Väliinputoaja?

Tervehdys kaikille! Olen uusi tällä palstalla, ja olen niin iloinen että löysin tämän foorumin että oli aivan pakko itsekin rekisteröityä! Olen parin viikon aikana lukenut monen monet viestiketjut läpi, ja miehellenikin hehkuttanut kuinka huippu ilmapiiri täällä vaikuttaisi olevan. Olen saanut monia oivalluksia lukiessani teidän viisaita viestejä. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, etten ole tunteideni kanssa yksin, eikä ketään saisi leimata tyhmäksi tai laiskaksi vain sen takia, että kärsii lihavuudesta. Niin paljon olen tällaista suhtautumista joutunut kohtaamaan, että tsekin olen tainnut alkaa uskoa siihen, että koska olen näin lihava, olen epäonnistunut, saamaton luuseri, enkä kunnolla kehtaa edes peiliin katsoa. Mutta tätä foorumia lukiessani olen saanut paljon pohdittavaa, ja yrittänyt löytää itseäni kaikkien näiden kilojen alta.


Kerron ensin itsestäni, ja sitten ongelmani, johon kaipaan teidän kommenttejanne...


Olen himpun alle 30v pienten lasten äiti. Olen ollut alakoulun ensimmäisiltä luokilta saakka lihava. Myös vanhempani ja sisarukseni ovat sairaalloisen lihavia, eikä meillä kotona koskaan syöty terveellisesti eikä harrastettu liikuntaa. Teini-iässä laihdutin rajusti, ja kärsin jonkinasteisista syömishäiriöistäkin. Lukiossa aloin taas lihomaan huimasti ja siitä saakka olen jojoillut - vuodessa olen lihonnot kymmeniä kiloja ja seuraavat vuodet laihduttanut niitä, kunnes olen taas lihonnut. Raskaudet ja imetysajat tietty myös lisänneet massaa. Olen kokeillut vaikka mitä - erilaiset mahdolliset dieetit, karppaukset, Herbalife-tuotteet, 5:2-dieetin... Olin omatoimisella ENE-dieetillä n. 6vkoa, jolloin laihduin hyvin ja jatkoin vielä muutaman kuukauden osanutrauksella, mutta hyvin nopeasti sen jälkeen kilot tulivat takaisin. Olen osallistunut terveyskeskuksen verkkopuntari-ohjelmaan, ollut YTHS:n terveydenhoitajan painonhallintaseurannassa jne., mutta minusta tuntuu että paino yrittää koko ajan vain nousta ja nousta. Parhaimmillaan saan juuri ja juuri painoa pidettyä, mutta heti jos ote pikkusenkin lipsuu niin lihon, ahdistun, yritän taas jotain uutta tai nutraan niin että laihdun muutamia kiloja, mutta heti kuurin päätyttyä paino nousee huimasti Mä olen niin väsynyt tähän jojoiluun, musta tuntuu etten jaksa, ja sitä alkaa itseäänkin syyllistämään, että miksi mä en saa niin yksinkertaista asiaa kuin syömistä onnistumaan...

Laihdutusleikkausta vaihtoehtona harkitsin jo pari vuotta sitten, mutta silloin vielä ajattelin, että yritän vielä perinteisin keinoin. Nyt olen menettänyt uskoni siihen että omin voimin pystyisin painoa pysyvästi alentamaan. Musta tuntuu, ettei mun kroppa kestä tätä painoa. Nivelet kipuilee, mun on paha ja hankala olla, häpeän itseäni, olen väsynyt enkä jaksa kunnolla touhuta lasteni kanssa. Liikkuminen tuntuu käyvän sitä vaikeammaksi mitä enemmän painoa tulee.

Tänä syksynä tapasin uuden ravitsemusterapeutin, joka on ollut aivan huippu. Hänen ohjeistuksellaan olen saanut tehtyä järkeviä, simppeleitä muutoksia elintapoihini. Olen saanut kohtuullistettua herkkujen syömistä ja lisättyä kasviksia, syömiseen on tullut suunnitelmallisuutta ja järkevyyttä ja ennen kaikkea alan pikkuhiljaa tottua 5 ateriaa päivässä -malliin. Pään sisällä on siis tapahtunut paljon, mutta nämä myönteiset suuntaukset eivät harmikseni näy vaa'alla ollenkaan. Mieli tekis taas alkaa nutraamaan, mutta ravitsemusterapeuttini mukaan pikakuurit ei ole nyt mun ratkaisu - ne eivät opeta mitään. Siksi haluaisin kovasti laihdutusleikkaukseen - kehoni ei kestä tätä painoa, mutta omin voimin en pysyvään painonlaskuun kykene. En ole etsimässä "oikotietä onneen", vaan apua ja tukea siihen, että pystyisin pitämään sen painon jonka onnistun laihduttamaan. Olen valmis, innoissani ja erittäin motivoitunut muuttamaan elintapani loppuiäkseni.

MUTTA! Keskustelin mahdollisuudesta laihdutusleikkaukseen ravitsemusterapeuttini kanssa. Hän ymmärsi tilanteeni ja puolsi laihdutusleikkausta. Mutta: Minun BMI on nyt 38,6. Riittääkö se leikkaukseen? Sairauksina minulla on astma, reumasairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta... Lasketaanko nämä lihavuuden oheissaurauksiksi? Sukurasitteena on ainakin verenpainetautia. Minusta tuntuisi järjettömältä että minun pitäisi lihota lisää päästäkseni leikkaukseen. Varmasti tulevina vuosina painoni nousisi ponnisteluistani huolimatta - miksi minun pitäisi odottaa (ja kärsiä nämä vuodet) että sairastun vakavammin ja painoni nousee enemmän? Ymmärrän, että jotkut rajat pitää olla, mutta eikö leikkaus olisi turvallisempaa suorittaa jo nyt, kun minulla ei vielä ole pahempia sairauksia? Minulla on pienet lapset ja sydämeni särkyy kun en pysty touhuamaan heidän kanssa niin kuin haluaisin Ja niin järjettömältä tuntuisi sekin, että yrittäisin oikein tarkoituksella lihottaa itseäni että pääsisin leikkaukseen - ei kovin tervettä touhua sekään!

Tunnen itseni niin väliinputoojaksi tässä Olen lihava ja kärsin siitä monin tavoin, mutta en ole "riittävän" lihava. Parin viikon päästä minulla on reumalääkärini kontrollikäynti, yritän häneltä pyytää lähetettä lihavuusleikkausarvioon. Mutta pelkään sitäkin, että jos minut määrätään ENE-kuurille, jolle ihan mielelläni menisinkin, niin mitä jos laihdunkin "liikaa"? Voidaanko minut siksi hylätä leikkauksesta, vaikka tiedän, että ilman leikkausta painoni varmasti nousee takaisin?


Kiitos jos jaksoitte lukea tämän pitkän viestini ja kertoa mietteitänne ja kokemuksianne!

Hei ja tervetuloa vaan tänne foorumille. Ihan samoja asioita pähkäilet kuin moni muukin. Luulenpa että nuo sairaudet riittänevät kriteereiksi joka on vaihteleva eri sairaanhoitopiireissä. Selvää faktaa sinulla jo onkin laihdutushistoriasta. Ota vain rohkeasti asia esiin lääkärisi kanssa. Tuo kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa jo yksinään laihtumisessa. Tie leikkaukseen ei ole helppoa. Ihan uuden elämän opettelua ruokavalion ja rytmin kanssa. Vuosi siinä menee ennen operaatiota. Toivon taipaleellesi onnistumista.

Täällä on ainakin menneiltä vuosilta henkilöitä joiden BMI on saattanut prosessin aikana pudota jopa 40:stä alle 35:een, se ei kuitenkaanaan ole estänyt leikkausta, koska harva meistä ei pysty pudottamaan painoa... Kyllä me osaamme eneillä ja saamme painoa alas paljonkin, mutta kun se ei pysy siellä. Suurin syy leikkaukseen hakeutumiselle on monilla juuri jojoilu. Leikkauksne avulla päästään pysyviin elämäntapamuutoksiin.
Ja aina kannattaa yrittää, jos kaikki lääkärit sanovat ei, niin sitten pitää miettiä muut vaihtoehdot. Mutta mitään ei taoahdu jos et yritä.
Tsemppiä

Hei, joko olet saanut asiaan selkoa tai edistystä? Trintillan kanssa olen samaa mieltä, että yrittänyttä ei laiteta eli lääkärin juttusille vain. Itse kävin ensimmäisen kerran lääkärissä BMI:n ollessa n. 45, mutta hivenen pelottaa ENED:illä ollessani, että paino laskee liikaa. Että minustakin tulisi "liian" laiha. Et siis ole pelkojesi kanssa yksin, meitä mahtuu (pakostakin) moneen junaan.

Kiitos teille kaikille vastauksistanne! Sain reumalääkäriltäni lähetteen lihavuuspolille ja mahdolliseen lihavuusleikkausarvioon. Aika on maaliskuun puolivälissä. Nyt on jotenkin hankala vaihe - kun odottaa tuomiota: näyttääkö lääkäri vihreää valoa vai hylkääkö koko ajatuksen. Enkä oikein tiedä miten minun pitäisi nyt toimia. Haluaisin aloittaa jo kunnon laihdutuksen, vaikka sillä ENE:llä, mutta en halua aloittaa ennen kuin kuulen mitä lääkäri sanoo, ettei hän sitten pidä minua "liian pienenä" :/ Melko hyvin olen onnistunut noudattamaan ravitsemusterapeutin antamia ohjeita, herkuttelu on vähentynyt ja kasvisten syöminen on lisääntynyt. Kuitenkin, välillä sorrun huijaamaan itseäni: "Nyt olisi oikeastaan vaan hyvä jos olisi muutama kilo enemmän, niin painoindeksi nousisi lähemmäs 40...", ja silloin saattaa tulla syötyä turhan paljon. Ahdistavia tuollaiset painoindeksirajat, mä olisin henkisesti niin valmis jo aloittamaan, mutta nyt yritän vaan tasapainoilla, että paino pysyisi suunnilleen samassa, ei laskisi eikä nousisi liikaa... Onneksi lääkäriaikaan ei ole enää kuin reilu kuukausi! Jospa sitten saisi jonkinlaista selvyyttä tähän tilanteeseen.

Hui kun jännittää ja pelottaa! Maanantaina se vihdoin on: lääkäriaika sisätautilääkärille. Olen käynyt verikokeissa ja EKG:ssä, niissä kaikki ok, sekä ravitsemusterapeuttini kanssa täytettiin BES-lomake ja AUDIT-testi, nämä ok, sekä juteltiin jo sairaalan ENE-kuurista sekä leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta.

Mitä ensikäynnillä tapahtuu? Joko leikkausasia voi lähteä eteenpäin? Kirjoitin laihdutus- ja painonhallintahistoriaani paperille, jotta osaisin paremmin selittää tilannettani lääkärille.

Moi!
Huomasin vasta nyt viestisi, miten meni lääkärillä tänään? 'Leikkauspotilaat tai siihen hakeutuvat' -osiossa on paljon tarinoita esim. minun juttuni ovat lähteneet vuosi sitten liikkeelle. Sisätautilääkäri minulla oli 24.3.2015 ja leikkaus on 26.4.2016. joten jos julkisella puolella olet niin odottelua tiedossa, tsemppiä

Kiitos kysymästä, Annniina! Lääkäri oli tosiaan maanantaina, ja huh kuinka mua jännitti! Mutta lääkäri oli tosi mukava ja asiallinen. Mun täytyy olla ensin 10 vkoa ENE:llä, ja katsotaan sitten jatkot. Olinkin tähän varautunut jo ravitsemusterapeutin juttusilla käytyäni, ja aloitinkin ENEn jo heti silloin maanantaina. Nyt on kolmas päivä menossa. Oon ollut positiivisesti tosi yllättynyt miten hyvin ENE on nyt lähtenyt: ei nälätä, ei pahemmin ole edes mielitekoja (paitsi SUBin kalkkunapatonkia tekis hirveesti mieli), ei mitään oireita, olo on jopa melkoisesti virkeämpi kuin aiemmin. Oon ehkä vähän outo, mutta mun mielestä nutrit maistuu jopa hyvälle! Ja miten helppoa ruokaa ne ovatkaan! Pissattaa kyllä hirmusesti, ja henki haisee pahalta... Olisinkohan mä jo ketoosissa? Mutta kyllä vaan 10 viikkoa tuntuu pitkältä ajalta... Mutta mä kestän ja selviän tän!

Painonpudotustavoitteeksi lääkäri sanoi mulle 5-8 kg. Tuntuu aika pieneltä, kun olen kuitenkin näin pitkällä ENEllä... Kerroinkin hänelle huolestani, että "laihdun liikaa", enkä siks pääsisi leikkaukseen. Hän neuvoi olemaan murehtimatta sitä, taustani kuitenkin kertoo että lihon aina takaisin. Ja JOS en pääsisi leikkaukseen koska olen "liian" pieni, he ottaisivat mut nopeasti takaisin jos paino alkaisi ENEN jälkeen nousemaan. Toivon että he todella ottaisivat taustani huomioon, sillä pelkään niin kovasti että paino ENEN jälkeen taas nousee. Lääkäri kuitenkin korosti, että mitä enemmän laihdun, sitä turvallisempi leikkaus on. Joten täysillä nutrataan!

Kävin Annniina muuten lukemassa sun viestejä... Ihana oli lukea, kun sulla tuntui olevan ihan samanlaisia tuntemuksia joiden kanssa itse olen nyt pähkäillyt. Ja sä oot onnistunut tosi hienosti ENEllä! Tsemppiä leikkaukseen! Perästä tullaan!

Tsemppiä Bulleroinen.

Mulla viimevuonna harjioittelu :ENE: 3 vko, -8,5 kg
Leikkausta varte:ENE: 4 vko, -9,2 kg.

Raskasta, mutta kun palkintona on leikkaus. Sitä seisoo vaikka päällään viikkoja.

Leikkaus minulla oli leikkaus 9.2.2016, eli 5 viikko sitten ja - 7kg, maksimista - 33 kg.



-Petri