Lähete plastiikkakirurgin arvioon kunnalliseen roikkoleikkaukseen

Hei kaikille!
Hansu-ystäväni kirjoitti palstalle pitkästä aikaa, siispä minäkin topistauduin kirjoittamaan tänne! Kirjoitan useammalla leikattujen palstalla, joten joillekin teistä nämä minun juttuni ovat jo tuttuja. Olin tänään sisätautien poliklinikalla, jossa lääkäri kertoi, että veriarvoni ovat loistavat! Sovittiin seuraava kontrollikäynti vasta vuoden päähän. Hän kysyi minulta, haluanko jo lähetteen plastiikkakirurgin arvioon? Minä menen mielelläni arvioittamaan hänellä, miten asiantuntija näkee tapaukseni olevan. Toivon saavani vähintään maharepun poiston, jos saan rinnatkin, se olisi jo unelmien täyttymys! Minun tapaukseni on vähän erikoinen, koska koko lihavuusleikkuuprosessini lähti liikkeelle mennessäni kysymään plastiikkakirurgilta rintojen pienennysleikkuuta. Hän oli suora ja ilmoitti, että kyllä hän ne joskus voi leikata, mutta ensin laitetaan painoasia kuntoon. Hän sanoi laittavansa minut lihavuusleikkausjonoon! Minulta loksahti leuka alas ja sanoin, että AI NIINKÖ? En tiennyt tuosta leikkuusta sitä ennen paljonkaan! Mutta olin tosi tyytyväinen, että asia lähti liikkeelle lääkäristä. Tuosta tapahtumasta on nyt 3 v. ja 4 kk. aikaa.
Minulle GBP on ollut pelastus! Kun liittyessäni tänne palstalle valitsin nimimerkkini, en arvannut, kuinka osuva valinta se oli! Sydämessäni toivoin tietysti elämääni parannusta, mutta ihan oikeasti olen saanut kokonaan uuden elämän. Olen jättänyt taakseni paljon vanhaa painolastia, niin omia kilojani, kuin ahdistavan avioliitonkin. Olen opetellut syömään terveellisesti ja nauttimaan ruuasta, ennen ruoka oli aina mielessäni. Syön elääkseni, enkä elä syödäkseni! Kaikki tämä valtava muutos olemuksessani, liikkumisessani, jaksamisessani ja ympäristön reagoinnissa on tietysti vaikuttanut myös pään sisällä. Oli aikoja, jolloin katsoin itseäni peilistä, enkä tiennyt kuka olen. Olen uskaltanut kertoa tuntemuksistani ympäristössäni, jopa työterveyslääkärille. Pääsinkin ehkä sen vuoksi kuntoutukseen, jota on 4 kertaa, alkaa huhtikuussa ja päättyy siitä vuoden päästä.
Eräällä palstalla nimimerkkini on Tuhatkauno. Silloin pulleana ajattelin alemmuuskompleksisena heti, että otan nimeksi Tonnikeiju. Olinhan tottunut vähättelemään itseäni ja kertoman itsestäni läskivitsejä, ennen kuin muut ehti. Nauroin itse itselleni, vaikka sydän vuoti verta. Jotenkin intuitiivisesti tunsin, että minulla on mahdollisuus karistaa liikakilojani. Niinpä toiveikkaana väänsin nimimerkkini tuohon kauniimpaan muotoon. Halusin nähdä itseni sen valtavan kilomäärän alla kauniimpana kuin peili näytti.
Nyt tänäpäivänä alan olla prosessissani voiton puolella. Kannustankin kaikkia luottamaan itseensä, me pystymme mahdottomiltakin tuntuviin saavutuksiin. Ja me itse saamme nauttia palkinnon. Palkinto on terveempi loppuelämä! Olen todella pahoillani heidän puolestaan, joille aiheutuu leikkauksesta komplikaatioita tai leikkaus ei autakaan painon hallinnassa. Psosentuaalisesti suurin osa leikatuista kuitenkin hyötyy suuresti lihavuusleikkauksesta!!

Heissan Elämä edessä. Mukavaa, että kirjoittelit. Katselin juuri tuossa, että 90 kilon raja on sinullakin napsahtanut rikki- Onnea!!

Odottelen kovin tulevaa tapaamistamme. Edellisestä tuntuu olevan jo niiiiin kauan aikaa. Tuo sinun päivitetty kuvasi on hieno. Kohtahan alkaa olla vaikeuksia tunnistaa sua enää. Niin paljon oot muuttunut.

Kiitos teille molemmille kertomuksista, sillä teitä jo aikaisemmin leikattuja täällä on harvoin ja minua ainakin kovasti kiinnostaa, mitä elämä on vuosien päästä. :drunken: :oops: