Tirlittan esittäytyy

Olen Tirlittan, viittäkymppiä lähestyvä, (siis vuosissa, ehkä joskus painossakin! ) ja asun Tampereella. Lihava olen ollut vasta noin kolmekymppisestä, eli ainokaiseni syntymän jälkeen puntari alkoi vuosi vuodelta näyttää aina isompia lukuja. Olen lyhyt, joten mallini on varsin maanmyötäinen! Olen toki laihdutellutkin aina välillä, mutta hitaan ja vaivalloisen laihtumisen jälkeen olen aina kiihtyvällä vauhdilla kerännyt kiloni takaisin. Juuri vähän aikaan rikoin painoindeksissä maagisen neljänkympin rajan, eli minusta tuli "sairaalloisen lihava".

Ja ihan ilman painoindeksin totuuttakin tiedän, että nivelet alkavat olla kovilla ja liikkuminen on aina raskaampaa. Tuntuu, että jaksan aina vähemmän ja vähemmän, ja jos tulen isoäidiksi vaikkapa kymmenen vuoden päästä, haluaisin vielä silloinkin jaksaa leikkiä ja liikkua.

Laihdutusleikkaus on aina välillä ollut mielessäni, mutta vasta tuo "sairaalloisen lihava" sai minut tekemään päätökseni, ja sen jälkeen kaikki onkin edennyt vauhdilla. Aviomiehelle ja lapselleni kerroin vasta kun olin asian päässäni miettinyt valmiiksi, ja pienen pohdinnan jälkeen he hyväksyivät ratkaisuni. Tiedän hyvin, ettei kilolukemani riittäisi leikkaukseen yleisellä puolella, joten soitin suoraan Pulssiin ja varasin ajan Jari Ovaskalta. Viime torstaina tapasimme, ja juttelimme leikkauksen sopivuudesta minulle. Hän suositteli sleeve-leikkausta eli mahalaukun typistystä ja varasi minulle ajan marraskuun alkuun. Samalla käynnillä tapasin anestesialääkärin, ja kävimme läpi anestesiaan liittyviä yksityiskohtia hyvin tarkasti. Mukaan sain lähetteet verikokeisiin, keuhkokuviin ja ekg:hin.

Minulta on aiemmin poistettu sappirakko, mutta haava on onneksi tehty vaakatasoon, kuten sektiohaavakin, eivätkä nämä hankaloita Ovaskan mukaan leikkausta. Kahdessa kuukaudessa minun tulee laihtua 3-4 kiloa, mutta ei välttämättä eneilyllä. Tämän vasiten kysyin Ovaskalta, koska tuo "pussitouhu" ei oikein luonnistu minulta. Hän sanoi, että "ihan sama miten laihduttaa, kunhan maksa kutistuu, ja se kutistuu, kun laihtuu". Käynnistä Pulssissa jäi hyvin positiivinen kuva, Ovaska ja muu henkilökunta olivat miellyttäviä, ja kaikki tuntui kovin "helpolta". Ovaska sanoi, että "kukaan ei ole katunut eikä valittanut, ja se on näissä hommissa harvinaista".

Kaikki on tosiaan tähän saakka ollut niin kovin helppoa, että vähän pelottaa voiko se tälläisenä jatkuakin. Eniten pelkään leikkauksen jälkeistä aikaa, totuttelua uusiin ruokatapoihin ja vaikeuksia syömisessä. Ja jospa en enää koskaan pysty syömään jäätelöä, tai juomaan pepsi maxia? Kaipa kaihoan jo etukäteen joitain ruokiakin, ja sitä kivaa "sosiaalista syömistä" ravintoloissa, joka saattaa kohta olla osaltani taakse jäänyttä elämää.

Jotenkin sekin tuntuu väärältä, että asiat sujuvat yksityispuolella nopsaan, kun yleisellä puolella niin moni joutuu odottamaan tosi kauan!

Hei Tirlittan!Minulle tehtiin 1.9 sleeve leikkaus Peijaksessa.Olen nyt ollut kotona viikon ja kaikki mennyt tosi hyvin.Nyt olen vielä nestemäisellä ravinnolla ensi vkon puoliväliin ja sitten vähitellen sosemaista ruokaa. Lääkäri sanoi lähtiessä ,että juominen tässä alussa kaikista tärkein, 2 l päivässä ainakin.Nyt olen siirtynyt kokonaan veden juontiin kun tajusin ,ettei noi hammasparat kestä jatkuvaa mehun litkimistä.Kyllähän sen syödessä huomaa,että vatsa on pieni , 1,5 dl keittoa ja täysi olo tulee.Ja hitaasti pitää syödä ,ettei mene ilmaa paljon mukana,siitä tulee ähky olo helposti.Ja mikä mukavinta paino lähtenyt selkeään laskuun.Toivotan sinulle paljon onnea ja tsemppiä leikkaustaipaleellasi, kyllä kannattaa ja Suomessa nämä asiat osataan tehdä.

Jaan kanssasi tuon tunteen mikä koskee leikkauksen jälkeistä elämää. Mistä kaikista nautinnoista joutuu luopumaan. Mutta kai sitä jotain uutta saa tilalle.

Voi älkää ihmeessä surko moisia asioita! Kyllä sitä saa syödäkin leikkauksen jälkeen, määrät on pienempiä, tahti hitaampi, mutta muuten homma on ihan niinkuin ennenki. Vaikka ruokaa on vähemmän, sitä syödään hitaammin joten loppujen lopuksi ainakaan ajallisesti ei hetki muutu. Ennen leikkausta jotenkin ajattelee että leikkauksen jälkeinen aika olisi jotenkin TÄYSIN erilaista ja uusi elämä jne, mutta ihan samana se käytännössä jatkuu. Tietenkin pitää tehdä valintoja, koska kaikkea ei voi ahtaa pieneen tilaan ja toisaalta pitää yrittää syödä monipuolisesti, mutta ainakin minun kohdalla se ei ole tuottanut mitään ongelmaa. Koska masu tulee täyteen ja ruoka on edelleen hyvää, niin mikäs se on ollessa. Sosiaaliset tilanteet sujuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, vaikka ruokamäärä olisi eri. Ei tarvitse mennä komeroon syömään.. Ensimmäiset puolitoista kuukautta voikin tuntua vähän siltä, että tässäkö tää mun elämä nyt sit oli, mutta kun alkaa tulemaan sinuiksi vatsan kanssa, niin uusi tapa syödä tuntuu ihan normaalilta eikä edes "muista" tai ainakaan muistele miten sitä ennen syötiin.