Charmiss loitsii

Heippa!
Täällä 35-vuotias nainen, joka on parin vuoden odottelun jälkeen menossa leikkaukseen ENSI MAANANTAINA. Voi pyhä jysäys, että hirvittää jo valmiiksi! Eniten pelkään kipuja ja sitä, kuinka pitkään kuvottavaa oloa kestää. Oksentaminen on minulle valtavan vaikeaa, joten senkin vuoksi ahdistaa kovasti.
Samalla olen onnellinen, että leikkaukseen pääsen, en missään nimessä tahtoisi siitä luopua. Mutta kun pelottaa. OYSissa leikataan, Vesa Koivukangas. Gastroskopia meni hyvin, vaikka pelkäsinkin sitä kauheasti. Nyt sitten olen siirtynyt leikkauspelkoon. Huoh. Pitääkin olla tällainen raukkis.

Mitä kivunlievitystä olette saaneet sairaalassa? Onko oksettanut pitkään? Viheliäistä olla tällainen raukkis, mutta...

Kokemukset ja tsempit otetaan ilolla vastaan. Jos tästä selviän, olen vakavissani ajatellut tukihenkilöksi alkamista.

Ja sitä ylipainoa, sitä oli ensin 82 kiloa, nyt on 59 kiloa. Mutta olisin onnellinen 42 kilon pudotuksestakin... Ne kaksinumeroiset, you know.

Hei
Minut leikattii 22.10 Joensuussa. Heräämössä olin kaikkein kivulias olo, johtu varmaan siitä kaasusta. Sain hyvin kivunlievitystä sairaalassa. Sekä suoneen, että tablettina (jotain jota annetaan esim.syöpäkivuissa).
Kotona olen pärjännyt panadolilla. Oksentanut en ole kertaakaan. Sairaalassa tuli huono olo seuraavana päivänä ruokailun jälkeen, mut siihen sain sitä vahvaa kipulääkettä ja kipu hävisi aika pian.
Pääsin kotiin jo 24.10, vaikka edessä oli melkein kolmen tunnin taksimatka kotiin. Silloinkin sain sen vahvan kipulääkkeen.

Miul on ollu kerran kuvottava olo ja se tapahtu heräämöstä tultua huoneeseen. Sinne oli laitettu odottamaan mehulasi josta hörppäsin ihan pikkasen ni rupes pikkasen yököttämään. Mehu vaihdettiin veteen ja sain samointein pahoinvointilääkkeen. Sen jälkeen ei mitään kipuja eikä pahoinvointia. Enkä ole oksentanut.

Jokainen kokee nukutuslääkkeet eri tavalla. Toisilla on kaameen huono olo heräämisen jälkeen ja toiset sit porskuttaa eikä pahoinvointi vaivaa.

Tsemppiä viimisille päiville!!!

Yhdessä jännittäen, yhdessä jännittäen (laulaa juicea itsemielessään).
Leikkaus myös 12.11. Mutta siellä Joensuussa.

Leikkaus takana, ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta hengissä ollaan. Leikkauksen aikana nestettä kertyi 1,6 kiloa leikkausta edeltävästä painosta, mutta nyt ne ovat jo karisseet. Sekä 2 kiloa muutenkin.
Se tsemppaa kipujen kanssa.
Leikkaus itsessään meni hyvin, mutta tutkimuskaasukivut olivat kohdallani helvetilliset. Ei millään alkanut poistua eikä mikään lääke tehonnut. Lisäksi minulla on monia lääkeallergioita, joten lääkkeet olivat vähän hakusessa. Pari ekaa päivää oli aivan kamalia, mutta hoito ja huolenpito Oulussa oli hyvää. Ihanat hoitajat Mervi, Jaana ja heräämöhoitajani Riitta pitivät minusta hyvää huolta ja tsemppasivat kipujen lävitse. Nyt alkaa tuntua, että tämä oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Leikkauksen jälkeisinä päivinä siltä ei tuntunut...

Kaasuihin auttoi trendelenburg-asento (sängyn pääty selkeästi jalkopäätä alemmas ja polvet koukkuun + tyyny alle) sekä kävely, mutta kipuihin ne eivät auttaneet. Myös lämminvesipullo alavatsan, joka oli ihan pallona piukeana, päällä rentoutti kipuja hyvin. Näitä minulle ei oltu korostettu tarpeeksi, mutta hoksasin ne itse. Siksi halusin vinkata myös muille, jos kaasukivut ovat yhtä pahat.
Minulle ei tullut hartiapistosta, vaan kaasukipu raateli koko vatsaa. Haavakipu oli pientä sen rinnalla.

Suuri merkitys oli myös tsempillä ja huolenpidolla, jota ihanilta hoitajiltani sain. Se kannusti silloin, kun henkisesti alkoi jo antaa periksi.

Onneksi sait hyvää huolenpitoa. Minulla ei eka hoitaja heräämössä ollut mitenkään mukava. Kun unenpöpperössä valitin niin sanottiin, että täytyy olla hiljempaa. Ei siinä sitä tajua. Mulla oli kans kaasun aiheuttamia kipuja, mutta ei vatsassa vaan hartioissa sekä vanha hermopinne jalassa oli ärsyytynyt leikkausasennosta, mutta onneksi ne on jo takanapäin. Hermopinne kyllä vaivaa taas ja onneksi on kontrollilääkäri 28.11

Voimia toipumiseen

Onnea matkaan Charmiss!!

Pahaaoloa/oksennusta ei mullakaan ollu yhtään. Kerran tuli pahaolo sairaalassa kun joku morfiinijohdannainen pisti heikotukset päälle, mutta ei sen kummempia.
Leikkausalue särki seuraavana aamuna ihan kohtuullisesti, mutta hoitaja ohjeisti ja auttoi laittamaan tyynyn polvitaipeiden alle niin maha ei ole niin "kireellä" sitten ja se auttoikin.

Tää nyt ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta onko kellään muulla leikatulla mahassa kohtia missä ei ole tuntoa? Joitain hermoja on varmaan jäänyt leikkauksessa vähän alle ja siksipä nyt mahassa sellainen 10cm x 5cm mikä ei tunne kosketusta tms. Mutta ehkä sekin aikanaan palautuu .

Ja jännittää se varmasti, mutta kaikki menee varmasti oikein hyvin!! Tsemppiä matkaan! Ja nii, sairaalassa saa kyllä särkylääkettä kun vaan pyytää. Ei kannata turhaa kärvistellä kipujen kanssa .

Ihanaa, olen päässyt yhden ennalta uskomattoman tavoitteeni ylitse jo reilusti. Eli se -30 kiloa. Leikkauksen jälkeen on lähtenyt 9,5 kiloa ensimmäisessä neljässä viikossa. Olen onnellinen!!!
Nyt kokonaispudotus -33 kiloa ja homma jatkuu!

Tsemppiä kanssasisaret ja -veljet!

hieno pudotus

Onnea saavutuksesta

Jee, nyt ollaan ikävuosien mukaisessa pudotuksessa. Eli -35 kiloa ja 12 kiloa leikkauksesta. Olen iloinen, vaikkakin viime aikoina on ollut ongelmia vatsan toiminnan kanssa. Jos en ole ummella, olen kuralla. Ja toisinpäin. :/

Tsemppiterveiset, laihdutuskaverit
Täällä menee hyvin! Vuosipäivä laihdutukselle tuli aprillipäivänä ja edelleen kilot putoavat, leikkauksen jälkeen toki nopeammin kuin ennen. Hidastumista on tapahtunut ja jumeja tietysti väkisinkin, mutta sinnillä mennään.
Kokonaispudotus on nyt 48,7 kg, josta leikkauksen jälkeen -25 kiloa. Leikkaushan tehtiin 5.11. että pian on puolivuotispäivä sen suhteen.

Olen niin iloinen ja onnellinen tästä elämänmuutoksesta ja haluan tsempata kaikkia, jotka vähänkään tuntevat pelkoa tai epävarmuutta!!! Itse pienenä pelkurina olin vielä leikkauspöydällä perua päätöksen, mutta olen niin onnellinen tänä päivänä, että halaisin sitä ihmistä ja kannustaisin eteenpäin. Tämä on sen arvoista.

Muutoskuvia lisäilen tuossa parin viikon päästä tännekin. Kilon päässä paukkuvat uudet BMI-rajat vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen. Se on hienoa. Ja tämän hetkinen painoni on ollut haaveeni jo 9 vuotta. Tai siis sen alle.
En olisi koskaan uskonut sitä saavuttavani!

Onnea Charmiss ! Innolla odottelen kuvia Näitä leikattujen juttuja on niin mukava lukea kun odottelee omaa leikkausaikaansa.

Mahtava saavutus Charmiss!!! Mut laitettiin tänään leikkausjonoon

Kiitos Valma ja Matamiina! Tsemppiä teille matkallanne, olen ylpeä teistä, että olette uskaltaneet ottaa ratkaisevat askeleet! Teistä tulee menestyjiä, tiedän sen!

Mahtava saavutus Charmiss, tämmöiset kirjoitukset antaa rohkeutta ja motivaatiota omaankin projektiin

Iloista talviaikaa ystäväiset!
Täältä tsemppiä kaikille uusille ja samalla polulla tarpoville. Mulla tulee reilun viikon päästä vuosi tätä uutta elämää täyteen ja ihmeellisesti on jatkunut. Kokonaispudotus on jo 68 kiloa, josta leikkauksen jälkeistä 44 kiloa. Kaikki on mennyt hyvin, ainoastaan voitaikinapohjaisten sekä lettujen / pannukakkujen syönti ei enää onnistu. Myös munkit aiheuttavat kuolettavan pahan olon, mutta kaikkea muuta syön oikein hyvin ja hyvällä ruokahalulla. Kuukautiskierto on hieman lyhentynyt laihtumisen myötä ja nyt sitten saakin alkaa miettimään ehkäisyasioita uudelta kantilta, kun elämään on astunut elämääkin suurempi rakkaus. Tuntuu, että niin monet unelmat ovat alkaneet astua toteen. Kuin dominopalikat yksi toisensa jälkeen...
Tsemppiä teille kaikille, sekä teille jotka vasta mietitte tulevaa. Ensimmäiset viikot olivat hankalia, mutta asenteella niistä läpi selvittiin ja enää ei kaduta pätkääkään, päin vastoin olisin ohjannut itseäni tälle polulle jo aiemmin, mutta toisaalta vasta nyt aika oli kypsä.
Rohkeutta kanssasisaret ja -veljet, unelmat odottavat teitä niitä toteuttamaan!!!

Vautsi; Charmiss! Upeaa! Mulla ei oo hirveän kova pudotustahti ollut leikkauksen jälkeen, mutta kuitenki sellainen vähän yli kilo viikossa, sehän on siis ihan hyvä, ja enemmän ku riittävä