Ananaz Lahdesta vm -68

 Hei.
Olen 44v Lahdessa asuva perheellinen nainen ja ylipainoa on kertynyt reilut 40 kg. Kaikki laihdutuskeinot on tullut kokeiltua vuosien varrella, mutta poikkeuksetta laihduttamisen jälkeen kilot ovat palanneet korkojen kera.

Nyt olen varannut ajan Terveystaloon ja toivon lääkärin suhtautuvan myötämielisesti haluuni päästä lihavuusleikkaukseen. BMI on 40. Minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja korkeat kolesteroliarvot; molempiin on lääkitys. Verenpaine on pysynyt suht. kohtuullisena, mutta sekä isälläni, että äidilläni on verenpaine- ja sydänlääkitys. Minä sairastuin neljä vuotta sitten työuupumukseen ja sen myötä masennukseen. Masennus hieman mietityttää, miten lääkäri mahtaa siihen suhtautua. Onko este leikkaukselle? Toivottavasti ei! Sairaalloinen ylipaino ei ainakaan ole helpottava asia.

1½ viikon kuluttua on lääkäriaika. Jännää!

Kiitos Nanne Napaneera  

Viikko vielä ja pääsen lääkäriin. Hirveän pitkältä tuntuu tämäkin aika, saati sitten kuukausien odotus leikkausajalle, mikäli olen siihen, painon ja sairauksien vuoksi, kunnallisella puolella oikeutettu

Heippa vaan ja tervetuloa mukaan...  Ja tervetuloa jonottamisen maailmaan, tässä jos missä kysytään jonottamistaitoja. Itse kunnallisella jonottelen samalla alueella ja hiljaista on täällä, ei kuulu niin mitään. (Maltan vielä kuiten olla soittamatta päksiin TAAS).

Voi kauhistus! Miten ihmeessä jaksan odottaa noin kauan?  

Tuli jo ajatus, että jospa sittenkin hakeutuisi leikkaukseen jonnekin Baltian alueelle. Lainaakin voisi vähän ottaa... Kai sitä jotain säästyy, kun ei leikkauksen jälkeen pysty syömään enää paljon mitään ja herkut jää pois

Mä olisin varmaan mennyt yksityisen kautta, mutta meikäläisen tilanteessa siihen ei ollut mitään mahdollisuutta, joten nyt vaan sitten odotellaan... tosin mä olen jo odotuksen loppupuolella, kirurgilta(jos laittaa leikkausjonoon) menee noin 2 kk leikkuriin....  
Ja eipä mulla mitään kiirusta ole, olen kantanut tämä kilot mukanani jo yli 30 vuotta, joten ehkä mä vielä tämänkin jaksan..

Tervetuloa todella mukaan tänne odottajiin, oikein kohta ollaan ammattilaisia siinä hommassa. Ole pitkämielinen, ja armollinen itsellesi, voit pillastua välillä rauhassa, hermostua, hypätä ilosta kattoon. Eli tunteet kulkee laidasta laitaan, kun jotain tapahtuu.
Kun tulee jokin kutsu jollekin asiassasi. Eikun meidän mukaan vaan, täällä kyllä tsempataan!

Jonottaminen, vaikka välillä ärsyttääkin, tekee loppujen lopuksi ihan hyvää. Ehtii todella miettiä asioita ja valmistautua kunnolla elämänmuutokseen. Itsellä mennyt nyt suunnilleen vuosi, ja ihan äkkiä se loppujen lopuksi on mennyt. Nyt vajaa 2kk leikkuuseen, jos nyt se aika pitää kutinsa, uskon senkin menevän ihan sukkelaan.

Itse koin hyväksiasiaksi loppujenlopuksi melkein vuoden odottamisen. Kerkiää pää mukaan muutokseen. On se henkisestikin iso muutos elämässä. Sitä vaan ei ennen leikkuuta osaa kuvitella. Leikkauksen jälkeen ymmärtää paljon paremmin. Koska se henkinen puoli tässä jää todella minimiin. Tai ei keskustella ollenkaan.   

Hei Ananaz - ja tervetuloa kutistuvien joukkoon! Mutta malttia!
Kuten Nanne Napaneeraakin vuoden alussa rauhoittelin, niin
"Tiällä ei piä hötkyillä"

Sinulla on jo liitännäissairauksia ja varmasti tulisi lisää niitä, ellet saisi apua paino-ongelmaan. Toivotaan, että kriteerisi riittävät myös julkiselle puolelle. Kannattaisi koota koko laihdutushistoria, joka osoittaisi sen, että painoa kyllä saat pois, mutta se tulee takaisin.

Kun olemme menossa leikkaukseen, odotamme kärsimättöminä, jotta päästäisiin nopeasti. Näin jälkikäteen arvioiden ainakin omalla kohdallani oli hyväkin, että leikkauspäätöksestä meni yli 1 1/2 vuotta itse operaatioon. Ja ekan ENEn jälkeen roikuin löysässä hirressä 11 kk, ennen kuin sain tiedon leikkauspäivämäärästä.
Tuntuu että sekin oli hieman liian nopeasti, jotta olisi ihan aikuisen oikeasti pystynyt sisäistämään kaiken lihavuusleikkaukseen liittyvän. Ja nyt ajoittain vielä 2 v. leikkauksen jälkeenkin, vaikka kaikki on ohjeita noudattamalla mennyt upeasti, tuntuu välillä siltä, että hei haloo - missä nyt mennään.

En kyllä lähtisi sieltä Lahestakaan merta edemmäs kalaan. Leikkauksen jälkeen on kotiutuspäivänäkin turvallinen olo, kun tietää, että jos jotain komplikaatioita tai yllätyksiä tulee, niin ei kun taksilla keskussairaalaan ja homma on hallinnassa...

Ota rauhassa, tämä projekti vaatii meiltä kaikilta sisäistämistä.
Lihavuusleikkaus ei ole mikään kauneusleikkaus, joka hoituu pelkällä kirurgialla. Tämä ei ole myöskään mikään monista meidän kaikkien kokeilemista laihdutuskuureista. Lihavuusleikkaus on apuväline, joka mahdollistaa meille sen, että kun opimme uuden tavan aterioida, meillä on mahdollisuus saada ylipainoa pysyvästi pois. Mutta vain jos omaksumme loppu elämäksemme uudet ruokailu- juomis- ja liikuntatottumukset, niin meillä on mahdollisuudet elää normaalipainoisina tai ainakin vain lievästi lihavina! Saatamme myös saada useitakin pitkäaikaissairauksiamme paremmalle hoitotasolle ja estää uusien sairauksien tulon. Mutta tämä vaatii meiltä tiukkaa sitoutumista ja motivaatiota, jotta onnistumme.

Tsemppiä

Hei ananaz,
Juu tsemppiä vaan sulle kovasti, luin tuossa muiden rinnalla kulkijoiden kirjeitä sinulle ja kovasti hyviä ne olivat.
Kyllä täällä jalat maassa ollaan ja pysytään maan pinnalla ei siis hötkyillä. Kovasti on mullakin ollut kivaa olla tässä ryhmässä vaikka leikkaus mulla näyttää ettei toteudu, mutta yrittänyttä ei laiteta. Näin sanoo sananlasku. Eli suuntaan energiani omalla kohdalla uusiin ohjeisiin, ja obesiteettipoli tukee minua aivan varmasti. Tiedän sen, jos olen saanut epilepsian aivokuumeen seurauksena ja kädenhoitovirhe päälle + polvien luxatiot + monet monet leikkaukset. Siinä sitä nahka parkkiintuu, kummasti sitä kääntyy ja vaihtaa suuntaa tarvittaessa.

Toivon teille kaikille, joilla tuntuu ettei matka kulje miettimään
mikä on itsenne kannalta parasta, rauhallinen sopeutuminen, opettelu uuteen elämään, perehtyminen siihen, voimien keräily, jne....  siinäpä sitä.  Kaikkea hyvää ja eikun kirjoitellaan taas.

Huomasinkin, että olet vissiin menossa yksityispuolelle. Ehdin jo ilostua, että joku lahdessa samaan aikaan maanantaina. Mutta onnea matkaan kumminkin, sama päivä meillä siis vaikka eri paikka.

Hei Ananaz, sä taidat olla menossa samaan sairaalaan leikkaukseen kuin minä. Milloin sulla oli se leikkauspäivä, mulla on 25.2.2014. Olisi kiva kuulla sun kokemuksia, jos jaksaisit kirjoitella.

terveisin NettaMaria