Pettynyt ja lannistunut

hei vaan, ravintoterapeutilla tuli käytyä. Meninki ihan positiivisin mielin mutta lähtiessä itku pääs Marraskuussa oli sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa puhetta että leikkaus olisi kevään aikana. Ravintoterapeutti kuitenkin sanoi että voi mennä yli kesän . painoa ei ole tullut lisää mutta ei ole laskenutkaan, seuraava aika huhtikuun puolessavälissä josko silloin oltaisi viisaampia * ravintoterapeutin * mukaan. No toivossahan on hyvä elää, mutta kyllä nyt on niin surkimus ja pettynyt olo

Ymmärrän hyvin pettymyksesi; ihme vetkuttelua julkisella puolella. Jos kerran sut on todettu leikkaukseen soveltuvaksi niin leikkaisivat sitten. Tämä ylipainoasia on niin kokonaisvaltainen juttu ihmisen elämässä, ja suoraan sanottuna haittaa kaikin puolin elämästä normaalin nauttimisen, osallistumisen erilaisiin asioihin jne. Olen itse menossa kolmen viikon kuluttua Tallinnaan ohitusleikkaukseen. Olen ollut ainoastaan Helsingissä kirurgin konsultaatiossa kerran, mitään kokeita ei ole vielä tehty. Pelkäänkin nyt, että Tallinassa tehtävissä kokeissa ilmenee jotain (helicobakteeri tms.), joka estää leikkauksen. Kauhulla ajattelen miten sen jaksan kestää jos ei leikatakaan. Ei tietenkään pitäisi maalailla piruja seinälle mutta uskon leikkaukseen vasta kun se on tehty. Ymmärrän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu kun itsekin olen niin hermostunut, etten oikein mihinkään kykene keskittymään. Voimia ja jaksamista meille molemmille, ja uskotaan, että kaikki päättyy onnellisesti molemmilla. T.Tyyne