Ravintoterapeutin käynti.

tuomio tuli   kuulemma laihdun liian nopeasti   syön liian vähän   ja liian vähän proteinia   liikun paljon  

eikä kuulemma ole hyvä käydä joka päivä puntarilla kun se voi antaa vääristyneen kuvan miten nyt sanoisin siis laihtumisesta tai jotenkin se selitti. että kerran viikossakin olis parempi   minä en en nyt sitten käsitä että miksi pitää syyä enempi kun ei kerran halua eikä pysty kun mahaan ei mahdu  

onko tosiaan pakko sitä proteinia syyä paljon käsittämätön oli se määrä mitä se sano  

minä haluan laihtua mutta en väärin mutta haluan laihtua vaikka mikä olisi en halua syyä paljon enään ikinä miksi tyhmä terapeutti ei sitä tajua   eikai oikeasti proteinin puuttumisen vuoksi hiukset päästä tipu??   tulipa taas paha mieli  


mutta jatkossa otan kolme lasia piimää yhden leikkeleen päivässä ja kananmunan puolikkaan ettei kenenkään tarvi täällä mun elämässä olla huolissaan. minä en vain käsitä mitä pahaa on syödä viisikertaa päivässä ruisleipä kera tomaatin ja suolakurkun ja juua kahvi tai vettä ja yksi hyvin pieni lämmin ateria päivässä..

niin ja se terapeutti kehtas sanoa että mun kärsisi kerran viikossa pitää jopa herkuttelupäivä kun en kuitenkaan pysty syömään paljon voi perhana sentään  

ja matala verenpaine muka huolestuttaa kaikkia ja matalat sokeri arvot juu plaa plaa mutta enne ne oli aina korkeat ja joka ruuan kylessä lukee isoilla kirjaimilla sisällän energiaa ja sokeria mistä sitä tietää sitten syyä mitään heldelmissäkin on sokeria ihan kaikessa sokeri on pahasta tekisi mieli olla syömättä laisinkaan kohta ikinä enään kyllä sitä elää ku vetää vitamiiniia ja vettä pakko jurputtuaa ku raivostuttaa se että aina jostakin valitetaan ja arvostellaan ennen siitä että söi liikaa nyt toisin päin mikään ei ikinä ole hyvin sittenkun luut vaalenee arkussa on kaikki hyvin sillä siisti.

todellakin mutta meen nyt poist tai kiehun yksin tässä palstalla kohta koko illan.

Ymmärtäisin tämän niin, että proteiinin puute voi viedä myös lihakset mukanaan, eikä pelkkää rasvaa.
Mun kaveri, joka on leikattu myöskin, sai kanssa satikutia proteiinin vähyydestä, joten alkoi käyttämään maitotuotteita enemmään, koska ei niitä juurikaan aikaisemmin käyttänyt...

tsemppiä satu  

Minulla oli ravintoterapeutti kyllä tyytyväinen 3 vk:n käynillä syömisiin ja juomisiin, mutta itseä huolestuttaa ja ketuttaa et sen kolmen viikon jälkeen mulla on koko ajan nälkä ja tekee mieli mitä sattuu annos koot on noussut jo desiin eikä sekään riitä, etenkin 15.00-21.00 on todella vaikeaa paino ei ole tippunut, kun vaivaisen viisi kiloa, en oikein tiiä pitäisikö annosta nostaa, ettei syö vähän väliä, vai pitääkö vain pitää siinä desissä ettei annos koko nouse liian aikaisin. Kukaan ei vaan ole sanonut milloin sitä voi nostaa, sanottiin vaan, että myöhemmin se on 2 dl luokkaa. 

minulla on annoskoko yhäkin desi 8kk leikkauksesta aikaa ja kuusi kertaa päivässä syön joskus syön vähemmän siksi että voin juoda koska joskus ruoka janottaa no joskus menee yli desin ruokaa ihan pikkusen kun haluttaa vain syyä pieni masu täyteen. minulla on kolmessa viikossa lähtenyt lähes 10kg ja siksi varmasti sain sati kutia proteinia yritän nyt lisätä vaikka sekin ketuttaa mut antaa olla pakko yrittää.

miniä kyllä voisin syyä isompia annoksia mutta se ei onnistu kun toi maha ei anna tuumaakaan periksi käy vain kipeetä jos vähänkin yrittää en sitten tiiä miten muut onnistuu syömään isompia annoksia.

ja nyt oon taas rauhoittunut asiasta ja iloitsen itse siitä että paino putoaa ja perheeni mutta yritän nyt pysyä turvalisissa rajoissa.

liha ei mee vielläkään kunnolla eikä kala eikä kana hedelmien maistelu arveluttaa ja jännittää

minulla tippuu jatkuvasti hiukset päästä mutta sen kanssa on näköjään vain elettävä en enään sitäkään aijo surra

nyt sitten eka päivä syöty sen mukaan mitä ravintoterapeutti ohjeisti maha kipee ja sekasin turvottaa ja oksettaa voi luoja sokerit sekasin ja kaikki yök

lihan kalan tai kanan on oltava ylikypsää mureaa ja suuhun sulavaa sillon pystyn syömään. nopea laihtuminen/takaisin lihomnen huolestuttaa ja murehdituttaa. kipeä olkapää masentaa välissä nyt tiedän mikä siinä on ja sen luulisi helpottavan oloa joudun syömään tulehdussärkylääkettä ja maha on sekaisin ja se taas aiheuttaa hirmuista nälän tunnetta lähes pakonomaista tarvetta että pitäs syyä ja syyä aivan hullua kerta kaikkiaan.

edelleen tunnen itseni yksinäiseksi kaikkien ihmisten keseklläkin tunteelle en voi mitään enkä keksi syytä mistä se johtuu joskus se helpottaa joskus ei. kun kysyin mieheltäni että onko mahani yhä paksun näköinen se sanoi vain etkö tiedä että se on lantio?? täh oonko niin utami että luulen lantiota läskiksi ilmeisesti olen mutta joo lantiohan se on herra jumala en tiennyt että semmonenkin on oikeasti olemassa.

haluan laihtua kuin mieli sairas hintaan mihin vain mutta en niin että kuolen pois taisetelen omaa syömis häiriötä ja omaa päätäni vastaan tällä hetkellä pää sanoo että oon läski vaikka omin silmin näen että olen laihtunut mutta pää ei anna periksi ei sitten millään. entinen syömä hulluus meinaa välissä isekä päälle ja sen kanssa on taistelatava vaikka miten.

jostain syystä haluttomuus liikkua ja treenata on mennyt pois istun kotona ja en tee mitään. kumpa keksisin että mikä mulla nyt oikeasti on vikana paino jumittaa tai tippuu ei nouse mutta en ole laihtumisesta nyt onnelinen mihin se onnelisuus on mennyt ja karannut taas ??

syön proteinia nykysten vaan ajatus proteinista oksettaa pakko taistella sitä vastaan ja maha on kipee ja sekaisin jos otan maha lääkettä niin sitten mikään ei imeydy kroppaan voihan ja idiootti kirurgi ei tajunnut että kun ei mikään sen vuoksi imeydy niin pitääkö sitten tulostaa itsensä naatiksi  

en käsitä miksi on koko ajan oksettava olo ja pää tuntuu siltä kun räjähtäisi välissä siis on kipeä ja sitä rataa verenpaineet liika matalat että välissä heikottaa sokerti pääsääntöisesti matalat ja niitäkin nyt seurataan kuin haukat konsanaan se masentaa että vaikka muuten laihdun niin rinnat ei laihdu ne on isot eli valtavat ja raskaat kumpa nekin laihtuisi ei ne sovi mun kroppaan mitenkään ovat koko ajan esillä ja näkyvillä ja tyrkyllä inhottava asia

miehenikin valittaa aina että mulla on liian isot rinnat  

se on epäreilua

Aika monilla se painon tippuminen välillä pysähtyy / jumittaa. itselläni saattanut pyöriä useamman viikon samoissa ja sitten tipahtaa nopeasti useampi kilo.

Ja minullekkin juuri painotettiin 6kk tapaamisessa että vettä, proteiinit ja vitamiinit ja säännöllisyys. Joten suosittelen sinullekkin että katsot että saat niitä hyviä rasvoja sekä proteiinia, ne vaikuttaa myös hiuksiin sekä ihoon. Jos et saa tarpeeksi oikeita rasvoja niin se näkyy kyllä hiusten lähdössä sekä ihon kunnossa.

Joten kannattaa yrittää syödä pienin annoksin ihan oikeaa ruokaa, oletko kokeillut esim lasten purkkiruokia? Niillä voisit aloittaa koska ne ei ole niin kuivia kun esim kana. Jos syöt suurimmaksi osin ruisleipää tomaatilla niin en ihmettelekkään jos ravintoterapeutti on antanut satikutia, tarvit muutakin saadaksesi kaiken tarvitsevan.

Niinku aiemmin sanottiin, niin malttia. Mulla on leikkauksesta lähemmäksi 8kk ja pystyn syömään normaalia ruokaa. Ja kannattaa kokeilla Profeelin rahkoja ja maitojuomia esim välipalana, niissä on paljon proteiinia ja ne varmasti menee hyvin alaskin.

nyt sitten on maha kipee aika usein ja sekasin no semmosta se elämä on

Satu, varmaan elämässäsi on nyt niin monta asiaa muuttunut, muuttumassa ja et oikein ehdi kaikkea sulattelemaan. Vaikk leikkaus ja siihen kuuluvat asiat vievät sulatteluaikaa,niin hyvä olisi myös ottaa elämään muutakin kuin nämä ruoka-leikkaus-proteiinitym. asiat. Pääkopalle tekee hyvää tehdä ja ajatellla välillä ihan kaikkea muuta. Ja juttelukaverikin kannttaa näille kaikille asioille ottaa=) Tää foorumi on hyvä paikka purkaa kaikkea. Kun kohtalokavereita harvoin on lähellä. Mutt ihan omien ystävieni kanssa itse keskustelen paljon laihduttamiseen ja näihin asioihin liittyen, mutta yritän tehdä myös muitakin asioita. Ne normalisoi ajatuksia. Tsemppiä Satu sulle =)

kiitos. nykysten hoidan proteinit uudella löytämälläni proteini rahkalla se on SKYR merkkistä hyvä makuista mutta tosi vähä kalorista ja täyttävää. viellä kun saisi intonsa takaisin että jaksaisi liikkua taas pitkästä aikaa.

pikku hiljaa epäilyskin kalvaa mieltä että josko sittenkin syön jopa liikaa.

Hei Satu, olen surullinen kun luen tekstejäsi. Pyydäpä tukihenkilö itsellesi, jonka kanssa voisit keskustella näistä asioista. Onko alueesi terveysasemalla terveydenhoitajaa jonka tehtäväalueeseen kuuluu lihavuusleikkauspotilaat. Saisitko sieltä apua, minusta jotenkin tuntuu ettet ole nyt Sinut itsesi kanssa. Auttaisiko keskussairaalan ravintoterapeutti jos soittaisit hänelle ja kertoisit rehellisesti nämä tuntosi mitä täällä kirjoitat. Minä olen niin optimistinen ihminen että hommaan apua vaikka "kivenkolosta" itse. Sinun pitäisi tulla itsestäsi ulos, vapautua sekin voisi auttaa. Entä monivitamiinitabletit + proteiinipitoinen ravinto (viili, rahka = niitä saat tosi pienellä rasvaprosentilla varustettuina, tällöin proteiini tulee luonnollisesti) Laita vaikka kaunis jälkiruokakulho jossa esim rahkaa + hilloa, tai mangoviili on tosihyvää. Mene kauppaan tutkimusretkelle, älä pidä kiirettä, jos et näe tuotteiden tekstejä (niinkuin minä) ota suurennuslasi mukaan tai tiimarin suurentavat lasit. Silloin näet tuotteen sisällön. Jos vatsa ei toimi vauvojen Piltti-luumusose tehoaa kyllä, ja on luonnollinen. Muista juoda paljon, vesikin kauniissa lasissa auttaa ja laita aamulla kannuun valmiiksi. Se kannullinen sinun tulisi lipitellä päivän aikana, näin pystyt kontrolloimaan veden juontia = saat tarpeeksi nestettä. Kyllä Sinä vielä voit hyvin, muuna aikana voit tehdä illalla vaikka kasvonaamion, laitat kynsilakkaa, käyt jalkahoitajalla (=punaiset varpaankynnet mukaan ota oma lakka) sekin piristää, kun jalat voi hyvin voi muukin kroppa hyvin. Kasvonaamioon käy kosteusvoide jota laitat vähän runsaammin, sitä ennen puhdistat kasvot, laitat naamion sitten ja tunnelmamusiikkia soimaan, hyvä asento sängylle ja siinä haaveilet vaikka matkustavasi Havaijille. Käsivoidettakin (ihan tavallinen Aqualan kosteusvoide käy, tai Lipolan perusvoide käsiin = rasvaisempi jos on kuivat kädet niinkuin minulla. Syksyllä ja talvella kasvot voi puhdistaa Aqualan -perusvoiteella, on muuten oikein hyvä, olen käyttänyt jo 10 vuotta, sitten kevyt
huuhtelu ja päivävoide kasvoille. Kasvojen kuorinta silloin tällöin, apteekista saa esim. Luis Widmerin kuorinta-aineet = kirkastaa kasvot = käyttö ohjeen mukaan. Näillä keinoilla tunnet itsesi hemmotelluksi, huolitelluksi = mieliala paranee.
Nämä ovat minun konsteja, kokeile jos kiinnostaa, ei pitäisi kukkaro liikaa keventyä ja ovat riittoisia.

Tsemppiä Sinulle - nousevaa mielialaa - rakastat itseäsi näin.



     
--------------------------------------------------------------------------------


Lähetä uusi viesti

nyt on sitten niin tässä elämässä että kaksi viikkoa sitten sairastin flunssa luulempa että se vei taas voimia aika paljon ja suurin osa ajasta meni makoillessa ja miettiessä synkkiä.

kohta menen kuitenkin diabettes lääkärille jolle aijon kerta siitä että mahani on aina kipeä kuin puukolla väännettäisiin syönnin jälkeen syömisestä tulee pahamieli ja sokerit heittää kun olen ollut kipeä en käsitä sitä että ennen flunssaa oli matalat sokerit ja nyt ne ei pysy matalana vaikka hampaita narskuttelisin.

ala selkä on kipeä ja niska ruoka puoli kuitenkin on suhteelisen hyvässä hallinassa ja vitamiineista huolehdin mutta se vaan on tosi asia että laihdun mielipuolisen nopeasti vaikka mitä tekisin olen itse huolestunut ja yritän kyllä syödä monipuolisesti ja terveelisesti mutta en millään jaksa syyä niin paljon kun pitäisi kun maha ei vedä ja jos syö niin on vaikka kuinka kauan olo että olen aivan tukossa ihankun siellä olisi kivi esteenä että niin.

minulla on nyt tukihenkilö jolle puhun paljon mutta nyt on itsetunto kriisi laihtumisen vuoksi ennen mua ei huomannut kukaan nyt huomaa kaikki ja kehuvat uutta ulkomuotoani tähän en itse ole viellä valmis että olen kuulemma kaunis peilissä näen jotain muuta vertaan itseäni toisiin ihmisiin kauhistelen sitä miten leikkaamattomat ihmiset pystyvät syömään vaikka kuinka paljon kun itse hädin tuskin muutamaa lusikallista enempi vaikka kuina haluaisin niin pakko syödä noin 8 kertaa päivässä että saan riittävästi ranvitoa no onneksi on lääkärin aika saan siellä kertoa miltä tuntuu elämä nyt.

olen kuitenkin onnelinen siitä että olen nyt hoikempi ja terveempi mutta kipeä maha ei oo kiva.

unhodin sanoa että söin joku aika sitten vahingossa vanhetuneen munkin palan ja sain hirmuisen ruoka myrkytys oireen ja luulin jo että tuli jo noutaja hakemaan selvisin siitäkin joten elämä ei voisi paremmin olla

Hei Satu

En tiedä mitä  vatsasi sanoisi jos aloittaisit päiväsi kaurapuurolla? Annoshan ei ole iso. Minulla on 10 - 11 g hiutaleita/annos  ja siitä tulee n. 70 g valmista puuroa.  (teen sen tietty isommissa erissä ja pakkaan annokset rasioihin) Ja vaikka hieman olo-jugurttia sekaan?

Lukaisin nuo kirjoituksesi ja haluan omalta osaltani kertoa miten itse selvisin tuosta proteiiniongelmasta.
Kirjoitin n. 8 kk leikkauksen jälkeen touko-kesäkuun vaihteessa 2012 tänne palsalle:
"Kyllä proteiinijauheet, proteiinipatukat ja -juomat ovat hyviä apuvälineitä, varsinkin alussa, kun ei vielä ole oppinut tekemään riittävän proteiinipitoisia aterioita. Näin ohjeisti myös TAYSin ravitsemusterapeutti.
Kun mulla lähti ensin vuoden aikana 35 kg ennen leikkausta (alkupaino 164 kg), niin se oli jauhepussikuurien ja ruokavalion ansiota. Syyskuussa 2011 olleen leikkauksen jälkeen on lähtenyt toinen mokoma, mutta on toki ollut parikolme jumivaihettakin. Ja niihin on ollut kaksi pääsyytä,
LIIAN VÄHÄN NESTETTÄ ja/tai LIIAN VÄHÄN PROTEIINEJA.
Suositus on edelleen nyt alta satakiloisenakin, (ja vielä vasta liikuntaa aloittavana), että päivittäin pitäisi saada
1200 kcal, 60 - 80 g proteiineja ja 200 g hiilareita.
Ei tahdo noilla kaloreilla hiilarit yltää ihan tuonne, mutta proteiinit olen onnistunut hankkimaan ihan tavallisista ruoka-aineista ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan toimiessani. Alkuun kokeilin kerran proteiinipatukoita pitkällä automatkalla, mutta ne ei ole mun juttuni. Jauheita ja juomia en ole edes kokeillut. Sitten oli pakko perehtyä proteiinipitoisiin ruoka-aineisiin. Katson kaupassa aina kalorien lisäksi proteiinit, hiilarit ja lihatuotteista varsinkin suolapitoisuuden( - ettei tule ostettua suolavedellä pöhötettyjä tarjouksia)
Riittävän proteiinipitoisen leivän saa tehtyä joko ruis- tai proteiinileivän tai vaikkapa pienen pyöreän näkkileivän päälle ihan vaikka tonnikalan, keitettyjen kananmunaviipaleiden ja erilaisten leikkeiden sekä esim. rae- ym. juustojen avulla. Usein pilkon tai murennan siihen leivänpäällisiksi myös lihaa tai kalaa, jostain ateriajäämistä. Ja muiden kauhistukseksi mulla on esim ruispalan päällä ohuen margariinikerroksen päällä levitettynä banaania (maistakaapa!), ja sitten parhaassa tapauksessa edellä esitetyt leivänpäälliset ja vielä päällä ripaus sitä porkkanaraasteesta ym. kasviksista tekemääni juuressalaattisekoitusta...Kun olen päivällä liikenteessä tai pidemmillä reissuilla, niin minulla on autokylmiössä eväänä mm. noilla täytteillä leikattuja ruispalaviipaleen puolikkaita rasioihin pakattuina...ja sitten esimerkiksi rahka- tai jugurttipurkkeja, joissa on kyllä riittävästi tarjontaa.
BTW
Yksi uutta ateriointielämääni kovasti helpottanut juttu on se, että minulla on ihan oma jääkaappi. Kun on emäntä ja kolme teiniä talossa, niin on kaksii kylmätornia muutenkin täynnä ja minulla on vielä muista niin poikkeava ateriarytmi (7 - 9 ateriaa -aika pieniä;-), että järjestely on osoittautunut toimivaksi..."

...noin kirjoitin toista vuotta sitten ja nyt kun leikkauksesta alkaa olla kaksi vuotta, niin nyt syön samoja ruokia kuin muutkin perheenjäsenet, mutta annoskoot on pieniä ja ateriakertoja on enemmän kuin muilla.

Jos leikkauksestasi on jo lähes vuosi, niin johan sinä voit syödä melkein mitä vain - kunhan riittävän pieniä annoksia ja riittävän usein.  Minulla on koko ajan kuulunut ruokavaliooni (jauhepussikuuriaikoja lukuunottamatta) puuro, (keitetty)peruna sekä leipä. Ja tuo tukan lähtö kuuluu tuossa vaiheessa usein asiaan varsinkin jos proteiinit jää vähille. Minä olin vuosi leikkauksen jälkeen ihan harmaanaama ja tukka sekä hampaat meinasivat pudota, mutta pian väri palasi kasvoille ja tukkaakin vielä vähän jäi!

Elämä leikkauksen jälkeen on yhtä syömistä ja juomista - ja pientenkin annosten syöminen vie aikaa ja vaatii keskittymistä (samaan aikaan ei saa lukea eikä katsoa telkkaria tai käyttää läppäriä tms.) Ja kaikki on pureskeltava huolella. Ja vuorokausirytmi vaikuttaa myös -eli säännöllisesti pitäisi nukkua - vaikka toisilla unen tarve leikkauksen jälkeen väheneekin.

Harmittelet, kun et ole päässyt liikkeelle. Liikunta toki tekee hyvää, mutta minulla tämä projekti on mennyt ihan ilman hikiliikuntaa, sillä jalkojen kanssa on ollut koko ajan ongelmia. Rappujen kävely ja pyöräily toki jo sujuvat, mutta oleellisintahan tässä on ruokavalio ja ateriarytmi!

Mutta tämä nyt on tätä ja pikku hiljaa me sisäistämme oman uuden ulkomuotomme ja alamme tosiaan nauttia siitä. Ja muiden kehut kannattaa ottaa positiivisesti.

Tsemppiä

no kiitos neuvoista mutta näin vaan on että ikävät jutut kasaantuu päälle vuosi sitten sairastin pahasn silmä tulehduksen ja tänään eikun eilen kävin silmälääkärissä ja siinä tulehtuneessa silmässä on nyt kaihin alku luonnolisesti tästä on mieli maassa ja jotta elämä ei sen helpompaa olisi.

niin nyt on maha sekasin kurisee murisee ja on kipeä siitä huolimatta syön yritän syödä vaan nyt on jotakin outoa se että kun ei meinaa mahtua mahaan mitään kolme viikoa sitten oli toisin mahtui kyllä vaan ei enään no onneksi on kohta lääkäri aika mutta ihmettelen kovin.

syöminen on vaikeaa koska nälkä ei oo ikinä niin meinaa syömiset unohtua ellen laita kohta hälytystä puhelimeen ja mikään ei maistu siellä peilissä näkyy yhä se oma mielikuva lihavasta naisesta.

sama vanha leipä linja jatkuu eli en osaa vielläkään syyä mitään muuta hedelmiä olen saanut lisättyä ruokavalioon ja puuron ja proteini rahkan ja välissä salatti mutta nykysten inhoan syömistä kun maha tulee siitä kipeäksi.