Kilottajan tie kohti kevyempää elämää on alkanut

Hei kaikille,

Ajattelin, että olisi hyvä jotenkin dokumentoida tätä omaa tietäni kohti kevyempää elämää. Mikäpä olisi parempi tapa kuin jakaa ajatuksia täällä palstalla, jonka löysin puolivahingossa. Ikää on karttunut reilut viiskymppiä, kiloja on tasaisesti välillä mennyt ja tullut ja nyt aloitellaan matkaa 132 kg:n lähtöpainolla.

Kaikkea mahdollista kilojen kanssa on elämän aikana tullut kokeiltua. Muistaakseni ihan ensimmäisiä taisi olla Atkinssonin dieetti joskus parikymmpisenä. Sieltä eteenpäin matkalla on ollut kaalisoppadieettiä, painonvartijoiden ohjelmaa, karppausta ja mitä mitäkin eteen on tullut ja viimeisenä VLCD-dieettiä. Yhteistä näillä kaikilla on se, että kyllähän ne kilot lähtee. Mutta niin ne vaan takaisin tulevat. Siihen olen kyllästynyt ja parin viime vuoden aikana aloin selvittämään, mitä laihdutusleikkaus elämäntapamuutoksineen pitää sisällään. Niin iso asia se on, että siihen ei tule lähteä kevein perustein. Ainakin minulla meni pari vuotta, kun pohdin, että olenko oikeasti valmis siihen. Mutta ne pohdinnat ovat takana ja päätös on tehty: haluan laihdutusleikkaukseen ja kevyemmän elämän.

Matkani alkoi jo syksyllä työterveyslääkärin lähetteestä ja olen myös tavannut HUS:n klinikalla lääkärin. Esteitä leikkaukselle ei ole, mutta sitä ennen pitää painoa pudottaa. Tuleehan tuossa vielä gastrokopia, siihenkin on jo kutsu tullut kesäkuulle. Loppukesästä on tarkoitus tehdä leikkauspäätös. Nyt on edessä VLCD-dieetin toteutus ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.

Huomaan, että elämä tuntuu helpommalta jo vain siksi, että ei tarvitse enää pohtia, mitä tehdä painon suhteen. Eihän tämä mikään helppo tie ole, kaikenlaisia kyselykaavakkeita on tullut täytettyä ja tutkimuksissa on oltu ja niitä on vielä edessä. Mutta niinhän se on, että vaikka ne kilot niin helposti tulee, niin kahta suurempi työ on saada ne pois. Mutta nyt ei kuitenkaan tunnu mitenkään toivottamalta, kun tavoite on selvä ja sitä kohti mennään joka päivä. Ja tuossa pussittelussakin on pari muutakin plussapuolta kuin vain se, että paino tippuu: ei tarvitse miettiä, mitä ostaisi kaupasta ja laittaisi ruokaa eikä liioin tarvitse kauheasti tiskailla.

Tsemppiä vain kaikille!

Heido Kilottaja ja tervetuloa mukaan!!
Olen myös reilusti yli viisikymppinen ja leikattu (ohitus) n.2,5v sitten. Lähtöpaino oli minulla parikiloa enemmän kun sulla ja työterveyslääkäri laitto myös mun asian eteenpäin,ja noi kaikki sun laihdutusjutut oli kuin omasta elämästä. Nyt on siis reilusti aikaa kulunut ja paino pyörii siinä 77-78kg paikeilla, liikunta on tullut mukaan elämään ja olen jopa nauttinut siitä, lähinnä vesijuoksu ja jokapäiväinen lenkkeily, minä joka ennen en voinnut sietää mitään liikuntaa, hyvä kun töissä jaksoi kävellä) Ei tämä matka mikään itsestään selvyys ole ollut, kantapään kautta on opittu ja opetellaan edelleen syömisen jaloa taitoa. Tsemppiä sulle olet matkalla parempaa elämään, ja nopeasti se aika kuluu leikkausta odotellessa ja kiloja kadotellen:))))

Tervetuloa vaan tänne foorumille.Samanlaista jojoilua on mullakin elämän varrella ollut. Muutama kilo pois ja melkeinpä tuplana takaisin. 30 vuotiaana olin vielä siinä 100 kerhossa mutta ikää kun karttui niin kiloja sen myötä. Toki työnikin oli aikalailla ruoan kanssa touhuilua. Olen kova ollut myös leipomaan ja ruokahalut kun olleet hyvät niin enempi sitä sitten on syönyt kuin kuluttanut. Tämä projekti mulla alkoi reilu vuosi sitten. Elämä on muuttunut ruokailujen suhteen paremmaksi. Usein mutta vähän. Leipomisen lopetin kokolailla niin ei ole houkutuksia kotona. Olen 57 v ja eläkkeellä joten on aikaa itselle. Nyt vielä 4 päivää eneilyä ja sitten keskiviikkona leikkaus Tampereella. Alussa tuntui mitä olen tekemässä ja mihin ryhtynyt mutta nyt on varmaakin varmempi olo, 20 kg kevyempi paino. Jaksaminen ihan eri luokkaa kuin vuosi sitten. Vielä kun 30 kg saan tän leikkauksen ja ruokavalion myötä olen suht normaalipainoinen.😊 Hyvää alkutaivalta sinulle.

Hei vaan Kilottaja, tervetuloa joukkoomme! Kovin tutulta kuulostaa taipaleesi. Siitä ei ole montaa vuotta, kun ajattelin etten ikimaailmassa menisi mihinkään laihdutusleikkaukseen. Tässä sitä sitten ollaan ja mitään muuta en niin toivokaan, että kunpa pääsisi jo siihen leikkaukseen

Mukava huomata, että täällä foorumilla on myös meitä yli viiskymppisiäkin samanlaisten taisteluiden parissa. Ehkäpä tässä jo vuoden kuluttua on itsekin käynyt leikkauksessa, sillä kovin alkutaipaleellahan tässä vielä ollaan sen suhteen. Ensimmäisen viikon aikana kilotin kolme kokonaista pois rasittamasta kroppaa. Ihan hyvä alku, tietenkin se jossain vaiheessa laantuu ja varmasti pysähtyykin joksikin aikaa.

Tuttuja juttuja oli luettavissa kaikkien vastauksista. Itseäni hiukan mietityttää se, että meikäläisellä on vielä kilpirauhasen vajaatoiminta lisärasitteena. Sillä kun on muutenkin aineenvaihduntaa hidastava vaikutus. Ja sitten kun ikää on tullut lisää, niin olen kuullut, että laihduttaminen on aina vaikeampaa mitä enemmän on ikää. Kaikki nämä tekijät yhdessä samassa kropassa: täytyy vain toivoa, että silti niitä niitä kiloja lähtee.

Sama juttu kuin sinulla, kilpirauhasen vajaatoiminta minullakin ja lisäksi uniapnea jonka toivon helpottavan leikkauksen myötä. Mun eneily on lopuillaan ja tuskien taivalta kilojen kanssa. Aluksi meni 2-3 kg helpostikin mutta sitten tuli stoppi.Mulla pudotus on kuin portaat, pari viikkoa junnaa ja yhtäkkiä pois 1-2 kg. Viime perjantaina uupui tavoitteesta vielä 2 kg tänä aamuna ei enää kuin 400g. Mun eka eneily oli 6 viikkoa kun yleensä toisilla on 4 viikkoa. No ravintoterapeutin mukaan se on ihan ymmärrettävää kun kilpirauhanen vaikuttaa aineenvaihduntaan. Mulla lääkityksenä 2;5 mg thyroksiinia, siltikään ei arvot ole kohdillaan. Mulle sysäyksen tähän leikkaukseen antoi endokrinologi. Kiitos hänelle ja muille lääkäreilleni. Yhtään tuomitsevaa lääkäriä ei tän projektin aikana ole tullut eteen. Aikaisemmin on saanut kyllä kuulla syyttäviä, moittivia lauseita kun on lääkärissä käynyt ihan muista asioista. Hyvää jatkoa sinulle. Mun taipaletta voit lukea Hellun höpinöitä ...😉

Hei Kilottaja, kilpirauhaslääkitys täälläkin ja vaikka paino putoaa hitaammin, niin suunta on koko ajan alaspäin. Eli hitaasti mutta varmasti

Hellu ja Miumau: hyvä kuulla, että ongelmia on mahdollisesti odotettavissa. No, sehän jo tiedetään, että jostain syystä tuo kilojen hävittäminen on huomattavasti hankalampaa kuin niiden kerääminen. Olisi luonto voinut hoitaa sen asian paljon paremmalla mekanismilla. Mutta kyllähän sitten niitä kadotettuja kiloja arvostaakin eri tavalla, kun tietää, mikä työ oli saada ne hävitetyksi.

Olen lueskellut näitä eri viestiketjuja ja ole huomannut, että näköjään nuo pussikuurien pituudet vaihtelevat eri paikkakunnilla. Minulla on 10 viikon kuuri, mutta toisaalta on jo melko selvät suunnitelmat jatkon suhteen. Gastrokopiakin on jo sovittuna kesäkuulle. Ja alustavasti jo puhuttiin, että tapaan endokrinologian lääkärin elokuussa ja tehdään silloin leikkauspäätös. Selvät suunnitelmat ja tsekkauspisteet kyllä sopii minulle.

Hei Kilottajat,

Mukava "tavata" muita aloittelijoita, sillä alkutaipaleella olen minäkin. Ensimmäinen ENE-kuuri alkaa olla lopussa (yht. 7 viikkoa). Lääkäri soittaa tiistaina (vielä viisi päivää), jolloin saan kai jonkinlaisen päätöksen jatkon suhteen. Painoa on pudonnut kuurin aikana vaadittava määrä (7%), joten kaikki on nyt lääkärin kädessä. Ylävatsan ultra, gastroskopia ja spirinometria on tehty. Tulokset kuulen tiistaina, mutta alustavasti kaikki näytti ok.

Tsemppiä vain jatkoon.

Hei Kilottaja. Kuinkas hurisee? Kiva olisi lukea kuulumisiasi.

Hop kilpparivaivaiset

Mulla on myös vajaatoiminta ja mulla kävi niin, että kun paino putosi leikkauksen jälkeen (sleeve) niin menin liikatoiminnalle, aika pahastikin. Olin poissa suomesta, enkä käynyt siis labroissa, eli käykää labroissa 3kk välein se eka vuosi leikkauksen jälkjeen, jotta lääkitystä voidaan muuttaa painon pudotessa. (jos muutos tarvetta siis on). Itsellä meni yli vuosi saada lääkitys uudelleen kuntoon tuon liikatoiminnan jälkeen, enkä toivo sitä oloa pahimmalle vihollisellenikaan.

Ilmeisesti syy siihen, että vähemmänkin lääketää riittää, on se, että suoliston kunto paranee leikkauksen myötä, jolloin lääke imeytyy paremmin.
Ohituslekikatuilla tosin se suolen ohittaminen saattaa vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen myös heikentävästi, joten on entisä tärkeämpää käydä siellä labrassa 2-3kk välein.

Kunhan kilpparilääkitys on kunnossa, niin emme me "vajaat" ole muita huonommassa asemassa tämän leikkauksen suhteen

Täällä ollaan matkalla kohti kevyempää elämää. Kevään ja kesän aikana paino on tippunut noin 14 kg. Nyt on stoppi päällä: painoa ei mene alas, mutta ei liioin ylös. Ja sehän on tietysti hyvä asia, ettei se mene ylöspäin.

Vuoden verran olen tällä matkalla kaiken kaikkiaan ollut . Tutkimukset on tehty gastrokopiaamyöten ja mitään esteitä leikkaukselle ei ole. Jotain pientä löytyi vatsasta, mutta se vaikuttaa korkeintaan siihen, millaisen leikkausmenetelmän kirurgi sitten valitsee minulle. Siitä sitten keskustelen myöhemmin kirurgin kanssa. Lähete on matkalla ja vielä kuitenkin joutuu odottelemaan ennen kuin leikkaukseen pääsee. Ja edessähän on vielä pussitteluakin, kuten kaikki leikkauksen läpikäyneet tietävät.

Kovin pitkähän tämä taival on ollut ja vielä on odotettavaa ennen kuin varsinainen leikkauspävä koittaa. Vaatteita on jo mennyt uusiksi ja nyt tässä sitten mietin, että mitähän sitä kannattaa ostaa (tarttee uuden talvitakin), kun ei niitä vaatteita sitten kovin kauaa taas voi käyttää. Mutta talvitakki on ostettava:nykyinen kun on jo aivan liian iso.

Miten te muut olette selvinneet tästä "välivaiheesta" vaatteiden suhteen?

Kirpputorit ja ebay. Ne on olleet mun kukkaron pelastus. Tietenkin kirppareilta oli vaikea löytää oikean kokoisia vaatteita mutta kun etsii niin kyllä niitä löytää. Mä käytin tunikoita paljon. Niiden kanssa ei haitannut vaikka jäivät vähän isoksi, sitä pystyi tiettyyn pisteeseen asti korjailemaan "tissivöillä" ja niitä vöitä kun oli erilaisia niin jokapäivä sai jotain muutosta vaatteisiin!

Kirppareille, ehdottomasti. Mä olin leikkauksen aikaan hoitovapaalla joten muutenkaan ei ois rahaa ollu vaateostoksiin, oli luojan lykky että hiffasin sillon kirppikset. Olen palannut jo palkkatöihin mutta kirppistely jäi päälle, kaikki vaatteeni ovat edelleen kirppareilta. Silmä harjaantuu niin hyvin vielä siinä kirpparipöytien kiertelyssä että sitä osaa jo ensi katsomalta aina löytää ne hyvät

Millä kirppareilla ootte tehneet vaateostoksia? Mä en ole koskaan löytänyt kirppareilta mitään..

Auttais jos tietäis missä päin asut annniina.? Mä asuin leikkauksen aikaan Espoossa, silloin kävin Espoon Mankkaalla mm. Akseli-kirpparilla. Espoon keskuksessa kävin Fidalla, UFF:illa (tämä on sitte kalliimpi mutta silti merkkivaatetangosta tekee usein hyviä löytöjäja esim. kengät on usein hyvälaatuisia). Nykyään asun Tampereella ja täällä olen käynyt mm. Kyttälän kirppiksellä sekä Kangasalla Pirkan kirpputorikeskuksessa. Myös täällä tsekkaan ajoittain UFF:in merkkivaatetangon ohikulkiessani. Toki se oli sillon haastavampaa löytää mitään kun oli esim. kokoa 50-56 mutta kyllä niitäkin löytyi, usein kirpparimyyjät merkkaa erikseen tankoon merkinnän että siinä tangossa on isomman koon vaatteita. Itsekin tein näin kun myin minulle isoksi jääneitä Akseli-kirpparilla. Lisäksi jos olet Facebookissa niin siellä on useita kirppareita myös isokokoisille. Näissä tosin on hinnat sitte aika kovia. Nykyään tulee kannettua kotiin kassikaupalla vaatetta joka kerta kun menen, olen yläosasta kokoa 40-42 (M-L) ja alaosasta vähän isompi, 42-44 (L-XL). Myös 3-vuotiaan lapseni kaikki vaatteet on kirpparilta. Vain meidän isäntä ostaa vaatteensa kaupasta, se kun on niin tarkka että ne täytyy olla just tietynlaisia ja sillä ei oo viitseliäisyyttä tonkia kirppareita. Mä toivoisin että mulla ois enempi aikaa tähän nykyään, mutta kyllä aina kun vaan ehdin, otan omaa aikaa juuri tähän harrastukseeni Laitoin kerran myös sellaisen ilmoituksen Facebookin kirppikselle, jossa kuvasin minkä kokoinen olen, mitä tyyliä suunnilleen etsin/ja mihin käyttötarkoitukseen (eli tuolloin töihin siistiä perusvaatetta, ei rimpsua eikä röyhelöö eikä avonaista kaula-aukkoo jne.) ja pyysin että joku jolla ois tarkoitus viedä isompi satsi tämän koon vaatetta esim. kirpparille, pyytäisi mut kotiinsa (määritin myös alueen mihin asti oon valmis ajeleen) niitä kasseja tonkimaan ja sovittelemaan. Löysin todella monta kassillista vaatetta tällä taktiikalla ihan pilkkahintaan.

Mulla kun ei ole ollut oikein intoa noihin kirppareihin. En ole niistä oikein koskaan löytänyt mitään, mikä olisi tuntunut hyvältä päällä. Viimeksi kävin keväällä ja ei löytynyt mitään. Tietenkin kun on isokokoinen, niin eipä sitä ole muutenkaan ollut minkäänlaista intoa lähteä vaateostoksille muutoin kuin pakon edessä. Nyt on se pakko edessä talvitakin muodossa. Onhan nyt onneksi noita kiloja jo karissut, josko vaikka tärppäisi kunhan nuo talvitakit ilmestyvät myyntiin.

itse asun sen verran pienellä paikkakunnalla, että kovin on huonot kirpparien valikoimat. Ei sen puoleen, niin on kauppojenkin ( varsinkin sellainen koot, jotka itselle sopisivat) pelastus minulle on ollut englantilaiset nettikaupat yours clothing ja asos. Nyt leikkauksesta pari viikkoa ja sitä edeltävä eneily. Nyt tuntuu että kaikki vaatteet roikkuu päällä, mutta kun ei oikein tiedä kannattaako ostaa mitään ja minkä kokoista.... apua .... kait sitä täytyy kaivaa ompelukone esiin ja alkaa sivusaumoja kaventelemaan. Tyylikkäästä pukeutumisesta ei tietoakaan

Niinpä, minulta jäi keväällä kaksi takkia pois käytöstä, koska niistä vain yksinkertaisesti tuli niin suuria, ettei enää kehdannut päälle pistää. Mutta onneksi on näin päin, että jäävät suureksi.

Hesasta olen mieluisia takkeja löytänyt Lorellan liikkeestä. Mutta en nyt halua käyttää sellaisia euromääriä vaatteisiin tässä välivaiheessa, sillä ne kuitenkin melko pian päätyvät roikkuvien vaatteiden listoille.

Nettikaupoista voisi ehkä tilata, mutta kun ei tosiaan oikein tiedä, että mikä koko käy. Tuossa keväällä jo kokeilin ja tilasin, mutta pieleen meni. Jäi edelleen liian isoksi. Kun on ollut niin pitkään isokokoinen, niin mieli ei vain tahdo näköjään käsittää, että täytyy oikeasti katsoa niitä pienempiä vaatekokoja.

En minä ainakaan nyt leikkauksen jälkeen aio satsata ollenkaan laatuun. Tavoitteena kuitenkin että ensi talvena jo aivan eri koot . Mutta pakko varmaan jotain edullista hankkia, että töissä kehtaa käydä. Pitää varmaan miettiä koko ja tilata numeroa- kahta pienempi....

Sitä samaa olen itsekin ajatellut, että laatuvaatteet saavat osaltani odottaa ja palataan asiaan sitten myöhemmin... Tuumasin, että taidan ihan vaan käydä kokeilemassa erilaisia vaatteita ja tsekata samalla, mikä mahtaa olla tämän hetkinen kokonumero. Sitten vaan netistä tilaamaan. Ja samalla toivoa, että osuupi koot kohdalleen.

Oon tässä miettinyt sellaista asiaa, että josko kokeilisi tuota leikkauksen jälkeistä ruokarytmiä ja annoskokoja näin jo ennen varsinaista toimenpidettä. Ennen leikkausta on se pakollinen ene-kuuri, mutta mietiskelin tuollaista juttua.

Te, jotka ootte käyneet leikkauksessa: onko kukaan kokeillut ennen leikkausta tuota leikatun ruokavaliota? Ja onko sellaisessa ajatuksessa ylipäätään mitään järkeä ennen leikkausta?

On sitä kokeilleet useat ihan ravintoterapeutin ohjeistuksella, itseasiassa tiedän yhden henkilön jonka itsekuri riitti siihen että hän laihdutti itsensä syömällä täsmälleen kuin me leikatut. Leikkausta hänelle ei siis koskaan tehty.

Miten sitten jatkossa, pysyikö paino samoissa lukemissa vai nousiko ?

Tulin työmatkalta ja kolme kuorta HUS:sta odotti lattialla avatessani oven. Ajattelin avata ohuet ensin, toisesta tuli potilaskertomus ja toisesta se suurin yllätys. Minulle on varattu leikkausaika marraskuussa. Luulin, että leikkaukseni menee vasta ensi vuoden puolelle tai sain ainakin sellaisen käsityksen viime lääkärikäynnillä. Mutta en olisi voinut parempaa yllätystä toivoa!

On se vain jännä, samalla kertaa kun luki sitä lappusta, niin tuli tosi iloinen fiilis ja sitten hetken kuluttua ihan jähmettyi: kauhistus, nyt se on oikeasti totta. Mitähän kaikkia tunteita sitä vielä tässä ehtii tulla ennen kuin leikkauspäivä koittaa? Noin kahdeksan viikkoa leikkaukseen, joten kyllä varmasti tässä ehtii tunteilla moneen kertaan...