Onko teillä muilla ollut tälläisiä tuntemuksia???

Mietin tänään tossa sohvalla maatessani että mitä jos mulle jääkin leikkauksesta huolimatta nämä mieliteko jutut??kun esim,oltiin syöty ja menin sohvalle kattomaan telkkarii sen rukailun jälkeen niin mulle tuli taas mieli hakea uudestaan ruokaa vaikka ei ollutkaan yhtään nälkä....miten tää juttu mahtaa sit leikattuna mennä??tuleeko niitä mieliteko syömisiä?vai estääkö joku juttu ne?
Vai pitääkö vaan olla sit niin kova oma tahto ettei syö.....?
toivottavasti selitin niin asiani että ymmärrätte...

Mullekkin tulee kaikenlaisia mielitekoja välillä, mut (anteeks nyt tulee taas loistavaa selostusta..) ne on ikäänkuin "henkisellä tasolla". Tyyliin että olispas ihanaa syödä kokonainen ranskanleipä. Mutta sitten ei kuitenkaan tulisi pieneen mieleenkään sellaista yrittää.. Syömisen jälkeen on niin jotenki täysi että ei kyllä tule mieleen mitään mitä haluaisi syödä. Se ruokailun jälkeinen olotila on erilainen kuin mitä ennen leikkausta oleva pötsitäys-fiilis oli. Harvoin sitä "vanhan mahan" kanssa sai syötyä itteään niin täyteen, että sinne ei oikeasti mahdu edes hernettä ja sen takia syömisenkin jälkeen tuntui että vielä voisi keksin/jätskin/leivän/jne syödä. Uuden mahan kanssa on täytynyt opetella että lopettaa syömisen oikeasti ajoissa, ennenku se on ihan täys, koska muuten seuraa järkyttävä huonovointisuus. Siperia opettaa.

Mulla oli tossa vaihe, kun teki mieli hirveesti karkkeja. Ja söinkin niitä. Hirveästi. Mutta sekin meni ohi sitten, nykyään käyn karkkihyllyllä kattelemassa että jotain niinku tekis mieli mut sit ei kuitenkaan mitään mitä siellä on. Se karkin mättäminen jäi pois oikeastaan ku menin töihin kesäloman jälkeen ja aloin syödä säännöllisesti. Sitten ei vaan tee mieli asioita tai jos tekee ni ei ne ole samanlaisia että on valmis suunnilleen murhaamaan jonkun saadakseen edes pienen palan suklaata.

Huomenta sinizii
ja kiitos vastauksestasi
Kuinka pitkä aika sulla on leikkauksesta?ja mitä mieltä olet noin niinkuin yleisesti leikkauksesta?onko sulla paino lähtenyt kuinka paljon??
Tässähän tuntee ihtensä ihan kysely ikäiseksi lapseksi,mutta jännää jotenkin tää koko prosessi...kun onhan tää tietty niin tuntematon asia mulle

Läheiset naureskelee tätä mun normaalimahasta erillisenä olevaa jälkiruokamahaa. Ruuan jälkeen pitää aina jotain makeeta saada ja jos sattuu olemaan jotain hyvää jälkiruokaa, voin kyllä syödä aika miehekkäät annokset ruuan päälle. Ruoka tai leipä sinänsä ei ole mulle mikään intohimo, syön että saan nälän pois mutta ne jälkipalat ja karkit... Toivon totisesti, että leikkauksen jälkeen tähän tulisi joku tolkku. Siniziin mukaan ruuan päälle ei sitten enää oikein jaksakaan sitä jälkiruokaa ja se on hyvä se. Jos vielä sais ne mieliteotkin pois niin, että makeet palat ei enää maistuiskaan hyvälle, koska jos pitää valita otanko eturuuan vai jälkiruuan niin ottaisin heti jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mut on leikattu 15.6. Painoa on leikkausta edeltävästä painosta pudonnut 25kg, noin.

Yleisesti olen todella tyytyväinen siihen nyt tässä vaiheessa. Voin syödä kaikkea eikä ole oikeastaan mitään ongelmia ku muistaa vaan rauhassa syödä. Ensimmäinen kuukaus oli aika kamalaa ja ajattelin muutamaan otteeseen, että tein väärän ratkasun ja ihan hirveää, mutta nyt olen todellakin tyytyväinen. On hyvä olla.

MOI!
Hyvä Sinizii kun kerroit, että eka kuukausi oli vaikea.Minut on leikattu 15.9. ja maha on kipeänä, turvoksissa, se murisee ja ripuloi. On vaikea löytää tietoa siitä, minkälaisia ongelmia ihmsillä on ollut leikkauksen jälkeen.

Annelie, ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä tarkoitat. Koska se unohtuu niin nopeasti sitten ku on taas hyvä olo että miten karseeta se oikeasti oli, niin ei siitä sitten varmaan puhuta. Sit voi olla myös, että pelätään et annetaan "huonoa mainosta", vaikka tosiasia on, että mut ainaki yllätti se miten hirveä olo oikeasti oli silloin. Ajattelin että mussa on oltava jotain vikaa ja tai jossain on jotain menny vikaan enkä parane ikinä. Ku ei pystynyt kunnolla nukkumaan, syömään, juomaan jne. Sitten just se mahan murina ja piti välillä yölläki nousta röyhtäsemään ku ei makualtaan pystynyt, toisesta suunnasta jos olis ilmaa tullu piti mennä vessaan istuksimaan ku ei muuten onnistunut ja ilma aiheutti kipua. Siihen päälle vielä yleinen ällötys ni ei tosiaan ollut mitän herkkua... Pahinta oli just pelko et mitä jos jotain onkin mennyt väärin tai olen tehnyt jotain väärin..

Mut jos yhtään lohduttaa, ni kyllä tulee se päivä kun ei ollutkaan huono olo, eikä sattunut ja kun ei tavallaan edes muistanut sitä että on ollut huono olo. Ja se tapahtuu aika yhtäkkiä. Yks aamu vaan kaikki on paremmin. Pahinta oli yöt ku yksin valvoi ja tuskaili ku ei tienny miten päin olis ollut, tavaroita jäi päivän mittaan lattioille ku ei pystynyt nostamaan ja ku mies tuli kotiin ni sai käydä nostamassa kamoja. Sukkia laittaessa varmaan kolmet eri sukat jäi lattialle ku pääst putoamaan. Mutta vaikka se nyt tuntuu ikuisuudelta, jokainen ikävän olon tunti päivältä, niin pian se helpottaa ja voi elää niinku ennenkin.

Kiitos sinulle! Sitten on tämä ylenpalttinen paleleminen.

Annelie kumpi leikkaus sulle tehtiin? Itselleni tehtiin 1.9 tyksissä GBP.
Ja voin sanoa että itselläni oli eka ja toka viikko vaikeita. Aluksi tippasuoni tulehtui ja sitten sappikohtaus. Nyt on aikaa kulunut ja voin todella hyvin. Työt aion aloittaa toivottavasti ainakin ihan uudessa työssä 5.10. Vaikka jo nyt saisin mennä töihin.
Itseäni ei palele mutta hikoiluttaa todella paljon. Varsinkin jos koittaa tehdä jotain. Esim. siivota.
Mieliteot itselläni on muuttunut. Rasvainen ruoka etoo ja jo se haju tekee pahaa. Ennen nautin hampurilaisesta mielellään. Ja suklaa sitä en syö edes yhtä patukkaa kerralla koska ei mahdu enempää. Sokerit laskee ainakin itselläni välillä todella alhaiseksi niin olen pitänyt välillä suklaa patukkaa mukana.
Mutta luulisin että sun olo tila on huomattavasti parempi muutaman viikon päästä. Toipumisia.

Tikrustiina moi! Mulle tehtiin sama leikkaus. Kiitos kannustamisesta ja vointeja sinullekin!

moi tigertyttö, kyllä mulle ainaskin jäi kaikenlaisia mielitekoja kun vatsa alkoi sietää kiinteää ravintoa pidin karkkipäivän , muutama karkki ja sitten tuli paha olo piti oksentaa. Joskus tulee syötyä esin kun kyljellään makaa sohvalla, jotain hyvää esimerkiksi kinkku voileipää, hitaasti nautiskellen ikään kuin vanhasta tottumuksesta , kaikki on niin kauan hyvin kun oot kyljelläs mutta appajee kun nouset istumaan , tuntuu että ruoka tuleekin ylös , ja pika pikaa vessaan oksentamaan. Olo on kuin nuorilla flikoilla ensin ahmitaan sitten oksennetaan sitä bulimiaako ?

Kääk! Just toi oksentelu kauhistuttaa mua eniten! Joudun jonkun verran istumaan monen ruokalajin päivällisillä, ja kauhistuttaa jos joudun säntäilemään vessaan yhtäkkiä. Ja muutenkin ei toi oksentaminen kovin mukavaa ole! Onko teillä leikatuilla tosiaan tämmöisiä oksetuskohtauksia???

Kyllä niitä tulee. Suurin syy on siinä että syö jotain mikä ei sovi tai liian nopeasti. Sen tunteen kyllä tietää etukäteen milloin täytyy lähteä oksentamaan. Itselläni on sellainen olo että meinaan tukehtua, mutta oksentaminen sujuu helposti jos siihen joutuu. Avaa vaan suunsa. Ei tietenkään kivaa mutta helpottaa oloa.
Opettelua tämä vaan vaatii.