Hengissä ollaan

Eli ma menin tyksiin ohitusleikkaukseen. Klo 8.30 oli leikkaus..ja hieman ennen klo18 heräsin heräämössä kamaliin kipuihin. Sain heti kipupiikkejä. Siirryin osastolle. Alun perin minulle piti laittaa kipupumppu..mutta jostain syystä ei laitettu. Minulla olikin pikkasen suurempk leikkaus,ohituksen lisäksi poistettiin nyrkin kokoinen napatyrä ja kiinnikkeitä. Sairaalassa olin ma-to. Koko ajan pyysin kipupiikkejä...kamala kipu koko ajan. Eilen kun pääsin kotiin niin sain kipulääkkeiksi imeskeltäviä kiputbl sekä tramadion 150mg. Olen ollut leikkauksesta asti todella itkuinen ja katunut tätä. Melkein koko ajan kauheita kipuja. Syöminen ja juominen on ihan onnetonta. Vatsa ei ole toiminut melkein viikkikn. Ja 2-3krt vrm käyn vaan pissalla...

Toivotaan että kivut hellittää pian!
pikaista toipumista ja tsemppiä!

Ymmärrän Janette tunteesi. Itsekin mietiskelinleikkauksen jälkeen, että mikähän järki tässä oli. Ja mulla ei edes ollu kipuja. Muttatunsin eräänlaista surua siitä, että en enää koskaan voisyödä sitä tai tätä. No, nyt parin kuukauden jälkeen ymmärrän, että voinhan syödä, mutta vähemmän. Alussa minustakin tuntui, että tällästä mössöä ja sosetta pitää syödä ja tuntui hankalalta. Mutta kyllä se 4 viikkoa näin jäleenpäin ajateltuna meni aika nopeasti. Kun sitten pääsi vähän tuhdimpaa maistelemaan. Jos malttaisit odottaa ja älä suotta käytä voimavarojasi katumuksen tunteisiin. Keskity ajattelemaan tulevaa, kevyempää aikaa. Itse totesin leikkauksen jälkeen, että paha katua kun huonot on housussa. Eli tehty mikä tehty, tästä nyt eteenpäin. Tällä hetkellä ei kaduta tippaakaan. Sulla on tehty monta juttua, niin ei ihme, että kivutkin on runsaita. Toivottavasti ne kohta helpottais. Tsemppiä!

Hei Janette!
Minun on hyvin helppo samaistua sinuun! Mulla oli myös leikkauksen jälkeen hirveät kivut, kun vatsa oli käytännössä täynnä kiinnikkeitä mitä joutuivt poistaan 30min ennen kuin edes pystyivät aloittaa varsinaisen ohituksen. Kuulemma hilkulla oli että pystyivät leikkaan ollenkaan.
Eka ajatus kun heräsin valvomossa hirveissä kivuissa, pumppusukat jalassa ja elektrodeja kroppa täynnä, että mitähän Fiddua sitä on tullut oikein tehtyä ja että olikohan tämä ollenkaan hyvä idea...
Mieli onneksi alkoli muuttumaan kun pääsin seuraavana aamuna eroon
kaikista oheishärpäkkeistä ja sai jo syödä 1dl mustikkajogurttia.
Aamupäivän aikana mut siirrettiin osastolle, missä ruokaa alkoi tulemaan melkein kuin liukuhihnalta, kaikkea ei todellakaan jaksanut syödä.
samana päivänä fysioterapeutti vei mut "lenkille" ja liikkeen myötä mielialakin alkoi parantua.
Keskiviikkona piti päästä kotiin mutta hemoglobiini oliu tippunut edelleen ja oli vain 87, joten halusivat pitää minut vielä armuuden vuoksi yhden vrk:n osastolla.
Torstaina oli vihdoin kotiutus ja kuinka ihanaa olikaan päästä omaan kotiin kissojen luo hellittäväksi. Syöminen sujuu jo hyvin, eilen uskaltauduin maistaan 1dl perunaamuusia ja ihan pienen nökäreen uunilohta, TAIVAALLISTA! Muutoin syön 1dl annoksia lihaperunasoselaatikkoa 2 kertaa päivässä, jogurttia 2 kertaa päivässä ja raejuustoa/maksamakkaraa ja profeel rahkaa kerran päivässä eli yht 6 ateriaa plus 4 kertaa 1,5dl Valion Maitoplussaaja kovasti tykästynyt makeuttamattomiin lasten piilimehuihin jos mennään kavereiden kanssa kahville. Jos suoli ei olta toimiakseen laita illalla 2 luumua vesilasiin yön yli ja juo vesi aamulla, minulla ainakin auttoi. Pikkuhiljaa kun elimistö alkaa saamaan lisää polttoainetta, mielikin piristyy ja huomaat että täähän on ihan hiton hyvä homma!

Miltäs tänään tuntuu?

Toivottavati kivut alkaa jo hellittämään! Voimia!

Kiitos molemmille, että jaksoitte kertoa kuulumisenne ja kerroitte myös ikävät jutut. Jaksamista ja tsemppiä kovasti molemmille

Olo on jo erinomainen, ei kipuja ja syöminen sujuu (sekä suolikin toimii) Tänään otin asiakseni pitää ruoka-ja juomapäiväkirjaa kun en oikein muista juoda riittävästi.
Päivän positiivisin juttu ollut kun ostin 2 mekkoa viime kesänä, eivätkä ole kertaakaan vielä mahtuneet päälle, tänään molemmat sujahtivat vaivattomasti päälle, taitavat kyllä ensi kesänä olla jo liian isoja...

Hienoa Piajakisut, varmaan on mahtava tunne, kun kaapissa liiaan pienet vatteet sopii päälle Minulla niitä riittää

Enpä ole muistanut päivittää tilannettani. Ekan viikon jälkeen en ole katunut enä leikkausta. Syöminen ja juominen sujuu hyvin..paino tippuu kivaan tahtiin