Sosiaalinen elämä leikkauksen jälkeen?

Olen tässä alkumetreillä matkalla leikkaukseen. Takana ekat labrat ja ravitsemusterapeutin kanssa keskustelu.
Ylipainon kanssa olen tuskaillut lähes koko aikuisikäni. Takana usemapi 'omin päin' tehty painonpudotusyritys. Reilut 10v sitten 128 kg > 70 kg oli onnistunein. Aikaa meni suunnilleen vuosi ja parisen vuotta pysyi. Nyt taas painoa n 130 kg. On uniapneaa, 2-tyypin diabetesta, verenpainetta ym.

Motivaatiota ja halua laihtua ja muuttaa elämäntapoja olisi kyllä vaikka muille jakaa. Periaatteessa olen siis päättänyt mennä leikkaukseen ja varmaan menenkin mutta kaipaisin sen jo läpikäyneiltä kohtalotovereilta kokemuksia erityisesti sosiaalisen elämän muuttumisesta leikkauksen jälkeen. Miten olette hoitaneet esim perheen juhlat, työhön liittyvät sosiaaliset tapahtumat ym? Kun ei voi samaan tahtiin toisten kanssa esim ruokapöydässä nautiskella niin miten se on vaikuttanut ihmissuhteisiin?

Tiedän, että kysymykseni vaikuttaa turhamaiselta ja tyhmältä mutta kovasti se nyt mieltä askarruttaa. Olen aina nauttinut hyvästä ruuasta, sekä sitä laittaa että tietty syödä. Eikä se määrä nyt ole se pointti vaan yeensäkin.

En oikein osaa itseäni kai ilmaista mutta kaipaisin silti kommetteja, kokemuksia.

Itselläni alkoholin käyttö aiheuttaa jo pieninäkin annoksina pahoinvointia, samoin kaikki makea. Niinpä ravintolassa ja muutoinkin seurassa nautin sitä mitä maha vetää ja mikä sopii omalla tahdillani, ja nautin sitten sitäkin enemmän hyvästä seurasta. Itselleni ei ole ollut ongelma kuin tarjoilijan vakuuttaminen siitä ettei vika ole ruoassa kun syön niin vähän, vaan ihan vain minussa, ja sitten lopetin senkin anteeksipyytelyn kun katsoin etten ole selitysvelvollinen kun maksan palvelusta. Työkavereille ja suvulle olen kertonut kaikille että olen käynyt leikkauksessa ja siten minun ei tarvitse selittää kenellekään enää syömistapojani.
Ei siis rajoita sosiaalista elämää mitenkään. Paitsi että nyt -27 kg tilanteessa ihmiset joita en ole nähnyt kesän aikana eivät tunnista enää.

Itselläni sosiaalinen elämä on muuttunut paljon leikkauksen jälkeen. Itseluottamuksen ja itsenä arvostamisen palautuminen ovat tehnyt elämästäni paljon rikkaampaa ja monimuotoisempaa. Itselläni ruokahalu ja mieliteot jäivät leikkauspöydälle. Tästä johtuen ei itselläni ole ollut ongelma juhlat tai illanistujaiset. Aina on löytynyt jotain syötävää minkä tiedän sopivan itselleni. Alkoholia pystyn nauttimaan samalla tavalla, kuin ennenkin.
Ennen ruoka oli minulle yksi nautinnon lähteistä ja tapa purkaa tunteita hyvässä ja pahassa. Leikkauksen jälkeen ruoan minun välinen suhde on muuttunut ja maut ovat saaneet uuden merkityksen. Itse olen hyvin avoimesti kertonut leikkauksestani muille ja vastailen joka päivä siihen liittyviin kysymyksiin. Itselläni tämä avoimuus asiassa on ollut hyvä asia ja mitään selittelytilanteita ei ole tarvinnut pitää. Itse teen työkseni ruokaa eli ruoka näyttelee vielä suurta osaa elämässäni. Ajattelin, että leikkauksen jälkeen tästä yhdistelmästä olisi voinut koitua ongelmia, mutta ei ole. Elän tällä hetkellä elämäni onnellisinta aikaa kokien ja oppien uutta elämästä ja itsestäni päivittäin

heips HannuP,
itsekin leikkaukseen vast menossa,, tyksin piiriin ilmeisemmin molemmat kuulumme;))
sosialisessa elämässä uskon , edellisten laihtumiskokemusten kartuittamana ja muutaman muun laihtuneen kokemana,
oikeastaan kaikki positiivista siihen asti kunnes joku jossain vaiheessa aina kateellinen *oikeasti sellaisiakin on* sun laihtumiselle..

mutta ruokailussa itsellä ei kokemuksia et pitäisi selittää jälkeen tarjoilijalle, mutta olenkin ollut ennenkin uskalias ja pyytänyt pienemmän tai ilman ranskalaisia yms niin arvanneet jos jättänyt että ei ole kysymyksessä et ruoka huonoa yms..

ja muutenkin avoimesti kertonut jos joku kysyy tai jo ennen kysymistä että
laihdutan tai sinne päin,,
esim uskon paljon enempi esim jos et juo alkoholia,
joutuu selittämään mikä aivan ihmeellistä,,
tosin kun jos joku kysyy kysy vastaan *huonotapa tiedän*
miksi sinä juot,, yleensä loppuu
tsemppiä ja iloa Lietoon ennenleikkausta!!