Ruokailu - ennen ja jälkeen leikkauksen :)

Nyt en tarkoita ENE-diettiä enkä leikkauksen jälkeistä sosekuuria vaan noin yleensä...

Itse en todellakaan olisi tällaisessa kuosissa ellen rakastaisi ruokaa...Ja veikkaampa, että moni muukin sitä täällä palstalla rakastaa/rakasti!
Hyvän ruuan kanssa on joskus vaikea hillitä itseään ja tulee otettua lisää kun on niin hyvää... Vaikka maha sanoisi, että täynnä on! Tuskin
olen ainoa jolle näin käy!

Miten sitten leikkauksen jälkeen? Miten suhteesi ruokaan on muuttunut? Saatko sitä ns. tyytyväisyyden tunnetta ruuasta? Oletko oppinut nauttimaan
myös pienistä annoksista?

Haluan lukea kokemuksistanne...Kiitos jo etukäteen

Jep, kaikilla meillä sairaalloisen lihavilla on syömisongelma, emme ole syöneet vain henkemme pitimiksi vaan syömisen ilosta.

Täysi tunne on ihan erilainen leikkauksen jälkeen, se kun tulee, ei saa haarukallistakaan alas. Tosin ihan alussa pitää opetella se vähäisen määrän ottaminen lautaselleen, koska jos tuo täysi olo ehtii tulla, on syönyt jo aivan liikaa ja tulee huono olo.

Merkittävin ero tosiaan on se että ei harmita kuiten laihdutuskuureilla kun voi syödä vain vähän.

Jos käy niin että syö liikaa tai vääränlaista (makeaa/rasvaista), tulee huono olo tai oksettaa. Dumpingiksi sitä myös kutsutaan. Se on niin ikävä että sitä ei kyllä kovin usein vieraaksi halua. Se pitää meidät kurissa.

Juuri noin, kun Lyltsy kertoi.

Itselläni on leikkauksesta runsaat puoli vuotta. Nautin ruoan katselemisesta ja ruoan tuoksusta, mutta en vielä itse syömisestä, sillä pelkään tuota oksennusoloa. Otan vieläkin helposti lautaselle liikaa, ja sitten hävettää viedä ruokaa pois. Jos saisin itse päättää, niin joisin vaan ja söisin suklaata. Harmi, ettei leikkaus vienyt minulta makeanhimoa. Uskon, että tilanne helpottuu vähitellen, ja opin taas nauttimaan syömisestä.

Kovasti laitan pianoarvoa sille, että proteiinia tulisi tarpeeksi joka päivälle. Nykyisin on niin monipuolisesti runsasproteiinisia tuotteita kaupan hyllyillä, ettei se tuota ongelmia. Menenkin tästä ottamaan proteiinijugurtin, jonka pinnalle ripottelen auringonkukansiemeniä. Hyvää yötä!

Joo elikkä itsellä meni niin, että entisellä ruoka annoksella ennen leikkausta (GBP) tuli syötyä niin isoa satsia että nykyään siitä samasta satsista söisi se 3-4 päivää. Makeaa/rasvaista ei tule juuri syötyä, mutta enempi tulee seurattua mitä syö. paino oli ennen ENE:n aloitusta se 134 kg ja nyt amulla puntaroinut "naimisissa puntarin kanssa" 86,8kg ja tänään alkanut tupakka lakko jos vaikka sen saisi lopetettua tässä samalla. On kyllä pakko myöntää, että makuaisti on paljon muuttunut leikkauksen jälkeen eism. Grillattua ruokaa/ täys liha pihviä voi enää syödä enpä kyllä kaipaakkaan ja nykyään maidonkin juonti parantunut, kun alussa voinut oikeen muuta kun hyla maitoa juoda.

Mielestäni on kyllä mainiota, että minulle leikkauksen jälkeen pienempi ruuan määrä todellakin riittää niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä syömisessä tärkeää enää ole suuri määrä. Voin syödä lähes mitä vaan, mistään ei ole tarvinnut kokonaan luopua, vain nopeat hiilihydraatit suurina määrinä aiheuttavat pahaa oloa, ja sekin riippuu siitä, syönkö jotain muuta samalla. Esimerkiksi patonkia joskus kaipaan, mutta sitä en voi juurikaan syödä. Pizzassa vaalea pohjataikina ei haittaa, kun sen päällä on niin paljon proteiinia.

Jäätelöä syön 0,5 dl kerralla ja se riittää, kun pari vuotta sitten normiannos oli 0,5 litraa. Sitä pizzaa menee suunnilleen kokonainen siivu siinä kuin ennen kokonainen pizza, tummaa suklaata 10 g eikä 150 g kerralla. Rakastan edelleen juustoja, mutta niidenkin kanssa entistä pienempi määrä riittää. Mahaan kerta kaikkiaan ei mahdu. Pidän myös huolta siitä, etten ahda mahaan enempää kuin sopivasti mahtuu, koska en halua venyttää mahalaukkua niin isoksi, että pystyisin syömään itseni uudelleen lihavaksi. Lihavammaksi, paksuhan minä edelleen olen.

Aiemmin söin tunteiden sijasta. Söin ilooni, suruuni ja mistä syystä tahansa. Jos jäin yksin kotiin, kun lapset lähtivät yökylään, ensimmäinen ajatus oli, mitä herkkua söisin. Nyt, kun olen jonkun verran laihtunut, tunteet ovat palanneet elämääni enkä enää tukahduta niitä ruualla.


Edit: Eikä nuo edellä mainitut herkut todellakaan enää ole mulle jokapäiväistä ruokaa, tuskin edes jokaviikkoista. (Paitsi sitä suklaata menee pala melkein päivittäin... Yksi pala.)