Kaduttaako?

Kaduttaako leikkaus ja jos, niin missä tilanteissa? Miksi?

Kaipaatko asioita "entisestä elämästä"? Jos, niin mitä asioita?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Ei kaduta! Entisestä elämästä ja tavoista pääsee vaan eroon, koska leikkaus estää ylenmääräisen mässäilyn ja hotkimisen. Varmaan joskus harmittaa se, että hampurilainenkin on kerralla melkein liian suuri annos, mutta kyllä en kaipaa niitä ylimääräisiä kiloja, jotka olen laihtunut.

Minäkin kyllä vastaan, että EI kaduta yhtään!!
Elämäni paras päätös ehdottomasti!
Leikkauksesta kohta 9kk ja olo on loistava! Pitää kuitenkin muistaa, ettei tämä ole taikatemppu, eikä kilot sula itsestään pois, vaan leikkauksesta huolimatta laihduttaminen on rankkaa työtä. Mutta vaikka mielitekoja vastaan täytyy taistella joskus jopa päivittäin, niin tulokset kannustaa jatkamaan eteenpäin ja se että kuinka paljon parempi olo on ihan joka päivä! Jaksamisen taso on noussut hurjasti ja se mitä tulee tehtyä ja koettua. Luulin ennen olevani aktiivinen ja menevä ihminen, mutta nyt olen tajunnut, että en ole kokenut ja tehnyt vielä paljon mitään!

Ei koskaan, ei kertaakaan, edes pahimmalla dumpingin hetkellä ole leikkaus kaduttanut.

Ei kaduta ! Reilut 90 kg poissa, ja saa luvan pysyäkin poissa !

-Kia

Ensimmäisellä viikolla leikkauksen jälkeen kadutti, kun mahaan sattui ja syöminen oli vaikeaa. Nyt leikkauksesta 6 kk, eikä kaduta yhtään. Tämä oli minulle loistava ratkaisu. Elämä on muuttunut, enkä kaipaa entisestä elämästä juuri mitään. (Paitsi patonkia... )

Hei!
3viikkoa on mennyt leikkauksesta. Isompia pahaoloa ei ole olut.
En viellä ainakaan kadu leikkusta. 3 viikon päästä pidää mennä töihin.
Paino on tippunut leikkauksen jälkeen n. 4kg.

Ei kaduta minuakaan. Entisistä ajoista kaipailen lähinnä illavieton "Menokestävyyttä"... Nyt muutama siideri ja minä olen valmis huilipenkille. Alkoholin käyttö on tosi vähäistä, mutta joskus kyllä kaipaa sitä riehakkaasti vietettyä kokonaista menoiltaa... Varsinkin silloin, kun muilla näyttäisi olevan huippuhauskaa ja minulla alkaa mahassa korventaa. Illanvietto loppuu lyhyeen.

Kyllä kaduttaa, nimittäin se, että en jo vuosia aikaisemmin lähtenyt tähän prosessiin joka johtaa leikkaukseen. Turhaan kärvistelin yksin sairaalloisen ylipainoni kanssa ja iskin päätäni seinään jokaisen "laihdutusyrityksen" kanssa.
Ei kaduta, vaikka et koskaan tiedä pysyykö ruoka tänään sisällä vai tuleeko suoraa putkea ulos. Ei kaduta, vaikka istut vessassa tärkeän kokouksen jo alkaessa, kun vatsa menikin taas juuri tänään sekaisin syystä tai toisesta. Ei kaduta, vaikka paha olo iskee kesken syönnin aikaa ja paikkaa katsomatta, vaikka syöt sopivasti sekä määrään että nopeuden suhteen. Ei kaduta, vaikka enää ei tiedä mitä söisi kun mikään ei oikein tunnu mieluisalta ts. ruokailusta on mennyt "ilo". Ei kaduta vaikka oksettaa, kun joit liian nopeasti syömisen päälle. Ei kaduta, vaikka yhtäkkiä alkaa huipata ja tärisyttää kun verensokerit laskevat tai nousevat liian nopeasti.
Kaikki nuo sivuvaikutukset ovat pieniä siihen suureen apuun verrattuna, jonka on saanut laihduttuaan yhden ihmisen painon verran eli 58kg vuodessa ja paino edelleen laskussa. Tätä normaalielämää, jonka olen saanut leikkauksen myötä, ei voi mikään korvata!

ei kaduta 47kg pois painosta

Ei!

Ei kaduta. Tai siis kuten Loviisa sanoi, kaduttaa se että en hakeutunut leikkaukseen aiemmin vaan pyristelin sairaalloisen lihavuuden kanssa vuosikausia ennen kun päätin hakeutua leikkaukseen. Elämäni on totaalisen erilaista kuin vielä pari vuotta sitten. Painoa on pudonnut yhteensä 75kg, joista 30kg ennen leikkausta ja 45kg leikkauksen jälkeen josta on nyt 1v ja 1kk. Olen nyt 1,5kg vailla normaalipainoinen. Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, kaikkea voin syödä, liikun 5-7krt viikossa ja olen melkein jo "unohtanut" että olen leikkauksessa ollutkaan! Ruoka ei ole enää "issue", eli suhtautuminen ruokailuun on muuttunut totaalisesti. Olen ihan eri ihminen kuin vielä pari vuotta sitten.

Ei kaduta. Leikkauksesta on jo neljä vuotta ja 80 kiloa on mennyt.Olen kuitenkin vieläkin ylipainoinen. Paino ei enää ole laskenut vaan alkaa herkästi nousta jos syö väärin,mulla se väärin syöminen tarkoittaa herkkuja. Eli sama taistelu jatkuu kun ennen leikkaustakin. Tosin nyt liikun paljon mikä tekee painonhallinnasta helpompaa. Ulkonäkö on mitä on...tyhjää nahkaa roikkuu kuin bulldogilla.Vatsaroikko poistettu. En voi sanoa olevani kuin eri ihminen. Sama ihminen olen kuin ennenkin,elän vaan eri tavalla kuin ennen. Ja se harmittaa myös minua,että niin monta vuotta meni elämässä ihan sivustakatsojana kun massiivinen ylipaino invalidisoi. Olen monesti miettinyt miten elämä olisi mennyt jos olisin päässyt leikkaukseen vaikka kymmenen vuotta sitten. Mutta ainahan sitä voi jossitella. Pahin pelkoni on että en jaksa taistella vaan lihon uudelleen. Sitäkin tapahtuu vaikka eihän siitä täällä puhuta. Ja joo,tiedän että se on itsestä kiinni ja on hulluutta antaa itsensä lihoa uudelleen...mutta silti pelkään.

joo eihän tää leikkaus mikään taikatemppu ole.......

Ei kaduta!
Olen toteuttamassa kolme vuotta sitten valitsemani nimimerkin mukaista uutta elämääni! Syön normaalisti, niin kuin luonnostaan hoikat ihmiset on aina tehneet. Minun piti se vaan opetella tämän pikkumahani avustuksella, kiitos siitä!!!

Tosi hienosti sulla, Elämä edessä on mennyt. Itsekkin kävin jälki jättöisesti vuosi tarkastuksessa (1v4kk.) ja kaikki oli arvot loistavasti. Lähtöpainosta tippunut n.36kg. Silti vielä 79kg. Toivoisin vielä saavani n. 5kg pois, vaikka tähänkin olen ihan tyytyväinen. Lujassa vain tuntuu loput olevan. Lääkäri käynnillä kerroin rintojen sekä mahan haitoista. Harmi vaan kun iho sattui olemaan silloin ihan ehjä ja kunnossa. Tulleessa lausunnossa lukikin sitten, että kaksi vuotis tarkastuksen jälkeen laitetaan plastiikkakirurgille lähetteen, koska näyttää siltä että alavatsaa pitää korjata (en nyt sana tarkasti ulkoa muista). Mutta rinnoista ei sitten puhuttu siinä mitään. Ajattelin käydä ainakin allit leikkauttamassa ennen maha leikkausta. Ehkä myös reisien rasvaimun ja kiristyksen. Kuinkahan paljon halvemmalla Lilen jäsenet saavat Kampin terveystalolla plastiikka kirurgisia toimenpiteitä ja leikkauksia. Saakohan alennuksia muualla.

Ei kaduta.
Oikeastaan lakkasi kaduttamasta puoli vuotta leikkauksen jälkeen, kun alkuvaikeuksien jälkeen sain kasattua päässäni olevat ajatukset taas ehjäksi. Minut leikattiin 4.10.11. Painoa on lähtenyt GBP:n jälkeen -51kg.

Kiitos minunkin puolesta, että niin moni jaksoi kertoa onnistumisistaan. Minusta on hurjan tärkeää tietää, että ponnistelut eivät ole ohi leikkauksen jälkeen, vaan laihtuakseen pitää tehdä töitä ja varsinkin kun on päässyt tavoitteeseensa, niin sitä työtä ja vastoinkäymisiä on edessä kuten muillakin. Vaikka olen jo tämän tiennyt, niin kirjoituksenne aukaisi taas uusia ajattelemisen aiheita.