestani on nyt reilut 2kk aikaa ja melkoista vuoristorataa on ollut! Isoimmat kivut tosiaan jäivät sairaalaan ja kipulääkkeet lopetin reilun viikon jälkeen. 2 viikkoa makasin kuitenkin kaiket illat sängyssä pahoinvoinnissa ja ehdin jo katua koko operaatiota. Kävin saikullani töissä oikeastaan koko ajan, mutta alussa vaan pari tuntia ja lisäsin loppua kohti tahtia. Työssä on se hyvä puoli, että siellä on niin hyvä rytmitys kahvi- ja ruokatauoilla, että ruokarytmistä pitää oikeastaan paremmin huolta töissä kuin kotona. Oma kokemukseni sairasloman tarpeellisuudesta ei siis ollut niinkään sen ruokarytmin opettelussa, vaan sen, että mitä ylipäänsä pystyi syömään. Melkein kaikesta tuli huono olo, kaikki maistui pahalta tai sitten ruoka ei laskeutunut mahaan kunnolla. Huonoa oloa tulee vieläkin joistain ruoista (esim. leipä) ja edelleen osa ruoista jää "jumiin" matkalla, eilen viimeksi kävin oksentamassa jumit ulos oloani helpottaakseni. Helppoa tämä ei siis ole vieläkään, mutta parempaa kohti mennään koko ajan! Kun vaan muistaa, että se kostautuu aina, ellei ruoka-ajoista pidä kiinni ja jotain evästä pitäisi löytyä kassista joka kerta, kun poistuu kotoa.
Paljon on hyvääkin jo tullut vastaan! Kävin ulkona syömässä ja oma miniannokseni maksoi 11e, kun normihinta lähenteli 30 euroa  . Paino on pudonnut nyt kokonaisuudessaan (ene+leikauksen jälkeinen elämä) n. 20kg. Keväällä testasin vanhoja farkkujani, jolloin napin ja napinreiän välissä oli n. 10cm läskiä välissä, eikä ollut toivoakaan, että saisin ne kiinni. Nyt samaiset farkut on jalassani!    Kävin ostamassa itselleni housut ja paidan. Housujen koko oli tippunut isojen tyttöjen osastolla 52 -->48 ja paita xxxl -->xl. En meinannut edes uskaltaa testata noin pieniä vaatteita, mutta niin ne vaan mahtui päälle! Että kyllä tässä on ihan voittajafiilikset jo nyt, vaikka matkaa on tietysti vielä hurjasti edessäkin! Ja tämä huippu fiilis kumoaa kyllä moneen kertaan nuo huonot hetket ja ruokailun vaikeudet. Yhdyn siis teidän mielipiteisiinne siinä, että kannatti!

Onnea selviytyjälle Varmaan tuo ensimmäiset kaksi viikkoa oli aika ennalta odottamaton tilanne! Oli varmasti ihan kamalaa..
Tsemppiä!

"Läheiset on kysynyt, että onko tässä mitään järkeä. Että miksi teen tämän, kun riskit on olemassa ja olen kuitenkin perusterve."

Tämä jaksaa minua ihmetyttää. Sehän se pointti on, olet perusterve ja haluat pysyä sellaisena. Jos olisit jo saanut lihavuuden mukanaan tuomia sairauksia, olisi leikkauksen riskit suuremmat ja kaikista sairauksista ei edes välttämättä pääsisi enää eroon. Läheisille kannattaa mainita, että ennaltaehkäisy on sitä parasta terveydenhuoltoa. Tällä autat itseäsi elämään perusterveenä pitempään

Tsemppiä!