MissOrange esittäytyy

Minulle on juuri tehty vatsalaukun ohitusleikkaus 25.3.2014 KYSillä. Eli nyt on aikaa istua vaikka koneen äärellä. Leikkaus oli pitkä ja vaativa, mutta onneksi se saatiin tehtyä. Minulle on tehty v.-96 ruokatorven kiristysmansetti juuri tuosta tähän leikkaukseen tarvittavasta vatsalaukun yläosasta. Mahdollisuudet sen purkamiseen ja tämän laihdutusleikkauksen onnistumiseen olivat 50/50. Paikalla oli kolme taitavaa kirurgia, joten kiitos heidän osaamiselleen. Valitettavasti leikkauksessa jouduttiin käyttämään niin paljon kaasua, että sain aivan kauhean kivuliaan olotilan. Haavakivut eivät ole mitään verrattuna tähän palleahermopinteestä johtuvaan niska-hartia-selkä-solisluu-rintakehäKIPUUN!! Ja kaasun haihtumista pitää vaan odotella, sille ei voi tehdä mitään eikä kipulääkkeetkään juuri auta.

Ja sitten sitä historiaa...

Tässä toistuu vaan niin monen muunkin tarina... Lapsesta lähtien olen ollut lihava ja koulukiusattu. Meidän koko suku äidin puolelta on lihavaa porukkaa, mutta testien mukaan en kanna kolmesta testatusta sukurasitegeenistä mitään. Jojoilu on tuttu ilmiö lukemattomia kertoja elämäni aikana. Eli kyllä täälläkin tiedetään, miten pitää elää ja syödä terveellisesti ja osaan laihduttaa, mutta kun se ruoka on vaan maistunut niin saamarin hyvälle. Toiset ovat juoppoja viinanhimoisia ja minä olen ollut syöppö ruokaholisti. En ole ollut koskaan makeaan sortuvaa tyyppiä, vaan oikea herkkuruoka ja suolaiset palat ovat maistuneet. Sain ihanan ja kauan odotetun ihmeelisen lapsen v. 2011 . Erittäin vaikean synnytyksen jälkeen, mihin meinasin oikeasti kuolla kun menetin niin paljon verta repeytymien myötä, sairastuin vielä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Oli kova pala joutua aloittamaan masennuslääkitys reiluksi vuodeksi. Lääkityksen myötä sitten lihoin kaikkien aikojen pahimpiin kilomääriin. Heti kun sain lopettaa lääkityksen, aloin hieman laihtua. Ennen leikkausta olin kerennyt laihtua ENED mukaan lukien n. 18 kg. Olen muutenkin hoikimmasta päästä leikattuja potilaita, mutta minulla on niin monta lihavuuden tuomaa sairautta, että niiden perusteella pääsin leikkaukseen.

Olin haaveillut leikkausesta jo vuosia sitten, mutta lapsitoive siirsi sitä. Sitten synnytyksen jälkeen alkoi tulla kauheita kipu/hengitysvaikeuskohtauksia. Kolmesti piti ambulanssi kutsua paikalle. Kipujen syyksi paljastui juuri tuo ruokatorven ympärillä ollut mansetti. Se oli liikkunut ilmeisesti synnytyksessä pois paikaltaan liian ylös ja näin ollen mahalaukku pääsi työntymään rintaonteloon painaen jotain hermoa niin pahasti, että hengitys salpaantui. Niinpä sitten olin alunperin menossa vain tähän mansetin korjausleikkaukseen, kun kirurgi kysyi, että haluaisinko ryhtyäkin sen sijaan tähän laihdutusleikkaukseen, koska tämä korjaisi myös sen ruokatorvivaivan. Silloin elettiin aikaa 9/2013. Siitä lähti rattaat nopeutetusti pyörimään ja nyt on jo siis leikkaus suoritettu.

Haluaisin päästä laihtumisen myötä saman intohimon pariin kuin viimeksi vuonna 2001. Silloin suorastaan urheilin työkseni. Kyse ei ollut enää kuntoilusta. Treenasin ajaakseni polkupyörällä Joensuusta Mikkeliin. Se oli hullun hommaa. Toisaalta nautin siitä, vaikka tiesin ettei niin voi jatkuvasti elää. Toteutin polkupyöräreissun yksinäni ja ajoin kuin ajoinkin tuon 207 km:n matkan tasan 12 tunnissa.
Nytkin haaveissa on ryhtyä kuntoilemaan, ei ehkä sentään urheilemaan, sillä paikat (nivelet) eivät tule sitä kestämään. Eikä ole aikaakaan niin paljon käyttää pelkkään liikuntaan. Mutta sen verran pitää haastaa itseään, että haluaa nähdä, kuinka hyvään kuntoon sitä tämän repsahduksen jälkeen oikeen pääseekään terveellä järjellä.

Nyt on sitten tämä syömisen uudelleen opettelun vaihe menossa. Pallo on hukassa ei niinkään määrien suhteen vaan sen, että minkälaista ruokaa sitä alas pistäisi, että olisi monipuolista, terveellistä ja eritoten proteiinipitoista?

Kiva olla täällä teidän joukossanne ja lukea monien muiden kertomuksia ja kamppailuja asioiden kanssa. Palataan taas... Rolling Eyes

Tevretuloa, täällä toinen "ei-niin-makean-herkun-perään"-tyyppi   Mulla taival alussa, saa nähdä mihin pääsen!

Tervetuloa minunkin puolestani Itse olen menossa sleeve-leikkaukseen huomenna, ja jännitys on kyllä aivan huipussa Kun sinun leikkauksestasi on vasta viikon verran aikaa, niin mitä olet nyt syönyt leikkauksen jälkeen? Itse tässä mietin että mitä varaisin jääkaappiin leikkauksen jälkeen syötäväksi. Tsemppiä leikkauksen jälkeiseen elämään!

No niin. Leikkauksesta kulunut siis viikko ja kolme päivää. Ja paino on tippunut siinä ajassa -5 kg.   

Syömisten suhteen on mennyt ihan ok. Olen syönyt mm. keittokinkusta ja juustosta tehtyä tahnaa, kaura- ja mannavelliä, paistijauheliha- ja uunilohimössöä sekoitettuna perunamuusiin, maustamatonta jogurttia ja rahkaa, Pilttisoseita = hedelmää ja marjaa, banaanisosetta, mehukeittoja, maitoa. Ja rasvalisätkin olen ottanut.

Nälän ja janontunnetta ei ole, joten kellon kanssa on pitänyt vahtia syöntiajat. Määrät vaihtelee tietenkin soseen paksuuden mukaan. Jopa 1½ dl on mennyt kerralla, mutta yleensä 1 dl. Nesteen läpimenossa ei ole mitään vaikeuksia. Dumpingia ei ole ollut kertaakaan. Mutta sen verran äklö olo tuli maistamastani ProFeel rahkasta, ettei mieli tehnyt urheilla enempää. Siinä siis toiseksi käytetyin ainesosa sokeria, mitä en huomannut kaupassa katsoa, vaan tuijotin vaan, että PROTEIINIpitoista. No yhdistin sitten maustamattoman Arlan proteiinirahkan siihen makeaan Valion ProFeeliin ja pysyin syömään.

Epämääräisiä kipuja ja kolotuksia on edelleen jatkuvasti mahan, rintakehän ja selän alueella. Varsinkin närästysoire on ollut pahana, Esomeprazol lääkityksestä huolimatta. Lisänä on pitänyt imeskellä Rennietä. Samoin leikkaamatta jäänyt napatyrä aiheuttaa paljon kipua. Tikkien poisto auttoi hieman tuota varsinaista haavakipua laantumaan.

Leikkauspäiväni oli tiistai ja perjantaina kotiuduin sairaalasta. Lauantaina sitten aloitin kävelylenkit ulkona. Ensin hiipimällä lyhyen matkaa ja siitä pidentäen, nyt jo n. 2 km:n lenkkeihin. Olo on kyllä lenkin jälkeen aika kolottava ja pitkälleen on päästävä heti. Pitää varmaan ostaa sellainen tukivyö tai liivi tuohon mahan ympärille varsin tuon napatyrän takia. Myös nivelrikkoinen polvi oikuttelee. Varmaankin on lihasvoima hävinnyt ja polvilumpio tuntuu menevän ja jäävän lukkoon. Siihenkin pitää laittaa joku tukiside ennen lenkille lähtöä.

Mutta tsemppiä taas uusille mukaan tulleille leikatuille ja kertokaahan kokemuksianne.   

Hienosti on sulla lähteny homma liikkeelle   vähin äänin vaan eteenpäin ja omaa masua ja oloa kuunnellen   
Mulla itellä paino on pudonnut nihkeesti ja kaasuvaivat ylhäällä ja perällä on lisääntyny, mutta ruokailu onnistuu.Juominen on vaikeeta välillä, lähinnä sen takia, etten meinaa muistaa hörppiä. En kuitenkaan ole(ihme sinänsä)huolissani painosta   
Ensi viikolla masuni täyttää kuukauden ja toivottavasti painokin alkaa tippumaan, kun alan olla toipunut kahdesta leikkauksesta   

Aurinkoista kevään jatkoa  

Laitan tähän kuvan läskipossunorsusta pahimmillaan.   " />

Eipä taida tässä sovelluksessa onnistua noiden kuvien siirto kaikkien katseltaviksi...   

Kyllä ne kuvat saa liitettyä, mut en osaa sanoa miten. Mä olen täysi tumpelo ton tietotekniikan suhteen. Pikkuveljet auttelevat pyydettäessä ja ainakin viimeeks saatiin kuvat ihan ketjuun asti. Kun tapaan taas veljeä, niin pitää kysäistä jelppiä. Jos vaikka osais antaa sellaset selkokieliset ohjeet et ois apua niistä sullekin. Kysellään... Huom ohjeet on oltava selkokielellä tai mä en osaa niitä tänne auki kirjottaa!