MITÄ MIELTÄ OLETTE?

Hei pitkästä aikaa teille kaikille

Minä se vaan jahkailen ja jahkailen täällä tätä laihdutusleikkausta... kysyisin vielä teiltä jotta...
mitä mieltä olette,KUMPAAN KUOLEE NOPEAMMIN LIHAVUUTEN VAI TÄMÄN LEIKKAUKSEN TAKIA?
eli mahtaakohan tämä leikkaus lyhentää elinikää vai pidentää sitä??Eihän tähän tietenkään ole mitään simppeliä vastausta tietenkään monestakin syystä,mutta noin niinkuin yleisesti ajatellen saattaa olla tosi tyhmä kysymys mutta kun sitä vaan pohtii ja pelkää kaikenlaista kun asia on kuitenkin suht tuore.

Kiitos jos viitsitte kertoa mielipiteenne.

Kyllä minä ainakin olen menossa leikkaukseen sillä ajatuksella, että haluan saada itseni parempaan kuntoon ja sitä kautta elää pidempään. Eihän meistä kukaan tiedä, koska se lähtö tulee. Sitähän voi vaikka jäädä auton alle tms., mutta uskon vahvasti siihen, että leikkauksella ja laihtumisella on niin suuri vaikutus omaan terveyteen, että se kannattaa.

Olen myös sitä mieltä että lihavuuteen elämä loppuu nopeammin. Etenkin jos on sitä tyyppiä joka lihoo vaan eikä loppua näy, vaikka ei ehkä henki lähtisikään niin kyllä se melko ankeaksi menee kun ei pysty liikkumaan. Eikähän siihen itseasiassa tarvitse olla edes kovin lihava. Jos leikkauksen jälkeen vähenee huomattavasti sairaudet jotka paitsi heikentää elämänlaatua niin myös elimistöä, en oikein näe miten se sitten edistäisi elämän lyhentymistä. Päin vastoin! En tosin tiedä mikä on sinun tilanteesi, mutta kun ylipainoa on tarpeeksi ei tule mieleenkään että eläisi tällaisen taakan kanssa pidempään kuin ilman sitä.

Täällä kanssa on ajatuksena leikkaukseen menosta se, että eliniän odotus kasvaa. Toki jokaisessa leikkauksessa ja nukutuksessa on aina riskinsä, mutta nukutus- ja kirurginen lääketiede on kehittynyt huimin harppauksin viimeisten vuosien aikana.

Itselläni (45 v) tilanne on se, että jos nyt ei tehdä tuota leikkausta muutaman viikon päästä, niin todennäköisyys (vai pitäisikö sanoa riski), että juhlin omaa 50-vuotistaivaltani ovat melko mitättömät (=todennäköisyys että olen 3 metriä maan alla silloin on tosi korkea 60-80%). Jos taas katsoo lihavuusleikkauksen sivuvaikutuksena olevaa kuolemanriskiä, niin se on noin 0,02%, eli itse ja perheeni on valmiit ottamaan tämän jälkimmäisen riskin.

En väitä, ettei pelota. Toissapäivänä sain paniikkikohtauksen jonka laukaisi Yön Loisto niminen kappale. Tuli siinä sitten 10 minuuttia pohdittua mitä sitten, jos ei leikkauspöydältä enää lähdetä kuin hautausurakoitsijan auttamana, mutta lopulta tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että aiemmin tehty riskivertailu (jossa keskusteltu tässä prosessin aikana lukuisten eri lääkäreiden kanssa) sai alitajunnankin taas vakuuttumaan, että valinta leikkauksesta on ainoa jäljellä oleva oljenkorsi, jos haluan nähdä lasteni kasvavan ja ehkä joskus tulevien lastenlastenikin.

Asiahan on niin, että itsensä kanssa on oltavat sujut tässä asiassa. Jos lääkäri ehdottaa etkä nyt ole itse vakuuttunut, odota mielummin vuosi ja koita pitää painosi kurissa tai saada sitä vielä perinteisin keinoin alaspäin. Mutta jos olet jo kokeillut 'kaikkea' ja paino vaan aina tulee takaisin ja vielä pienen bonuksen kera joka laihdutusyrityksen jälkeen (niinkuin minulla on lukuisia kertoja käynnyt, kun ikuista nälkää vastaan ei jaksa taistella loputtomiin), niin tämä lihavuusleikkaus on se yksi mahdollisuus, jolla jatkuvan nälän tunne ja ruoka-annosten koko on mahdollista saada hallintaan niin, että paino laskee ja sitten kun on valmis miettimään mitä suuhunsa laittaa myös pysyy.

Lähdin viime syksynä omasta aloitteesta 193 kilon painolla lääkäriin. Olen nyt pudottanut kahdessa erässä ENEillen painoni 168 kiloon, jotta kirurgilla olisi tilaa operoida ja koitan vielä näiden vikojen viikkojen aikana saada painoa alaspäin lääkärin toiveiden mukaan. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta silloin viime syksynä kommentti oli, että painoa on saatava alas ainakin 10%, jotta leikkaus ylipäätänsä on mahdollinen ja nyt on sitten ensikuun toisen viikon alussa leikkaus ja toivottavasti uuden elämäni syntymäpäivä ja monta monta vuotta vielä täällä terveempänä kuin aikoihin...

Tuliha 'vuodatus' mutta itselleni tämä on tosiaan viimeinen oljenkorsi. Jos homma onnistuu odotan lukuisan määrän kevyempiä vuosia. Jos ei onnistu (ja nyt tulee vähän hirtehishuumoria) niin minä onneksi nukun valmiiksi kun menee pieleen, eikä sen sitten enää oo niin väliä itselleni. Vaimolla ja lapsilla on tietty ikävät ajat jälkimmäisessä tapauksessa, mutta taloudellisesti heidän selusta on ainakin turvattu ja tämä oli yhteinen päätöksemme. Vanha sanonta on "No pain, no game"...

teille vastanneille aina kun käyn täällä lukemassa niin tulee sellainen olo että haluan äkkiä pian siihen leikkaukseen

Ainut pelkoni on ollut tuo kun tämä laihdutus leikkaus on kuitenkin aika uusi juttu että mitä jos tämän jälki seurauksista ei tiedetäkkään vielä tarpeeksi,ja kuolee sitten ns,koekaniinina

heippa!
Ehei,et kuole koekaniinina.Onhan näitä leikkauksia jo tehty ja nähty hyötypuolet.Minä ainakin menen tosi luottavaisin mielin, koska tiedän että jos jatkan elämääni näin niin päiväni tässä maailmankaikeudessa ovat lopuillaan.Haluan vielä elää ja olla suhtkoht pirteä itseni ja perheeni takia.
Kannanttaa aina ajatella positiivisesti ja jätttää pelot,ja negatiiviset asiat pois mielestä.Toivon että olet saanut vastauksista rohkaisua ja iloa sinulle.

Itse ainakin olen sitä mieltä että kuolen lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin jos en mene leikkaukseen. Ainakin jos katson isäni historiaa. Ja leikkaukseen olen tosiaan menossa. Joidenkin mielestä olen liian laiha leikattavaksi mutta lääkärit ovat olleet erimieltä. Onneksi.
Nyt 1.9 on se suuri päivä ja aloitan elämäni puhtaalta pöydältä. Täytyy kyllä sanoa pelottavan ja hermostuttavan jo jonkun verran.
Painoni on tippunut n 3 viikon enen aikana 7 kg ja olen tosi tyytyväinen.
Sinulle Tigertyttö jos epäilyttää niin olen Norsun kanssa samaa mieltä että kannattaa silloin miettiä vaikka 6 kk;tta eteenpäin ja sitten kun on 200% varma että leikkaus on se mitä haluaa niin menee silloin juttusille.
Itsellenikin on tullut matkan varrella epäilyksiäni, mutta ei enää. Syyskuuta odotellessa.

Heips!

Täällä on yksi henkiinjäänyt . Painoa tippunut tähän mennessä liki 23 kiloa ja elämänlaatu on parantunut hurjasti. Samaan aikaan on parantuneet veriarvot, uniapnea ja pienentyneet riskit saada lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia. Ei kaduta pätkääkään! Tsemppiä!

KIITOS KIITOS JA VIELÄ KERRAN KAIKILLE KIITOS

Veljeni kuoli huhtikuussa liikalihavuuden aiheuttamiin sairauksiin ja oli vasta 47 v . Minulle taasen tehtiin tämän vuoden toukokuun alussa mahalaukun ohitusleikkaus ja kiloja on karissut 120,0 kilosta 106,3 kiloon.
Multa on jäänyt jo diapetes lääkitys leikkuupöydälle. Verenpaine on laskenut jokin verran mutta vielä syön lääkettä siihen mutta ei enää kauaa koska paineet tippuu kokoajan painon tippuessa ja sitten vielä mulla on uniapnea ja ccp-laite sitten, kun saan tarvittavan määrän kiloja tiputettua saan senkin koneen jättää arkipäivän rutiineista pois. Kyllä kannatan leikkaukseen menoa 100%:sti!

En halua mitenkään aliarvioida saamiasi vastauksia ja ihmisten kokemuksia, mutta eplkkä "musta tämä oli kiva ja hyvä juttu" ei kyllä tarkoita etteikö leikkauksilla voi olla haittojakin.
Itse leikkauksiin ei yleensä liity sinällään teknisesti suuria ongelmia, nukutukseen kylläkin, aina ja poikkeuksetta. Suomessa, kuten varmasti muuallakin maailmassa pääsääntöisesti, leikkaava ja nukuttava henkilökunta on hyvin koulutettuja, osaavat työnsä ja menetelmät niin leikkausten tekemiseen kuin nukutuksenkin hoitamiseen ovat kehittyneet niin paljon että riskit komplikaatioihin ovat pieniä. Mutta periaatteessa riski on ihan aina, myös luomen poistossa.
Vaikka näitä lihavuusleikkauksia on tehty jo vuosikymmeniä, ei erittäin hyviä ja luotettavia tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista terveyteen ole olemassa. Tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä laihtumisen vaikutuksiin ja painon pudotuksen pysyvyyteen, joista on paljon hyvää näyttöä jotka tukevat ja puoltavat leikkausten tekemistä (kuinkas muutenkaan, eihän näitä tehtäisi jos ei tällaista tulosta olisi).
Imeytymishäiriöt, vitamiinien puutokset ja osteoporoosi on ainakin ihan tutkittuja ja tunnettuja lihavuusleikkausten pitkäaikaishaittoja, aivan vastikään kesäkuulla viimeksi aiheesta ilmestyi tutkimus. Suomessa näiden ehkäisyyn suositellaan leikatuille monivitamiini- ja kalkkivalmisteita ja ruokavaliota seurataan huolella ravitsemusterapeutin ja laihdutusvalmentajan toimesta.
Mutta, tarkempaa tietoa ei siis ole, ihan oikeaa tieteellistä tietoa siis.
Kuten edellä sinulle niin moni jo vastasikin, lihavuus todennäköisemmin tappaa nopeammin, ja se pitää taatusti paikkansa. Pelkkä leikkaus ei ratkaise sitäkään ongelmaa, kyllä töitä edelleen on tehtävä, ja ilman leikkaustakin voi laihtua. Mutta parhaat pitkäaikaistulokset painon hallinnassa on saatu näillä lihavuusleikkauksilla ja kun tiedetään mitä haittoja lihavuus tekee on se tietyissä tilanteissa ehdottomasti paras ratkaisu hoitaa paino- ja terveysongelma. Siksi pelkkä ylipainokaan ei riitä leikkauskriteeriksi.
Punnitaan tunnetut haitat ja hyödyt, ja hyödyt voittavat kirkkaasti joten leikkauksia tehdään. Tuntemattomat haitat ovat sitten se riski joka otetaan, toisaalta voipa olla tuntemattomia hyötyjäkin, kuka tietää. Näinhän se elämä menee muutoinkin, pohdipa vaikka parisuhdetta

Tässä vielä varmemmaksi vakuudeksi sinulle. Kuten sanoin tutkimukset keskittyvät laihtumisen vaikutusten tutkimiseen, eivät leikkausten haittojen tutkimiseen, mutta tämä on mielestäni aika hyvä tutkimus kokonaisuudessaa:

Lihavuusleikkaus näyttää pidentävän erittäin ylipainoisten elinikää ehkäisemällä monia lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tämä ilmenee kahdesta tutkimuksesta, jotka julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä. Ruotsalais- ja yhdysvaltalaistutkijoiden tulokset ovat vahva osoitus siitä, että lihavuusleikkaus ja laihtuminen voivat lykätä ylipainoisen kuolemaa.
Lihavuusleikkauksesta oli suuri apu potilaille, sillä leikkauksen läpikäyneet laihtuivat selvästi verrokkeja enemmän, minkä lisäksi heidän riskinsä kuolla 7–10 vuoden seurannan aikana oli 30–40 prosenttia pienempi.
Yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella leikkauspotilaat kuolivat sepelvaltimotautiin 56 prosenttia epätodennäköisemmin, diabetekseen 92 prosenttia epätodennäköisemmin ja syöpään 60 prosenttia epätodennäköisemmin kuin verrokit. Leikkaushoitoa saaneet kuitenkin kuolivat verrokkeja todennäköisemmin onnettomuuksissa tai itsemurhaan, mikä saattaa selittyä mielenterveysongelmilla, jotka saattoivat olla leikkauspotilailla hieman yleisempiä.
Ruotsalaistutkimukseen osallistui 4 000 erittäin ylipainoista miestä ja naista, joista puolet ohjattiin lihavuusleikkaukseen ja puolet toimi verrokkiryhmänä. Osallistujia seurattiin keskimäärin kymmenen vuoden ajan, minkä aikana verrokeista kuoli 129 ja leikatuista 101.
Yhdysvaltalaistutkimukseen osallistui lähes 8 000 lihavuusleikkauksen läpikäynyttä ja yhtä monta verrokkia. Seuranta-aika oli keskimäärin seitsemän vuotta. Tänä aikana kuoli 213 leikkauspotilasta ja 321 verrokkia.

NEJM 2007;357:741–752
http://content.nejm.org/cgi/content/abstract/357/8/741
NEJM 2007;357:753–761
http://content.nejm.org/cgi/content/abstract/357/8/753


Ja toinen mielenkiintoinen tutkimus tässä:

Erittäin lihavien naisten riski sairastua syöpään pienenee lihavuusleikkauksen jälkeen, osoittaa tuore ruotsalaistutkimus. Miesten riskiä leikkaus ei pienennä.
Lihavuus ja suuri painoindeksi altistavat monille syöville. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joka viides naisten ja joka seitsemäs miesten syöpä liittyy lihavuuteen ja olisi siten ehkäistävissä. Vielä on epäselvää palauttaako laihtuminen riskin normaalipainoisten tasolle.
Ruotsalaisten tulokset perustuvat suureen SOS-tutkimukseen, jossa 2 000:ta laihdutusleikkauksessa ollutta miestä ja naista verrattiin yhtä moneen verrokkiin. Kaikki osallistujat olivat erittäin lihavia.
Lihavuusleikkaus liittyi noin 40 % pienempään riskiin sairastua syöpään, mutta tämä todettiin vain naisilla. Keskimäärin 11-vuotisen seurannan aikana 130 verrokkinaista sairastui ensimmäiseen syöpäänsä, kun vain 79 leikattua naista sairastui.
Leikatut laihtuivat keskimäärin 20 kiloa, mutta laihtuminen tai energiansaannin vähentyminen eivät selittäneet syöpäriskin pienentymistä. Tämän valossa onkin mahdollista, että jokin toinen mekanismi selittää laihdutusleikkauksen hyödyt, tutkijat kirjoittavat.
Laihdutusleikkausten on osoitettu myös parantavan tyypin 2 diabetesta, vähentävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa ja pidentävän erittäin ylipainoisten elämää. Leikkauksiin liittyy myös riskejä.

Lancet Oncology 2009;DOI:10.1016/S1470-2045(09)70159-7
http://www.thelancet.com/journals/lanonc/issue/current


Äitinä olen erittäin iloinen tästä tutkimustuloksesta:

Lihavuusleikkauksen avulla laihtuneiden naisten lapsista ei tule ylipainoisia sen todennäköisemmin kuin luonnostaan normaalipainoisten äitien lapsista. Leikkaus ei myöskään vaaranna lapsen terveyttä, vaikka näin on pelätty.
Tulokset ovat mielenkiintoisia, koska lihavien äitien lapset ovat tavallista todennäköisemmin ylipainoisia. Onkin mahdollista, että äidin lihavuusleikkaus tavalla tai toisella muuntaa lihavuudelle altistavien geenien vaikutusta.
Tiedot ilmenevät Pediatrics-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, johon osallistui 172 lasta, joiden äidin sairaalloinen lihavuus (painoindeksi keskimäärin 48) oli hoidettu leikkauksella (biliopankreaattinen diversio) ennen raskautta ja 45 verrokkia, joiden äidit olivat olleet sairaalloisen lihavia raskauden aikana.

Pediatrics 2006;118:e1644–e1649
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/abstract/118/6/e1644


Joskin on myös tällaista tietoa, ja siksipä leikatuille suositellaan B-vitamiinivalmisteita. Kukaan ei siis ole osoittanut että lihavuusleikatuilla olisi esiintynyt Wernicken tautia, huom!:

Lihavuusleikkaus saattaa aiheuttaa osalle potilaista Wernicken taudin, joka on B1-vitamiinin puutteesta johtuva vakava neurologinen sairaus. Tauti aiheuttaa mm. sekavuutta, haparointia ja silmänliikehäiriöitä.
Yhdysvaltalaisen katsaustutkimuksen perusteella Wernicken tautiin sairastuvat etenkin potilaat, jotka oksentelevat runsaasti leikkauksen jälkeen. Oireet alkavat tavallisesti noin 1–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Katsaus ei paljasta kuinka yleinen Wernicken tauti on lihavuusleikkauksen läpikäynneillä, mutta tutkijat kehottavat silti lääkäreitä muistamaan taudin, jos potilas saa sille ominaisia oireita. Taudin ehkäiseminen vitamiinilisillä olisi myös hyvä saada osaksi kaikkien mahalaukun ohitusleikkauksessa käyneiden hoitoa. Suomessa näin pitkälti tehdäänkin.
Wernicken tauti liittyy useimmiten krooniseen alkoholismiin, mutta sitä todetaan myös raskausajan pahoinvoinnin, anoreksian, syöpätautien, imeytymishäiriöiden, pitkäaikaisten kuumeisten infektioiden, pitkittyneen laskimonsisäisen ruokinnan, tiettyjen lääkeaineiden, suolistoleikkauksien jälkitilojen ja dialyysihoidon yhteydessä.

Neurology 2007
http://www.neurology.org/

Ja vielä siihen vaakakupin toiseen osioon tämä Suomen lääkärilehdessä kuluvan vuoden alussa julkaistu artikkelin tiivistelmä, jotta realiteeteissa pysytään. Kivoillakin asioilla on aina kaksi puolta:

"Lihavuuskirurgiaan liittyviä komplikaatioita ei pidä unohtaa
Lihavuuden kirurginen hoito on saanut tiedotusvälineissä viime aikoina runsaasti positiivista huomiota, mutta komplikaatioista ei ole juurikaan keskusteltu.
Parhaimmissa keskuksissa kuolleisuus lihavuuskirurgialeikkauksissa on 0,14 %. Leikatuista potilaista 5-10 % saa akuutin komplikaation joko verenvuodon, obstruktion, anastomoosilekaasin, tulehduksen, rytmihäiriön, keuhkoembolian tai rabdomyolyysin muodossa. 4,75 % potilaista joutuu leikkauksen jälkeen uudestaan sairaalahoitoon ja 2,15 % päätyy uusintaleikkaukseen. Toistaiseksi selitystä vailla on yllättävä 0,29-0,35 %:n kuolleisuus 1-3 kuukauden sisällä leikkauksesta.
Pitkäaikaiskomplikaatioihin on varauduttava. D-vitamiinin, kalsiumin ja B12-vitamiinin puutos kehittyy suurelle osalle potilaista ja muita mahdollisia ongelmia ovat henkinen tasapainottomuus, anastomoosistenoosi, tyrät ja alavatsan hankalat ihoheltat.
Diabetes paranee tai väistyy useammaksi vuodeksi monella potilaalla, mutta voi nostaa päätään uudestaan myöhemmässä vaiheessa. Painonpudotustulos on yleensä merkittävin kahden vuoden kuluttua leikkauksesta, mutta seuraavien viiden vuoden aikana paino usein nousee 5-7 %. Osalle potilaista kehittyy hieman yllättäen myös aterianjälkeinen hypoglykemia dumping-oireyhtymän vuoksi.
Potilaille suositellaan myöhäiskomplikaatioiden takia jopa elinikäistä seurantaa. Kirurgian hyötyjen lisäksi myös riskit ja komplikaatiot on punnittava yhdessä potilaan kanssa ennen leikkausta."


Mutta, edelleen siis on kuitenkin tosiasia että hyödyt ovat paljon suuremmat ja tosiasiassa lihavuus tappaa nopeammin:

"Kanadalaisessa tutkimuksessa verrattiin 1 035:tä laihdutusleikattua potilasta ikä- ja sukupuolivakioituun vaikeasti ylipainoisten ryhmään. Kontrolliryhmään (n = 5 746) otettiin korkeintaan 6 verrokkia kutakin leikattua potilasta kohden. Potilaat, joilla oli 6 kk ennen tutkimuksen alkua tiedossa jokin krooninen sairaus, suljettiin pois. Seuranta-ajalta (korkeintaan 5 vuotta) kerättiin molempien ryhmien kaikki sairasvakuutukseen kertyneet tiedot avoterveyden- ja sairaanhoidosta. Leikkauksiin liittyvät hoitoajat ja
-kustannukset huomioitiin leikkausryhmän kuluja arvioitaessa.
Leikkausta edeltänyt BMI oli suurimmalla osalla potilaista 38:n ja 49:n välillä (vaihteluväli 38-98). Käytetyin leikkausmenetelmä oli avoimesti tehty Roux-Y-ohitusleikkaus, jolla saatiin selvästi paremmat tulokset kuin ns. pantaleikkauksella. Leikkaukset laskivat painoa keskimäärin 67,1%.
Tutkimuksen mielenkiintoisin anti lienee se, että leikatuilla potilailla oli ruoansulatuskanavan vaivoja lukuun ottamatta merkittävästi vähemmän kroonisia sairauksia kuten syöpää, infektioita, verenkierto-, hengitysteiden-, endokrinologisia-, TULES- ja psykiatrisia sairauksia. Myös kuolleisuus oli merkittävästi pienempi leikatuilla ja heillä oli seuranta-aikana vähemmän lääkärissä käyntejä ja sairaalahoitoja kuin verrokeilla. Kalliista leikkauksesta huolimatta laihtuminen johti merkittäviin säästöihin; tutkijat arvioivat leikkauksella savutetun jopa 45 % säästön 5 vuoden aikana. "

Nyt lupaan lopettaa tutkimusten tänne tuppaamisen. Mutta mielenkiintoista faktatietoa varmasti kaikille meille leikatuille ja niille jotka leikkaukseen haluaisivat tai ovat menossa.

Kiitos taas
Tänään olin tyksissä ja punnituksessa paino tippunut 6 kiloa ja nyt sitten sanoivat että koska paino oli lähtenyt alas päin niin laitetaan lähete leikkaukseen
Kyllä minä haluan päästä näistä läskeistä eroon,pidemmäksi aikaaa kuin aina muutamaksi kuukaudeksi,,eli mulla on tätä ainaista jojoilua,jospa se sitten loppuisi.
Kiitos ihan valtavasti teille kaikille vastanneille

ai niin piti vielä kysyä teiltä jo leikatuilta tai leikkaus ajan saaneilta jotta kuinka pitkä odotus mahtaa olla vielä kun tänään sanottiin että laitetaan lähete leikkaukseen?????siis joku noin aika

Tuohon onkin aika paha vastata, koska tilanne on eri sairaanhoitopiireissä hyvin erilainen. Lain mukaan ei saisi olla ja hoitotakuun pitäisi toimia kaikkialla samalla tavalla, mutta mitään varmaa on paha arvailla.

Onko kellään näyttöä tästä leikkauksen jälkeen ilmenevästä alkoholin väärinkäytön lisääntymisestä. Kerran netistä löysin jenkki tutkimuksen jossa huomattiin, että tietyllä prosentilla leikatuista muodostui alkoholin väärinkäyttöä, koska se oli niin helppoa. Pieni alkoholimäärä nousee helposti päähän ja tukee itseluottamusta jne.
En saa enää hakusanoilla samaa tutkimusta esille. Olisko sitä kellään?

ahaaa..minä olen taas luullut/käsittänyt että sitten loppuu se vähäinenkin alkoholin käyttö eli ettei sitten voi juoda lainkaan.

Alkoholin ja leikkauksen yhteydestä löytyy tällainen tutkimus:

Ertelt TW, Mitchell JE, Lancaster K, Crosby RD, Steffen KJ, Marino JM.
Department of Psychology, University of North Dakota, Grand Forks, North Dakota, USA. PMID: 18420465 [PubMed - indexed for MEDLINE]

BACKGROUND: To review the published data on alcohol abuse and alcohol dependence after bariatric surgery and to assess the prevalence of alcohol abuse and alcohol dependence in a sample of bariatric surgery patients, both before and after surgery. All participant data were collected from patients who had undergone gastric bypass at a Midwestern hospital. METHODS: The participants were contacted by mail 6-10 years after surgery and asked to complete the Post-Bariatric Surgery Appearance Questionnaire. RESULTS: The results of the analysis indicated that a small percentage of the sample appeared to spontaneously develop alcohol abuse or dependence after bariatric surgery. CONCLUSION: The results of the present study will be useful in understanding the likelihood of bariatric surgery patients developing alcohol abuse and dependence after surgery. However, additional research is needed to fully understand the risk of this outcome.

Eli todellakin hyvin pienessä jenkkitutkimuksessa on todettu pienen osan vatsapantaleikatuista jostain syystä herkemmin alkoholisoituvan leikkauksen jälkeen. Tutkimus tehtiin kyselynä potilaille 6-10v leikkauksen jälkeen, otos on pieni ja tutkimusmenetelmä ei ihan kaikkein luotettavin. Mitään selkeää johtopäätöstä ei tutkimuksen perusteella voi tehdä että leikkaus altistaisi alkoholisoitumiselle vaan lisäselvitystä tarvittaisiin laajastikin.

Alkoholin käyttö leikkauksen jälkeen on hyvin erilaista kuin ennen leikkausta. KOska alkoholi ohittaa vatsalaukun ja ohutsuolen alun dehydrokinaasijärjestelmän jo pieni määrä alkoa päihdyttää. Lisäksi miehillä, jostain syystä mitä ei tunneta, on naisia heikompi alkoholin sietokyky leikkauksen jälkeen (pahoinvointi ja oksentelu). Itselläni alkoholi tekee voimakkaan pahoinvoinnin, kuumotuksen, punastumisen ja hikoilun, enkä voi käyttää oikeastaan ollenkaan. Yleensä nämä oireet vähenevät aikaa myöten, saa nähdä kuinka akan käy...

onkos muotovaliolla tai muilla tietoa , tutkimus oli panta leikatuilla jenkeissä
onko eroa leikkausten sleeve tai pass,välillä alkohliin leikauksen jälkeen_?

onhan sekin jotain jos sen lasillisen viiniä hyvän ruoan ystävien seuras voisi ottaa, josko suuri puutekkaan jos sen vedeksi vaihtaa;)

Ok..minä kun tulen suunnilleen 2sta siideristäkin humalaan niin eipä kannata enää juoda lainkaan

tais tulla väärään paikkaan...

En löytänyt muita tutkimuksia noin nopeasti tietokannoista hakien, joten en tiedä onko leikkausten välilä eroa.
Korjaanpa sen verran että tuo tutkimus jota siteerasin on tehty gastric bypass leikatuilla ja kaiken logiikan ja järjen mukaan vatsapantaleikatuilla ei pitäisi olla samaa ongelmaa koska silloinhan ei vatsalaukkua pienennetä leikkauksella vaan kiristetään pannalla ja koko vatsalaukku toimii edelleen.

näin vähän meinasinkin muotovalio et asian laita olis mut , vannomatta paras sanotaan......

Alkoholista sen verran omia kokemuksia. Alussa ei pystynyt juomaan ollenkaan siis eka kaks ja puoli kk. sen jälkeen olen voinut nauttia vaikkakin se ekä "ryyppy " tahtoo inhottaa, eli jos istutaan iltaa jonkun juhlan tai muun takia en sylkäse lasiin. Määrät on tosiaan pienentyneet kun se eka paukku tahtoo viedä hiprakkaan. ja räkä känniä en ole koskaan kokenut joten varon etukäteen jo määriä.