Poohin taipaletta

Hei kaikille!

Olen ahkerasti lukenut tätä palstaa ja saanut moniin kysymyksiini vastauksen. Totuus on vaan se, että vaikka hoitohenkilökunta kertoisi mitä, niin vertaistukea ei voita mikään. Kiitos Teille!

Nyt rohkaistuin kirjoittamaan tarinaani, kun leikkaus on jo takana. Taipaleeni lihavuusleikkausta ajatellen on alkanut jo vuosia sitten, monien epäonnistuneiden painonpudotusten jälkeen. Viime elokuulla rohkaistuin soittamaan työterveyshuoltoon ja pyytämään lähetettä. Työterveyslääkäri oli hyvin myötämielinen, vastaanotto kesti noin 15 minuuttia ja lähete oli valmis. Tuolloin painoindeksini oli 43.8!!! Seuraavaksi marraskuulla olin keskussairaalassa sisätautilääkärin luona, joka määräsi seuraavia tutkimuksia varten pudottamaan 10 kg pois, muuten ei leikata.Tuolloin ajattelin, että siitähän ei leikkaus jää kiinni, ja talven mittaan tiputin painoa 13 kg pois. Tämä tapahtui pääosin ruokailun säännöllistämisellä sekä annoskokojen pienentämisellä. Myös liikuntaa lisäsin.

Sisätautilääkärin arvioima aika (noin 4 kk) seuraaviin tutkimuksiin oli mennyt ja painoa tiputettu, soittelin sairaalaan kysyäkseni seuraavia aikoja. Tuolloin puhelimeen vastannut hoitaja kertoi, että seuraavat ajat menee syksylle ja muutenkaan lihavuuskirurgia ei kuulu hoitotakuun piiriin. Tästä hämmästyneenä pyysin kuitenkin kiirehtimään aikojani. Yllätys oli suuri, kun pari päivää myöhemmin soitettiin, että seuraavat tutkimukset alkaisi seuraavalla viikolla. (eli kannattaa soitella perään, nopeuttaa asioiden etenemistä). Silläkin soitin sairaalaan, koska pelkäsin taaaaas repsahtavani, ja pudotettujen kilojen hiipuvan takaisin.

Niinpä huhtikuulla kävin gastroskopiassa, ylävastan ultrassa ym. ja lopullinen lähete leikkausta varten oli selvä. Ensiksi leikkausta puhuttiin 4.6 päivälle, mutta taas soitettiin parin päivän päästä ja kysyttiin, josko leikkaus sopisi jo 28.5. Asioiden järjestelyä ja sopihan se!!! Ja eneily alkakoon (koko homman paskin juttu!!)

Nyt leikkauksesta on reilu pari viikkoa ja tänään oli sairasloman viimeinen päivä. Ja (tohdinko vielä iloita?!?) hyvin on mennyt. Leikkaus sujui ilman komplikaatioita. Kipuja oli alkuun, ummetuksesta kärsittiin (vieläkin) eikä ruokaa saanut alkuun alas. Päivä päivältä olo helpottui, myös ruokailu on alkanut sujua paremmin, pieniä, reilun desin annoksia kerralla hitaasti syöden. Vielä ollaan soselinjalla kunnes ensimmäinen kuukausi kulunut. Nälkää ei ole, eikä tässä tunne olevansa millään kuurilla. Normiarkea vietetään ja säännöllisestä ruokarytmistä pidetään kiinni. Liikkumista olen aloitellut kävelylenkkien ja pyöräilyn muodossa. Ja tällä hetkellä painoindeksi 34.4!!!

Nyt jälkikäteen voi hieman jo huokaista helpotuksesta. Välissä jännitti vähän ja joskus aika paljon enemmänkin. Hoitohenkilökunta osasi hyvin peloitella komplikaatioilla, kait ne sillä yrittää ajaa heikkohermoiset pois!!! Lähetteen hakemisesta on kulunut 10 kk ja tässä vaiheessa ollaan! Ja julkisella sektorilla on hoidettu! Mutta uskon, että oman motivaation näyttäminen alusta alkaen on ollut se tärkein asia! Laihduttamisen aloittaminen jo ennen pakollista käskyä on hyvä osoitus motivaatiosta. Usko painonpudotuksen jatkumiseen on kova! Toivottavasti tarinani auttaa Teitä, joilla leikkaus on edessä päin.. Tsemppiä Teille!!

Kiitti Pooh  kun kerroit taipaleestasi. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin. Itse olen menossa leikkaukseen 13.8 ja kaikenlaiset asiat mietityttävät. Omallakohdallani ei muu enään auta kuin leikkaus. Oikein mukavaa kesänjatkoja ja hyviä vointeja.

HEI!

Pitänee välillä (huom! vuosi kulunut) kertoa kuulumisia elämästä leikkauksen jälkeen. Eli reilu vuosi on kulunut, kun kävin vatsan ohitusleikkauksessa. Pahimmillaan/ parhaimmillaan painoindeksini ennen leikkausta oli reilu 40 ja nyt laskin sen olevan 26.1 eli lievästi ylipainoinen. Tämä on iso asia, joka on koko elämän ollut ylipainoinen. Eli ei voi sanoa kuin, että tyytyväinen olen leikkaukseen. Sitä aikanani kovasti mietin ja nyt voi sanoa, että kannatti mennä! Tämä palsta oli tuiki tärkeä siinä vaiheessa, kun leikkaukseen olin vasta menossa.
Nyt syön tavallista ruokaa. Säännöllisestä ruokarytmistä kannattaa pitää kiinni ettei tule suden nälkää. Ateriakoot ovat vain pienemmät. Syön ateriat leipälautaselta, jolloin ei vahingossakaan tule otettua liikaa. Toki vatsakin huomauttaa, jos tulee liikaa otettua. Kiinteytymistä tapahtuu perässä, vaikka puntarilla luvut eivät muutu niin vaatteet silti alkavat löystyä.
Tsemppiä Teille, jotka pohditte leikkaukseen menoa! Täältä palstalta saa lukea hyviä kokemuksia, toivottavasti ne auttavat Teitä! Mukavaa kesää Teille!

Vau mikä muutos painoindeksiin Pooh  Mulla oli painoindeksi kanssa reilu 40,kun aloitin tammikuussa tämän homman(nyt alle) ja syyskuussa leikataan.Vielä en edes osaa ajatella miltä tuntuisi,että se olisi liki normi   Tarinasi antaa uskoa,että jonain päivänä se on mahdollista  ihanaa on lukea tälläisiä onnistumisia 

Hei vaan piiitkästä aikaa! Reilu kaksi vuotta on kulunut GBP-leikkauksesta. Paino on pysynyt hyvin määränpäässä. Toki painossa nousua alkaa näkyä, mikäli oikein herkkuja syö. Mutta helppo on ollut ainakin vielä!! ottaa kilot äkkiä takaisin. Tähän pieneen vatsaan on jo tottunut, että pienet ateriat ovat ihan normia. Ja helposti tulee huono olo, mikäli jotain raskasta ruokaa syö.
Nyt olenkin leikkausjonossa vatsarepun poistamiseksi. Toisaalta repun saa vaatteiden alle hyvin piilooon, mutta oikeasti taipeet sekä napa hautuu. Se varmasti onkin piste iin päälle, kun saa vatsan näyttämään siltä miltä pitääkin. Sitten voinee sanoa, että projekti on saatu päätökseen. Aikaa on kulunut, mutta mihinkä sitä kiire valmiissa maailmassa.

Hei Pooh. Kiva lukea onnistumisista täällä foorumilla. Itse vasta odottelen leikkaukseen menoa. Välillä jännittää tuleva jotta meneekö kaikki hyvin kun on jo ikääkin. Mutta haluaisin olla vielä joskus normaalipainoinen. Lapsesta asti olen ollut lihava, toisten ihmisten silmissä läski josta olen saanut kuulla jos jonkinmoista kommenttia. Tähän taipaleelle lähtiessä BMI oli reilu 46. Siis sairaalloista lihavuutta. Odotukset ovat siis kovat, josko nyt onnistuisin tätä tietä ettei kaikki mitä syö tarttuisi kroppaani vaan menisi liukkaasti ohi. Tsempit sun taipaleelle ja iloitsen että sinä olet päässyt lihavuudesta eroon.