Hupelon höpinöitä

Laitanpa minäkin tähän omaa tarinaani...

Eli olen Hupelo reilu 40 v ja painoindeksi 39. Polkuni alkoi elokuussa 2013 työterveyslääkärin lähetteellä Kysille. Ensimmäinen käynti oli marraskuussa, jolloin tapasin sisätautilääkärin ja ravitsemusterapeutin, leikkaukselle tuolloin vihreää valoa, pienenä peikkona jonkin asteinen ahmimistaipumukseni.
Sittemmin olen käynyt pari kertaa uudelleen rt:n juttusilla ja jonottelen edelleen. Viimekertaisella käynnilläni mitattiin perusaineenvaihduntaani kuluva kalorimäärä ja sovittiin, että aloitan syömisteni seurannan ja rajoittamisen tuon kalorimäärän puitteissa. Minulla vuorokautinen kalorimäärä olisi 1700 kcal..tällä edetään nyt...

Viime viikolla sain kysiltä kutsuja jatkotutkimuksiin, elikkäs ylävatsan ultra on jo tällä viikolla ja spirometria ja gastroskopia maaliskuussa.... Jee homma etenee! Leikkusaikaa tosin arvuutteli sisätautilääkäri, että saattaa mennä alku syksyynkin... Harmi jos niin käy, olin jotenkin odottanut leikkauksen olevan jo ennen kesäsulkua.
Painoa on tippunut vain hieman, omaa saamattomuuttani kai...

Hei vautsi, sullahan on tosi hyvä tilanne päällä Ajattele positiivisesti, jos leikkaus menee syksyyn ni ehkä parantuminen on helpompaa kun ei kuuma kesä hiosta jne Tsemppivä jokatapauksessa.

Nyt on käyty tutkimuksissa... Ultran tehneen lääkärin mukaan maksan pitäisi olla ok leikkausta ajatellen, samoin tänään olleen vatsalaukun tähystyksen suhteen kaikki ok. Tosin ottivat koepaloja, onko kellään tietoa mitä niistä etsitään? Lääkärin soitto aika reilun viikon päästä...

Niistä etsitään helikobakteeria. Mikäli se löytyy, se hoidetaan lääkekuurilla vielä ennen leikkausta.

Juu, sitä helikoahan he tosiaan etsivät, ei löytynyt. Muutenkin kaikki kunnossa leikkausta ajatellen. Tänään tulikin sitten ilmoitus jonoon asettamisesta kirurgiselle ja arvioitu odotusaika leikkaukseen 4 - 6 kuukautta, voi tuntuu niiiiin pitkältä! Onko muilla kokemusta jonon kulkemisesta nopeammin, kuitenkin?

Ja eneilyä kuukausi ennen leikkausta, nyt yritän mennä hieman vähemmillä kaloreilla kun normaalisti, muutamia kiloja pudonnut.

Tsemppiä jonotukseen. Kaikki mitä saat pois nyt on pois iäksi joten yritä saada Mut leikattiin tasan viikko sit ja elämä hymyilee

Tänään kävin taas ravitsemusterapeutin juttusilla, ilmeisesti viimeistä kertaa ennen leikkausta....
Sain ohjeistusta jo jossain vaiheessa tulevaa eneilyä varten ja leikkauksen jälkeiseen ruokailuunkin jo luettavaa.

Itse leikkausta arvellaan edelleen olevan alkusyksystä, kesätauon jälkeen. Edelleen toivon kuitenkin " pientä ihmettä", eli pääsyä leikkaukseen jo alku kesästä... Jos vaikka peruutus paikalle...  

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne itse, muiden kirjoituksia kyllä olen seurannut säännöllisesti. Eilen soittelin kysille ja sen verran sain tietoa leikkauksesta, että syyskuulle on suunniteltu, päivää ei vielä määritelty....
Blogia aloitin kirjoittaa purkaakseni hieman tuntojani ja jännitystäkin keventääkseni, tervetuloa lukijoiksi !    

Löytyy osoitteesta. : kauaspitkamatka.blogspot.fi.

Hupelo! Tsemppiä odotukseen. Aika nopeaa sulla kuitenkin on edennyt asiat

ps. tuo sinun blogin linkki ei ainakaan mulla toimi?

Toimisikohan blogini jos kokeilet .com - loppuisena. Siis kauaspitkamatka.blogspot.com? Tai sitten blogin nimellä haettuna googlen kautta...

Joo com-päätteellä löytyy!
Kiva päästä seurailemaan blogia. Jos muillakin on blogeja aiheeseen liittyen, linkatkaa! Kaikki tieto tervetullutta, itsellä tosiaan syyskuussa sisätautilääkärin tapaaminen (lähete teekoosta lähti kesäkuun 25.pv).

Hiphei!

Jänniä aikoja elellään.... Aamulla soitin kirurgian osastolle ja kyselin leikkausajasta tietoa - saattaisi olla jo syyskuun alussa!asia varmistuu huomenna ja sitten pikapikaa eneilyn aloitus    

Hieman lisää ajatuksiani blogissani, tervetuloa lukijoiksi, löytyy siis
kauaspitkamatka.blogspot.com

Nyt se on tiedossa - minulle tehdään vatsalaukun ohitusleikkaus tiisataina 2.9   mahtavaa ja samalla pelottavaa!
Eneilyn aloitin tänään 600 kalorilla.

Onnea ajasta, Hupelo. Äkkiä se menee, etkä huomaakaan kun pikkumasu on jo ihan arkipäiväinen juttu.

Mut leikataan 3.9. Huh. Varmaan jännittää miljoonaa ennen sitä. Nyt alkaa asiat konkretisoitua. Lopultakin.   

Onnea Hupelo ja myöskin Tötterö leikkuujasta  Mulla leikkaus 30.9,että perässä tullaan  Saan sittenkin synttäriviiikolla uuden masun:) Ei malttais millään odottaa...miksei se vois olla jo huomenna  

Hyvä synttärilahja emmy78   Uusi elämä. Pienin välein mennään leikkaukseen    

Hienoa Tötterö ja emmy78 leikkauspäivän varmistumisesta! Aikalailla siis samaa matkaa mennään. Eneilyä takana nyt 5 päivää, kilon vaikuttaisi nyt lähteneen. Nälkä on vähän koko ajan edelleen 

Kyllä nälkä ja erityisesti mieliteot on alkuun kovia, kun alottaa tiukan enen. Mun mielestä mieliteot on vielä suurempi kamppailun aihe kuin nälkä. Mutta onneksi helpottaa vähitellen, kun ensimmäisen viikon yli pääsee   On kyllä hienoa, että nyt asia on leikkauspäivän myötä lopultakin konkretiaa. Toki se myös lisää jännitystä.   Ei muuta kun jatketaan kohti leikkausta porukalla   

Täällä vaivaa kanssa nälkä  Varsinkin töissä,kun joutuu rehkimään kuulee kuinka maha möyrii...siinä on hyvät ja huonot puolet,että on keittiössä töissä.Saa nopeasti huikopalaa kuten tänään,kun piti ottaa pari kinkkusiivua,kun alko heikottaa ja toisaalta,kun esim.näkee ja haistaa ihanaa tuoretta ja lämmintä vaaleaa leipää niin tekis mieli huutaa  Saan pussit helposti alas ei siinä mitään.Olen jo tottunut näihin makuihin mutta kuten Tötterö sanoit mieliteot on valtavat  joka päivä joutuu taistelemaan oman mielensä kanssa.
Mä joudun odottamaan omaa leikkausta vielä 6vk huoh... Eilen soitin jonohoitajalle.Sanoin,että,jos peruutuspaikkoja tulee olen valmis tulemaan aikaisemminkin  En ole yhtään kärsimätön  tsemppiä meille kaikille leikkausta odottaville 

Huh, on sulla kyllä hankala työ eneä ajatellen   Itelle olis kyllä ollu vaikeeta. Siellä mielessä ja ajatuksissahan tää "syömisvamma" operoi, joten siellä ne taistelut käydään. Kroppahan ei meillä niinkään ruokaa vaadi, vaan mieli. Sitä samaa mielen operoimista tää on leikkausta ennen ja sen jälkeenkin, joten kyllä tässä koko ajan täytyy tehdä kovaa ajatustyötä rinnalla. Mutta eiköhän mekin onnistuta, jos kerran muutkin   

Tottakai me onnistutaan Tötterö  Eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa edes  Olen sanonut miehelle,että ottaa ennen leikkausta kuvan ja sitten aina,kun tulee uusi kymmenluku taas kuvan ja sit,kun on päästy tavoitteesen niin sitten uudesta minästä kuvan.Ajattelin pienen valokuva-albumin hankkia ja siihen kerätä kuvia,että motivoisi jatkamaan ja sitten pysymään siinä omassa painossa mikä hyvältä tuntuu.Bmi mukaiseen normipainoon en edes uskalla ajatella pääseväni  

Niin kamalaa kun se tavallaan onkin, niin pakko kai niitä kuvia on ottaa.   Saa tarkistaa tilannetta, jos pää alkaa väittää, ettei oo muka laihtunut   Ja kyllä me laihdutaan. Ainakin siihen terveyden kannalta hyvään painoon, jos nyt ei ihan prikulleen normipainoon   Vaikka en voi väittää, ettenkö mielelläni olisi normaalipainoinen kaikkien näiden epänormaalipainoisten vuosien jälkeen.....