Pipariina esittäytyy

Heipä hei!

Paljon olen teidän tarinoita myös lukenut ja saanut tietoa tieltä kaikilta, kiitos siitä! Paino-ongelmien kanssa täällä on kanssa taisteltu vuosia. Ikää 3-kymmentä. Nyt paino karkasi ihan käsisitä 3. lapsen synnyttyä. Bmi on tasan 40, eli aikas lailla liikaa. Olen Ene-dietillä ollut valvotusti kaksi kertaa ja niin umpiniskainen tyyppi olen, että vanhoihin kaavoihin kangistuneena niitä on vaikea kokonaan unohtaa ja ote lipusunut hiljalleen. Hyvät tulokset enellä saavutettu kuitenkin- 16kg molemmilla kerroilla. Ravitsemusterapeuttiakin ollut tavattua, mutta se ei johtanut mihinkään.

Kesällä kävin tk lääkärillä, joka sanoi heti, ettet varmasti pääse leikkaukseen (minulla ei ole liitännäissairauksia...vielä...sukurasitukset on kuitenkin kohdallaan). Pyysin silti lähetettä, kyllä ne leikkaavasta sairaalasta sen päätöksen osaavat myös kertoa. Yllätyksekseni sain kutsukirjeen Rav:tt:lle ja sisätautilääkärille. Labroilla kävin ja ne ok. Nyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla käyty ja siellä vastaanotto oli huomattavasti ymmärtäväisempää. Hän oli varmaan kuullut kaltaisiani tarinoita ja ymmärsi minua. Olen kuulemma hänen mielestään ihan kriteerit täyttävä! Nyt sitten jännitetään, että mitä sisätautilääkäri sanoo...Mitä asioita hän käy läpi/kysyy/arvioi?

Asiat jotka mietityttävät. Saako leikkaustapaan vaikuttaa. Olen ymmärtänyt, että sleeve on "säästävämpi" kuin ohitus? olenko hakoteillä? Onko toipuminen nopeampaa? Teidän tekstejä lukiessani ilmeisesti tuloksissa kuitenkaan ei paljoa häpeä sleeve ohitukseen

Olen pitänyt asian salassa. Vain muutama läheinen ihminen tietää tästä projektista. Miten ihmiset ovat suhtautuneet päätöseenne? Oletteko saaneet kuulla kuinka selkärangaton on kun ei itse pysty laihduttamaan? Miten te kylässä selitätte syömisiänne ja jatkuvaa juomista? Entä töissä? Turhamasia asioita ehkä pyörittelen, mutta jotenkin olen jo saanut painostani kuulla sen verran, etten haluaisi joutua jälleen keskustelun aiheeksi tästäkin? En ole tästä aiheesta ainakaan vielä löytänyt keskustelua täällä?

Ihanaa syksyn tuoksua toivotellen, Pipariina

Tervetuloa joukkoon Samalta suunnalta ollaan ja lähtö bmi samoissa myös näköjään. Minulle tehtiin GBP ja tyytyväinen olen ollut. Pirkanmaalla vaikuttaa prosessi olevan kunnossa monin tavoin. Leikkaustapaan en omalla kohdallani ottanut kantaa eikä sitä kysytty. Oma kirurgini oli tehnyt enemmän näitä GBP-tyyppisiä. Toipumisajassa ei ole eroa ja nähtävästi ei niin paljon tuloksissakaan.

Mitä muihin ihmisiin tulee, niin laihduttava ihminen yleensä lisää vedenjuontia ja syö usein pieniä annoksia. Eli sopii kaavaan. Toisaalta, ihmiset eivät oikeasti hirveästi kiinnitä huomiota toisen syömisiin

Hyvää syksyä sinullekin ja tsemppiä prosessiin!

Hei Toukka79! Kiitos vastauksesta. Olet yksi niistä, jonka matkaa olen ihaillen lueskellut. Ei voi kun toivoa itselle samansuuntaista tulosta.

Luotan täysin kirurgiin, joka mahdollisesti päätöksen tekee. Ovat varmasti päteviä. Kuinka Taysissa jonot etenee, onko sinulla tietoa? Kuinka nopeasti itse pääsit leikkaukseen kirurgin tapaamisesta?

Tayssin jonoista ei ole valitettavasti tietoa. Mielestäni Pirkanmaa on aika hyvin vetänyt ja kirurgin ensimmäisestä tapaamisesta taisi mennä alle 5kk leikkaukseen. Hieman jo muisti on heikentynyt noista tapahtumista. Siinä kun on se gastro ja siitä ei sitten mennyt kuin pari kuukautta enää leikkuriin.

Tuosta minun allekirjoituksesta näkyy, miten mulla on mennyt prosessi TAYSin kanssa. Mulle tarjottiin leikkausaikaa peruutusaikana jo joulun alla 2011, mutta silloin meni pupu pöksyyn, kun "luultavasti olisi päässyt sairaalasta aatoksi kotiin", eli sitten meni muutaman kuukauden eteenpäin. Toisilla menee nopeammin, toisilla hitaammin, mulla kesti koko prosessi kamalan kauan kun ihan ensin piti laihduttaa (lähtö-BMI 62) jotta pääsin edes jonoon.

Hei AnnukkaK ja onnea sinulle loistavasta suorituksesta jo nyt. Varmasti olo tuntuu todella hyvältä! Loppujen lopuksi olet päässyt nopeasti kirurgille sis.tautilääkärin vastaanoton jälkeen. Toisaalta kun olen ollut vuosia kolminumeroisessa luvussa niin muutamalla kuukaudella ei ole väliä ja jaksaa odottaa. Ehkä se haave toteutuu vielä joskus. Pääsisin ainakin lähelle normaalipainoa.

Minulla on suurena haaveena tehdä juoksulenkki ja jaksaa kiivetä lasten kanssa monen monta kertaa pulkkamäkeä ylös Nyt ei jaksa juosta jos 50m ja mäkeäkään tänäkään talvena ei kyllä nousta kun muutama kerta! Mutta josko sitten joskus...

Heippa!
Muut on ottaneet teidän piirin jonoihin yms kantaa. Mä voin ottaa kantaa tohon kertomiseen ihmisille. Täällä mun kotikunnassa ei varmaan oo yhtään ihmistä joka ei tietäis mitä mulle on tehty ja miksi. Asiakkaat tietää, työyhteisö= kunta tietää, ystävät , sukulaiset, jopa nettiyhteisö jossa olen (ei fasebook eikä twitter) tietää ja mistään ei oo tullu huomautuksii. Kukaan ei oo luuserina pitänyt päinvastoi rohkeeks kehuttu. Mä oon ylpee itsestäni ja saavutuksistani vaikka paino lääkärien mukaan liian hitaasti laskeekin. Tosin toisen vaivan lääkäri totes että eikö kukaan oo aatellu että sä et oo päässy yhtään liikkeel moneen kuukauteen leikkauksen jälkeen. (Polvi hajos lopullisesti). Mä oon aina ollut avoin ja rehellinen. Mulla se systeemi toimii. Tosin tiedän että jotkut on saanu "ns turpiinsakin" tosta avoimuudesta. Eli kaipa sä tiiät millasii sun läheiset, työyhteiö, ystävät on. Kestävtkö he avoimuutta, ja miten siihen suhtautuvat.

Tsemppii sulle projektiin miten sitten toimitkin.

Tervetuloa Pipariina!

teretulemast

Tervetuloa

Heips Pipariina

Minä kuulun näihin sleeve leikattuihin. Minut tosin leikattiin Tallinnassa, eikä siis kunnallisessa.

Minut leikattiin huhtikkun alussa, eli leikkurista on 5kk. Paino on nyt pudonnut 21kg leikkauksesta (lähtö BMI 40, nyt 30), ja kokonaispudotus on 30 kg. Sleeveen olen ollut tosi tyytyväinen, 3kk leikkuun jälkeen otatin kaikki labrat, ja vitamiinitasapainot, hivenaineet yms. oli kaikki ihan normaalit, enkä tosiaan ole leikkurin jälkeen syönyt mitään muuta kuin normiruokaa. Monivitamiinit kun eivät minulle sopineet.

Toipuminen oli mielestäni nopeaa, mutta palstaa lueskellesani en ole toipumisajoissa huomennut eroa sleevattujen ja ohitettujen välillä.

En ota kantaa siihen kumpi leikkaus sinulle sopii paremmin, mutta itse valitsin sleeven koska se on "vähemmän radikaali" ja en halunnut miettiä vitamiineja yms. Minulla sleeve on myös parantanut 2. tyypin diabeteksen kokonaan, vaikka diabeetikoille suositellaankin ohitusta.

Tärkeintä on kuitenkin, että SINÄ olet sujut leikkaustyypin kanssa. Loppupeleissä on kuitenkin kyse sinun loppuelämästäsi, eli kannatanee puhua lekurin kanssa molemmista tavoista.

Tsemppiä!

Itsellä tuo närästys vaivasi niin ohitusta suositeltiin , mutta tulokset molemmissa tavoissa on samat. Pitää myös muistaa, että leikkaus ei ole taikatemppu pitää silti katella mitä syö ja juoda tarpeeksi "itselläkin oli verenpaine tauti/ kolesterooli oli korkeella" molemmista päässyt eroon, mutta tsemppiä valitsemallesi tavalle.

Kiitos vastauksista!
Asia on minulle kuitenkin aika uusi ja tottakai olen hieman asiaan perehtynyt, mutta kaikillahan meillä on omat mielipiteemme ja kokemuksemme. Siksi on tärkeää ja rikastuttavaa kuulla teidän oikeita mielipiteitä. Vääriä ei taida ollakaan. Tarkoitin kysymyksellä (voiko leikkaustapaan vaikuttaa)juuri setä keskustelua lääkärin kanssa. Mitkä on leikkaustyylien kriteerit miksi joillekin tehdään niin ja toisille näin. Tässä nyt muutamia kommentteja tullutkin niistä. Lääkärihän se tietenkin päättää mitä tehdään. Hän näkee kokonaisuuden.

Sitten tuohon asian kertomiseen. En ole todellakaan sisäänvetäytyvä tyyppi, mielestäni aika avoin. On hienoa, että maija411 kaikki ovat asian ottaneet hyvin. Perheeni ja läheiset ystävät tietenkin asiasta tulevat tietämään kunhan varmuus leikkauksesta tulee. Työyhteisö on ehkä se, mihin en asiaa halua viedä. Tämäkin vain muutamien persoonallisten tyyppien vuoksi. Mietinkin nyt, että suhtaudunko itse leikkaukseen niin, että olen kertakaikkiaan epäonnitunut itsehallinnassa (olen, ei voi kiistääkään...ei kai täs tilanteessa muuten oltaiskaan) enkä ole samalla tavoin sinut sen kanssa kuin esimerkiksi maija411?
Näen kuitenkin asian niin, ettei laihdutukseen enää ole mitään muuta mahdollisuutta kuin mahdollinen leikkaus. Kaksi kertaa olen raskausajan insuliinihoitoisen diabeteksen kokenut ja tiedän, että oikea diabetes kolkuttelee jo oven takana.

Simppa83 tiedän ja ymmärrän, että taikurille en ole menossa. Kyllä tässä ihan tosissaan elämänmuutosta haetaan. Olen 6- vuotiaasta ollut lihava, joten tämän kokoisena eläminen alkaa riittää. Olen todellakin valmis muutokseen. Tiedän, että osaan laihduttaa, mutta painossa pysyminen onkin ollut se ongelmallinen juttu. Siihen toivon leikkauksella apua. Jos maha vetää enää 1 1/2dl niin, luulenpa painon pysyvän.

Onpas hankala aina sanoittaa juuri sitä mitä tarkoittaa! Huhhuh ensi viikko alkaa jännittää, torstaina sisätautilääkärin vastaanotto. PITÄKÄÄ PEUKUT PYSTYSSÄ!!!!

Jos olisit kertakaikkiaan epäonnistunut itsehallinnassa, etolisi menossa leikkaukseen, etkä olisi tällä palstalla.

Olet ottanut taas yhden askeleen matkalla terveempään elämään, ei kukaan sinua kotoa hae leikkuuseen ja elämäntapamuutokseen. Itse sinä olet tietoa hakenut ja vienyt asiaa eteenpäin.

Mitä taas kertomiseen tulee, itse olen myös avoin persoona, mutta en asiaa ole kuluttanut mitenkään, vain lähimmät sukulaiset (mies ja äiti) ja pari kaveria tietää. En aio asiaa kenellekään muutenkaan kertoa, ellei se tule ajankohtaiseksi jostain muusta syystä, tai jos sattuu olemaan fiilis että haluaa kertoa. Eli päivä kerrallaan ja kerron jos on pakko. En minä kerro muitakaan sairauksiin liittyviä asioita toisille, niin miksi kertoisin tämän. Tuskinmoni työpaikalla kertoo suonikohjuleikkurista tai peräsuolentähystyksestä (paitsi ne jotka kertovAt myös kummin kaisan siskon sairaudet). Ihmisellä on oikeus ksityisyyteen.

Trintilla tätä minäkin tarkoitan ja kiitos lohdullisista sanoista! Se on totta, että laihduttajat juovat enemmän. Mutta ruokamäärät ovat kyllä niin pieniä, että jos miettii ihan tavallista ruoka-annosta, niin en yhtään ihmettele,että siihen aletaan kiinnittämään huomiota. Olen syönyt kuitenkin ihan normaalisti tähän asti. Nutriletilläkin olessa sai selitellä mennen tullen...

Tämä asia nyt kokonaisuudessa on "pieni", mutta hyvä kuulla muiden mietteitä!

Olen ihan samoja asioita itsekin pohtinut. Lähimmät ihmiseni tietävät missä prosessissa olen, mutta esim työpaikallani en halua asiasta kertoa. Trintillan mielipide on ihan kuin omista ajatuksistani. Niitä liikaa asioitaan ja siskon kummin kaimojen tarinoita kertovia ihmisiä on kuitenkin aina, itse pidän jonkin asteisen yksityisyyden vaikka muuten avoin persoona olenkin.

Mielessä on yksi kysymys, johon te jo leikatut voisitte vastata, jos viitsitte Mitä lukee sairauslomatodistuksessa, kun on käynyt leikkauksessa? Jos siinä on diagnoosinumero tms, niin senhän pystyy kuka tahansa saikkulappuni näkevä selvittämään. Vaikka työnantajalla on vaitiolovelvollisuus eivätkä he edes käsittääkseni saa kysella sairasloman syytä, niin varsinkin naisvaltaisella alalla juoruilua esiintyy ja asioita tuntuu lipsahtelevan pomojenkin huulilta.
Työkaverit kuitenkin ihmettelevät niinkin pitkän sairasloman syytä, selittyykö se sitten kertomalla olleeni sappi- tai tyräleikkauksessa, kuten joku palstalla kertoi tehneensä.
Tosi ihanaa, että maijalla on noin kivoja kokemuksia "totaali"avoimuudesta

Itse kerroin läheisille ystäville ensin ja äidille vasta äskettäin, että olen tälläiseen operaatioon hakeutumassa. Ja aivan liian aikaisin. Äiti huokailee, että voi hyvänen aika, että mitä mitä mitä ... Hän katsoi keväällä Studio55 ohjelmaa, jossa käsiteltiin lihavuusleikkausta ja ehdotti, että menisitkö sellaiseen, mutta maksaa aika paljon (ohjelmassa käsiteltiin yksityisenä leikkausta) ja voi hyvänen aika (niin, äitini, kohta 75 v on aika kova päivittelemään asioita, voi herran jestas sentään). Mutta oli siis keväällä positiivisesti suhtautuva asiaan. En kehdannu kertoa, että olen jo tavallaan hakeutumassa tähän juttuun. Noo, nyt kun kerroin, niin melkein joka viikko tulee kyselyä, että milloin se leikkaus on ja voi hyvänen aika, että mitenhän sitten ja hyvähän se on, että jos laihtuisit ja ja ja ja ja...
No, äidit on äitejä ja itsekin äitinä syyllistyn kaikennäköiseen holhoamiseen, mutta kun minä olen jo 46 vuotias... . Hooh. Mutta töissä tietää vain parhaimmat työkamut ja pomotasosta ei kukaan... Odotan Joensuun päätöksiä ja sit vasta pomot saa tietää. Näillä mennään.

Pipariinan matka jatkuu kohti uusia tavoitteita. Sisätautilääkärillä käyty ja kirurgille lähete menossa. Kaavailivat mahdollista leikkausta keväälle! Hyvin sekavat tunteet tässä kohtaa, huhhei! Nyt kun saisi aloitettua pikkuisen pudottamaan painoa, kovasti varmaan helpottaisi jo yleistä olotilaa!

Maria meillä ainakin sairaslomatodistuksen voi laittaa itse työterveyteen, pomolle vaan ilmoitetaan sairaslomapäivät. Näin pitäisi mielestäni toimia muuallakin. Sairaslomatodistuksen voi pyytää myös koodilla. Voi olla, että tulisi automaattisestikin. En kyllä itsekään haluaisi pomon tietävän!

Mulla lähtee lähete taysiin sisätauteihin parin viikon päästä kun saan ravitsemusterapeutin lausunnon siihen liitteeksi. Että perässä tullaan kovaa vauhtia, toivottavasti. Mulla on paaaaljon isompi BMI kun sulla, et saas nähdä laittaavatko mut kuinka paljon laihduttamaan ennen jonoon ottamista.

Heipä hei pitkän tauon jälkeen!!

On tapahtunut paljon viimeksi kirjoittamani jälkeen. Olen käynyt kirurgin vastaanotolla ja vihreä valo syttyi eli rupema jatkuu. Eilen kävin gastroskopiassa ja se oli kyllä hurja kokemus minulle. Onneksi sekin takanapäin. Leikkausesteitä ei ole!!!! Seuraavaksi siis odottelen vastauksia näytteistä. Sitten alkaakin se piinaava odotus; koska alkaa ene. Jännitys kasvaa kyllä koko ajan mitä lähemmäs kevät tulee. Arvioitu leikkausaika on keväällä ehkä huhti- toukokuussa! Paino sen kun on ja pysyy samassa. Nyt taidan unohtaa laihdutusyrityksen ja satsata sitten kaikella innolla siihen eneen!

- Pipariina

Pipariina, hienoa Mä odotan yhä ekaa sisätautilääkäriaikaani Taysissa, 20.2. Onko jonotilanteesta taysissa tietoa?

Hei matamiina, onnea myös sinulle tähän "rumbaan"!

Varsinaista faktatietoa ei ole mutta kirurgin käynnistä eli ns. leikkauspäätöksestä noin puoli vuotta. Näin silloin sanottiin kun kirurgin juttusilla kävin. Kannattaa kysellä paljon asioita, jotka mietityttävät. Kertoivat todella tarkasti asioita ja itse halusin kuulla myös riskeistä mitä leikkaukseen ja sen jälkeiseen oloon voi tulla. En voi sanoa, että tieto rahoitti, mutta realistisesti mennään. Toisaalta itse ajattelen, että vaikka olen kaikki mulle nyt ja heti ihminen niin tässä asiassa aika on hyvä. Kerkiää itse harkistemaan asiaa.

Olen tässä miettinyt paljon sitä, että kun nyt olen niin vanhojen syömistottumusteni "vanki", että osaanko todella lopuniäksi muuttaa syömiseni oikeean suuntaan. Onko täällä ketään jonka leikkauksesta olisi jo useampi vuosi aikaa??!! Onko paino pysynyt poissa vai palannut. Uskon, että saan painoa pois paljon, mutta sen pitäminen onkin ollut tähänkin asti se haaste. Toivon, että leikkaus toisi nimenomaan tähän sen avun! Minulle suunnitellaan tehtävän ohitus, ei sleeveä. Tämä kirurgi oli sitä mieltä, että pysyvämmät tulokset saadaan tällä aikaiseksi. Sanoppa siinä potilaana sitten muuta kuin okei. Toisaalta jaksan uskoa myös siihen, että tämä on se oikea tapa!

Hansu kertoo kokemuksistaan täällä --> Hansu vanha sotaratsu
Hansulla siis jo kolmas vuosi leikkuusta menossa