Sate esittäytyy

Heippa kaikille Vantaalta. Minut leikattiin 28.2.2013 ja nyt harjoittelen uutta elämää pikkuisen masuni kanssa. Kaikki on mennyt hienosti. Minut leikattiin yksityisellä klinikalla Helsingissä. Tein päätöksen ja halusin päästä leikkaukseen nopeasti. Vaikka leikkauksesta oli kustannuksia, sijoitin tulevaan elämääni. Suvussani on kakkos tyypin diabetesta, enkä halua samaa rasitteita. Minulla oli toisen raskauden aikana sokerit koholla, joten sokerivaivat olisivat olleet ihan nurkan takana. Vielä minulla ei ihme ja kumma ollut mitään lihavuudesta johtuvia vaivoja ( verenpainetta, verensokeria ). Kirurginkin mielestä olin hyvään aikaan liikenteessä. Lopputulos olisi kuitenkin ilman leikkausta ollut se, että olisin laihduttanut parikymmentä kiloa taas kerran ja lihonut takaisin kaksikymmentäviisi kiloa. Tätä se on minulla ollut koko aikuisikäni.

Toivotan kaikille ihanaa kevättä.

Terkuin Sate

Kumpikos leikkuu sinulle tehtiin? Ohitus vai sleeve?

Onnea uuteen elämään

Kiitos!

Minulle tehtiin ohitus. Minut leikattiin Eirassa ja siellä tehdään pääasiassa vain ohituksia.

Tänään huomasin että yhdestä leikkausarvesta tököttää siimaa läpi. Siis sitä ihon alla olevaa pysyvää siimatikkiä. Tästä kyllä varoitettiin että alemmat sulamattomat tikit saattavat tulla ihon läpi törröttämään ei kait muuta kun sakset esiin.

Hienoa Sate! Olet uuden elämän alkutaipaleella! :sunny:

Onpas pitkä aika mennyt. Elämä on niin mallillaan, että ei sitä oikeen ajattelekkaan, että masua on vaan suolen muodossa. Mulla on kaikki mennyt ohjekirjan mukaan. Olen luonteeltani sellainen, että koettelen rajoja joten myös dumping, oksentaminen ym on koettu.

Mielestäni kaikkein vaikenta on saada syötyä riittävästi proteiinia. Liika makea ja rasvainen on jäänyt jo ihan siksi että mulla tulee todella paha olo niistä. Makea ällöttää ja puistattaa jo ihan suussa jos sitä syö vähänkään enemmän. Nälkä ei ole koskaan, mutta ruoka maistuu kuitenkin hyvältä niin kuin ennen. Ainoa mistä huomaa että pitäs syödä on uupumus. Eli yks kaks vaan energiat on nollilla ja tulee kärttysä olo ja sitten kun pistää taas poskeensa pienen annoksen niin avot. Ihanaa kun ruoka ei pyöri koko ajan mielessä. Entisessä elämässä oli joko huono omatunto, että oli taas syönyt tai mieliteko johonkin.

Olen tosi onnellinen en ole katunut päivääkään. Parasta mitä olen itselleni koskaan tehnyt, lasten teon jälkeen.

Laihtuminenkin on maltillista eli noin 0,8-1 kg viikossa ja toivon, että nahka pysyis mahdollisimman hyvin mukana. Kyllä sitä varmaan jonkin verran jää rötköttämään, mutta ei haittaa jos vaan ei vekkejä jää hautumaan. Ja jos jää niin leikataan pois

Jipii elämä on mukavaa.

Kuullostaa hyvältä Onko sulla hyvin paino pudonnut?